Minä: "Mitä töiden jälkeen? Pari asuntonäyttöä olisi, joissa voisi käydä. Viideltä on kaksi, ihan eri puolilla kaupunkia, että pitäs päättää kumpaan mennään. Yks olis seittemän jälkeen."
Isäntä: "Mun pitäs ainakin käydä suihkussa et kotona pitää käydä ainakin ja en tiedä tarkkaan mihin aikaan pääsen töistä ja tosiaan kotona pitää ainakin käydä, että jos jutellaan sitte kotona?"
Minä: "No ei varmaan kauheesti ehdi kotiin. Mulla on toi pyörä täällä, et jos tulen sillä ni menee kyllä viiteen tai jos tuun junalla ni sekin on vast viideltä siellä. Tietty jos tuut hakee mut tästä ja mennään suoraan sinne?"
Isäntä: "No mun pitää ainaki kotona käydä suihkussa ja en tiedä millon pääsen lähtemään toimistolta ja sekin on vielä ongelma ja sitten on sitäkin ja en mää oikeen tiedä ku seki ja sitte sitäki ja tätä ja ja ja......"
Minä: "No tiekkö, ihan sama! Annetaan vaan olla koko homma. Tuun pyörällä. Nähdään sitte kotona."
Kuluu noin 20 minuuttia. Puhelin soi. Isäntä.
Isäntä: "Mä tuun tästä töistä suoraan hakemaan sut ja käydään äkkiä kotona ni mä käyn suihkussa ni ehditään just viideks ehkä sinne."
Tänään opittua: Kun mies ei tiedä mistään mitään eikä osaa sanoa mitään mihinkään ja kaikki on tuntemattoman peitossa, sille kannattaa sanoa, että ihan sama, antaa olla. Kyllä sieltä kohta päätöksiä tulee.
P.S. Meillä oli tänään päivän aikana varmaan keritty joku kissa. Sohva näytti meinaan tältä. Jotkut on "vähän" paininut sohvalla. Onneksi meillä on superimuri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti