Tarjoushaukka

Musta on tullu kauhee tarjoushaukka. Ja jemmari. Alkuun kun mulla oli sellanen pieni 50cm pitkä vauva, tuntui ihan hullulta kun jotkut toi lahjaksi jotain 74 kokosia vaatteita. Nyt tuntuu hullulta, että se tuntui hullulta. Esikoisen kanssa ei vaan voi tietää kuinka nopeasti ne kasvaa.

Nyt kun meillä on käytössä 68-86 kokoisia vaatteita, ei tunnu yhtään hullulta ostaa varastoon fiksun näköinen tekninen ulkoilupuku koossa 100cm. Okei, tuntui se vähän hullulta, mutta se maksoi 4,90€! Ihan sama vaikka ei ikinä tulisi käyttöön, tai jos olisi päällä sen kerran. Se oli ihan hullun halpa!

Kyseinen ulkoilupuku, kuva lainattu netistä.

Monista pienikokoisista housuista meidän ilmeisesti pitkäsääriselle neidille menee jo koko 86, joten ihan hirveästi ei pienempiä viitsi enää ostaa. Siksi olen alkanut jemmaamaan housuja jo koossa 86 ja 92. Vaikka näitä vaatteita jemmailisi, siinä on se hyvä puoli, että jossain kohtaa ne sopivat melko varmasti! Alennusmyynneistä on siis hyvä ostaa jäljelle jääneitä yksilöitä ja ainakin on jotain suurempaa kokoa jo varastossa, ettei kohta tarvitse tavarat housuissa juosta vaatekaupoille, kun kaapissa ei ole mitään neidille päälle pantavaa. Monissa alennusmyynneissä kun oikeaa kokoa ei ole jäljellä, olen huoletta ostanut jäljellä olevaa kokoa, vaikka se olisikin suurempi. Kuten se tekninen ulkoilupuku. 

Lindex, Esprit, MiniATure, PompDeLux, Name It...

Alennusmyyntejä on nyt monessa paikkaa: Jollyroomilla on ihan hulluja alennuksia, PompDeLuxilla on melkeimpä kaikki -50%, Name it:ssä on ale... Ihania T-paitoja olen ostanut jo varastoon ja niille alkaa varmasti olla käyttöä kun Lili alkaa enemmän kävellä. Tässä konttausvaiheessa T-paidat on vielä hieman epäkäytänöllisiä ja käytössä onkin päivittäin bodyt. Nyt kun kesä vielä vähän lämpeää, saadaan käyttöön meidän ihania mekkoja.

PompDeLuxin ihana pellavainen Cadmus Lt -mekko. Nämä on livenä niin paljon
kauniimpia kuin kuvissa!

Löytyi sieltä alennusmyynneistä jotain tähän lähitulevaisuuteenkin. Löytyi meinaan aikas sympaattinen lämmin takki Lilille. Vielä se oli vähän suuri (koko 80), mutta varmasti syksyllä kelien viiletessä juuri passeli lyhyisiin siirtymisiin. Ensin ajattelin, että ompas se jotenkin ällö, mutta koska silläkin oli hintaa huimat 4,90e, siirtyi se vikkelästi ostoskoriin. Nyt kun sain sen testattavaksi, olikin se oikeasti aikas symppis. Ja niin paksu ja ihanan tuuhea, että Lili ihmetteli alkuun mitä sen kanssa pitäisi tehdä. Kun nostin hänet seisomaan, hän pyllähti kyljelleen ja alkoi pyöriä lattialla. Aikamoinen sumopuku se vielä on! :D Hihoissa on onneksi sisäpuolella resorit, joten kädet saa ulos vaikka hihat vielä vähän pitkät onkin. Sisäpinnassa oli ihanan pörröinen vuori ja kiristysnauha, jolla tästä saa vähän mekkomaisen.

Ei se livenä ollutkaan niin ällö!

Jos Lili on saanut, niin kyllä vanhemmatkin vähän jotain on jemmannut. Meidän lähellä Timanttisilla on kaikki -50%, joten ostin itselleni kauan haaveilemani Kalevalan lapsi-helan. Isännälle käytiin ostamassa vihdoin 30-vuotislahja (täytti jo huhtikuussa). Puhetta on ollut korusta tai kellosta ja hän valitsi (ensikommentistaan ["tollasta en ikinä laita käteeni"] huolimatta) Daniel Wellingtonin kellon ja ihanat Lohdunkantaja -kalvosinnapit, joissa on siis uuden lastensairaalan koordinaatit.

Sitä se teettää, kun on liikaa aikaa. Kaikkea ehtii tutkia ja kaikennäköistä ehtii googlailla kun Lili on päiväunilla.

Uimahallissa

Käytiin tänään ensimmäistä kertaa Lilin kanssa uimahallissa! Eilen illalla saatiin Lilin kummitäti kylään ja mietittiin mitä sitä sitten tehtäisiin. Jostain tuli puheeksi vauvauinti ja päätettiin sitten mennä Lilin kanssa uimaan. Suunnitteilla oli Myyrmäen uimahalli, mutta kun paikalle päästiin ja todettiin että se on kesälomalla, suunnattiinkin Martinlaakson uimahalliin.

En ole ikinä varmaan käynyt muualla kun Rauman uimahallissa, jonka olen mieltänyt jokseenkin pieneksi. Toki niitä muutamia kylpyläreissuja pienenä ei lasketa. Raumalla on sentään monta allasta, hyppyrit, liukumäet ja muut. Tuolla oli altaita tasan kaksi: pituusuintia varten ja lasten allas. Lasten altaassa vesi oli yllättävän kylmää, kun aiemmin ollaan oltu vauvauinnissa vanhustensäätiön lämpimässä altaassa. Tosin, Lili kävi juhannuksena myös lahdessa uimassa, eikä siinä ainakaan itku tullut, joten uskallettiin sitten sinne lasten altaaseenkin.

Lili tykkäsi ja hauskaa oli. Kauhean kauaa ei siellä oltu, kun Lilin alahuuli alkoi satunnaisesti väpättämään niin lähdettiin saunan kautta pois. Muutama sukelluskin saatiin otettua, vaikka kummitäti vähän kauhuissaan alkuun olikin. Isännän kanssa on ollut puhetta, että pitää käydä uimahallissa Lilin kanssa nyt kun vauvauinti on kesätauolla, mutta alkuun sairastettiin ja nyt ei olla saatu aikaiseksi. Oli kyllä hyvä käydä ensin jonkun toisen naispuolisen kanssa, että sain sinne pukuhuoneeseen ja suihkutiloihin hieman apukäsiä. Pitää ehkä seuraavaksi ottaa oma vati mukaan, tuolla kun ei ainakaan ollut oikeen mitään mihin lapsen voisi suihkutiloissa laskea, muuta kun se lattia.

Kovasti oli Martinlaakson mammat innoissaan pienestä uimarista ja ei meinattu pukuhuoneesta päästä lainkaan lähtemään kun niin Liliä ihastelivat. Oli myös tehokasta lapsenuuvutusta, meinaan kyllä uni maistui uinnin jälkeen!

Suuntana koti

Nyt on juhannus juhlittu ja olo sen mukainen. Olen ennemminkin sellaisen rauhallisen juhannuksen viettäjä, joten voipi olla että festarit oli minun osaltani ainakin toistaiseksi tässä, mutta olihan siellä ihan hauskaa! Lili viihtyi hoidossa mainiosti ilman mitään ongelmia ja oli isovanhempien kanssa päässyt ylläpitämään myös juhannusperinteita, joka merkitsi minulle paljon.

Perjantaina mentiin festareille jo aiemmin, koska se melkeimpä ainut mitä halusin katsomaan (ja jota yllätyksellisesti muut ei oikein arvostaneet), Uniklubi soitti jo päivällä. Apulannan esiintymisen jälkeen käytiin Liliä katsomassa ja mentiin myöhemmin takaisin festarialueelle. Isäni luota on alueelle pyörällä matkaa alle 4 kilometriä, joten matka taittui hyvin nopeasti. Lili oli hoitopäivän aikana päässyt myös ensimmäistä kertaa pappan kanssa pyöräilemään ja oli kuulemma ollut kovasti hauskaa. Ainakin kuvan perusteella ilme oli sen mukainen, että ehkä kotonakin pitää alkaa enemmän pyöräilemään, vaikka ne pyöräistuinhärvelit minua jotenkin kovasti hirvittääkin!

Sain ihanan kuvan matkan varrelta.

Itse ihmeteltiin tätä turvallisesti etäältä. Ei kauheasti porukkaa vetänyt. :D

Lili oli käynyt ihmettelemässä juhannuskokkoa.

Lauantaina mentiin alueelle vasta myöhemmin ja Lili meni yöunille samoihin aikoihin kun me lähdimme festareille. Päivän aikana käytiin isomummilassa ja juhannussaunassa ulkosaunassa. Lili oli ensimmäistä kertaa ulkosaunassa. Alkuun oli kivaa, mutta neitonen oli jo niin väsynyt loppuvaiheessa, että meinasi vähän harmitus iskeä. Onneksi seurana ammeessa oli ennennäkemättömän suuri kumiankka. Ja kävi Lili ensimmäistä kertaa lahdessa kastautumassa. Kyllä oli jännää!

Ilta meni nopeasti. RMJ:n paras keikka oli varmaan Antti Tuiskun keikka. Käytiin myös Cascadaa ja Rähinä Specialia ihmettelemässä ja ohimennen nähtiin Maija Vilkkumaakin. Huomaa, että nykyään tuo DJ musiikki on aika kovilla, kun molemmat pääesintyjät olivat pöydän takana seisoskelevia janttereita. Kyllä sitä vähän olonsa vanhaksi tunsi kun ei osannut sanoa kummaltakaan pääesiintyjältä yhtään biisiä. Mutta me oltiin sitten siellä Uniklubin vahvistusjoukoissa. :D Antti Tuiskun keikalla siinä meidän edessä (kuvassakin näkyy) oli joku poika kovasti suruna. Siinä oli kolme tyttöä ja tämä poika, joka selvästi oli yhden porukan tytön poikaystävä. Keikan lopulla onneksi maailma alkoi taas hymyillä ja Surunasta tuli Ilona.

Antti Tuiskuhan se siellä näkyy kärpäsenkakkana kuvan keskellä.

Parasta festareilla on kuitenkin ne ruokamaailman kevätkääryleet, jotka on ihan parhautta. Yllättävän vähän tuttuja tuli nähtyä, vaikka Facebookin perusteella niitä siellä piti olla. Lilillä meni hoidossa tosi hyvin ja äiti pääsi onneksi aina neitosen viereen nukkumaan, joten suuremmilta eroahdistuksilta vältyttiin. Lilille oli varattu pulloihin maitoa, mutta tosi vähän hän sitä oli juonut. Kaiken kaikkiaan kiva juhannus ja ihanan lämpimät kelit. Mukaan mahtui festareita sekä perhejuhannusta ja kaikin puolin oli kivaa. Toivottavasti teilläkin oli mukava juhannus!

Hyvää juhannusta hei!

Meidän juhannus alkoi eilen ajomatkalla Rauman suuntaan. Suunnitelmissa on mennä käymään RMJ:ssä katsomassa tuttuja ja ehkä jotain musiikkiakin kuuntelemassa. Lili jää ensimmäistä kertaa hoitoon ja äitiä vähän jännittää. Onneksi ollaan tuossa alle puolen tunnin pyörämatkan päässä, että tarvittaessa pääsee nopeasti Lilin luo.

Kamala kun äitiä hirvittää! Miten se viihtyy, miten se nukkuu, kelpuuttaako pullon, riittääkö maito, pitääkö antaa korviketta? Meille on tulossa jännä juhannus!

Aivan mahtavan ihanaa juhannusta kaikille! Olkaahan tekin ihmisiksi ja vältetään hukkumisia!

Eilen testattiin uutta kypärää! Juhannuksen kunniaksi Lili pääsee pyörän taakse. Sekin hirvittää äitiä.

Parit sukat ja yks lippis

Käytiin aiemmin Isännän ja Lilin kanssa H&M:llä katsomassa Lilille sukkia, kun nyt käytössä olevat 19-21 koon sukat alkaa olla jo jämptejä. Koko 22-24 näytti ihan tavattoman suurelta, siis sellaiselta, että ne menisi neljävuotiaan kummityttöni jalkaan. Naureskelinkin Isännälle, että mitäköhän siinä välissä pitäisi käyttää. 

Tänään ajattelin ohimennen käydä kyseisessä kaupassa katsomassa Lilille uutta lippistä, se vanha ihana Stuttgartin H&M:ltä ostettu kun alkaa myös olla pieni. Kun viimeksi löydettiin niin ihana lippis henkkamaukalta, ajattelin että sieltä voisi löytyä myös seuraava koko. Ja löytyihän sieltä!

Se vanha ihana!

Uusi lippis.

Miten toi lippis on yksi niistä ainuista lakeista mitkä testikäyttäjä antaa olla päässä...

Kävin samalla siellä ollessani katsomassa niitä sukkia, ihan vaan jos vaikka olisin viimeksi katsonut kieroon tai jotain. Menin sinne vauvojen osastolle, missä niitä oli. Otin ensin harmaat 22-24 sukat käteen todetakseni, että ne oli ihan jäätävän suuret. Näin siinä vieressä valkoiset muka saman kokoiset, jotka oli ihan huomattavasti pienemmät! Pyysin siitä vierestä työntekijää katsomaan, että onko nämä nyt ihan tosissaan samaa kokoa, vai näenkö jotain omiani. Myyjä sönkötti siinä jotain, että onhan ne eri kokoisia, sitten vertasi jotain muita sukkia todetakseen, ettei olekaan eri kokoisia ja lopulta totesi, että ehkä on käynyt joku moka ja lähti pois. Jäin siihen seisoskelemaan sukat kädessäni vähän monttu auki.

Kolmen sukan sukkapaketti maksaa 4,99e, että ei siinä ihan hirveästi häviä. Valitsin siitä kolme pakettia, yksi harmaa, yksi ruskea ja yksi vaaleanpunainen sen mukaan, että ne olisivat suurin piirtein sitä kokoa mitä tarvitaan. Vaaleanpunaisissa siinä paketissakin oli keskenään ihan eri kokoisia sukkia. Kassalla mainitsin asiasta ja näytin niitä sukkia ja miten ne olivat eri kokoa. Myyjä totesi, että pitää käydä katsomassa ja tiedusteli haluanko kuitenkin sukat. Sanoin että otan ne joka tapauksessa, kun katsoin vähän sen mukaan, että ne olisivat edes jotain sinnepäin. Kotimatkalla aloin pohtimaan, että ostokset maksoi yhteensä 16 euroa ja risat, että niiden olisi pitänyt kyllä olla enemmän. Kuitista huomasin, että myyjä oli vähentänyt kuitista yhden sukkapaketin hinnan. Olin todella positiivisesti yllättynyt, sillä ihan tietoisesti ne sukat olin ostamassa ja myyjä vielä varmisti, että otanko ne siltin. Pitää varmaan sinnekin laittaa positiivista palautetta, vaikka se ensimmäinen tapaus aika kumma olikin.

Tässä osa sukista ihan vertailun vuoksi.

Nyt on lippis ja sukkia. Huomenna lähdetään Lilin kanssa aamulla hammaslääkärini jälkeen Raumalle juhannuksen viettoon!

Feat Isäntä

Meidän Mufasa on aika herkkävatsainen kissa ja usein reagoi moneen asiaan vatsallaan. Kun vatsa menee löysälle (ja joskus muutoinkin), hänellä on sellainen ihana tapa laittaa takapuoli lattiaan ja kiskoa itseään etutassuilla eteenpäin. Monille tämä muuvi on tuttu koirien toiminnasta.

Eilen istuskellessamme keittiössä Mufasa tuli taas vessasta Isännän hyräillessä "Oo, kesän lapsi mä oon" -biisiä. Katsellessaan Mufasan painavan takamuksensa meidän neitseelliseen eteisen mattoon Isäntä hoilasi kyseisen biisin melodialla: "Oooo, paskaperse mä oon! Ooo, pyyhin sen tähän mattoon."

Tuo kyseinen neitseellinen matto ei ole turhaan saanut lempinimeään, sillä se on kokenut paljon kaikkea alkaen kissojen kakka-vahingoista siskon koiran merkkailujen kautta Lilin pissa- ja kakkavahinkoihin.

Pliis kertokaa, että muillakin on näitä mattoja?

ylläripylläri

Kattokaas mikä tässä on:

VIHDOIN se tuli takaisin. Vielä tovi sitten juhlistin kun maailman kirjat oli sekaisin ja imuri sattui menemään rikki kaksi päivää ennen takuun loppumista. Nyt tiedän, että kyllä kaikella on tarkoituksensa ja edelleen paskamagneettius on vallannut aurani. Sillä todella oli tarkoitus!

Olen tässä kaksi viikkoa tuskastellut meidän pikkariikkisen ergorapidon kanssa ja kerran lainattiin imuria veljeltäni. Uuden osan tulon piti kestää 2-6 päivää. Imuri meni rikki 31.5, uusi osa oli tilattu 2.6 ja 17.6 Isäntä soittaa suuren painostuksen alaisena "imuripaikkaan" kolmannen kerran. Ja arvatkaas mitä? Ihan tosi. OLI TAPAHTUNUT PIENI SEKAANNUS!!

Nyt se on kuitenkin taas täällä. Vihdoin. Kiitos.

Muutoksiako vaiko not

Jos eilen oli ihan tavallinen, tänään on tavallaan hieman poikkeava päivä. Eilen oli meinaan viiminen päivä vanhempainvapaata ja tänään olen virallisesti hoitovapaalla. Ihan samalta tuntuu kuin ennen, mutta toisaalta tuntuu ihan käsittämättömältä, että ellen jäisi hoitovapaalle, Lili menisi jo hoitoon!

Ajattelin itseni aina aiemmin urakeskeiseksi, enkä lainkaan kotiäidiksi, mutta tässä äitiyden myötä olen löytänyt itsestäni myös tältä saralta ihan uuden Amen. Kotona on kivaa ja päivät Lilin kanssa ovat ihania! Voidaan touhuta vaikka mitä ja mennä vaikka minne. Jonkun mielestä vauvan syntymän jälkeen ei voi olla enää spontaani, mutta minusta tuntuu että olen jopa spontaanimpi kuin ennen. Ehkä siksi, koska on aikaa ja Lilin kanssa on mahdollista reissata, lähteä, tavata ihmisiä ja tehdä mitä erilaisempia juttuja.

Tässä samalla päivittelyllä voisin tuoda esille yhden pari viikkoa sitten käydyn keskustelun yhden (äiti)kaverin kanssa. Hän odotti kovasti tapaamista kaverinsa kanssa, joka oli juuri synnyttänyt. Hän odotti että pääsee päivittelemään äitiyden tuomista muutoksista ja elämän suuresta muutoksesta. Tajusin, että jollain todella kummallisella tavalla, niin tyhmältä kun se kuulostaakin, en koe Lilin syntymän juurikaan muuttaneen elämääni. Onhan niitä muutoksia nyt todellisuudessa tullut ihan tajuttomasti, mutta ne muutokset ovat tulleet tavallaan niin pikku hiljaa, että en jotenkaan osaa ajatella mitään yhtäkkistä suurta muutosta tapahtuneen.

Toki tämä voi riippua lapsestakin ja varmasti monen haastavamman lapsen kanssa muutoksia tulee enemmän ja äkimmin. Meidän viikonloppumme vietetään pitkälti samoin ja samalla porukalla kun ennen Liliä. Vietämme illat kotosalla ihan yhtäläin kun ennen Liliä. Teemme samanlaisia reissuja, jopa enemmän ja monipuolisempia, kuin ennen Liliä. Toki päivien suunnittelu on hieman erilaista kuin ennen, mutta jotenkin pienen lapsen kanssa matkustaminenkin on kiireettömämpää kuin ennen lasta ja voi että kuinka ihanan rauhallista on vaikka automatkalla istua paikallaan olevassa autossa sateella imettämässä. Niin kiireetöntä. Myös ylimääräiset huoltoasema-pysähdykset Lilin autoon turhautumisen vuoksi on mielestäni jopa ihania "pakollisia" taukoja matkantekoon.

Omalta osaltaa tähän vaikuttaa varmasti paljon ennakko-odotukset ja -ajatukset. Muistan katsoneeni Erilaiset Äidit -ohjelmaa (tai jotain vastaavaa), jossa hedelmöityshoitojen kautta raskauden alkuun saanut äiti totesi turhautuneena lapsen syntymän jälkeen, että miten hän oli vielä raskausaikana niin naiivi, että kuvitteli heidän elämänsä jatkuvan samanlaisena kuin ennen ja lapsen sopeutuvan heidän elämäänsä. Tämä on jotenkin painunut mieleeni ja oman osuutensa asiaan on tuoneet lukuisien toteamukset lapsen tulon suurista muutoksista ja monen (jopa itseni) ajatukset ja näkemykset lapsiperhearjesta: huutavista lapsista, ruokailuista huolehtimisista, bussimatkahuudoista ja muista yhtä ihanista asioista. Siinä vielä ennen synnytystä viimehetken epäröintien ja voiko tätä vielä peruuttaa -ajatusten lomassa olin varautunut niin pahimpaan. Ajattelin, että vauva vain huutaa mahdollisesti koliikkiaan, mihinkään ei päästä enää lähtemään, ruokaa ei ehdi valmistaa ja mitä näitä muita perusjuttuja nyt on. Varmasti iän myötä tulee enemmän menoa ja melskettä, mutta uskon, että ihan yhtäläin niihin muutoksiin tottuu ja ihan samalla tavalla pikku hiljaa ne tulevat, kun tähän asti tulleet muutokset. Koska asia on ihan juuri niin miltä se vaikka kauppajonossa huutavan lapsen äidin kohdalla se näyttää: se lapsen huuto todennäköisesti häiritsee sitä kyseistä äitiä kaikkein vähiten.

Kun Lili syntyi, hän vaan nukkua möllötti siinä muiden lomassa omassa unipesässään, jonka hänelle olin tehnyt. Vieraita tuli ja meni ja kun kaikki kauppareissut ja muut meni niin kivuttomasti, lähdettiin asuntoja katsomaan Helsinkiin vain 10 päivää Lilin syntymän jälkeen. Meillä kävi omista ennakkoajatuksista huolimatta niin, että se lapsi tuli ja sopeutui meidän elämään. Kun alusta asti lähdettiin liikkeelle, ei missään vaiheessa tullut hetkeä, että olisi jääty kotiin junnaamaan paikalleen.

Se pieni "möllöttäjä" kolmen päivän ikäisenä juuri kotiutuneena. <3

Tässä tämä "uranainen" istuu kotisohvalla näpyttelemässä nykyään lapsiperhearjesta kertovaa blogiaan Lilin nukkuessa päiväunia pinnasängyssään. Ura on jossain teillä tietämättömillä ja hoitovapaa alkoi ilman pienintäkään käsitystä millon se loppuu. Ja ennen kaikkea nautin tästä hetkestä, kotona olosta Lilin kanssa ja tästä sadepäivästä, joka pitää meidät sisällä. Onkohan ne suurimmat muutokset minun elämässäni tapahtuneet minussa itsessäni?

Olisi kiva kuulla muiden ajatuksia. Miten sinä olet kokenut lapsen/lasten tulon elämässäsi? Onko lapsi muuttanut koko elämäsi yhtäkkiä päälaelleen vai onko kaikki tapahtunut jotenkin huomaamatta ja pikkuhiljaa, kuin itsestään?

Ihanan tavallinen päivä

Piitkästä aikaa tänään tuntui olevan ihan täysin tavallinen kotipäivä. Miten niitä muka on niin vähän? Ulkona oli mitä ihanin sää, joten ulkoiltiin tänään peräti kolme kertaa. Aamulla nukuttiin lopulta pitkään, vaikka Lili heräsikin ensin Isännän herätyskelloon jo ennen kahdeksaa. Yöllä oli taas jotenkin useampia heräilyjä ja olin aamulla aivan koomassa enkä todellakaan valmis heräämään. Noin puolen tunnin hereilläolon jälkeen kun Lili alkoi hieroa silmiään, tultiin takaisin sänkyyn, otin Lilin rinnalle ja kun heräsin noin tunti tämän jälkeen, Lili tuhisi tyytyväisenä nukkuen siinä vierellä. Sängystä noustiin lopulta vasta yhdentoista jälkeen. Ahh että tuntui hyvältä nukkua edes vähän pois kertyneitä univelkoja!

