Summa summarum

Nyt on lennot lennetty ja tällä hetkellä ei ole kalenterissa enää varattuja lentoja. Toki Stuttgartiin pitää vielä lomalle lähteä, mutta ajankohta ei ole vielä tiedossa tällä hetkellä todella epävarman syksyn vuoksi. Isännän töistä ei vielä tiedetä, eikä minun osaltani ole tietoa olenko töissä, koulussa vai hoitovapaalla.

Kuten aiemminkin, lennot sujui Lilin kanssa mainiosti ja jotenkin se uni tuntuu lentokoneessa neidille maistuvan todella hyvin. Lento oli tosin aika lyhyt, kun kesti vain 1h 40min. Vaikka oli vähän flunssaa, Lilille ei tullut mitään kipuja nousuissa ja laskeutumisessa. Itse koin elämäni ikävimmän kivun jossain poskiontelon ja silmän takana menomatkan laskun aikana ja paluumatkalla pidinkin visusti painetta tasaavat korvatulpat päässä.

Sleepy sleeper

Tuolla pohjoisemmassa oli aivan taivaallisen ihanat maisemat! Suosittelen kyllä jokaiselle Kuusamo-Ranua-Syöte -seutua kesällä. Järvimaisemat ovat taivaallisen kauniit, poroja näkyi vähän väliä, jopa Ranuan keskustassa ja latu- ja kelkkareiteillä on hienoa käydä kävelemässä. Luonto on kauneimmillaan ja etenkin täällä betonihelvetissä leikkimetsien keskellä asustellessa osaa todella arvostaa tuota luontoa. Etäisyydet ovat toki hieman totuttua pidemmät ja tiettyjä palveluja, kuten apteekkia ei ihan aina nopeasti saatavilla. Myös monissa

 kaupoissa on erämaa-lisät. Kuvia en automatkojen aikana ehtinyt juuri ottamaan, kun siinä oli Lilin viihdytys useimmiten kesken. Räpsyt otin kuitenkin haasteista huolimatta lentokoneessa sekä Kuusamon lakeuksilta, että Vantaalta. Pikkasen eri näköistä. Niin ja tuo termi "leikkimetsä" tarkoittaa sellaista metsää, missä ei ole muita metsän eläimiä kuin ehkä oravia ja pupuja, ei juurikaan hyttysiä eikä hirvikärpäsiä tai muita ihania otuksia ja mihin ihmiset on talloneet enemmän polkuja kuin mitä siellä on puita. Lisäksi leikkimetsissä on enemmän koiran jätöksiä kun luonnon eläinten tuotoksia. :D

Kuusamo: järvet, metsät ja ne harvat tiet.

Vantaa: asutusta, teitä ja leikkimetsää

Poroja Ranuan keskustassa.

Käytiin myös Ranuan eläinpuistossa, eli siis eläintarhassa. Kivaa oli, mutta jos Lili olisi hieman vanhempi, olisi se ollut varmasti erilainen kokemus. Lili on jo käynyt eläintarhassa useammin kuin itse olin käynyt koko elinaikanani ennen Liliä. Kyllä hän niitä isompia eläimiä tykkää katsella, mutta eihän niistä pöllöjen bongailuista juuri mitään tullut ja hermohan siinä meinasi mennä kun pidemmäksi aikaa pysähdyttiin ihmettelemään. Porot oli kivoja, kuten myös vuorisudet, jotka juoksentelivat aitauksessaan. Myös jääkarhu oli pop ja oli muuten huomattavasti paremmassa kunnossa kun siellä Berliinin eläintarhassa. Myös pienet vilkkaat myyrät oli Lilin mielestä kiehtovia, kun hän ne sieltä häkistä erotti.

Lili oli varpuspöllö, äiti oli kanadanhanhi ja Isäntä kurki.

Eläinpuistossa oli myös valokuvaaja, joka ihastui iloiseen ja hymyilevään Liliin. Kun käytiin
lunastamassa meidän perhekuva, hän oli tehnyt valmiiksi Lilistä tällaisen avaimenperän.
Olen jo kauan (muutosta saakka) ollut vaikka avaimenperää, joten pakkohan se oli sieltä
ostaa!

Olisi ihana kertoa, että olemme vihdoin molemmat parantuneet, mutta pyh. Kävin eilen jopa lääkärissä, sillä kaulastani on useat imusolmukkeet turvoksissa ja koko kaula on todella kipeä. Lisäksi jotain kummaa on tapahtunut ikenissä, sillä ikeneni ovat turvoksissa, kutiavat ja pureskelu poskihampailla sattuu. Mahtaako olla jotain sympatiakipuja Lilin hampaiden kasvatukseen liittyen. Lääkäri meinasi, että joko pitkittynyt virusinfektio tai mykoplasma, mutta joka tapauksessa paranemista ei voida lääkkeillä nopeuttaa, sillä mykoplasmaan ei ole imetysaikaan sopivia lääkkeitä. Täytyy siis vaan kärvistellä. Lilillä on vielä vähän räkäisyyttä ja yskää, mutta hän sentään on muuten kunnossa.

Vielä lopuksi kerron kun lääkärissä oli jokseenkin huvittavaa, kun menin sinne tosiaan itse. Isäntä odotti Lilin kanssa ulkopuolella. Lääkäri kyseli kaikennäköistä eri oireista, kuten onko ollut kuumetta ja olenko nähnyt kurkussani jotain peitteitä ja tosi moneen kysymykseen vastasin, että en tiedä. Jos Lilin oireista olisi kysytty, niin olisi ollut vastaukset valmiina, mutta jotenkin sitä ei enää vaan itseensä niin keskity, etenkään kun molemmat on sairastelleet. Lääkärikin siinä naurahti, että niin siin tuppaa käydä kun jälkikasvua tulee.