Hulinoita

Käytiin eilen triplatreffeillä kahden muun syyskuisen kanssa. Toinen näistä syyskuisista tosin syntyi jo elokuussa, mutta siltin. Matka kahden vauvan kanssa kolmannen luo ja takaisin oli kyllä aika jännää. Oikeen odotan seuraavaa kertaa, tämä kerta kun sujui oikein mallikkaasti! Mitään vaikeuksia ei ollut, kun osasin vielä ennaltaehkäistä meidän tytön heräämisen välttämällä auton pysäyttämistä. Kyllä siinä oli ihmisillä ihmettelemistä kun ajelin 20 metrin matkaa edestakaisin varmaan 10 kertaa siinä odotellessani muita matkalaisia.

Täs me tehdään lähtöä. Päällä jo 62 body ja housut!

Olen myös oppinut, että ne ärsyttävät tyypit liikenteessä, jotka jäävät jurruttamaan etanavauhtia pysähtymisen sijaan ennen punaisia valoja saattavat pihien ekologisesti ajamaan pyrkivien sijaan olla myös niitä, joilla on kyydissä vauva, joka herää heti kun auto pysähtyy. Meillä sattuu meinaan olemaan sellainen tyttö, joka parhaassa tapauksessa herää liikennevaloissa. Heräämisen välittömänä vastareaktiona on nälkä, joten huuto helpottaisi heti kun pysäyttäisi auton ja löisi pienelle tissin suuhun. Usein ollaan vaan hyvin lähellä jo kotia ja loppu kotimatka menee äidin sydän verta valuen kuunnellen kun pieni rakkauspakkaus huutaa takapenkillä sydäntä särkevästi. Etenkin kun se apu tosiaan olisi lähellä.

Eilinen reissu meni kuitenkin todella mallikkaasti! Siinä kun saatiin kyytiläiset takaisin kotiinsa, käytiin tyllerön kanssa vielä shoppailemassa. Ensin käytiin Ozbabyssä, josta mukaan lähti turvakaukaloon lämpöpussi ja vauvalle pari ihanaa vaatekappaletta. 

Siis kuinka söpöt? Name it:n  bodyt ja housut! "Small hearts can feel great things"

Seuraavaksi matkattiin Prismaan ruokaostoksille ja lopulta käytiin vielä Motonetissä ostamassa meidän autoon sisätilalämmitin! Vauva oli niiiiiin nätisti koko matkan ja vaati tietenkin tästä mallikäyttäytymisestä itselleen vähän jotain.

Vauvan oli pakko saada tää.

No okei. Ei se vauva sitä oikeesti vaatinu. Äiskä näki siinä kassojen lähellä mainoshyllyllä eksyneen kilpparin. Vaikka hormonihuuruinen äiti olis halunnut, niin se ei voinu pelastaa juuri sitä yksilöä, sillä se näytti siltä että se on pyöriny ties missä lattialla. Piti siis vielä kassajonosta lähteä lastenosastolle hakemaan meidän tytölle oma pinkki kilppari. Eikös se nyt ihan selkeesti huuda, että "osta mut!!" Kiva syy tällaiselle krääsänvihaajalle ostella kaikkea pientä, turhaa ja söpöä. "Kun mulla on kato tää vauva!"

Loppuun teille vielä pieni kuva meidän iltahulinoista. Tänään me otetaan suunnaksi Rauma. Ensimmäinen Rauma-reissu sekä vauvan, että kissojen kanssa. Apuva, mitä tästä tulee?!

Hyvää yötä! Ai ei väsytä vai?

Lärpäkkeitä

Mulla on täällä muuttolaatikoita nurkissa odottamassa pakkaamista. Koska uudesta asunnosta ei ole tietoakaan, pakkaaminen tuntuu jotenkin kauhean etäiseltä ajatukselta. Tästä syystä ajattelinkin tehdä jotain muuta. Ensin ajattelin mennä käymään näytteenottoharrastuksessa, mutta aamulla sääliessäni meidän pientä nuhanenää, päätin että me ollaan tänään tyttöjen kesken ihan vaan kotona!

Ollaan tosiaan oltu tänään vaan kotona. Pikkuinen nuhanenä on saanut nukkua ihan rauhassa ja on saanut jopa uniseuraa Mufasalta. Äitikin on kaiken maailman häsäämisen sijaan pitkälti istunut tyttärensä vieressä sohvalla välillä tuijottaen pientä tuhisijaa ja välillä käsityötä. Kyllä! Otin tänään pitkästä aikaa virkkuukoukun käteen! Tarkoituksena oli luoda jotain käytännöllistä, ihan tarpeeseen.

Täällä ei tarvii yksin nukkua!

Arvatkaas mitä nämä on?

Ne on kuulkaas ihan itse tehdyt rinnanlämmittimet! Ulkona alkaa olla aika kylmä ja jos yhden rintatulehduksen sain jo 15 asteella oven availusta, en halua edes kuvitella mitä tulee kun ovea availee pakkaskeleillä! Sen verran ikävä tauti tuo rintatulehdus oli. 

Erehdyksekseni luulin, että rintatulehdus on vaan rinnassa/rinnoissa. Samoin kuvitteleville tiedoksi, että sen niiden tissikipujen lisäksi saa järkyttävän päänsäryn (kyllä, jopa minulla jonka päätä ei ikinä särje), huimauksen, kylmähorkkia ja kuumeen, sekä lisäksi hirveän silmäsäryn, jonka vuoksi olisin halunnut kaivaa ne silmät pois päästä jotta se särky helpottaisi. Sitä ei kyllä toivoisi kenellekään. 

Ensimmäisestä alottamastani tissinlämmittäjästä tuli kuitenkin vauvalle pipo. Ihan vaan, koska alun jälkeen tajusin, että ilmat kylmenee ja pikkanen tarvitsee lämpimän pipon joka tulee korvien päälle. Voilá! Ei ole ensimmäinen kerta kun jostain aloittamastani jutusta tulee jotain muuta, kuten ensimmäinen virkkuutyöni ikinä, patalappu, päätyi kulkusen kanssa joulukuuseen kuusenkoristeeksi. Sillon taisi olla tosin kyse vain kärsivällisyydestä.

Pikkupipo! Saattaa tarvita nauhan, mutta tilanne arvioidaan myöhemmin.

Ps. Jos joku tietää pk-seudulta kivan kolmion, viestiä tänne, hop!

Yksi suihku ja lämmin ruoka ♥

Kävin tänää ekaa kertaa suihkussa niin, että oltiin vauvan kanssa kaksin kotona!!

Woop woop!

JA sain syötyä ruuan ihan ekan lämmityksen jälkeen. Ja se oli vielä lämmintä!

Niistä raskausarvista

Rasvailin koko raskausajan neuroottisesti vatsaa raskausarpien pelossa ja ajattelin nyt kertoa oliko siitä mitään hyötyä. Ihoni on todella kuiva, joten olin varma että vatsanahan venyessä saisin kauniin seeprakuvion kyljestä kylkeen. Rasvailuun käytin The body shopin kaakaovoi -body butteria. Hieroin sitä vatsan alueelle joka ilta reilusti ja hieroskelin niin kauan, että rasva muuttui ihon pinnalla öljymäiseksi. Yöksi laitoin rasvatun mahan päälle tuubitopin, jotta rasva pysyisi iholla. Loppuraskaudessa rasvailin vielä toisen kerran aamulla.

Napalävistyksen kohdalta iho repesi ja siihen tuli nätti raskausarpi. Muuten säilyin raskausarvilta koko raskauden ajan, mutta joko synnytyksessä tai synnytyksen jälkeen alavatsalle tuli pari ihan pientä raskausarpea. Epäilen tämän johtuneen siitä, että lopetin rasvailun heti synnytykseen. Vaikka maha palautuikin (ei nyt ihan ennalleen, mutta kuitenkin) mielestäni aika todella nopeasti, parin päivän rasvailu synnytyksen jälkeen ja epäilen, että olisin välttänyt ne kaksi pientäkin arpea. Ei niillä tosin mitään väliä ole.

Niiden parin raskausarven lisäksi minulle tuli synnytyksen jälkeen linea negra, eli pystysuoraan vatsan läpi kulkeva "hormoniviiva", joka joillekin tulee raskausaikana. En edes tiennyt, että se voi tulla vasta raskauden jälkeen. Isäntä luuli, että minulle on kasvanut kunnon "kinttupolku" mahaan, vaikka kyseessä tosiaan on se linea negra.

36+1. Linea negraa ei ole. Tuo napa-arpi on meikattu piiloon.

Nyt reilut 3 viikkoa synnytyksestä. Linea negra on jo haalistunut aikalailla, mutta tuossa on vielä erotettavissa pystysuora viiva keskellä mahaa. Ihan alavatsalla näkyy ne synnytyksen jälkeen tulleet raskausarvet, molemmilla puolin mahaa.

Vaikka lääketieteen kanta on, että raskausarpia ei voi ennaltaehkäistä, olen aika varma, että ilman tuota rasvailua en todella olisi näin vähällä selvinnyt. Sitä kaakaovoi -body butteria voin kyllä suositella, mutta sitä kannattaa tosiaan iholle hieroskella niin kauan, että sen koostumus iholla muuttuu öljymäiseksi. Itselläni tosiaan kun yöksi rasvatun mahan päälle laittoi tuubitopin, vielä aamulla iho tuntui hyvin kostutetulta.

Voihan rintatulehdus

Kohta jo viikon ajan vaivanneiden imetyskipujen arvoitus on vihdoin selvinnyt. Aluksi kivut tuntuivat vain ihan imetyksen alussa kun vauva sai kunnon otteen, mutta nyt pikkuhiljaa kivut on pahentuneet ja ne kestävät koko imetyksen ajan. Kipu on sitä luokkaa, että vauvan imiessä tuntuu kun sielu irtoaisi joka imulla. Etenkin kun vauva viihtyy rinnalla yleensä sen 30-60 minuuttia kerralla, ah autuutta!

Laittaisin varmaan vieläkin kivut vain rohtuneiden nänninpäiden piikkiin, mitäs lakkasin jo välissä rasvaamasta. Rasva ei kuitenkaan ole auttanut yhtään. Edes hetkeksi. Viime yönä oli tällä viikolla kuitenkin toinen yö kun palelin peiton alla koko yön. En edes siitä osannut päätellä, mutta tänään aamulla herätessäni viluissani vaikka olin jo lisännyt peiton alle vaatteita, minua särki lähes joka paikkaan. Niskaa särki, selkää särki, lapoja särki, käsiä särki, silmiä särki ja päätä särki. Minulla ei oikeastaan koskaan ilmene päänsärkyä, joten luulisi että pari päivää kestänyt hedari olisi jo saanut minut epäilemään jotain. Tunnetusti todella huonona itsensätuntijana (kuten päätellä saattaa) vasta aamuinen kokovartalosärky ja yöllinen palelu saivat minut pyytämään Isäntää hakemaan kuumemittarin, joka hetken kuluttua näytti lukemaa vähän 38 asteen yläpuolella.

Sitten minä sen tajusin.

Rintojen arkuus, imetyskivut, kuume ja sen mukana tulleet säryt, satunnaiset pistelyt/kirvelyt rinnoissa ja tunnustellessa tuntuvat patit. Käy ihan järkiin, vaikka mitään punoitusta en huomannutkaan.

Joitain kotihoitokonsteja tiesinkin ja ensimmäisenä agendalla oli rintojen tyhjennys, ensin pumppaamalla ja loput imettämällä. Kun aamutoimien jälkeen nousin kunnolla ylös, huomasin silmissä valonarkuutta ja päässä huimausta. Isäntä katsoi vierestä aamuimetystä kun minulla valui kyyneleet silmistä kivun ansiosta ja totesi, että se ei voi olla normaalia. Päätettiin, että on paras käydä lääkärissä. Toisaalta olisin halunnut koittaa, jos oireet katoaisivat kotihoitokonstein nyt kun tietää mitä kotona pitäisi hoitaa, mutta ehkä hieman Isännän painostuksesta tulin itsekin siihen tulokseen, että parempi mennä nyt vielä ennen kun tilanne on levinnyt käsiin ja olen vauvan kanssa yksin kotona.

Nyt pitäisi alkaa popsimaan antibioottia. Täytyy toivoa, että vauvelin masu ei ota itseensä, meinaan näiden pään- ja silmäsärkyjen kanssa valvominen on varmasti ihan hirvittävän kamalaa. Itse alotin jo maitohapot ja vauvallakin on käytössä Gefilus-tipat, joihin on lisätty D-vitamiinia, jospa ne edes vähän auttaisivat vielä täydelliseksi kehittymättömän suoliston reaktiota äidin antibioottikuuriin.

Ps. Viime yö meni päivän valvomisesta huolimatta mainiosti imetyskipuja lukuunottamatta. Herättiin taas tasan kolmen tunnin välein syömään.

kolmen viikon virstanpylväs

Meidän tyttö on tänään jo kolme viikkoa!!

Eilen oli taas neuvola ja neiti kasvaa hurjaa vauhtia! Ikää neidillä oli päivän vajaa 3 viikkoa, painoa oli nyt 4000g (syntymäpaino 3450g), pituus 52,8cm (50cm) ja päänympärys 36,3cm (35cm). Vatsavaivoja on pikkusen ollut havaittavissa, mutta ei onneksi vielä ainakaan mitään kauhean pahaa. Pikkuinen on nyt sairastunut siihen pelättyyn flunssaan, joka Isäntä ja minä jo sairastettiin. Onneksi suurimmat oireet on tukkoinen nenä, joka ei onneksi ole niin pahasti tukossa, ettei syömisestä tulisi mitään. Olen kuitenkin laittanut pienoiselle suolaliuostippoja nenään ja pitänyt valkosipulia tytön vieressä, jotta oireet helpottaisivat. Lisäksi yöt olen koittanut pitää tyttöä nukkumassa selällään, jotta kumpikaan sierain ei tukkoutuisi niin ikävästi. Silti se pieni rohiseva vauva on todella ikävää kuunneltavaa, vaikka hän ei siitä kovasti vaikuta kärsivänkään.

