Pari liikakiloa

Isäntä tuli eilen kotiin hiljempaa kuin normaalisti 1000 promillen humalassa ja oli asettautunut sohvalle nukkumaan. Yllättävää tässä oli se, että hän oli asettautunut mukavasti nahkasohvalle kangassohvan sijaan ja sohvalla koristeena olevan peiton alle. Ei se väärin ole, mutta olisin voinut luvata, että kangassohva on ihoa vasten mukavampi kuin nahkasohva. Kaikille rakkaille lukijoille jo tutuksi tullut Hugsy oli päässyt hoitamaan tyynyn virkaa. Vaatteet ja silmälasit löytyivät nätisti lattialta sohvan vierestä, ei niinkään "valmiina lähtöön" -asemissa, vaan ennemminkin "valmiina sänkyyn" -asemissa.

Isäntä sohvalla peiton alla.

Housut ja lasit "valmiina".

Eilen viettämäni yksinäinen venetsialaisilta meni vallan mainiosti How I Met Your Motheria katsellessa ja kissoja rapsutellessa. Pääsin aikaisin nukkumaanki ja kaiken lisäksi nukuin ihan hyvinkin vielä! Mitä nyt heräsin 3 ja 4 välissä muutamia kertoja, kun Isäntää ei kuulunut kotiin. Joku automaattinen Isännänkaipuukello kenties?

Tänään töiden jälkeen käytiin jokirannassa kansainvälisillä markkinoilla. Siellä vastaan tullut entinen ravintolatöiden aikainen esimies ystävällisesti huomautti minun kerryttäneen hieman kiloja sitten viimenäkemän. Se tapahtui osoittamalla vatsani seutua ja toteamalla "hieman kiloja tullut sitten viimenäkemän?". Ravintola-alan ihmiset. Kaiken huipuksi se on siellä niin normaalia, että siitä ei edes voi loukkaantua. Pyh! Sen kunniaksi mentiin sitten Siipiravintolaan Isännän siskon toivomuksesta syömään kaikkea rasvassa lillutettua. Ehkä jatkossa pitäisi alkaa liikkumaan enemmän ja seuraamaan enemmän mitä laittaa suuhun? Isäntä ehdotti karppausta, joskaan en niin kauheasti ajatukselle lämpeä, vaikka vähähiilaripitoinen ruokavalio kyllä sopii vatsalleni hyvin.

Noo, katsotaan mitä keksitään kun muutto tulee kohdalle ja toivottavasti olen jo saanut suurimman osan koulujutuista hoidettua. Nyt ajatukset on niin asuntohommissa, koulussa ja töissä, että aivokapasiteetti loppuu siinä Prisman ovella. Ehdotin jo Isännälle koiran hankkimista, olisi edes joku syy käydä lenkillä, kun jotenkaan ei motivaatio riitä siihen "ilman päämäärää" kävelyyn. Isännän mukaan Mufasassa on tarpeeksi lenkkikaveria, mutta se parka pelkää autoja.

Lainataan siis koira, mielellään kiltti ja kissaystävällinen, lenkitettäväksi!

Ja nyt kellähdän sohvalle vatsani viereen katsomaan hieman telkkaria, iltamässäily ja -kävely tuli jo tehtyä! Tulkoon pian talvi ja hiihtokelit!