Tänään oli se päivä kun kaikki meni perseelleen. Aamulla oli muka satavinaan ja sen vuoksi kannoin ihan hervottoman kokoista tippakeppiä mukana KOKO päivän! Puolessa välissä päivää kun vaihdoin labratyöstä näytteenottoharrastukseen, tavaraa oli kannossa ihan liikaa, koska jostain maailman huonoimmasta ideasta olin päättäyt juuri tänään ottaa eväät mukaan, että voin syödä näytteenottoharrastuksessa, jottei nälkä olisi tavallisen järkyttävä päästessäni illalla kotiin. Eväslaatikko oli melko suuri ja laakea ja siellä oli eilistä riisiä ja curry-banaanikastiketta. Kassi oli pieni suippopohjainen, joten se eväslaatikko oli kyljellään siellä jatkuvasti. Toisessa kädessä huppari (koska aamun viileydestä huolimatta päivällä oli ihan törkeän kuuma), kolmannessa tippakeppi (sateenvarjo) ja neljännessä laukku. Olin aika lievästi kypsä kun pääsin näytteenottoharrastukseen. Ilta oli rauhallinen, pari lasta joiden kanssa meni vähän kauemmin. Varttia vaille sulkemisaika tietokone kaatuu eikä suostu toimimaan useasta uudelleenkäynnistämisestä huolimatta, potilaita jonossa kolme ja edellisen potilaan tulokset sellaisia, että niistä pitäisi lääkärille ilmoittaa ettei vahingossakaan jää poikkeavuus huomaamatta. Kaiken sen säätämisen jälkeen sen sijaan, että olisin vain jättänyt lapun näytteistä aamuihmiselle, minä käyn tietenkin kaikki mahdolliset koneet läpi ja vihdoin löydän toimivan, josta saan illan näytteet kuitattua ja käsiteltyä. Feel like a hero.
Päätin jo puolessa välissä päivää, että kaiken tämän paskan jälkeen olen ansainnut kesän viimeisen mansikkakakun. Ei sekään ihan onnistunut. Pitkän ja vaivalloisen etsinnän jälkeen Isäntä (<3) oli vihdoin löytänyt jostain perukoilta mansikkamyyjän. Ne mansikathan oli ihan löllöjä, käyneitä ja ihan törkeän pieniä, koska ilmeisesti enää ei ole mansikkakausi. Ei se kakku mikään mallikappale ole, mutta ompahan nyt kuitenkin jääkaapissa tekeytymässä. Nautiskeltakoon sitä huomenna ja tulee siitä varmaan känniin jos ei muuta. Nyt tämä kettu kuittaa, katselee hetken töllöä, nauttii ukkosesta ja valmistautuu ehkä neljänteen peräkkäiseen huonosti nukuttuun yöhönsä.
Kiitos ja näkemiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti