Pari liikakiloa

Isäntä tuli eilen kotiin hiljempaa kuin normaalisti 1000 promillen humalassa ja oli asettautunut sohvalle nukkumaan. Yllättävää tässä oli se, että hän oli asettautunut mukavasti nahkasohvalle kangassohvan sijaan ja sohvalla koristeena olevan peiton alle. Ei se väärin ole, mutta olisin voinut luvata, että kangassohva on ihoa vasten mukavampi kuin nahkasohva. Kaikille rakkaille lukijoille jo tutuksi tullut Hugsy oli päässyt hoitamaan tyynyn virkaa. Vaatteet ja silmälasit löytyivät nätisti lattialta sohvan vierestä, ei niinkään "valmiina lähtöön" -asemissa, vaan ennemminkin "valmiina sänkyyn" -asemissa.

Isäntä sohvalla peiton alla.

Housut ja lasit "valmiina".

Eilen viettämäni yksinäinen venetsialaisilta meni vallan mainiosti How I Met Your Motheria katsellessa ja kissoja rapsutellessa. Pääsin aikaisin nukkumaanki ja kaiken lisäksi nukuin ihan hyvinkin vielä! Mitä nyt heräsin 3 ja 4 välissä muutamia kertoja, kun Isäntää ei kuulunut kotiin. Joku automaattinen Isännänkaipuukello kenties?

Tänään töiden jälkeen käytiin jokirannassa kansainvälisillä markkinoilla. Siellä vastaan tullut entinen ravintolatöiden aikainen esimies ystävällisesti huomautti minun kerryttäneen hieman kiloja sitten viimenäkemän. Se tapahtui osoittamalla vatsani seutua ja toteamalla "hieman kiloja tullut sitten viimenäkemän?". Ravintola-alan ihmiset. Kaiken huipuksi se on siellä niin normaalia, että siitä ei edes voi loukkaantua. Pyh! Sen kunniaksi mentiin sitten Siipiravintolaan Isännän siskon toivomuksesta syömään kaikkea rasvassa lillutettua. Ehkä jatkossa pitäisi alkaa liikkumaan enemmän ja seuraamaan enemmän mitä laittaa suuhun? Isäntä ehdotti karppausta, joskaan en niin kauheasti ajatukselle lämpeä, vaikka vähähiilaripitoinen ruokavalio kyllä sopii vatsalleni hyvin.

Noo, katsotaan mitä keksitään kun muutto tulee kohdalle ja toivottavasti olen jo saanut suurimman osan koulujutuista hoidettua. Nyt ajatukset on niin asuntohommissa, koulussa ja töissä, että aivokapasiteetti loppuu siinä Prisman ovella. Ehdotin jo Isännälle koiran hankkimista, olisi edes joku syy käydä lenkillä, kun jotenkaan ei motivaatio riitä siihen "ilman päämäärää" kävelyyn. Isännän mukaan Mufasassa on tarpeeksi lenkkikaveria, mutta se parka pelkää autoja.

Lainataan siis koira, mielellään kiltti ja kissaystävällinen, lenkitettäväksi!

Ja nyt kellähdän sohvalle vatsani viereen katsomaan hieman telkkaria, iltamässäily ja -kävely tuli jo tehtyä! Tulkoon pian talvi ja hiihtokelit!

1. näyttö

Uuteen kotiin muutto lähestyy vääjäämättä ja nykyisestä asunnosta luopuminen alkaa realisoitua. Tämän loistavasti palvelleen ja monia hyviä hetkiä todistaneen asunnon on kohta aika siirtyä uudelle asukkaalle. Nyt siis niitä asuntokuvia. Kuvista moni voi päätellä, että meillä ei asusta mitään sisustussuunnittelijoita, mutta meidän asunto on silti maailman paras ja kodikkain. Melkein kaikki meidän kaikki kalusteet on ilmaiseksi saatu, joten sisustuksen suhteen on hyvin pitkälti menty sillä mitä on ollut. Paitsi kirjahylly ja sohvapöytä on Ikeasta, mutta ne onkin ainoita kalusteita joista en tykkää.

Ovesta tullessa vasemmalla on vessa, oikealla kylpyhuone ja edessä näkyy oikealla puolella makuuhuone ja vasemmalla olohuone.

Vasemmalla olohuone, oikealla makuuhuone

Maailman paras nojatuoli (mummula), Isännältä tullut uskollinen sohva, itsevirkattu peitto,
kaverin maalaamat taulut, se maailman kamalin sohvapöytä ja The ryijy!

Keittiö, mummulasta saatu pöytä ja ne harvat kukat jotka meillä on hengissä.

Entisen asukkaan jättämä kirjoituspöytä ja se kamala kirjahylly.
Siellä hyllyn päällä on kyllä itse virkattu hippo ja äidin kanssa
valopallo-kurssilla tehty valopallo.

Makkari ja sängyn alta pilkottava laatikko. Päiväpeitto on
myöskin mummulasta saatu.

Kylppäri.

Sauna

Vaatekomero. Tuo jalkapallonaulakko me huomattiin
kun oltiin asuttu täällä yli vuosi. Ei mitään tietoa mistä
se on tullut, koska kumpikaan ei ollut nähnyt sitä ennen. 

