Touhutiistai

Kävin tänään tosiaan kirjoittamassa sen kypsyysnäytteen. Hiukan jännitti, mutta jännitys helpotti aika lailla, kun opettaja sanoi sen olevan vain muodollisuus ja käytännössä mahdoton reputtaa. Uskoisin siis olevani kuivilla. Huomenna pääsen painotalolle kansittamaan työni. Voiton puolella aletaan olla, ei kuitenkaan valmiita vielä.

Töissä meni pitkään ja koska olin käyttänyt lounastaukoni kypsyysnäytteen kirjoittamiseen ja selvinnyt päivästä yhden leivän avulla, olin kuolemassa nälkään. Äkkiä kotiin ja ruokaa. Ruuan jälkeen katsoin keittiön tasolle, jossa komeili isältä saatu ämpärillinen omenia. Vähempikin olisi riittänyt, mutta kiitos. Tein niistä jo eilen yhden omena-kaurapaistoksen ja loput oli käytettävä ennen kun ne hemmetin pikkukärpäset valtaisivat koko asunnon. Hilloa niistä ei jaksanut tehdä, sillä osa oli niin pieniä. Paloittelin ne ja sain 2,5 litran kulhon täyteen niitä omenaviipaleita.

Omenat. Vieressä litran rommipullo vertailun vuoksi.

Mitäs nyt? No omenapiirakkaa tietenkin!

Noh, ilmeisesti omenapiirakkaan menee ihan vaan pari omenaa, sillä kasa ei juurikaan pienentynyt saadessani piirakan uunniin. Päätin tehdä taas omena-kaurapaistosta. Sitä tuli yksi iso vuoka ja toinen aika iso vuoka. Miksi aina täytyy vetää överiksi kun jotain tekee? Kaiken sen lisäksi tehtiin vielä marenki-Pavlovia, joita saa huomenna täytellä. Isännän äidin tekemät oli niin ihanan taivaallisia, että oli pakko koittaa itsekin, koska eihän tuossa vielä tarpeeksi makeaa ole.

Pavlovat uunissa.

Jos nuo marenkisetit onnistuu, niin jaan ohjeen tänne. 

P.S. Tuo omena-kaurapaistos on eräänlainen bravuuri. Tein sen kotitaloustunnilla käytännön kokeessakin. Ainut mitä osaan valmistaa laittamalla "vähän tota ja jonkinverran tota" ja se on aina hyvää. Se niistä kokintaidoista.

P.P.S. Oon huomannut, että on huomattavasti kivempi tehdä kaikkea, kun on kunnon  keittiö.