Meillä alkoi Lilin kanssa tänään rattaisiin nukahtamisen tehokurssi, sillä Lilin pitäisi juhannuksena olla hoidossa isälläni ja se saattaisi olla helpompaa hoitajien kannalta, mikäli Lili nukahtaisi muuallekin kun rinnalle tai Manducaan. Tänään lähdettiin päiväuniaikaan siis ulos. Hermo meni Lilillä aika pian ja hänet piti kääntää kasvot menosuuntaan. Matka jatkui kovin rauhallisesti neidin katsellessa tyytyväisenä maisemia ja hetken päästä kun laskin vaunuverhon alas, Lili nukahtikin pian.

Isäntä tuli kesken työpäivän käymään kotona, sillä hän lähti työreissulle Joensuuhun. Tämä osui juuri sopivasti Lilin päiväuniaikaan, joten sain tehtyä ruokaa niin että Isäntäkin ehti syömään. Ikävä kyllä Lili ei nähnyt iskää ennen tämän lähtöä, mutta onneksi se tulee jo huomenna takaisin. Lili nukkui parvekkeella ja lähdettiin uudestaan ulos Isännän kanssa samalla oven avauksella. Siinä käyskennellessä Lili heräsi, käytiin postissa, Lili söi ulkona vähän banaania ja tultiin takaisin kotiin.

Kello oli vähän vaille kuusi kun katsoin huomisen säätiedotuksen huomatakseni, että on luvattu vesisadetta. Koska ulkona edelleen oli lämmin ja paistoi aurinko ja neiti alkoi olla jo hieman väsynyt, päätin että lähdetään vielä kerran ulkoilemaan. Käveltiin reilu tunti, mutta Lili ei enää nukahtanut. Käytiin välillä vähän keinumassa ja sehän vasta hauskaa oli! Kotiin kun päästiin, leikittiin vielä hetki ennen iltapalaa ja iltapesuja ja Lili nukahti jo ennen yhdeksää!

Matkan varrella ihmeteltiin vähän sorsia. Ne valkoset sorsat (lokit) oli kyllä kiinnostavampia.

Meillä on meneillään jokin murrosvaihe ja kolmet päiväunet on vaihtumassa kaksiin. Yöunille Lili menee 21-23 riippuen siitä, onko hän nukkunut illemmalla vielä yhdet päiväunet vai ei. Nukahtamisen kellonajalla ei onneksi ole suoraa merkitystä heräämiseen! Ollaan itsekin iltakukkujia, joten toisaalta on kiva ettei Lilikään mene yöunille vielä seitsemältä.

En tiedä johtuuko tuosta ulkoilusta vai siitä tiiviistä yhdessäolosta Lilin kanssa, mutta on jotenkin todella hyvä fiilis! Täällä me kahdestaan mennään nukkumaan! Tuntuu, että siitäkin on ikuisuus kun viimeksi ollaan Lilin kanssa oltu ilta kahdestaan, joten toisaalta ihan kivaakin välillä, vaikka olisihan ne omat iltapesut jokseenkin helpompia kun ei tarvitse samanaikaisesti vahtia, ettei Lili mene syömään kissanvessasta pellettejä.

Olisin halunnut laittaa tähän aivan ihanan videon keinussa nauravasta Lilistä, mutta teknisistä syistä se ei nyt onnistunut. Laitan sen huomenna Instagramiin, niin siellä voitte käydä ihmettelemässä. Hyvää yötä! <3

Summa summarum

Nyt on lennot lennetty ja tällä hetkellä ei ole kalenterissa enää varattuja lentoja. Toki Stuttgartiin pitää vielä lomalle lähteä, mutta ajankohta ei ole vielä tiedossa tällä hetkellä todella epävarman syksyn vuoksi. Isännän töistä ei vielä tiedetä, eikä minun osaltani ole tietoa olenko töissä, koulussa vai hoitovapaalla.

Kuten aiemminkin, lennot sujui Lilin kanssa mainiosti ja jotenkin se uni tuntuu lentokoneessa neidille maistuvan todella hyvin. Lento oli tosin aika lyhyt, kun kesti vain 1h 40min. Vaikka oli vähän flunssaa, Lilille ei tullut mitään kipuja nousuissa ja laskeutumisessa. Itse koin elämäni ikävimmän kivun jossain poskiontelon ja silmän takana menomatkan laskun aikana ja paluumatkalla pidinkin visusti painetta tasaavat korvatulpat päässä.

Sleepy sleeper

Tuolla pohjoisemmassa oli aivan taivaallisen ihanat maisemat! Suosittelen kyllä jokaiselle Kuusamo-Ranua-Syöte -seutua kesällä. Järvimaisemat ovat taivaallisen kauniit, poroja näkyi vähän väliä, jopa Ranuan keskustassa ja latu- ja kelkkareiteillä on hienoa käydä kävelemässä. Luonto on kauneimmillaan ja etenkin täällä betonihelvetissä leikkimetsien keskellä asustellessa osaa todella arvostaa tuota luontoa. Etäisyydet ovat toki hieman totuttua pidemmät ja tiettyjä palveluja, kuten apteekkia ei ihan aina nopeasti saatavilla. Myös monissa

 kaupoissa on erämaa-lisät. Kuvia en automatkojen aikana ehtinyt juuri ottamaan, kun siinä oli Lilin viihdytys useimmiten kesken. Räpsyt otin kuitenkin haasteista huolimatta lentokoneessa sekä Kuusamon lakeuksilta, että Vantaalta. Pikkasen eri näköistä. Niin ja tuo termi "leikkimetsä" tarkoittaa sellaista metsää, missä ei ole muita metsän eläimiä kuin ehkä oravia ja pupuja, ei juurikaan hyttysiä eikä hirvikärpäsiä tai muita ihania otuksia ja mihin ihmiset on talloneet enemmän polkuja kuin mitä siellä on puita. Lisäksi leikkimetsissä on enemmän koiran jätöksiä kun luonnon eläinten tuotoksia. :D

Kuusamo: järvet, metsät ja ne harvat tiet.

Vantaa: asutusta, teitä ja leikkimetsää

Poroja Ranuan keskustassa.

Käytiin myös Ranuan eläinpuistossa, eli siis eläintarhassa. Kivaa oli, mutta jos Lili olisi hieman vanhempi, olisi se ollut varmasti erilainen kokemus. Lili on jo käynyt eläintarhassa useammin kuin itse olin käynyt koko elinaikanani ennen Liliä. Kyllä hän niitä isompia eläimiä tykkää katsella, mutta eihän niistä pöllöjen bongailuista juuri mitään tullut ja hermohan siinä meinasi mennä kun pidemmäksi aikaa pysähdyttiin ihmettelemään. Porot oli kivoja, kuten myös vuorisudet, jotka juoksentelivat aitauksessaan. Myös jääkarhu oli pop ja oli muuten huomattavasti paremmassa kunnossa kun siellä Berliinin eläintarhassa. Myös pienet vilkkaat myyrät oli Lilin mielestä kiehtovia, kun hän ne sieltä häkistä erotti.

Lili oli varpuspöllö, äiti oli kanadanhanhi ja Isäntä kurki.

Eläinpuistossa oli myös valokuvaaja, joka ihastui iloiseen ja hymyilevään Liliin. Kun käytiin
lunastamassa meidän perhekuva, hän oli tehnyt valmiiksi Lilistä tällaisen avaimenperän.
Olen jo kauan (muutosta saakka) ollut vaikka avaimenperää, joten pakkohan se oli sieltä
ostaa!

Olisi ihana kertoa, että olemme vihdoin molemmat parantuneet, mutta pyh. Kävin eilen jopa lääkärissä, sillä kaulastani on useat imusolmukkeet turvoksissa ja koko kaula on todella kipeä. Lisäksi jotain kummaa on tapahtunut ikenissä, sillä ikeneni ovat turvoksissa, kutiavat ja pureskelu poskihampailla sattuu. Mahtaako olla jotain sympatiakipuja Lilin hampaiden kasvatukseen liittyen. Lääkäri meinasi, että joko pitkittynyt virusinfektio tai mykoplasma, mutta joka tapauksessa paranemista ei voida lääkkeillä nopeuttaa, sillä mykoplasmaan ei ole imetysaikaan sopivia lääkkeitä. Täytyy siis vaan kärvistellä. Lilillä on vielä vähän räkäisyyttä ja yskää, mutta hän sentään on muuten kunnossa.

Vielä lopuksi kerron kun lääkärissä oli jokseenkin huvittavaa, kun menin sinne tosiaan itse. Isäntä odotti Lilin kanssa ulkopuolella. Lääkäri kyseli kaikennäköistä eri oireista, kuten onko ollut kuumetta ja olenko nähnyt kurkussani jotain peitteitä ja tosi moneen kysymykseen vastasin, että en tiedä. Jos Lilin oireista olisi kysytty, niin olisi ollut vastaukset valmiina, mutta jotenkin sitä ei enää vaan itseensä niin keskity, etenkään kun molemmat on sairastelleet. Lääkärikin siinä naurahti, että niin siin tuppaa käydä kun jälkikasvua tulee.

9kk

Ihana rakas Lili täyttää tänään yhdeksän kuukautta. Huimasta kehityksestä päivittelyn jätän maininnan varaan ja kerron että seistään hienosti ja tukevasti ja ilman käsiä seisoskelua harjoitellaan Lilimäiseen tapaan harkiten ja varovaisesti. Kliseisesti vielä mainitsen, että aika on mennyt ihan käsittämättömän hurjaa vauhtia niin, että tätä pientä on vaikea mieltää enää vauvaksi kun niin toimelias ja ymmärtävä hän jo on!

Saksasta löytyy parhaat maissinaksut. Porkkanapäälysteiset.

Viime päivinä meitä on vaivannut flunssa ja kenties hampaat. Muutama valvottu yö on mukavasti myös pitkittänyt omaa flunssaani ja parantuminen tuntuu olevan tämän taudin osalta mahdotonta. Lilin päiväunet ovat olleet todella työn ja tuskan takana ja välillä tuntuneet jopa mission impossiblelta sen oman väsymyksen kanssa. Pahimmasta on nyt luultavimmin selvitty. Nukuttiin Lilin kanssa eilen yhdessä päiväunia 2,5 tuntia ja viimeyö meni normaalein heräämisin, vaikka uudelleen nukahtaminen olikin hieman vielä haastavaa. Tänään päiväunille Lili nukahti jo tavalliseen tapaan ilman sitä viimepäiville ominaista reilun tunnin huutokonserttia. Siinä jos jossain on juhlan aihetta yhdeksän kuukauden lisäksi!

Neiti sai ensimmäisen ihan oman vesipullon!

On kyllä ihanaa saada se ihana perustyytyväinen ipanapipana takaisin näin juhlapäivänä! Ollaan viettämässä mökkitalkooviikonloppua Isännän perheen kanssa Syötteellä, joten juhlijoita meitä on täällä enemmänkin. Tänne tultiin lentäen, eli yhdeksän kuukauden aikana Lili on nyt ollut lentokoneessa 7 kertaa, plus siihen vaihdot ja välilaskut ja maanantaina paluulento. Tämä lentäminen alkaa kohta olla jo Lilille tutumpaa matkustelumuotoa kun autoilu. Kyllä nämä pohjosen reissut on vauvan (vaikka tämä ei kovin vauvalta enää tunnu) kanssa kivempia lentäen!

Manduca on ollut meidän pelastus, etenkin nyt kun Lili on ollut kipeä. Itseltänikin on ropissut kiloja kun olen tuota pipanaa kannellut ahkerasti ja Lili on, yllättävää kyllä, nukkunut mainiosti kyydissä. Yllättävää siksi, että siellä minun rintaa vasten takin alla luulisi olevan tukalaa, etenkin hengittämisen osalta, mutta parhaiten siellä tuntuu uni maittavan. Suuri kiitos erään vinkistä Kumja-kantopaneelin suhteen, se on ollut meille yksi parhaista hankinnoista!

Näin meillä paljon kuljetaan: Lili Manducassa ja takissa kiinni Kumja-kantopaneeli. Ihan
superkätevä, kun lasta ei tarvitse pukea ulkovaatteisiin ja se on helppo siirtää tarvittaessa
sisätiloihin nukkumaan, kun ei tarvitse riisua. Ja Lili viihtyy!

Pissavahinko

Kävin pikaisesti vessassa ja sinä aikana meidän pieni ilmakylpyilijä oli räjäyttänyt vaippapaketin ilmeisesti vaipan tarpeessa, sillä hän oli pahimmassa hädässä pissannut vaippapaketin viereen. Potta olisi toki ollut vieressä, mutta siitä oli irronnut toinen käsinoja, joten se oli käyttökelvoton. 

Pienen pieni majava

Lilille on tullut toinen hammas. Siihen alas oikealle sen toisen alahampaan kaveriksi. Pienen pieni taltta. Meillä asuu kotona nyt pieni majava. Niillä kahdella hampaalla saa jo kivasti järsittyä ja purtua melko kovin. Juuri äsken kyseinen majavavauva puraisi äitiä varpaaseen. Pieni kiekaisu pääsi.

Se hammas ei ole ihan huomaamatta tullut. Ollaan tässä viikon verran sairasteltu Lilin kanssa. Itselläni on tukkoisuutta ja yskää, kun Lilillä alkoi kurkunpäätulehduksena, joka muuttui räkätaudiksi ja yskäksi. Sen myötä yöt ovat olleet pääasiassa tiheään heräilyä ja Lilillä on hieman ollut hankaluuksia päiväunillekin nukahtamisen kanssa. Pääasiassa Lili on saanut nukahtaa Manducaan, sillä sinne hän parhaiten ja vähimmällä itkulla nukahtaa. Ihan sama miten nukahtaa, kunhan saa nukuttua, että paranisi joskus. Mielenkiinnolla jo odotan sitä tervettä aikaa ja miten käy nukahtamisten kun vielä ennen sairastelua Lili nukahti yöunillekin niin hienosti itsekseen, nyt ei ole toivoakaan rauhallisesta nukahtamisesta. Manduca ja jumppapallo on kaveri Lilin uniaikaan.

Oman kirsikkansa kakun päälle näiden unien suhteen on varmasti tuonut myös tämä uusi tulokas, eli se hammas. Niitä on nyt kaksi, eli enää 18 tulematta. Voi että kun pienen ihmisen olo tehdään tukalaksi. Yskää, valuva nenä, univaikeuksia ja kipeitä ikeniä. Flunssaa, flunssaa, vaiheita, vaiheita...

voihan imuri

Tiedättekö sen tunteen kun kotona on ihan tavattoman likasta ja imuri meni rikki? En mäkään tienny vielä viikko sitten. Tähän sattui kuitenkin sellainen onnenkantamoinen, että melkeimpä hyvillä mielin olen meidän Ergorapidolla ja rikkaimurilla niitä pahimpia siivoskellut.

Kävipä niin, että imuroin ihan tavallisesti ja kun pääsin Lilin syöttötuolin kohdalle, kuului pamaus ja imuri ei enää imenyt kunnolla. Tutkailin mitä tapahtui ja kohta selvisi, että imurin (pölypussiton) se roskasammion luukku oli pamahtanut auki. Onneksi roskat pysyi sisällä. Laitoin sen luukun takaisin kiinni, mutta imuri ei enään vetänyt kunnolla. Kansi avautui imuri än imun voimasta niin, ettei se enää pitänyt, joten imurin imuteho väheni. Kun Isäntä tuli kotiin, aloin kaivaa takuulappua ja nyt tulee se paras juttu! Kahden vuoden takuuta oli jäljellä vielä KAKSI PÄIVÄÄ!

Nyt on maailman kirjat pahasti sekaisin, sillä paskamagneettiuden ylimpään kastiin kuuluvana tämänhän kuuluisi mennä siten, että imuri hajoaa juuri seuraavana päivänä takuun loppumisesta. Jos johonkin salaliittoteoriaan uskon, niin siihen, että tällaiset vehkeet ajoitetaan hajoamaan juuri takuuajan päättymisen jälkeen, jotta ihmiset saadaan ostamaan uusia. Onni onnettomuudessa meidän imuri lävähtikin pari päivää etuajassa. Ja saatiin se huoltoonkin ennen viikonloppua!

Mutta näissä fiiliksissä toivotan täältä flunssan ja rään keskeltä hirmuisesti onnea kaikille valmistuneille!

Lasten päivystys

Me käytiin viime yönä tutustumassa Jorvin lasten päivystykseen. Käytiin illalla saunassa ja sen jälkeen kun Lili heräsi uniltaan hän kuulosti ihan kamalalta. Hän yski sellaista vinkuvaa yskää, eikä selkeästi saanut vedettyä henkeä kunnolla sisään. Nenä vähän vuoti, mutta ei sen erityisemmin räkäinen, joten hengenahdistus johtui jostain muusta kuin tukkoisesta nenästä. Pienoinen itkeskeli heti herättyään ja etenkin kun ei oikein saanut henkeä ja sehän vasta hangitystä hankaloitti. Isäntä painoi korvan Lilin selkään todetakseen, että keuhkoista se vinkuna ei kuulunut. Itselläni oli ihan hirveä olo, sillä olin varma että tämä aiheutui siitä saunasta, vaikka Lili oli alatasolla ja loiskutteli vadissa. Soitettiin terveysneuvontaan, se kun meitä on aiemminkin niin fiksusti neuvonut. Eipä sieltä muuta neuvoa juuri saatu, kun että jos jonnekin lähdetään, niin Jorvin päivystykseen. Olihan sekin parempi kuin ei mitään.