Sidenote: Minulla on huomenna aamuvuoro ja Isäntä meni tänään viihteelle. Nämä on niin huonoja yhdistelmiä! Tuntuu, että aina kun minulla on sunnuntaina aamuvuoro, Isännällä on aina jotkut pikkuserkun veljen vaimon siskon kaiman synttärit tai jotain. Noh, niin myös tällä kertaa. Kyseessä on tosin entinen luokkakaveri. Jos tämä päätty taas niin, etten nuku koko yönä, ilmoitan, etten pysty jatkossa tekemään sunnuntaisin aamuvuoroja.

Isännän suusta osa 7

Siellä meidän uudessa kodissa pitää vähän maalata ja tapetoida, muun muassa vaaleansininen keittiö saa luvan menettää vaaleansinisyytensä ja olohuoneeseen ja makkariin saisi tulla jokin tumma seinä. Isäntä on ollut ihan mukana, mutta nyt se kuuli, että ne vanhat tapetit pitää poistaa ja seinät pitää mahdollisesti pestä ja hioa. Se oli jutellut jonkun kaverin kanssa, joka oli ostanut aikanaan (oletettavasti) nimenomaisesti tapetin päälle laitettavaa maalia. Siitähän Isäntä innostui ja kuuntelin aikani selostusta "maalitapetista".

Minä: "Et sä voi sanoa maaliTAPETTI! MaaliTAPETTI on tapettia. Se on tapettiMAALIA, jos se on maalia! See the difference?"
Isäntä pyörittelee silmiään.
Minä: "Ymmärsitkö mitä mä tarkotan?"

Isäntä: "En halua ymmärtää."

Minä: "No mutta ymmärsitkö?"
Isäntä: "En HALUA ymmärtää. See the difference?"

On tainnut muuten jäädä sekin kertomatta, kun siellä ravustamassa loppuillasta raahasin Isäntää nukkumaan kun se alkoi nukkumaan seisaaltaan. Mentiin vielä lopuksi vessaan (ulkohuussi). Isäntä jäi siihen ulkopuolelle asioimaan seisaaltaan ja minä painelin huussiin. Katselin sieltä huussin ikkunasta kun Isäntä heiluu kun heinä myrskyssä siinä ulkopuolella. Kun astuin ulos, tuin Isäntää selästä sen aikaa, että se sai asiansa tehtyä. Käännyttyään ja matkan jatkuessa Isäntä huokaisi syvään ja totesi:
" On se perkele kun tuulee niin paljon ettei pysy pystyssä."

Sillä hetkellä oli kuitenkin melko tyyntä. Hiukan joku pieni viima kävi hiuksissa, muttei se sentään ihan tota 100 kiloa siirtele.

Touhutorstai

Nyt on viimeaikoina ollut ihan hirveästi tekemistä! Isäntä oli koko alkuviikon pois ja käytin sen tehokkaasti koulujuttujen parissa. Kerrankin sain jotain oikeen aikaiseksi, jopa 1,5 opintopistettä! Oppari oli jo kertaalleen opettajan hyväksymä, mutta tuolla työpaikalla he haluavat vielä lukea sen ja tehdä siihen korjauksia, joten se seikkailee nyt teillä tuntemattomilla. Toivottavasti saisin sen ensiviikon kuluessa lähetettyä uudelleen opettajalle hyväksyttynä. On se hankalaa! Olen jo korviani myöten täynnä koko opinnäytetyötä.

Tänään, ensimmäinen Isännän läsnäololla varustettu koti-ilta menikin siivoillessa ja valokuvien ottamisessa. Vuokraisäntä toivoi valokuvia, jotta saa laitettua vuokrailmoituksen nettiin. Nyt me ollaan virallisesti lähdössä, kun kämppäkin on irtisanottu. Kauhean haikeeta. Tai siis onhan täällä tila vähissä ja kaikkea, mutta tämä on maailman kivoin asunto! Sijainti on täydellinen, naapurit varmaan näkymättömiä, kukaan ei kyyläile tekemisiä ja ja ja... Kumpa voisin taikoa tämän asunnon hieman isommaksi ja sitten ostaa sen. No kuitenkin, laitan sitten niitä kuvia kun saadaan ne otettua kaikki.

Loppuviikko menee Turussa näytteenottoharrastuksen, kouluntehtävien ja kuvien merkeissä. Kauhea muuttovimma jo päällä. Meille tuotiin ensimmäinen muuttolaatikko tänään sisälle! Isäntä on varsin innoissaan. Se vihaa muuttoja enemmän kuin mitään. Nyt se jo kiukutteli kun vaadin pyysin sitä siivoamaan yhden kaapin. Siis meidän JUHLAvaatekaappi on Isännän pilkkirepun ja -tavaroiden, sekä metsästystavaroiden ja aseen valtaama. Sitten ihmetellään, että mistä se ämmä nyt hermostuu, kun juhlamekot on rypyssä siellä kaiken tavaran takana. Miehet...

Tosiaan, otetaan vastaan muuttolaatikoita. Niin, ja jos jollain on jotain vinkkejä pienten pintanaarmujen korjaamiseen, myös niitä otetaan vastaan. Lattiassa on pari lommoa muutaman hoegaarden-lasin jäljiltä ja ikkunalaudassa betonissa muutama lohkeama yhden tippuneen taulun jäljiltä.

PS. Käytiin tänään Isännän kanssa kaupassa ensimmäistä kertaa varmaan kahteen viikkoon. Mitäköhän me ollaan syöty täällä?

Hugsy

Arvatkaas mikä tämä on.

Se on Hugsy. Sen paikka on tähän asti ollut kaapin päällä.

