Asiapaljous

NIIIIIN paljon on tapahtunut tässä muutaman päivän aikana ja niin vähän on ollut aikaa kirjoittaa blogia! Asiaa olisi kyllä ihan tajuttomasti. On ollut neuvolakäyntiä ja ollaan käyty treffaamassa pappia ja käytiin katsomassa juhlapaikkaa ja hengailtiin isomummulassa ja nukahdettiin sylin sijaan sänkyyn ja ollaan tehty pipareita ristiäisiin ja ollaan juotu kahvia ja vauva on ollut ihan käsittämättömän ihana ja kaikenlaista! En tiedä mistä alottaisin, mutta koitan tiivistää tähän jotain ja joistain aiheista koitan kirjoittaa myöhemmin enemmän.

Meillä oli tosiaan tiistaina pipariverstas kun leivottiin ristiäisiin pipareita. Tilanteesta olisi saanut aivan ihanan kuvan, joka jäi tosin ottamatta. Miten aina noi ajatukset tulee kesken imetyksen kun puhelin on jossain teillä tietämättömillä?! Älkää kuitenkaan nyt käsittäkö väärin. Käytännössähän se meni niin, että Viivi leipoi, Viivi ja Katriina koristeli ja minä ruokin ja viihdytin hänen ylhäisyyttään. Tästä kuitenkin myöhemmin lisää kun pääsen ristiäisten jälkeen julkaisemaan kuvan näistä ihanuuksista. Pipariverstas jatkuu koristelun loppusilauksen merkeissä vielä tänään.

Eilen ja tänään päivä on käynnistynyt niin ihanasti, kun Katriina toi tiistaina viinereitä ja kroisantteja joita jäi vielä eiliselle ja tällekin päivälle. Olen nyt neljänä aamuna nauttinut aamukahvia ja koittanut seurata sen mahdollisia vaikutuksia vauvaan, joita onneksi ei ole vielä ilmennyt. Aamukahvi, kroisantti ja jälkiruuaksi viineri oli kyllä niin käsittämättömän ihana päivänkäynnistäjä, ettei mitään järkeä! Ihan käsittämätöntä miten aamulla jostain viineristä voi tulla niin ihanan euforinen olo, että on aivan varma, että mikään ei voi päivää pilata. Tämä on ehkä tätä arjen luksusta, joka saa täyden merkityksen vasta sitten kun on kiireinen äiti-ihminen, jonka itsestään huolehtiminen on jäänyt minimiin. Hiuksetkin värjätään vasta siinä vaiheessa kun lapsen ristäisjuhlat sitä vaatii.

Eilen tehtiin vauvan kanssa päiväreissu Raumalle, kun käytiin treffaamassa pappia. Pappi oli oikeen mukava ja fiksun oloinen, ei yhtään outo kuten ne joskus tuntuu olevan. Siinä juteltiin paljon aiheesta ja aiheen vierestä ja oli kyllä kivaa! Kaikkia erilaisia juttuja siinä käytiin läpi, mitä ei ollut itse osannut edes ajatella, kun ei oikein ole kokemusta näiden kristillisten juhlien järjestämisestä. Valitsin virret ja käytiin läpi kastejuhlan järjestys, kastepöydän sisältö ja pappi tiedusteli halutaanko me, että pappi kysyy meiltä minkä olemme valinneet lapsen nimeksi ja haluammeko, että lapsi kastetaan kristilliseen uskoon vai toteaako hän ne puheessaan. Vähän reilu tunti siihen meni, että saatiin kaiken muun jutustelun ohella käyty läpi kastejuhla. Tämän jälkeen kävin hakemassa avaimen juhlapaikkaan ja pääsin samana päivänä sinne katselemaan paikkoja. Oli kyllä ihanan tunnelmallinen paikka ja meillä tulee varmasti olemaan ihana kastejuhla, vaikka itsellä on aika epävarma olo, kun tällaisia juhlia ei ole aiemmin tullut järjestettyä. Onneksi äitini on Saksasta käsin ollut ihan käsittämättömän suurena apuna ja antanut neuvoja ja ohjeita, enkä kyllä tiedä mitä olisin tehnyt ilman häntä. Hän tulee myös paikan päälle avuksi. Se on se äiti! <3

Juhlapaikan tarkistamisen jälkeen käytiin vauvan kanssa shoppailemassa Pikku Taaperossa. Pikku Taapero sijaitsee Lapijoella (Eurajoella) Raumalta kymmenisen kilometriä Poriin päin. Siellä on ihan tajuttomasti kaikkea ihanaa! Sieltä löytää lapsille käytännön tarvikkeita, turvaistuimia, vaunuja, rattaita ja vaatteita ja lisäksi kaikkea ihanaa lahjatavaraa! Jos joskus on vaikeuksia keksiä jollekin lapselle syntymäpäivä-, ristiäis- tai jotain muuta lahjaa, sieltä löytää aina varmasti jotain! Suosittelen! Tällä kertaa sieltä löytyi muun muassa ruokalappu, joka oli ihan pakko saada. Vaikka meidän pieni tirppa ei vielä hetkeen moista tarvitse, mutta se oli niin ihana, että se oli pakko saada. Voipi jopa olla, että se pitää ottaa käyttöön jopa imetyksen ajaksi, niin ihana se oli.

Hei ihan tosi! Kattokaa nyt tota! Pakko toi on pian saada päälle!

Loppupäivä vietettiin vauvan kanssa isomummulassa, jossa mummu ja pappa haltioissaan sylittelivät pientä. Pienokainen oli niin käsittämättömän tyyni ja rauhallinen koko ajan, että taisi olla aika hyvät sylit siellä! Välillä hän otti pikku nokoset että jaksoi taas tarkkaavaisesti seurata ympäristöä ja isoisovanhempien kasvoja. Kymmenen maissa illalla lähdettiin vauvan kanssa (isomummun kauhisteluista huolimatta) jännälle kotimatkalle, johon sisältyi hyvin päivällä nukkunut vauva, yksi imetyshetki Mynämäen S-Marketin yövalaistuksessa, jännä syksyisen tuulinen ilma ja loppumetreillä hyvin vauvan jaksamisen suhteen jännittynyt äiti-ihminen. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja päästiin vauvan kanssa turvallisesti kotiin. Pelkäsin että vauva ei nuku koko yönä, koska päivään sisältyi niin paljon unta ja vauva nukkui vielä melkeen koko kotimatkan. Vastoin odotuksiani vauva kuitenkin nukahti tuttuun tapaan kahden aikaan yöllä ja nukkui ihan käsittämättömän hyvin! Itse heräsin monta kertaa yöllä kun vauva vähänkin liikahti, mutta vauva nukkui seitsemään asti ja heräsin vasta sillon ensimmäistä kertaa syömään! Ensimmäinen viiden tunnin uni!

Muuttoboikotti

Lähdettiin tänään vauvan kanssa muuttoa pakoon Helsinkiin. Aamulla kun Isäntä lähti töihin, mentiin tytsyn kanssa mukana moikkaamaan serkkutyttöjä! Oli kyllä ihanan piristävää olla koko päivä pois täältä kaaoksesta ja oli ihana nähdä kun vauvan serkkutytöt olivat niin tavattoman innoissaan vauvasta. Molemmat kävi jatkuvasti hellimässä, koskemassa, silittämässä ja ihmettelemässä ja kinaa syntyi siitä kumman syliin vauva seuraavaksi menisi.

Pikkanen kettutyttö

Päivä, ja etenkin tämä edessä oleva ilta, on sen puolen jännä, että tämä äiti vetää edelleen viimeyön noin puolentoista tunnin pätkittäisillä yöunilla. Eikä ole kyllä juuri vielä edes väsyttänyt kun on jatkuvasti ollut ohjelmaa. On sitä monena aiempanakin yönä ollut unet välillä vähissä, mutta tämä taitaa kyllä olla ennätys. Vauva meni kuitenkin nukkumaan hyvissä ajoin illalla puoli kahdeksalta äidin ja isän jäädessä hereille. Kymmenen aikaan menin sänkyyn unen toivossa kun vauva heräsi syömään, mutta uni ei tullut ennen kun vauva taas puolilta öin heräsi taas syömään. Yhden aikaan sain hetken unta, kunnes vauva heräsi kahden aikaan yllättäen syömään. Pikaruokailun jälkeen en saanut unta ennen kun vauva kolmelta päätti että nyt on aamu. Kun vihdoin vauva nukahti viideltä, sain nukkua puolisen tuntia ennen kun herätyskello soi. Oli aika herkkua. Tässä on taas todiste siitä, että vaikka vauva nukkuisi hyvin, ei se aina tarkoita sitä että äiti saa nukuttua yhtälailla. Jos ensiyönä saisi ehkä vähän untakin.

Tämä päivä oli jännä myös siltä osin, että olin ensimmäistä kertaa erossa vauvasta. Aika hetken, mutta erossa kuitenkin! Vauva jäi syötön jälkeen miehille kun käytiin talon emännän kanssa koirien kanssa lenkillä. Olo oli niiiin hassu, ihan kun jotain olisi jatkuvasti uupunut. Ja uupuihan se tosiaan se vauva! Olihan se ihan hauska olla "yksin", mutta en minä kyllä ainakaan tässä vaiheessa kaipaa mitään vauvatonta aikaa itselleni. Kyllä se olo niin orpo oli! Maisemat oli toki ihanan syksyiset ja lenkki citymetsässä (leikkimetsä) oli ihanan virkistävä!

Se leikkimetsä ja koirat, jotka vetivät parhaan posensa.

Tänään päätin myös testata, meneekö napakoru edelleen lävistyksestä läpi. Kauan se on ollut mielessä ja kauan olen sitä epäillyt, mutta menihän se! Helposti vielä. En olisi kyllä uskonut! :D Ei se mikään kaunis ole nättine repeämisarpineen, mutta siinä se taas on. Otin sen pois raskausviikolla 23, tyttö syntyi viikolla 40 ja on nyt viiden viikon ikäinen, eli 22 viikkoa (reilut 5kk) eikä mennyt umpeen! 

Kaiken tämän lisäksi hiukset sai uutta väriä! Tyvikasvu oli niin järkyttävä, etten kehdannut ottaa edes kuvaa! Raskausaikana tyvikasvun alkaessa häiritä lykkäsin värjäämistä syntymän jälkeiseen aikaan, jottei vauvaa turhaan masuaikana myrkytetä. No kun vauva vihdoin syntyi, kaikkien yllätykseksi hiusten värjääminen ei ollut ensimmäisenä mielessä. Nyt kun vauvan kanssa homma on hieman rutinoitunut ja on ollut aikaa välillä kurkata oikeen peiliin, se tyvikasvu on alkanut yllättäen taas häiritä. Lupasin itselleni, että ristiäisiin mennessä on ihan pakko, ymmärtänette varmasti. Ristiäiset on sunnuntaina ja pää on taas punainen. Tehtävä siis suoritettu onnistuneesti!

Chaos in da house

Terveisiä täältä kaaoksen keskeltä! Joka ainoalla pöytätasolla on tavaraa, joka nurkassa on laatikoita ja koko asunnon yleisilme on ihan järkyttävä. Lohdutuksekseni koitan itselleni hokea, että "enää kaksi viikkoa".

Kaksi viikkoa!?! Kuka täysjärkinen asuu muuton keskellä kaksi viikkoa!? Itse olen sitä tyyppiä, joka normaalisti muuttaa kahdessa päivässä. Toisena päivänä pakataan, toisena puretaan tavarat. Voin kertoa, että vauvan kanssa se ei ihan näin simppelisti onnistu, etenkään kun koko ensiviikonloppu on varattu ristiäistohinoihin. Oman haasteensa lisäksi luo se, että täällä tosiaan pitäisi asua ja elellä vielä ennen muuttoa, joten välistä on ihan todella hankala päättää mitä pakataan ja mitä jätetään pakkaamatta.

Jos minusta ei juurikaan kuulu tässä lähiaikoina, se saattaa johtua joko siitä että olen vaan hemmetin kiireinen kaikkien ristiäis- ja muuttojärjestelyjen kanssa tai vaihtoehtoisesti olen saanut hermoromahduksen ja joutunut suljetulle osastolle.

Kun nämä seuraavat kolme viikkoa on ohi (ristiäiset ja muutto pakkaamisine ja purkamisineen), istun kotisohvalla vauvan kanssa ainakin viikon!

ps. Isäntä keksi otsikon

Asuntohommia vol 2

Saanen ilmoittaa, että asunto on löytynyt. Asunto sijaitsee Vantaalla Myyrmäessä, siinä on kolme huonetta, keittiö ja sauna ja se on Isännän mukaan meille passeli. Itsehän en ole kyseistä asuntoa nähnyt. Voitte kuvitella miltä tuntuu muuttaa asuntoon, mitä ei ole koskaan itse nähnyt. Kova on luotto Isäntään nyt tässä.

Muutto tulee tapahtumaan kuun vaihteessa. Virallisesti uusi asunto vapautuu 1.11 ja meidän asunnon pitäisi olla tyhjä 1.11, joten jottei asiat taas liian helposti sujuisi, jonkinlaista sumplimista tämä muuttohomma vaatii. Pääasia kuitenkin on, että se asunto on nyt tiedossa ja pitäisi olla ihan kivakin vielä. 

Suurin osa pakkaamisesta tulisi tapahtua tänä viikonloppuna, sillä muuten meinaa hieman aika loppua kesken. Isäntä on arkisin paljon poissa, minulla toinen käsi kiinni vauvassa ja ensi viikonloppuna meillä on ristiäiset. Vieraat ovat arkisin kovasti tervetulleita, etenkin ne, jotka haluavat tulla kanniskelemaan vauvaa muuttolaatikoiden keskelle. Pakkaamista toki jouduttaisi vielä, ellei 2/3 muuttolaatikoista olisi Raumalla. 

Jotenkin hassua, kun aina ennen olen ollut muutosta itse todella innoissani. Nyt pakkaaminen ja koko muutto ajatuksena tuntuu niin pakkopullalta, ettei se pakkaaminen tosiaan yhtään kiinnosta. Ei auta kun ottaa se suorittamisasenne ja koittaa hoitaa tämäkin homma kunnialla loppuun. 

Blah.

Työpaikkahyvästit

Eilen oli vihdoin se päivä kun sain aikaiseksi tyttelin kanssa lähteä näytille työpaikoille. Käytiin ensin näytteenottoharrastuksessa istuskelemassa ruokalassa ruokatunnin aikana ja sen jälkeen "päätyöpaikalla" kahvitauolla.

Tosi moni on kysynyt, että miten minun töiden sitten käy, kun edessä on muutto toiselle paikkakunnalle. Mikäs näiden minun työpaikkojeni tilanne sitten on?

Tilannehan on se, että Isäntä on koulutukseltaan biotekniikan insinööri ja minä olen bioanalyytikko, eli laboratorion hoitaja. Bioanalyytikoilla on hyvin töitä melkeimpä joka puolella, kun biotekniikan insinöörejä taas on paljon työttömänä tai vaihtoehtoisesti he työskentelevät muissa hommissa kun omalla alallaan. Isäntä valmistui siis käytännössä työttömäksi. Tästä syystä on ollut aika kauan jo tiedossa, että Isännän työn perässä meidän on lähdettävä. Nyt kun Isäntä pitkän työnhaun jälkeen sai paikan pk-seudulta huoltoinsinöörinä huoltaen sairaala- ja laboratoriolaitteita, on meidän siis muutettava.

Itse olin "päätyössäni" kuitenkin analysaattorivalmistajan tuotekehitystiimissä laboranttina ja työskentelin immunologian parissa. Työ oli todella mielenkiintoista ja poikkesi paljon normaalista bioanalyytikon työstä. Samankaltaisissa hommissa haluaisin kovasti jatkaa, mutta tuntuu aika epätodelliselta, että saisin vastaavanlaista työtä pk-seudulta. Näytteenottoharrastuksessa tein keikkahommia yksityisellä lääkäriasemalla, jolloin työ oli näytteenoton lisäksi analysointia, näytteenkäsittelyä ja -lähetystä, eli aika monipuolista hommaa sekin. Työtilanteeni täällä Turussa oli siis oikeastaan todella hyvä ja tulevaisuus pk-seudulla täysin tuntematon.

"Päätyön" osalta työsopimus loppui elokuun loppuun, eikä sitä jatkettu, koska jäin äitiyslomalle. Mitään varmuutta ei siis ole, että pääsisin samaan paikkaan takaisin äitiysloman jälkeen. Näytteenottoharrastuksen osalta harmittaa todella paljon jättää työpaikka taakse, sillä siellä on ihan tavattoman ihanat kollegat. Näytteenottoharrastuksen osalta voin kuitenkin hakea sisäistä siirtoa pk-seudulle mahdollisesti vapautuviin työpaikkoihin, joten vaikka ne kaikki ihanat kollegat jäävätkin Turkuun, samassa talossa voi olla mahdollista jatkaa.

Äitiysloman jälkeen allekirjoittanutta siis odottaa työnhaku. Toisaalta tilanne jännittää ihan todella paljon ja tilanne harmittaa, sillä työtilanteeni Turussa on ollut todella hyvä. Toisaalta odotan innolla, että pääsen selailemaan työilmoituksia ja pääsen hakemaan töitä ja uusia haasteita. Onneksi olen saanut edes vähän kerättyä sitä tavattoman arvokasta työkokemusta.

Eilen kävinkin kiertämässä työpaikat vähän sillä mielellä, että tänne ei enää palata. Näytteenottoharrastuksessa on tosin pakko vielä käydä tyhjentämässä kaappi ja palauttamassa avaimet. Toki siellä tulee varmaan mahdollisesti muutenkin käytyä jos seudulla tulee pyörittyä. Kyllä ne hyvästit on silti aina haikeita.

Tytsy sai ihanan lahjan Näytteenottoharrastuksen tytöiltä!

Asunnonhakuhommia

Jotenkin pienessä päässäni ajattelin, että se asunto löytyy niin, että katsotaan hakemuksia netistä, käydään paikan päällä ja jätetään hakemus. Jostain kumman syystä se ei kuitenkaan ihan näin helposti onnistu. Suurin osa ilmoitetuista asunnoista on VVO:n, Lumon, Aravan tai vastaavan, joissa yksittäistä asuntoa ei voi hakea. Asuntoilmoitukset kyllä löytyy netistä, mutta niitä ei voi nimenomaisesti hakea. Hakemus tehdään ihan erikseen internetin ihmeellisessä maailmassa, ja sinne pitää nimetä mistä alueelta (joskus jopa eritellä talot) asuntoa hakee ja millaista hakee. Tämän lisäksi pitää tietenkin kertoa itsestään kaikki mahdolliset tiedot tilitietoja ja esimiehen puhelinnumeroja myöten. Tämän jälkeen hakemus otetaan käsittelyyn ja sieltä sitten tarjotaan (jos tarjotaan) asuntoa, jota voi käydä katsomassa. Helsingin kaupungin asuntoja ei pääse edes katsomaan ennen kun on toimittanut varallisuudestaan ja palkastaan tiedot, sekä todistuksia muuttotarpeesta.