Lili nukahti melkein heti uudelleen ja herättyään oli taas sama juttu. Yskitti, itkutti ja ahdisti henkeä. Siinä lohdutellessani pientä sylissäni tilanne kuitenkin helpotti ennen kun saatiin vaatteita kunnolla päälle ja Lilikin oli paljon virkusempi ja halusi lattialle. Vajaan tunnin päästä Lili meni yöunille, vähän itkeskellen, mutta nukahti hyvin. Hän nukkui noin puolitoista tuntia ja havahti henki taas vinkuen ja itkuskellen. Hän nukahti melkeen heti rinnalle ja hengityskin hieman rauhoittui. Kun Lili heräsi taas tunnin päästä itkuun ja hengenahdistukseen päätettiin, että nyt lähdetään. Ei tämä ainakaan paremmaksi oli muuttunut. Kello oli vähän vajaa 1 yöllä.

Ensinnäkin, Jorvin päivystys oli todella mielenkiintoisten ohjeistusten takana. Siellä tehdään remonttia ja seurattiin keltaisia "lasten päivystys" -kylttejä, jotka johdattivat meidät pääovelle, josta ei kuitenkaan päässyt minnekään. Joku päästi meidät sivuovesta sairaalaan sisälle, käveltiin toiselle puolelle sairaalaa todetaksemme, että päivystys oli sen yhden oven toisella puolen. Ja se ovi oli lukossa.

Lyhyen googlailun jälkeen käännyttiin, mentiin takaisin autolle ja ajettiin toiselle puolelle sairaalaa. Sieltä se oikea ovi löytyi. Lilin oireet olivat jo helpottaneet siinä autossa nukkuessaan pystyasennossa ja siinä kävellessämme viileässä ulkoilmassa. Kun vihdoin päästiin sinne päivystykseen ja kerrottiin miksi tultiin, täti tiesi heti mikä meitä vaivaa; kurkunpäätulehdus. Kohta Lili yskäisi vahvistaen diagnoosin. On kuulemma heille tuttu juttu, mutta pelottava kun se ensimmäistä kertaa tulee, eikä tiedä mikä se on. Ensinnäkin, oli ihan tavattoman kiva, että lapsilla oli oma päivystys! Siellä oli rauhallista ja kaikkea katseltavaa eikä tarvinnut suojella Liliä muilta sairailta lapsirakkailta. Toiseksi, henkilökunta oli ihanaa, todella asiantuntevaa ja asiallista! Pitäisikin varmaan laittaa oikeen palautetta sinne. Siinä itkeskelin kun Isäntä kertoi Lilin oireet ja sanoin sieltä kyyneleiden välistä siitä saunasta. Jokainen äiti varmaan tietää sen tunteen kun lapsella on jokin hätä ja koet itse aiheuttaneesi sen. Täti vaan totesi, että ei sillä saunalla ollut mitään tekemistä asian kanssa, se vaan sattui samaan aikaan. Kurkunpäätulehdus on viruksen aiheuttama ja tulee jos on tullakseen. Uskon siltin, että jotenkin se sauna siihen vaikutti, ennen sitä kun ei ollut mitään oireita, mutta voi että kun mieli keveni kun joku ammattilainen sanoi, ettemme ole tehneet mitään väärin.

Odoteltiin tovi ja päästiin lääkärille, joka varmisti diagnoosin. Kuuli kuulemma jo oven läpi mistä on kyse. Korvat oli puhtaat, joten vaiva vain kurkunpäässä. Lääkkeeksi adrenaliinihöyryä hengitettynä ja kortisonia. Mentiin taas odotustilaan, josta hoitaja tuli meidät kohta kutsumaan. Ensin hengiteltiin höyryä. Alku meni hyvin, mutta kohta Lilillä meni hermo ja jouduttiin väsynyttä raukkaa pitämään siinä väkisin. Sen jälkeen hoitaja antoi minulle ruiskun, johon oli liuotettu kortisonia veteen. Hän kysyi, onko meillä jotain hyvän makuista antaa siihen päälle, mutta ei kyllä ihan otettu mitään mehuja tälle yhdeksänkuiselle mukaan. Totesin, että tissit on, ja hoitaja meinasi josko niistä sitten antaisi päälle hörpyn. Meinasin pyytää, josko hoitaja voisi sen Lilille antaa, juuri kun olen vähän saanut Lilin luottamusta niiden kiinteiden suhteen ja "äiti antaa" saa jo Lilin avaamaan suunsa. Jotenkin siinä en kuitenkaan saanut sitä sanottua kun hoitaja antoi meille ruiskun ja ohjasi meidät imetysnurkkaukseen.

Kaikki jotka on joskus joutuneet syömään kortisonia varmasti tietävät miltä se maistuu. Ihan järkyttävän kamalalle. Jos se pilleri vähänkin koskettaa suun pintaa, se maku valtaa koko suun eikä lähde pitkään aikaan pois. Itse tämän useasti kokeneena tuntui ihan järkyttävän kamalalle pelkkä ajatus antaa veteen liuotettua kortisonia ruiskulla toisen suuhun. Saati sitten oman lapsen suuhun. Itkua siinä väänsin kun sitä Lilille annoin. Lili vielä otti alkuun luottavaisesti ruiskun mielellään suuhun ja alkoi tietenkin välittömästi itkeä kun maistoi sen maun. Nopeasti ruikkasin loput sinne kurkun perälle ja annoin tissin päälle. Mietin, että tätä on varmaan joskus pidetty kidutuskeinona. Siis sitä, että pitää lapselleen syöttää väkisin jotain ihan järkyttävän kamalaa. Hetken itkeskeltyään Lilikin sai syötyä ja pääsi pahimman yli, vaikka hän vielä kotimatkallakin maiskutteli unissaan ja naama vääntyi irvistykseen.

Tänään onkin menty pitkälti Lilin mukaan ja kotiaskareet ja muut oheistekemiset (kuten oma ruokailu) on jäänyt vähän vähille. Ollaan oltu ulkona ja Lili on nukkunut Manducassa ja rattaissa. Raitis ilma ja pystyasento kuulemma auttaa, joten kävelin muun muassa sateessa Lili Manducassa taloa ympäri. Ihan sama missä nukkuu, kunhan nukkuu, saa hengitettyä ja saisin edes vähän toisen oloa helpotettua. Niin väsynyt tuo neiti tuntuu kokoajan olevan. Toisen naamastakin näkee, että hän on kipeä ja väsynyt.

Lilin perusilme tänään.