Pieni päivä ihmiskunnalle, suuri päivä opiskelijalle!

Tänään, 21.8.2014 tapahtui jotan suurta! Tämä päivä saattaa olla pieni päivä ihmiskunnalle, mutta valtavan suuri päivä tälle yhteiskunnan viholliselle, opiskelijalle. Tänään tostaina, palautin sähköpostin liitteenä ensimmäisen version opinnäyteyöstäni opettajalle kommentoitavaksi.

Alun perin päätin jäädä töihin tekemään sitä töiden jälkeen, tiedättekö, saadakseni edes jotain aikaiseksi. Otin oikein oman tietokoneen mukaan, kyllä nyt lähtee! Töissä on käytössä Open Office ja itselläni on käytössä Macbook. Saanen kertoa, että se on ihan helvetillinen yhdistelmä opinnäytetyön tekemiseen, sillä Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyöpohja toimii ihan tavallisella Microsoft Officella. Kaikkien Apple-tuotteiden käyttäjien vihaajana Microsoft on kuitenkin tehnyt Macbookin kanssa "yhteensopivasta" Officepaketista ei_sen_alkuperäisen_PCllä_toimivan_Officepaketin_kanssa_täysin_yhteensopivan. Nyt täytyy kyllä sanoa, että paskin ikinä sijoittamani 150e oli se, jolla ostin Macbookiini Microsoft Officen, sillä se on kaikkea muuta kuin yhteensopiva ensinnäkään opetuksen kanssa ja toiseksi minkään sellaisen kanssa, jota koulu vaatii. Joten haistattelut tähän väliin Microsoftille.

Itkunsekaisin tuntein soitin Isännän hakemaan minut töistä viideltä. Kiinalaisen ravintolan noutoruoka mukaan ja kotiin. Tähän väliin saanen mainita, että tuolta Puutarhakadun Lotus Gardenista saa aika hyvänkokoiset pöperöt. Alla kuvassa siis kahden ihmisen ruuat vaa'alla. Isäntä otti paistettua vermiselliä, jonka paino oli vain 950g. Tästä voi laskea, että häränlihaa Kung po painoi 1 600g. Kyllä siitä itsensä täyteen syö. Kolme kertaa.

Kotona valtasin Isännän koneen. Isäntä otti tämän yllättävän hyvin pelaten toisella sohvalla iPadillä Candy Crushia, Sanajahtia ja lopulta nukahtaen. Nyt täytyy kyllä sanoa, että tuo Isännän PC on kyllä todella kiva käyttää. Kivoin PC ikinä. Ehkä myös osittain siksi, että sain sillä Opinnäytetyöni tehtyä palautettavaan kuosiin.

Jonkin tietämättömän ajankulun jälkeen tein sen. Tallensin työni muistitikulle ja Isännän työpöydälle. Avasin selaimesta uuden välilehden ja kirjoitin osoiteriville webmail.turkuamk.fi. Kirjauduin sisään, valitsin vastaanottajan, latasin viestiin liitteen ja kirjoitin viestikenttään: "Hei! Sähköpostin liitteenä ensimmäinen kasaan kursittu versio opinnäytetyöstäni. Kommentoitua versiota odottaen, Ame."

Onnenkyyneleet. En ikinä olettanut tämän päivän saapuvan.

Eihän tämä koulu vielä tässä ollut. Vielä monta korjausta edessä ja se 10 opintopisteen edestä syventävien opintojen kirjallisia töitä. Mutta ne menee jo helposti.

Nyt helpottuneena sohvalla istuskellen,

ihanaa illan jatkoa kaikille!

-"vielä hetken opiskelija",

Ame

Kissoja ei opinnäytetyö kiinnostanut. Yhtään.