Kun asuntoa tarjotaan, on todella ikävää ellei asuntoon tykästy, sillä uutta tarjousta on vaikea saada. Ainoa joka tarjoaa uusia asuntoja, on ollut VVO. Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunkien asuntojen osalta ensimmäiseen tarjottuun pitäisi tyytyä tai sitten asua sillan alla. Lähes kaikkien asuntojen osalta asunnon saaminen perustuu tarveharkintaan ja tästä syystä täytyy tosiaan toimittaa jos jonkinlaista lappusta tai paperia. Tarveharkinnan vuoksi emme myöskään voi ottaa nyt vain jotain asuntoa ja luottaa siihen, että saamme myöhemmin kivemman. Nyt meillä meinaan on se tarve kohdillaan, mutta sitten kun olemme asunnon valinneet, välitöntä tarvetta ei enää ole. 

Kun vihdoin löytyy joku kiva yksityisen asunto, jonka vuokraaminen on sekin aina ulkoistettu jollekin välittäjälle, paikalla on hakijoita kun sieniä sateella ja asunnon saaminen on täysin tuuripeliä. 

Aika jännäksi menee. Ellei asuntoa löydy, meidät löytää ensikuussa sitten varmaan Martinsillan alta. Ohikulkevat voivat sitten sinne poiketa. Voin koittaa keitää nuotiolla jotain nokipannukahvia jokivedestä.

Jos joku tietää jonkun kivan kolmion pääkaupunkiseudulta, ei mielellään alle 60 neliötä, täällä olisi yksi pieni perhe joka sellaista kaipailisi. 

1kk

Raumareissu meni oikeen mallikkaasti ja saatiin paljon asioitakin hoidettua. Nyt on muun muassa kakut varattu ristiäisiin ja suurin osa juhlavaatteista jo Raumalla. Kotonakin on asiat taas mallillaan. Tuossa viime viikolla kivasti heti asunnon myynnin jälkeen suihkun lattiakaivo lakkasi vetämästä ja uuni lakkasi lämpeämästä. Perjantaina putkimies hoiti toisen ongelman ja viikonloppuna insinööri-Isäntä hoiti homman kotiin toisen ongelman osalta korjaamalla sen hellan. Ei edes tarvinnu ostaa uutta enää tässä viimisinä asuinviikkoina! Oujea!

Mutta asiasta kaikkein tärkeimpään, meidän pieni murunen on tänään jo yhden kuukauden! Toisaalta en voi käsittää, miten hän on jo niin vanha, mutta toisaalta en pysty ymmärtämään, miten hän on vasta kuukauden, hänhän on ollut täällä ilostuttamassa elämäämme jo kauan! Kuukauden iän kunniaksi hän nosteli ja kannatteli päätään jo oikeen todella hienosti! Onhan hän päätään kannatellut jo heti syntymästä asti, mutta tänään hän kannatteli sitä oikeen pitkään ja pidemmän aikaa. Täytyy alkaa päivittäin harjoittelemaan, niin meidän pikkukaverin niska vahvistuu ja kohta hän on jo päänkannattelun mestari!

Hienosti! <3

Tässä kuukauden kynnyksellä myös meidän pörröpuku (kokoa 50) on tulossa pieneksi. Hätä ei ole tämän näköinen, sillä uusi puku on tilattu, saapunut ja pesty! Uusi ihanan hauska kettupuku (josta vauvamme vanhempana meitä varmasti kiittelee) on siis käyttövalmiudessa ja pääsee varmasti kohta käyttöön. Nyt se on myös koeajettu! 

Kettupuku. :D

Päästiin eilen myös ensimmäistä kertaa vauvan kanssa ihastelemaan takkatulta. Itse voisin tuijotella tulta tuntikaupalla ja ilokseni huomasin samoja piirteitä myös vauvassa. Tosin luulen, että meidän punaista, keltaista ja oranssia rakastava vauvamme taisi tosin ihastua pääasiassa siihen ihanaan valoon ja väriin, joka sieltä takasta hehkui! Joka tapauksessa ihanan tunnelmallista oli odotella muita saunasta.

Takkanautintoa.

Kaikkea ihanaa on ollut ja koettu ja elämäni onnellisin kuukausi on takana. En osaa enää edes kuvitella elämää ilman tätä pientä murusta! 

Tätähän varten minut on luotu! <3