Isäntä on nosti kerran Mindyn kaapin päälle. Nyt Mindy on keksinyt, että siellä oli niin kivaa, Mufasa ei uskalla tulla perässä ja sinne pääsee ihan helposti, hyppäämällä reilun metrin matkan kiipeilytelineeltä. Tämä oli mukava huomata löytämällä pari ennen kaapin päällä ollutta hyvin massiivista Hoegaarden-lasia ja Hugsy lattialta. Lasit ovat ehjiä, lattia otti lommoa. Hemmetin puulattiat. Siskon puoliso sai himoitsemansa lasit, meillä kun niillä ei ole enää sijaa sen viimeisen vaihtoehdon muuttuessa vaihtoehdottomaksi.

Siellä se on. Turha sitä enää on pois ottaa, halajaa sinne vaan entistä enemmän.

Palkataan

motivaatio!

Työ sisältää pienimuotoista muusailua ja kouluun liittyvien tehtävien taikomista mielenkiintoiseksi. Vaihtoehtoisten tekemisten (mm. lenkkeily, suihkun viemärin putsaaminen, suursiivouksen tekeminen) minimointi on myös olennainen osa työtä.

Työssä ei varsinaisesti tarvitse puhua, joskin pienimuotoisen muusa-huudahdukset sekä innovaatiot ovat hyvin tervetulleita, vaikka suullisestikin. Eduksi katsotaan myös jos on hieman tietoutta bioanalytiikasta, solu- ja molekyylibiologiasta tai patologiasta. Kokemus ei kuitenkaan ole välttämätöntä, joskin se helpoittaisin hieman työnantajan työtä.

Odotan sinulta:
- Kykyä juosta hyvinkin nopeasti jääkaapin ja työnantajan väliin.
- Kykyä estää työnantajaa tekemästä mitään mikä ei ole koulun osalta välttämätöntä
- Tietenkin nämä muut työpaikkailmoitusten perusvaatimukset, muun muassa 50 vuoden kokemus johtotehtävistä, periksiantamattomuutta, nuhteetonta taustaa, täydellisyyttä, luotettavuutta, asiakaspalveluhenkeä, kykyä puhua ainakin viittä maailman vaikeinta kieltä ja mandariinikiinaa sekä ABTHLJS -ajokorttia.

Mikäli tunnet olevasi sopiva työhön, yhteyttä voi ottaa kommentoimalla tätä ilmoitusta, tai lähettämällä avoimen työhakemuksen sivun vasemmassa reunassa olevan yhteydenottolomakkeen kautta.

RipuRapu ja kaverit

Meillä ei ole kotona ollut ikinä omaa mökkiä, joten mökkeily on minulle aika uusi juttu. Ollaanhan me muiden mökeillä oltu, mutta ikinä ei olla koko kesää vietetty mökillä. Tykkään kyllä mökeistä, joka vuosi vaan enemmän. Ihana hiljaisuus ja luonnon rauhaan lisättynä vielä kiireettömyys. Ei paha! Ei me siis vieläkään missään mökeillä koko kesää hengailla, mutta sitten joskus kun jonkun mökille pääsee, niin kyllä siitä nauttii.

Mökkitie

Mökki.

Perjantai alkoi Isännän osalta totisella ravustuksella! Isäntää ei juurikaan näkynyt, kun se paineli mertojen kanssa, laittoi syötit, kalasti lisää syöttejä ja ilta ja yö menikin mertoja vahtiessa ja rapuja nostellessa. Kyllähän niitä sitten tulikin, ei ihan niin paljon kun viimevuonna, mutta tuli kuitenkin! 

Kaikenkaikkiaan raputouhu on mielestäni yhtä kamalaa kun kalastus. Ei parane ajatella niin syvällisesti niiden kohtaloa. Ravutkin muun muassa keitetään elävänä, koska kuollessaan ne kai tuottaa jotain myrkyllisiä toksiineja. Yhtälailla minun tekee pahaa katsella, kun Isäntä touhuaa niiden kalojen kanssa. Ensin syötetään koukku ja sitten se revitään sieltä ulos vielä kun kala elää. Yhh. Toisaalta, ihminen on petoeläin siinä missä vaikka kissakin, ja syödäkseen tappaminen on ihmiselle vain luonnollista, mutta on sitä silti kamala katsella. Onneksi on nuo metsästäjä-miehet jotka tekevät likaiset hommat. Toisaalta se on hauskaa tehdä joskus koko homma alusta loppuun, tietää ainakin mitä siin prosessissa tapahtuu, ettei aina vaan sulata kiinalaisia rapuja pakastimesta.

Ravut ennen keittoa.

Lauantaina sitten keitettiin ja syötiin niitä rapuja.

"pienimuotoista" shakin peluuta rapujen keittyessä.

Keitetyt ravut.

Vertailun vuoksi viimevuoden rapusaalis.

Isännän rapuleipä.

Oli meillä sitten piffejäkin ja perunoita, eihän noista ravuista vatsaa täyteen syödä. Iltasauna, peseytyminen järvivedessä ja unta palloon. Kyllä Isäntä ne merrat vielä eilenkin laittoi, kolme rapua sieltä tuli ja päästettiin ne tänään takaisin vapauteen. 

 Kävin lauantaina myös kesäkiireiltä pitkästä aikaa mummulassa. Oli kyllä ihanaa olla sielläkin ilman aikataulua. Tein kolme kertaa lähtöä. Toisella kertaa kun jo halasin ja olin lähdössä, alettiin vielä pelaamaan korttia. Pelattiin tunti. Mummula <3

Mökki on järven rannalla ja eilen Isäntä ja isä sai eilen mieleensä viedä verkot keskelle järveä. Odotettiin jotain minisinttejä jos niitäkään, rannalta kun mato-ongella saa juurikin niitä pieniä sinttejä. No sen sijaan saatiin 13 ahventa, kaksi särkeä ja yksi pieni hauki. Ne ahvenet oli niin komean kokoisia, etten ole eläissäni nähnyt sen kokoisia ahvenia niin montaa. Olin vielä soutamassa ja Isäntä keräsi verkot pois. Isännän mukaan se on parasta parisuhdeaikaa, ilmeisesti siis soudin ihan hyvin. Tänään ruokapuoleen kuuluu myös Isännän viime syksynä ampuma teeri ja ilmeisesti niitä kaloja. Joku sanoi, että graaviahven on todella hyvää, joten ajattelin Isäntää suostutella graavaamaan yksi ahven nyt kun on tuon kokoisia jölliköitä.

Ahvenet olivat tätä kokoa.

Fisu bucket

Säätila on vaihtunut ukkosesta autingonpaisteeseen. Näin myös elämäni ensimmäistä kertaa sateenkaaren pään. Sade ei varsinaisesti haitannut missään kohtaa ja omasta puolestani nautin syyssateista ja tunnelmallisista syysmyrskyistä ja kynttilöistä. Oih, kynttilät ja lyhdyt on ihania! Lauantaina ollessani siellä mummulassa, salama oli lyönyt jonnekin ihan Isännän ja isän vaimon viereiseen metsään. Pamahdus oli kuulemma komea, hieman nousi niskakarvatkin kuulemma pystyyn.

Mufasa on oppinut kävelemään hihnassa oikeen tosi hienosti! Se tulee perässä kun koira, välillä haistelee ja taas jatketaan matkaa. Se on tänä(kin) viikonloppuna valloittanut paljon sydämiä, kerännyt paljon faneja ja jakanut maailmalle rakkautta. Mindy kun on edelleen "yhden ihmisen kissa". 

Syntymäpäivän kunniaksi luonto antoi parastaan. Isäntä vei rapumerran tuonne kivelle,
mutta eihän sieltä rapuja tullut. Ilmeisesti aarre oli sateenkaaren toisessa päässä.

Mufasan sydäntenvallotusta.

Ps. Mun eka blogivideo! Uujea!

Maailman parasta! Ikinä!

24 vuotta sitten tähän maailmaan syntyi yksi pieni punainen ja suttuinen tyttölapsi. Kasteessa sai myöhemmin nimekseen Ame. Ame ei ollut mikään nätti lapsi, ainakaan lapsuudenkuvista päätellen. Pieni, suttuinen, pörröpäinen ja äänekäs vauhtihirmu, joka puheiden perusteella oli melko menevää sorttia.

Nyt, 24 vuotta myöhemmin, paljon on tapahtunut. Nykyään hän on hieman suurempi, hieman suttuinen, pörröpäinen ja äänekäs, vauhti tosin on hieman hidastunut. Ei hän vieläkään mikään ruusu ole, mutta kukkii se perunakin, parhaimpina aikoina oikein nätistikin. Puolustuksekseen hän vielä mainitsee, että ei ne ruusutkaan ympäri vuoden kuki. Kaiken kaikkiaan viimeaikoina asiat ovat menneet niin hyvin, että jossain kohtaan tullaan oikein jyrinällä vielä pilven päältä takaisin maankamaralle, mutta nautitaan nyt tästä hetkestä ja tästä ihanasta tunteesta niin kauan kun sitä kestää!

Koulu on loppusuoralla ja asuntotarjouskin hyväksyttiin. Kyllä! Meistä tulee asunnonomistajia, pankin ystäviä, velallisia, tai mitä näitä nyt ikinä onkaan! Asunto on rivitalokolmio, 85 neliötä, pieni piha ja keittiön ja olohuoneen välissä on pieni luukku! Mä tykkään luukuista! Kuvamateriaalia on kyllä tulossa! Käytiin viime viikon torstaina ihan randomisti ”kattomassa nyt totakin” ja sitten se kolahti. Kaikki aina sanoo, että kyllä sen sitten huomaa kun SE tulee kohdalle ja kyllähän sen sitten huomasi. Isäntäkin sanoi heti autoon päästyämme, että ”en halua enää käydä asuntonäytöissä! Mä muutan tonne!”. Kaiken lisäksi asunto on vielä Isännän työpaikan lähellä. Hauskaa sinänsä, että meille ei tullut mieleenkään katsella aiemmin asuntoja Isännän työpaikan läheltä, ainoastaan minun.

Isäntä sai vakipaikan! Työsopimuksen hän sai käteen tänään ja on nyt virallisesti vakituinen kokopäiväinen työntekijä! Tänään siis tuon työsopimuksen myötä myös se asunnon saaminen varmistui. Ehkä maailman paras syntymäpäivä! Isäntä sai vakipaikan ja me saadaan asunto!

Nyt, 24 vuotta myöhemmin, mä olen maailman ihanimpien lasten täti, mulla on maailman ihanimmat kissat, maailman kivoin (ja persoonallisin) suku ja perhe ja ennen kaikkea maailman ihanin Isäntä! Isäntä ei ehkä ole maailman huomioivin tai maailman romanttisin, mutta se on maailman parasta matkaseuraa, maailman rennoin tyyppi, sillä on maailman häiriintynein ja paras huumorintaju, maailman oudoimpia ajatuksia ja ennen kaikkea se on maailman paras kaveri! Se kuuntelee (yleensä), se ymmärtää, muttei tuomitse ja sille voi kertoa ihan mitä vaan! Siis ihan oikeesti sille voi kertoa ihan mitä vaan! Koitappa löytää jostain sellanen ihminen, voin kertoa, ei oo helppoa se!

Kaiken kaikkiaan elämäni on tänään parhaimmillaan, enkä koskaan ole ollut onnellisempi! Maailman parasta Amen syntymäpäivää kaikille maailman parhaille lukijoille! Te ootte myös niitä, maailman parhaita!

Saatiin keskiviikkona puoli yhdeksän aikaan illalla puhelu, että meidän tarjous asunnosta on
hyväksytty! Oltiin Isännän serkun luona, jotka osti tänä kesänä myös asunnon, meidän
 "kesämökin" ja jääkaapissa oli juuri sopivasti pullo kuohuvaa! Maailman parasta, seura ja
kesämökki!

Sain Isännältä syntymäpäivälahjaksi Crocsit. Nuo on
maailman kivoimmat crocsit.

Siinä ne maailman kivoimmat crocsit on lähdössä mukaan
ravustusreissulle.

Pieni päivä ihmiskunnalle, suuri päivä opiskelijalle!

Tänään, 21.8.2014 tapahtui jotan suurta! Tämä päivä saattaa olla pieni päivä ihmiskunnalle, mutta valtavan suuri päivä tälle yhteiskunnan viholliselle, opiskelijalle. Tänään tostaina, palautin sähköpostin liitteenä ensimmäisen version opinnäyteyöstäni opettajalle kommentoitavaksi.

Alun perin päätin jäädä töihin tekemään sitä töiden jälkeen, tiedättekö, saadakseni edes jotain aikaiseksi. Otin oikein oman tietokoneen mukaan, kyllä nyt lähtee! Töissä on käytössä Open Office ja itselläni on käytössä Macbook. Saanen kertoa, että se on ihan helvetillinen yhdistelmä opinnäytetyön tekemiseen, sillä Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyöpohja toimii ihan tavallisella Microsoft Officella. Kaikkien Apple-tuotteiden käyttäjien vihaajana Microsoft on kuitenkin tehnyt Macbookin kanssa "yhteensopivasta" Officepaketista ei_sen_alkuperäisen_PCllä_toimivan_Officepaketin_kanssa_täysin_yhteensopivan. Nyt täytyy kyllä sanoa, että paskin ikinä sijoittamani 150e oli se, jolla ostin Macbookiini Microsoft Officen, sillä se on kaikkea muuta kuin yhteensopiva ensinnäkään opetuksen kanssa ja toiseksi minkään sellaisen kanssa, jota koulu vaatii. Joten haistattelut tähän väliin Microsoftille.

Itkunsekaisin tuntein soitin Isännän hakemaan minut töistä viideltä. Kiinalaisen ravintolan noutoruoka mukaan ja kotiin. Tähän väliin saanen mainita, että tuolta Puutarhakadun Lotus Gardenista saa aika hyvänkokoiset pöperöt. Alla kuvassa siis kahden ihmisen ruuat vaa'alla. Isäntä otti paistettua vermiselliä, jonka paino oli vain 950g. Tästä voi laskea, että häränlihaa Kung po painoi 1 600g. Kyllä siitä itsensä täyteen syö. Kolme kertaa.

Kotona valtasin Isännän koneen. Isäntä otti tämän yllättävän hyvin pelaten toisella sohvalla iPadillä Candy Crushia, Sanajahtia ja lopulta nukahtaen. Nyt täytyy kyllä sanoa, että tuo Isännän PC on kyllä todella kiva käyttää. Kivoin PC ikinä. Ehkä myös osittain siksi, että sain sillä Opinnäytetyöni tehtyä palautettavaan kuosiin.

Jonkin tietämättömän ajankulun jälkeen tein sen. Tallensin työni muistitikulle ja Isännän työpöydälle. Avasin selaimesta uuden välilehden ja kirjoitin osoiteriville webmail.turkuamk.fi. Kirjauduin sisään, valitsin vastaanottajan, latasin viestiin liitteen ja kirjoitin viestikenttään: "Hei! Sähköpostin liitteenä ensimmäinen kasaan kursittu versio opinnäytetyöstäni. Kommentoitua versiota odottaen, Ame."

Onnenkyyneleet. En ikinä olettanut tämän päivän saapuvan.

Eihän tämä koulu vielä tässä ollut. Vielä monta korjausta edessä ja se 10 opintopisteen edestä syventävien opintojen kirjallisia töitä. Mutta ne menee jo helposti.

Nyt helpottuneena sohvalla istuskellen,

ihanaa illan jatkoa kaikille!

-"vielä hetken opiskelija",

Ame

Kissoja ei opinnäytetyö kiinnostanut. Yhtään.

Kunhan mietiskelen...

Sirkus oli löytänyt tänään työpaikan vieressä olevalle hiekkakentälle. Siinä kun odotin työkaveria lounasseuraksi kattelin ulos ikkunasta sitä sirkustelttaa, niitä hulppeita asuntovaunuja ja ihanan kirjavia sirkuksen värein koristeltuja vaunuja, joita oli koko hiekkakenttä täynnä. Reunoilla laidunsi pari hevosta ja pari kamelia. Siinä sitten mietiskelin...

Onko sirkuksen työntekijät aina reissussa? Vai onko niilläkin niin sanottuja keikkataukoja?

Vaihtuuko niissä työntekijät usein? Onko ne siis niinkuin yksi suuri perhe vai onko se vaan hajanainen porukka jossa väki ja esiintyjät vaihtuu usein? Mitä sitten kun kauan odotettu trapetsitaiteilija Saharan autiomailta onkin ihan hirveä diiva? Ja onko ne kaikki työllistettyjä yhtäaikaisesti? Tyyliin ne teltanpystyttäjät, työskenteleekö ne esimerkiksi turvalaitteiston kanssa esityksen aikana vai saako ne ottaa vaan chillisti? 

Esintyykö sirkus myös talvella? Jos ei, mitä ne esiintyjät ja työntekijät talvella tekee? Lomailee?

Onko niillä työntekijöillä oma koti jossain, vai kulkeeko niillä omaisuus aina mukana? Pakko niillä on koti olla, mihin niiden posti muuten menee? Ja onko niillä perhe siellä mukana? Voiko niillä edes olla perhettä? Onko se muu sirkusporukka niiden perhettä? Jos se onkin perheyritys? 

Mitä sitten kun nuorallakävijä tulee raskaaksi? Massakeskipiste muuttuu ihan huomattavasti! Pystyykö se silti kävelemään nuoralla?

Onko kukaan ikinä nähnyt kokonaisen sirkuksen liikkuvan letkassa? Se olisi meinaan kyllä huomiota kiinnittävä näky! Niin paljon samanvärisiä vaunuja ja rekkoja ja muita.

Jos joku tietää jotain sirkuselämästä, täällä olisi yksi asiasta kiinnostunut. Mielestäni hauskaa on jo se, että sirkus on jonkun harrastus. Tai siis tottakai se on, mutta silti hauskaa.

"Mitä sä harrastat?" "Sirkusta".

Voiko siinä sitten erikoistua? Vaikka pelleksi tai tasapainoiluun tai heppakouluttajaksi tai tai tai...

P.S. Näin unta että osallistuin Big Brotheriin. Voi luoja!

Mehumaija

Me tehtiin eilen mehua! Meillä oli vuoden ja kaksi vuotta vanhoja marjoja pakkasessa viemässä tilaa ja päätettiin, että tehdää ne mehuksi niin ei mene sitten hukkaan nekään marjat, syödyiksi kun ei oleet vielä tulleet.

Pyydettiin Isännän äidiltä mehumaija lainaksi ja hän innostui asiasta niin että laittoi oikeen kaikki pullot, korkit, säilöntäaineet ja sokeritkin valmiiksi kassiin, että varmasti kanssa ne mehut tehdään. Siellä oli myös kaksi ohjetta, joiden avulla sitten pärjättiin! Ihanasti oli "Isännän äidin kommentti" lopussa, että varovaisia pitää olla, osat kun ovat kuumia ja painavia!

Siellä sitä mehua on!

Pulloja tuli kaikenkaikkiaan 6 täysnäistä ja 1 hieman vajaa.

Oli se hauskaa. Ensimmäinen pullo tuntui olevan kauheasti hankalampi kuin loput. Jossain kohtaa Isäntä lohkaisi, että hyvinhän tämä menee ja niinhän se menikin vaikka pelkäsin sen jälkeen kahta kovemmin kohtalon ivaa ja olin varma, että jossain kohtaa pullon pohja poksahtaa ja saan kuumat mehut varpailleni! Nyt on kuitenkin mustaherukka/mustikkamehuakin niin, että voi talvella vapaasti sairastella vaikka useamman kerran.

Siitä huomio, että olen kyllä ollut ihmeen terve viimeaikoina! En edes muista millon olisin viimeksi potenut flunssaa. Olin viimevuoden marraskuussa FESS-leikkauksessa Raisiossa TYKSin päiväkirurgisella osastolla. Se oli jännää! Paikallispuudutuksessa siis porattiin joitain röörejä auki tuolta pääkopan sisältä. Hurja meteli ja ikävät tuntemukset, mutta lääkitys oli kohdillaan, olo oli leppoisa ja rento. Tästä leppoisasta ja rennosta olosta esimerkkinä siinä lääkärin kolkutellessa ja hakkaillessa jollain taltalla nenän kautta otsani tienoilla naureskelin ja utelin, mitäs se lääkäri nyt touhuaa. Ennen operaatiota sairastelin monta vuotta ja jatkuvasti. Juuri ennen leikkausta podin 9 kuukautta poskiontelotulehdusta, leikkauksen jälkeen ei ole ollut yhtäkään! Voin siis suositella aivan kaikille kohtalotovereille! Voisin joku kerta vaikka kirjoitella siitä vähän enemmän...

Lopuksi Mufasa-kevennys.

Lötkö pötkö keskellä kulkuväylää. 

Mitä mä sanoin?

Isäntä on viimeisen puolenvuoden aikana hukannut kaksi taskulamppua. Ensimmäinen, työtaskulamppu meni hukkaan monta kuukautta sitten. Isäntä oli "jättänyt sen siihen pöydälle" ja minä olin kuulemma sen siitä korjannut parempaan talteen. Monen monta kertaa sanoin Isännälle, että koitas nyt miettiä, missä sen taskulampun olet viimeksi nähnyt ja mihin sen olet laittanut.

"Laitoin sen siihen pöydälle!"

Noin kuukausi sitten Isäntä hukkasi oman taskulamppunsa, jonka oli ottanut mukaansa töihin hukanneensa tilalle. Alkoi armoton taskulampputuskastelu ja niitä haettiin ympäri taloa! Kysyin Isännältä, missä hän on lampun viimeksi nähnyt, ja vastaus oli: "Laitoin sen siihen pöydälle." Hieman närkästyneenä ärähdin Isännälle, että hän voisi kerrankin kaivella sen verran sitä muistiaan, että miettisi ihan tosissaan, missä on taskulamppua viimeksi käyttänyt, mitä sillä tehnyt ja miksi ja minne sen on mahdollisesti laittanut. Vaihtoehtoja ei ollut: "Siihen pöydälle". Ei miettimistä, ei muistin kaivelua, ei hetkeäkään pohdintaa. "Siihen pöydälle".

Isännällä on muutenkin tällainen pienen pieni "ongelma", että kun Isäntä esimerkiksi hukkaa lippiksen, vaihtoehtona ei ole, että hän on sen ajatuksissaan laittanut vaatekaappiin hattuhyllyn sijaan. Ei sentään. Hän vain ajeli autolla ikkuna auki ja se on varmasti lentänyt huomaamatta päästä ojan vierustalle, josta kettu sen on löytänyt. Kettu katsoi, että onpa hieno lakki ja otti sen mukaansa. Kettua vastaan tuli karhu, joka oli kovasti kateellinen ketun hienosta lakista ja vaati sitä itselleen. Kettu ei lakista hevillä luopunut ja niin alkoi armoton taistelu Isännän lippiksestä. Lippis repesi kahtia. Kettu vei toisen puolen pesäkoloonsa pentujensa lämmikkeeksi ja karhu söi toisen puolen. Nyt puolet lakista on varmasti keskellä metsää talvehtivan karhun suolistossa tai suoliston kiertäneenä, sulaneena tuotteena metsässä ja toinen on ketunpoikien repimä. Sitten se lakki löytyy yllättäen sieltä vaatekaapista.

Viimeviikolla Isäntä JÄLLEEN tuskaili hukattua lamppua ja haettiin sitä taskulamppua joka paikasta. Kysyin Isännältä, että onko hän katsonut vaatekaapistaan, josko se olisi vahingossa mennyt sinne. "Kyllä minä näin katsoin", sanoi Isäntä ja heilutteli kättään edessään. Kysyin, että ottiko hän ne vaatteet sieltä pois ja vastaus oli että "ei, kun katsoin näin" heilutelleen edelleen sitä kättä edessään. Kysyin vielä siinä vitsillä, että tunnistiko se käsi sieltä mitään taskulampun energiaa ja ei kuulemma tunnistanut.

Tänään Isäntä löysi kauan kaivatun taskulamppunsa. Arvatkaa mistä?

Sieltä vaatekaapista, kuulemma kalsarien takaa.

Kysyin Isännältä, että saanko nyt sanoa sen. En kuulemma saanut. Sanon sen nyt tänne:

"MITÄ MÄ SANOIN!?!"

Sunnuntaifiilistelyä

Huh! Nyt on tämän kesän viralliset juhlat juhlittu ja olo on sen mukainen. Onneksi ei paljoa muuta tarvitse tehdä kun makoilla sohvalla. Illalla pitäisi ajaa takaisin Turkuun ja hakea kissat kotiin, ne kun ovat olleet hoidossa tämän viikonlopun Isännän siskon luona. On kyllä ollut niin kummallista kun kissat eivät ole mukana. Kyllä siihen niin on tottunut että ne aina juoksentelee perässä ja ikävä karvalapsia on kyllä kova.

Ensiviikonloppu on pyhitetty ravustukselle. Isäntä on odottanut ensiviikonloppua jo vuoden, heti viimevuoden ravustuksen jälkeisestä päivästä. Tiedoksi niille, jotka eivät ole koskaan ravustanut: Ensin leikellään syötti. Possun sydän on kuulemma hyvä! Syötit laitetaan mertoihin ja merrat laitetaan kivikkoiseen rantaveteen iltahämärällä. Sitten yö menee siinä kun taskulampun kanssa käydään tirkistelemässä mertoihin ja jos siellä on rapu syötin kimpussa niin merta nostetaan ylös, rapu laitetaan ämpäriin ja merta takaisin paikoilleen. Ämpärin kanssa on oltava tarkkana! Sen on oltava suuri ämpäri ja päällä täytyy olla jokin este, sillä ravut tulevat kyllä aika taitavasti ämpäristä kuin ämpäristä pois. Ämpärissä on hyvä olla myös lepän oksia.

Oltiin Isännän kanssa ravustamassa ensimmäistä kertaa kaksi vuotta sitten ja Isäntä inostui niin, että siitä on tullut pakollinen vuotuinen perinne, joka toteutuu elokuun loppupuolella, aina siinä syntymäpäiväni tienoilla. Mutta raputouhuista lisää ensiviikolla!

Nyt tämä jatkaa asuntojen katselua, lainalaskurin pyörittelyä ja tulo- ja menolaskelmien tekemistä. Hyvää sunnuntaita kaikille muillekin!

Isännän logiikkaa

Ollaan menossa hääjuhliin. Siinä valmistelujen alussa Isäntä huikkaa, että pitää käydä apteekissa nyt, tänään, vielä ennen niitä juhlia! Astmalääkkeet on loppu. Ei ole enää huomiseksi ja hädin tuskin illaksi. Itseltäni pääsee pari pahaa sanaa. Ennakointi, Isäntä ENNAKOINTI!

Nyt on apteekissa käyty. 20 minuuttia meni siihen. 

P.s. Tiesittekös, että ei apteekissa mitään Kela-kortteja tarvitse näyttää? Ei Isännällä meinaan semmosta mukana ollut.

Miehet...

Kello on kolme, soitan Isännälle ja kyselen päivän suunnitelmia.
Minä: "Mitä töiden jälkeen? Pari asuntonäyttöä olisi, joissa voisi käydä. Viideltä on kaksi, ihan eri puolilla kaupunkia, että pitäs päättää kumpaan mennään. Yks olis seittemän jälkeen."
Isäntä: "Mun pitäs ainakin käydä suihkussa et kotona pitää käydä ainakin ja en tiedä tarkkaan mihin aikaan pääsen töistä ja tosiaan kotona pitää ainakin käydä, että jos jutellaan sitte kotona?"
Minä: "No ei varmaan kauheesti ehdi kotiin. Mulla on toi pyörä täällä, et jos tulen sillä ni menee kyllä viiteen tai jos tuun junalla ni sekin on vast viideltä siellä. Tietty jos tuut hakee mut tästä ja mennään suoraan sinne?"
Isäntä: "No mun pitää ainaki kotona käydä suihkussa ja en tiedä millon pääsen lähtemään toimistolta ja sekin on vielä ongelma ja sitten on sitäkin ja en mää oikeen tiedä ku seki ja sitte sitäki ja tätä ja ja ja......"
Minä: "No tiekkö, ihan sama! Annetaan vaan olla koko homma. Tuun pyörällä. Nähdään sitte kotona."

Kuluu noin 20 minuuttia. Puhelin soi. Isäntä.

Isäntä: "Mä tuun tästä töistä suoraan hakemaan sut ja käydään äkkiä kotona ni mä käyn suihkussa ni ehditään just viideks ehkä sinne."

Tänään opittua: Kun mies ei tiedä mistään mitään eikä osaa sanoa mitään mihinkään ja kaikki on tuntemattoman peitossa, sille kannattaa sanoa, että ihan sama, antaa olla. Kyllä sieltä kohta päätöksiä tulee.

P.S. Meillä oli tänään päivän aikana varmaan keritty joku kissa. Sohva näytti meinaan tältä. Jotkut on "vähän" paininut sohvalla. Onneksi meillä on superimuri.

Eihän sekään nyt ihan onnistunut

Tänään oli se päivä kun kaikki meni perseelleen. Aamulla oli muka satavinaan ja sen vuoksi kannoin ihan hervottoman kokoista tippakeppiä mukana KOKO päivän! Puolessa välissä päivää kun vaihdoin labratyöstä näytteenottoharrastukseen, tavaraa oli kannossa ihan liikaa, koska jostain maailman huonoimmasta ideasta olin päättäyt juuri tänään ottaa eväät mukaan, että voin syödä näytteenottoharrastuksessa, jottei nälkä olisi tavallisen järkyttävä päästessäni illalla kotiin. Eväslaatikko oli melko suuri ja laakea ja siellä oli eilistä riisiä ja curry-banaanikastiketta. Kassi oli pieni suippopohjainen, joten se eväslaatikko oli kyljellään siellä jatkuvasti. Toisessa kädessä huppari (koska aamun viileydestä huolimatta päivällä oli ihan törkeän kuuma), kolmannessa tippakeppi (sateenvarjo) ja neljännessä laukku. Olin aika lievästi kypsä kun pääsin näytteenottoharrastukseen. Ilta oli rauhallinen, pari lasta joiden kanssa meni vähän kauemmin. Varttia vaille sulkemisaika tietokone kaatuu eikä suostu toimimaan useasta uudelleenkäynnistämisestä huolimatta, potilaita jonossa kolme ja edellisen potilaan tulokset sellaisia, että niistä pitäisi lääkärille ilmoittaa ettei vahingossakaan jää poikkeavuus huomaamatta. Kaiken sen säätämisen jälkeen sen sijaan, että olisin vain jättänyt lapun näytteistä aamuihmiselle, minä käyn tietenkin kaikki mahdolliset koneet läpi ja vihdoin löydän toimivan, josta saan illan näytteet kuitattua ja käsiteltyä. Feel like a hero.

Päätin jo puolessa välissä päivää, että kaiken tämän paskan jälkeen olen ansainnut kesän viimeisen mansikkakakun. Ei sekään ihan onnistunut. Pitkän ja vaivalloisen etsinnän jälkeen Isäntä (<3) oli vihdoin löytänyt jostain perukoilta mansikkamyyjän. Ne mansikathan oli ihan löllöjä, käyneitä ja ihan törkeän pieniä, koska ilmeisesti enää ei ole mansikkakausi. Ei se kakku mikään mallikappale ole, mutta ompahan nyt kuitenkin jääkaapissa tekeytymässä. Nautiskeltakoon sitä huomenna ja tulee siitä varmaan känniin jos ei muuta. Nyt tämä kettu kuittaa, katselee hetken töllöä, nauttii ukkosesta ja valmistautuu ehkä neljänteen peräkkäiseen huonosti nukuttuun yöhönsä.

Kiitos ja näkemiin.