Mä söin tänään kaalikääryleitä! Siis ihan oikeesti!
Laittakaa nyt kaikki rasti seinään!
Mä olen ollut aina ihan tajuttoman nirso. Siis todella
nirso. Oli helpompi luetella asioita joita syön, kun mitä en syö. Aiemmin
kärsin mieluummin nälkää kun söin veteen tehtyä jauhelihakastiketta,
sipulikeittoon tehtyä makaronilaatikkoa tai pullataikinaan tehtyä
mustikkapiirakkaa. Kaaliruuat on aina ollut pahimpia. Se haju etoi jo niin
paljon.
Sitten muutin Turkuun opiskelemaan. Ensimmäinen vuosi meni
helposti niin, etten juurikaan syönyt koulussa mitään, ellei se sitten sattunut
olemaan jotain helposti syötävää, tyyliin italianpataa tai pinaattilättyjä.
Hernekeittopäivinä en mennyt edes ruokalaan, koska se haju. Vieläkään en kyllä
syö hernekeittoa jos siellä on kinkkua tai jotain muita herneistä poikkeavia
sattumia.
Seuraavana vuonna kävin säännöllisesti ruokalassa ja söin
edes jotain kuivaa salaattia ja leipää, eihän se opiskelijaruoka kuitenkaan
maksa kuin 1,60 – 2,80€ ja koska asuminen on jo itsessään sen verran hintavaa,
isän muistutusten saattelemana päätin, että kyllä se kuitenkin siellä
ruokalassa kannattaa käydä. Jonain päivinä (kuten hernekeittopäivinä) otin
kyllä omat eväät mukaan.
Olen edistynyt tässä asiassa ihan tajuttomasti Isännän
tultua kuvioihin. Ensinnäkin koska Isännän ”kul*ia nostattavan hyvä
bravuurimakaronilaatikko” on tehty sipulikeittoon ja koska Isännän myötä on
tullut paljon uusia herkkuja, kuten kylmäsavulohi ja graavisiika. Mukaan on
myös tullut äidin tekemä kaalilaatikko (siirappi<3). Nämä herkut ovat siis
sellaisia ruokia, joita en ole aiemmin edes suostunut maistamaan. Koska nämä
”uudet tuttavuudet” ovat muun muassa hajustaan tai ulkonäöstään huolimatta
olleet positiivisia yllätyksiä, olen alkanut uskaltaa maistamaan uusia asioita.
Viimeaikoina olen maistanut jo etanaa (tarpeeksi valkosipulia niin menee,
vaikka suutuntuma on aika ällö), maustekurkkua (ei todellakaan vieläkään),
kaalikäärylettä (tänään, oli kyllä yllättävän maukasta) ja silliä (hyi edelleen).
Ehkä tämän kirjoituksen tarkoitus on se, että ei kannata
huolehtia lasten nirsoudesta. Antakaa niiden syödä mikä maistuu ja maistella
mitä haluavat, koska kamalinta ikinä on piilottaa ruokaan jotain
hillosipuleita, mitkä ”menee siellä mukana niin ettet edes huomaa” tai laittaa
ne syömään jotain, mikä ei todellakaan maistu, ainoastaan koska ”kaikkea pitää
maistaa”. Kun ne aikuistuvat, lähettäkää ne ulkopaikkakunnalle opiskelemaan ja
tienaamaan omat rahansa niin johan alkaa halpa ruoka maistumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti