8kk neuvolalääkäri

Oltiin Lilin kanssa perjantaina 8kk-neuvolassa ja neuvolalääkärillä. Tällä kertaa päästiin ihan omaan neuvolaan, viimeksi kun lääkäriaikoja ei saanut omasta, jouduttiin muualle ja Liliä haukuttiin lihavaksi. No tällä kertaa ei vastaavia kohteliaisuuksia saatu ja kaikki meni oikein mukavasti, vaikka olin vähän varautunut ties mihin imetyksen lopettamiskehotuksiin kiinteiden vähäisen määrän vuoksi.

Ensin käytiin neuvolatädillä, joka oli taas uusi. Kerrottiin Saksan matkasta (jonka hän meidän tiedoista oli bongannut) ja kerrottiin kuulumisia. Lili konttaili lattialla ja nousi seisomaan vuoroin minun ja vuoroin neuvolatädin jalkoja vasten. Painoa oli kevyet 9,6kg ja pituutta 71,5cm. Olin varma että 74cm oli ylittynyt ja olin erittäin positiivisesti yllättynyt, sillä ehkä nämä meidän ihanat 74cm vaatteet meneekin vielä tovin!

Kun päästiin jutussa niihin kiinteisiin, täti meinasi, että voitaisiin tulla 10kk iässä kontrollikäynnille. Niin paljon kun tykkään siellä neuvolalla juosta ja odotella ja kertoa joka ainoa kerta niitä samoja juttuja eri tädeille, ehdotin että katsellaan tässä nyt vielä ja jos siltä tuntuu niin varaan sitten sen lisäajan 10kk tienoille. Lääkärille kun päästiin, hän meinasi, että koska Lili näyttää hyvin syöneeltä ja paino nousee hyvin, mitään hätää ei ole, eikä tarvetta ekstrakäynneille. Jokainen kuulemma omaan tahtiin alkaa syömään ja nälkä opettaa viimeistään syömään niitä kiinteitä.

Itse ajattelen nyt niin, että kyllä Lili alkaa syömään, omaan tahtiinsa tosin. Joka päivä kehitytään syömisen suhteen ja eilen Lili söi jopa ensimmäistä kertaa lautasen melkein tyhjäksi. Ja sosetta vielä! Kyseessä oli Semperin lasagnesose, jota Lili söi yli ruokalusikallisen. Kaverin suosituksesta ostin ja voin kyllä itsekin suositella nirsoille lapsille! Tota voisi syödä itsekin. Olen sitä mieltä, että minun tehtäväni on tarjota Lilille monipuolisesti ruokaa ja makuannoksia, ja Lili alkaa syömään kun on siihen valmis. Mikään tissillä asustelija hän ei kuitenkaan ole, vaan viihtyy rinnalla tasan sen ajan kun syö. Hyvin on rintamaito näyttänyt hänelle riittävän, joten mikään paniikkikiire ei senkään suhteen ole. Olen nyt todella tyytyväinen, kun Lili on alkanut syömään hieman myös soseita, sillä hän saa sillä yhdellä hampaalla puraistua paloja, joita hän ei kuitenkaan saa kunnolla pureskeltua. Tämä johtaa siihen, että kurkussa on iso pala, joka parhaassa tapauksessa nostaa ylös kaiken jo syödyn. Hän on erittäin tarkka ettei suuhun mene liikaa ruokaa, mutta ruuan karkeuden suhteen ei juurikaan ole väliä. On mielestäni niin ihanaa, että hänelle voi jo vähän syöttää samaa ruokaa kun meillekin ja eilen oli ihanaa kun syötiin porukalla lihapullia. Toki Lilillä oli omat lihapullat. Juuri kivasti menee nyt sormiruokia ja soseita molempia.

Melkein kaikki meni!

Lääkäri katsoi silmät, kuunteli keuhkot ja hengitysäänet, tsekkasi korvat, paineli vatsaa, koitti sykkeen nivusista ja testasi pinsettiotteen. Kaikki oli kunnossa. Kuulosta sanoin lääkärille, että olen hieman alkanut epäilemään Lilin kuuloa, että onko se heikko vai erittäin valikoiva. Monesti neiti meinaan ei vastaa kutsuihin millään tavalla. Saksassa Opa meinasi, että Lili kuulee hyvin ja vaikka ei vastaakkaan kutsuhuutoihin, kääntyy kyllä heti kuullessaan jonkin uuden äänen. Kuuloa testattuaan myös lääkäri oli sitä mieltä, että Lilillä on vain valikoiva kuulo.

Liikkeitä ei sen kummemmin testailtu, sillä Lili esitteli lääkärille kaikki taidot heti alkuunsa. Hän konttasi lääkärin luo, nousi seisomaan hänen jalkojaan vasten, laskeutui alas ja jäi istuskelemaan lattialle kuin tatti. Lääkäri naureskelikin, että Lili näyttää kaikki temput heti kättelyssä. Kaikin puolin mukava käynti oli. Lääkärin mukaan olemme toimineet juuri oikein kiinteiden tarjoamisen suhteen, kun niitä on tarjottu muun muassa siten, että Lili ei ole ollut nälkäinen eikä ihan täynnä. Lili kasvaa käyrillä erinomaisesti, näyttää hyvältä, on pirteä, aktiivinen, iloinen ja kaikin puolin tyytyväinen tyttö. Myös liikkumisen osalta Lili on kehittynyt hyvin ja motorisesti hän on taitava.

Loppuun vielä pieni kevennys eilisillalta kun paloittelin Herra Hakkarainen -pastilleja Liliä varten. Kyllä kohta ruoka maistuu kun saa ruuan jälkeen xylitol-pastillin!

Turvaistuin testikäytössä

Viikonloppu vierähti pitkästä aikaa Raumalla. Se oli jokseenkin nopea ja kiireinen reissu, mutta niitä tärkeimpiä (isovanhemmat ym.) tuli ainakin nähtyä Saksan reissun jäljiltä ja Lilin serkkutytön synttäreilläkin tuli käytyä. Kovasti oli päivittelyä Lilin huimasta kehityksestä ja kovasta kasvusta.

Pikku Myy kertaa kaksi. Serkkutytön pallo oli ihan paras!

"Mikä tuo on?" Lili kun ei omaa palloa vappuna saanut, kun Saksassa ei sellaisia ollut.

Saksasta kotiin tultuamme vaihdettiin Lili heti turvakaukalosta turvaistuimeen lähinnä siinä toivossa, että matkan teko autolla alkaisi olla hieman mukavampaa, Lili kun ei autossa viihdy oikein lainkaan ja me matkustamme autolla aika paljon. Toki voisi antaa matkalla Lilin myös huutaa ja ajaa vain eteenpäin, mutta koska itse en kestä Lilin huutamista yhtään, se ei minulle ole vaihoehto.

Meillä on vähän sattumalta istuimia nyt kaksi, tosin meillä on autojakin kaksi. Maxi-Cosin Pearl ja Maxi-Cosin AxissFix. Tämän reissun jäljiltä molemmat on nyt olleet käytössä. Pearl on siis istuin, joka sopii samaan telakkaan meidän turvakaukalon kanssa ja AxissFix on sellainen kääntyvä istuin, jonka voi kääntää sivusuuntaan autoon lastaamisen ajaksi. AxissFix on todella näppärä sen kääntyvän ominaisuutensa vuoksi, mutta käytössä Pearl tuntuu jykevämmältä ja hieman tilavammalta (vauvan) jalkatilan suhteen. AxissFix taas kiinnitetään autoon Isofixin lisäksi Top Teather-liinalla, joten se taas jättää auton matkuastamon jalkatilaan enemmän tilaa, sillä siinä ei ole mitään auton lattialle tulevaa jalkaa. Molemmat varmasti on todella hyviä istuimia ja käyttöön molemmat tulee! Toinen istuimista tosin jäi tällä reissulla matkan varrelle, sillä se lähtee edeltä Syötteelle, johon lähdetään lentokoneella perästä parin viikon päästä. Kyllähän tähän jo taukoa lentämisestä ehtiikin tulla...

Lili ja Maxi-Cosi Pearl.  Neiti niin ylpeänä kun koko matka Vantaalta Turkuun meni itkutta.

Maxi-Cosi AxissFix.

No vaikuttiko se istuimeen siirtyminen jotenkin matkustusmukavuuteen? Varmasti Isäntä ja minä olemme yhtä mieltä siitä, että vaikuttihan se. Edelleenkään Lili ei autossa olemisesta nauti, onhan se tylsää, mutta koko menomatka meni aivan täysin, siis kokonaan itkutta! Tosin käytiin Turussa kyläilemässä Lilin synnärikaverin luona, joten suurin osa matkasta meni nukkuessa, mutta siltin! Kaukalossa Lili tuntui huutavan ihan vaan siksi koska oltiin liikkeessä, mutta istuimessa Lili viihtyi hyvin, kunhan oli jotain tekemistä. Nukahtaminen autoon on hieman hankalaa, jos Lili on yliväsynyt, mutta silti matka meni huomattavasti mukavammin kuin kaukalolla. Ensi viikonloppuna uudestaan, joten sitten nähdään oliko tämä vain poikkeus.

Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Pääsykoe ja ennen kaikkea se lukeminen on nyt ohi! Koe meni mielestäni ihan hyvin, mutta tuloksista ei tietenkään ole mitään tietoa. Tänä vuonna on ensimmäistä kertaa oikeustieteellisessä käytössä kiintiöt, eli 75% uusista opiskelijoista tulee olemaan ensikertalaisia (ei aiempaa koulutusta eikä hyväksyttyä opiskelupaikkaa) ja itse kuulun siis siihen pienempään 25% kiintiöön. Tämän lisäksi ensimmäistä kertaa oli koe, jossa alkukarsinta tehdään kahden ensimmäisen monivalinta-tehtävän avulla, josta oikeasta vastauksesta saa pisteen, väärästä miinuspisteen ja vaihtoehdosta "ei vastausta" pysyy nollilla. Näiden monivalintojen perusteella valitaan ne, kenen esseet (3kpl) tarkistetaan ja esseevastauksien perusteella pääsee sisään. Tehtäviä oli siis kaiken kaikkiaan viisi, aikaisemmin on ollut kahdeksan.

Koe kesti neljä tuntia ja asiaa oli ympätty niihin viiteen tehtävään todella paljon. Niin paljon, että juuri ja juuri se neljä tuntia siihen riitti. Jotkut siellä koesalissa kävivät vessassa välillä, enkä voi käsittää miten heidän aikansa ei loppunut kesken! Itse siellä kirjoitin käsi krampissa, kupla otsassa vastauksia. Vaikka niihin monivalintoihin meni yhteensä tunti, tunti per essee hädin tuskin riitti. Edes luonnostelemaan ei kunnolla ehtinyt, joten vastaukset olivat laadultaan ja johdonmukaisuudeltaan mitä olivat.

Olo on kaikkensa antanut. Viime vuonna tuntui, että pystyn vielä parantamaan, mutta nyt en usko että parannettavaa enää on. Toisin sanoen, tämä oli viiminen hakukerta kyseiseen opinahjoon, joten ellei ovet nyt aukea, on vuorossa uusia suunnitelmia. Toivon hartaasti, että pääsemiseni jää kiinni ennemmin koepisteistä kun kiintiöstä, sillä pääni ei ehkä kestä, jos paikka jäisi saamatta sen uudistuksen vuoksi. Joka tapauksessa, ellen pääse, se on varmasti niin tarkoitettu.

Monivalinnat olivat hieman kinkkisiä. Vastasin kaikkiin, joten sieltä ropisee joko pisteitä tai miinuspisteitä. Kolmen väittämän kohdalla en osannut heti sanoa oikeaa vastausta, joten niiden osalta valitsin pois kaikki mielestäni varmasti väärät vastaukset. Väittämät olivat myös hieman hankalasti muodostettu, sillä melkeimpä joka toisessa piti valita mikä väittämä pitää paikkansa ja joka toisessa mikä väittämä ei pidä. Siinä menee yllättävän helposti sekaisin, etenkin kun väittämissä vielä on sekaisin vaihtoehtoja kielteisessä ja myönteisessä muodossa. Hankala selittää, mutta keskittymistä se todella vaati. Toivotaan, että pisteet niiden osalta riittää 600 parhaan joukkoon ja esseevastauksenikin tarkistetaan.

Isäntä ja Lili saattoivat minut koepaikalle ja syötin Lilin viime hetkellä ennen koetta. Suoraan syötöltä nimenhuutoon ja koesaliin. Vähän siinä jännitti Isännän ja Lilin kuulumiset, he kun lähtivät kotiin, enkä ole ikinä ennen ollut noin kauaa Lilistä erossa. Olin pumpannut jääkaappiin maitoa varmuuden vuoksi, mutta se vasta epäilyttikin, sillä Lili ei ollut koskaan saanut maitoa sen enempää tuttipullosta kun muualtakaan tissiä lukuunottamatta. Ohjeistin Isäntää tarvittaessa antamaan maitoa mukista tai ruiskulla. Jännitykseni oli kuitenkin (yllättäen) aivan turhaa, sillä kiiruhdettuani kotiin minua odotti täysin tyytyväinen pieni tyttövauva, joka oli kuulemma juonut maitoa tuttipullosta kuin vanha tekijä ja joka oli aivan onneissaan nähdessään taas äidin. Lili 8,5kk sai siis ensimmäistä kertaa maitoa tuttipullosta kun äiti oli pääsykokeessa.

Vasta siinä napatessani sen ihanan iloisen rakkaan Lilin syliini, pystyin kunnolla huokaisemaan helpotuksesta. Nyt tämän kevään lukemiset on ohi ja tärkein tiukasti sylissä.

Nyt äiti on taas läsnä.

Kansalaiset, medborgare

Rakkaat lukijat, se on nyt viittä vaille ohi! Tänään on ensimmäinen vapaapäivä reiluun kuuteen viikkoon ja olo on ihan hölmö. Ihan kun olisin koko päivän lintsannut koulusta tai tehnyt jotain luvatonta! Kirjat on pöydällä viiteen kertaan luettuna ja huomenna on suuri päivä! Takana on kuusi viikkoa Saksassa, lukemista, paljon aikaa erossa Lilistä ja huimasti Lilin kehitystä! Tässä vähän kuulumisia pikaisesti, kohta alkaa taas tavalliseen tahtiin päivittely.

Tässä ajassa Lili on alkanut konttaamaan kunnolla, kiipeämään rappusia, nousemaan tukea vasten ja menemään alas. Oma (äitini) opetti Lilille heti nousujen alettua myös laskeutumisen, joten meillä on ollut ihan tavattomasti helpompaa kotona, kun Lili osaa myös mennä alas. Vinkiksi teille, kenellä on myös esikoiset, että se todella kannattaa opettaa aika pian niin ei pää kolise ihan niin paljoa. Kotona Lili on viihtynyt hyvin ja kissojenkin kanssa tulee hyvin toimeen. Kissat toki väistää, mutta uskaltautuu silti aika lähellekin. Ihan käsittämättömän iso kiitos Omalle sinne Saksaan, apusi on ollut korvaamatonta!

Vaikka alku näytti jo hyvältä, nyt näyttää siltä että Lili on perinyt äitinsä atooppisen ihon. Oireet alkoi juuri ennen Saksaan menoa ja kotiin tullessamme iho oli paikoittain läiskäinen ihottumasta. Vielä ei tiedetä, onko kyse vain atooppisesta ihosta, allergioista vai molemmista. Vähän se tuntuu kutiavan, ei mitään mahdottomasti kuitenkaan. Olen ahkerasti sitä rasvaillut ja jotenkin kummasti, niin tyhmältä kun se tuntuukin, olen jopa nauttinut siitä, että olen saanut rasvailla ja hoitaa Lilin ihoa. Neiti itse ei kyllä jaksaisi olla paikallaan rasvailun aikana. Tiedän, kuinka haastavia iho-ongelmat on ja tiedän kuinka helposti se ihottuma tulee ja kuinka vaikeasti se lähtee, mutta tiedän myös omasta kokemuksestani mikä siihen voi auttaa, miten kutinaa voi helpottaa ja mitä asioita tulee seurata. Tämä on vähän niinkuin "mun juttu", ja vaikka se ihottuma on pienellä todella ikävä, enemmän kun mielelläni häntä rasvailen ja hoidan parhaani mukaan. Joku voi kokea rasvailun työläänä (jopa Isäntä, joka tuijotti minua silmät suurena kun sanoin että tätä sitten rasvaillaan aina aamuisin, kylvyn/suihkun jälkeen ja iltaisin), mutta minun eläämääni se on aina kuulunut, joten rutiinilla se menee tällä pienelläkin. Se on sitä paitsi niin nopeasti kauttaaltaan rasvattu, kun pinta-alaa on niin vähän.

Tänään juhlistin vapaapäivää muun muassa imuroimalla, pesemällä pyykkiä, tekemällä ruokaa sekä shoppailemalla Verkkokauppa.comissa ja ruokakaupassa, mutta ennen kaikkea viettämällä päivän Lilin kanssa! Oli muuten niin kiva pyöriä kiireettömästi Prismassa miettimässä, mitä me syötäisiin ja mitä Lili söisi. Lilin kanssa otettiin vähän taas takapakkia kiinteiden kanssa, kun alkoi nuo iho-oireet, joten ollaan nyt koitettu olla ilman mahdollisesti allergisoivia ruoka-aineita. Yksi kerrallaan lisätään ruokavalioon ja seurataan, kunhan nyt ensin saataisiin se ihottuma suurimmaksi osaksi pois.

Ostettiin Verkkokauppa.comista ehkä maailman söpöin potta! Meidän on pitänyt jo pidemmän aikaa ostaa potta ja olin jo päätynyt Baby Björnin pottatuoliin, mutta sitten näin tämän! Siis voiko oikeasti söpömpää olla!

Milla & Måns Piu piu-pottatuoli.

Huomenna kello 12 alkaa se odotettu hetki! Eikä edes jännitä. Ehkä huomenna. Pitäkää peukkuja!

Isäntä tuli, Isäntä meni

Isäntä tuli ja Isäntä lähti ja vaikka se edellisiltana lähti, tuntuu että oltaisiin taas oltu erossa ainakin kuukausi.

Kaksi viikkoa. Sitten se on taas ohi. Kyllä taas niin odotan, että pääsen keskittymään muuhunkin kuin lukemiseen. Ruuanlaittoon, siivoamiseen, ompeluun, Isäntään ja ennen kaikkea Liliin. Mulla on oikeasti ikävä jopa pyykinpesua. Ja kissoja!

Äiti on kyllä niin upeasti mahdollistanut mun lukemisen täällä, että ei ole tosikaan! Sen lisäksi, että se päivisin katsoo Liliä, mun ei tarvitse tehdä ruokaa, ei siivota, eikä pestä pyykkiä. Toki koitan oman korteni kantaa kekoon aina jossain välissä, mutta siis kyllä palvelu pelaa! Mun ei olisi ikinä millään muulla tavalla ollut mahdollista lukea näin paljon, joten toivotaan että tästä on oikeasti jotain hyötyä! Kiitos siitä ihan hirmuisesti! <3

Lilistä voisi kertoa vaikka mitä! Ensinnäkin, Lili täyttää tänään kahdeksan kuukautta! Hän on ihan mahdoton ikiliikkuja. Vaikka hän on rauhallinen, hän on todella energinen. Hän kiipeää rappusia, hän naksuttaa kielellä, hän tuhisee naama kurtussa, hän osaa heittää yläfemmat, hän matkii ilmeitä ja hän on kaikin puolin ihana! Yöt on viimeaikoina olleet vähän levottomia, ehkä juurikin siksi, kun liikutaan jo niin mahdottomasti. Itseni lisäksi Lililläkin vaikuttaa välillä olevan kunnon silmäpussit, joten pikku hiljaa saisi yöt taas rauhoittua. Välillä herätään keskellä yötä pidemmäksikin aikaa, mutta pääasiassa yöt menee vähdätessä ja heräillessä vaan ihan lyhyissä pätkissä. Nämä vaiheet on niin taivaallisia, mutta onneksi ne on "vaan" vaiheita.

Kiinteitä Lili syö jo hienosti! Ei nyt ehkä niin hienosti mitkä jotkut muut tämän ikäiset, mutta meidän mittapuulla ihan todella hienosti! Edelleen rintamaito on pääasiallinen ruoka, joten kyllä vähän kauhistuttaa ajatus, että menisin töihin heti äitiysloman päätteeksi, eihän tässä ole enää kuin kuukausi! Kotona on tarkoitus olla ainakin elokuun loppuun, sen jälkeen on kuviot vielä ihan auki.

Hampaita tuolle pikkuneidille odotetaan saapuvaksi, sillä ne vähän helpottaisi tuota syömistä. Tosin, vaihtelevalla menestyksellä Lili on syönyt lusikasta banaania ja jopa vähän sosetta! Siltin ne hampaat voisi helpottaa, niin paljon halutaan kuitenkin syödä itse. Oli muuten aika hienoa huomata, että sotkua tulee huomattavasti vähemmän kun antaa Lilille pikkuhiljaa eteen pieniä suupalallisia sen sijaa, että laittaa heti eteen vaikka mitä kaikkea. Pikku hiljaa kun antaa, Lili syökin enemmän ja tietää itsekin mitä sinne mahaan on mennyt.

Lili muisti Isännän hienosti kun Isäntä tänne tuli! Olin oikeasti jopa hieman yllättynyt, onhan se kolme viikkoa tämän ikäiselle ihan hirmuisen pitkä aika. Ollaan siis oikeastaan joka ilta oltu videopuhelun välityksellä yhteydessä ja jännitin vähän etukäteen, kun Lilin piti olla päivät Isännän kanssa kun Isäntä tuli. Neiti ei ollut moksiskaan, vaan oli niin tyytyväisenä Iskän kanssa. Ensimmäisenä iltana kun Isäntä tuli tosi myöhään, Lili heräsi vielä yöuniltaan kun kuuli Isännän äänen. Ensin se tapitti Isäntää suu auki hetken, sitten naama levisi niin leveään hymyyn ja aika kauan piti iskän päällä kiipeillä ja käydä naamaa hiplaamassa, että onko se karvainen naama nyt ihan oikeasti siinä, eikä se iPadin näyttö. Aamulla neiti oli ihan innoissaan kun iskä oli siinä edelleen ja aamulla meni taas pitkään kun neiti vaan kiipeili Isäntää vasten ja kävi pitelemässä naamaa. Oli kyllä ihanaa!

Isäntä oli täällä äitienpäivän kanssamme ja se oli minulle ihan tajuttoman tärkeää, vaikka sekin päivä meni yllättäen pitkälti kirjojen parissa. Ensimmäinen äitienpäivä äitinä! Sain maailman ihanimman äitienpäiväkortin, jonka Isäntä oli itse askarrellut. Kakkuakin oli! Ja ennen kaikkea oli se ihana tyllerö. Ihan hassua, kun koskaan en ole lapsista kovinkaan pitänyt väliä, enkä nähnyt itseäni äiti-ihmisenä ja tässä sitä ollaan, niin hurahtaneena tähän hommaan että ei mitään järkeä. Äitiys on ihanaa!

On tämä pieni tyllerö vaan niin ihana ja reipas, vaikka itselläni on monta kertaa todella huono omatunto kun "vapaaehtoisesti" olen niin paljon erossa. En ole Lilin elinaikana kokenut tarvetta olla Lilistä erossa, en ole kertaakaan kaivannut mitään kaksinoloa Isännän kanssa tai lapsivapaata, joten tämä tuntuu välillä ihan tosi pahalta vaikka olen kokoajan samassa talossa ja aina paikalla kun Lilillä on nälkä tai jokin muu vaiva. Sitä suuremmalla syyllä koitan nyt panostaa tähän täysillä, sillä en halua tätä enää uudestaan tehdä ja ennen kaikkea en halua että tämä on ollut turhaa. Jotenkin sitä vaan ajattelee, että panostaa tähän myös Lilin tähden.

Käytiin keskustasta ostamassa Lilille kesähattu. Tämä lippis oli ihan paras!
H&M:ltä löytyi ja Lili antaa sen hyvin olla päässä!

Iltapesulla

Isäntä piti vieressä Liliä sylissä kun pesin kylpyhuoneessa kasvoja. Sain juuri levitettyä meikinpesuaineen kasvoilleni ja katsoin peiliin. Peilistä tuijotti takaisin oudon verestävät silmät. Käännyin kohti Isäntää ja kysyin: "Näytänkö mä jotenkin ihan ryypänneeltä?" Isäntä vastasi: "no jos sulla on kännäämisen jälkeen tollasta valkosta tatinaa naamassa, niin ehkä sitten."

Isäntä <3

Voiton puolella jo!

Pakko saada luotua jotain tänne hiljaiselon keskelle! Kauheasti on tapahtunut ja Lili on kehittynyt ja voitteko kuvitella, ollaan oltu täällä jo kolme viikkoa! Tänään on vihdoin se päivä, kun Isäntä tulee tänne meidän kanssa viikoksi! Sen jälkeen enää puolitoista viikkoa, niin mennään kotiin! Huh!

Aika menee toisinaan todella nopeasti, enkä valita yhtään. Monet pääsykokeisiin lukijat toivovat enemmän aikaa, mutta mitä toivon vaan, että aika kuluisi nopeasti ja pääsen taas takaisin viettämään tavallista päivärytmiä Lilin kanssa. Tosin, Lilillä on tällä hetkellä huomattavasti tarkempi rytmi kuin ikinä ennen koko elämässään, että toivon jo paluuta meidän rytmittömään arkeen. 

Lilin päiväunet oli vielä puolituntisia, kun tultiin tänne. Niihin aikoihin neiti vielä jousti polvistaan ja viihtyi hyvin paikoillaan, vaikkakin osasi jo vähän kontata. Heti kun Lili alkoi liikkua enemmän, päiväunet venähti yli tunnin mittasiksi. Niitä on kolmet päivässä, joten hyvin saa sen puolen luettua, mutta keskenään ku ollaan, niin lukemisesta ei tule mitään jos neiti on hereillä. Jatkuvasti saa tarkkailla ja olla ottamassa kiinni kun neiti kiipeilee! Oma ja Opa (saksaksi mummu ja pappa) ovat täällä ihan ihmeissään kun vertaavat Lilin kolmen viikon aikaista kehitystä. Suuri muutos on tapahtunut myös syömisessä, sillä Lili oikeasti jo syö! Ruokaa menee mahaan asti, vaikka hampaita ei edelleenkään ole kuin se yksi pieni.

Kissoja on jo todella kova ikävä! Toki Isäntääkin, mutta sen kanssa ollaan päivittäin jutussa ja se on kohta jo matkalla tänne! Lukeminen tökkii välillä pahasti, mutta toisinaan ajatukset pysyvät kasassa. Mielenkiinnolla odotan, miten pääsykoe menee. Kirjat tuntuu kyllä itseasiassa tosi hyviltä ja niitä on pääasiassa mukava lukea. Esineoikeus ja insolvenssioikeus on mielestäni kirjoitettu johdonmukaisesti ja selkeästi ja viestintäoikeus on mielenkiintoista. Aiemmasta lukukokemuksesta on hyötyä ymmärtämisen kannalta ja lukutekniikka tuntuu olevan muistissa vielä viimevuodelta. Kirjat on ihan unelmalukemista verrattuna viime vuoden Turun kirjoihin, joista yksi oli englanniksi ja toinen mielenkiintoinen kyllä, mutta keuli pahasti yli ulkoa opeteltavien asioiden osalta (Baselin pankkisääntelystrategiat).

Näillä fiiliksillä täällä! Ihanaa toukokuun alkua teille, jotka jaksatte täällä hiljaisuuden keskellä käydä välillä lukemassa ja miksei toki muillekin! Ei enää paljoa!!

Ps. Meillä alettiin "jo" istua. :D Konttas kolme viikkoa ennen kun istui!