Tänään neiti on ollut heräämisestään lähtien, eli noin 12 asti, lähes jatkuvasti hereillä. Koko päivän hän on syönyt tiheään ja vähän kerrallaan ja unet on olleet todella lyhyissä pätkissä. Vähistä unista huolimatta meillä on ollut pääasiassa ihanan hyväntuulinen tyttö. Koska meillä oli seurana (ja apuna) tuleva kummitäti, päätettiin kokeilla vähän taikataikinaa ja vauvan jalan- ja kädenjäljen painamista taikinaan. Helpommin sanottu kun tehty. Jos jollain on joku vinkki miten se kädenjäljen painaminen onnistuisi helposti, vinkit on enemmän kun tervetulleita. Etenkin tänään, kun kaveri ei sitten millään halunnut nukkua. Hyvin pitkän taistelun päätteeksi saatiin me kuitenkin jotain aikaiseksi. 

Tämä ja muutama muu tekele odottaa kuivumista. 

Kun seura lähti, käytiin vähän vaunuilemassa. Vauva piti ensin sylissä kävellä nukuksiin ja siirtää nopeasti vaunuihin, sillä paikallaan olevissa vaunuissa ei voinut nukkua hetkeäkään. Kovin kauas ei uskaltanut lähteä, sillä tyttö ei tosiaan ollut koko päivänä suostunut nukkumaan kunnolla. Käyskeltiin kuitenkin ihanassa syysilmassa ja ihanissa maisemissa ja sen vajaan tunnin vauvakin nukkui. Heräsi toki heti kun kotiin tultiin ja vauhti pysähtyi. Siellä lenkkeillessä törmättiin jonkun kissaankin, joka lähti meitä seuraamaan. Kissalla oli panta kaulassa ja sen nimi oli nimilaatan perusteella Cisu.

Vauvalla ei pysynyt kamera kädessä, joten vauva poseerasi ja äiti otti kuvan.

Cisu tuli oikeen tutustumaan ja puskemaan jalkaa.

Mahtoi tunnistaa kissaihmisen.

Nyt kun Iskä tuli kotiin, äiti pääsi saunaan ja pesulle. Kumman freesi olo tuli kyllä! Vauvakin veti vaunulenkin lisäksi päivän toiset tunnin päikkärit sylissä. Vähän jännittää tuleva yö. Valvotaanko samanlaisesti vai nukuttaisiinko vihdoin?

Jälkiviisauksia sairaalakassista

Sairaalakassia pakatessa lueskelin netissä kaikenlaisia juttuja sairaalakassista ja päädyin pakkaamaan sairaalakassiin vähän kaikennäköistä. Neuvolasta saadun lapun mukaan sairaalakassiin kannattaa pakata:

-äitiyskortti

- hygieniavälineet

- kamera

- imetysliivit

- puhelin ja laturi

- kotiinpaluuvaatteet

- isälle eväät

Nämä olisivat olleet enemmän kuin riittävät ja itsekin totesin, että sairaalakassissani oli paljon enemmän tavaraa, mitä tarvitsin. Vaikka monet asiat tuntuvat ihan välttämättömiltä ennen synnytystä, tosiasiassa kun se vauva on syntynyt, niin mikään muu ei ole välttämätöntä kun sen pienen ihmeen pällistely ja tuhinan kuuntelu. Itsensä siinä unohtaa hyvin nopeasti. Olin sairaalassa "vain" kolme yötä, joten toki tilanne voi olla eri, jos siellä joutuu oikeen pitkään olemaan. 

Mitä itse pakkasin mukaan, ja mitä niistä koin oikeasti hyödylliseksi?

- Hygieniatarvikkeet (hyvä mukana)

No ne on tietenkin hyvä olla mukana. Tosin, sairaalassa on saippuaa ja TYKSistä ainakin löytyi shampootakin. Itselläni ei ollut shampoota eikä hoitoainetta ja kyllä se hoitoaine aika ihanalta tuntui kun Isäntä sitä parin päivän jälkeen toi. Hammasharja ja kasvojenpesuaine oli kyllä aika kivat mukana, vaikka niitäkin havahtui käyttämään vasta toisena päivänä. 

- Karkkia (meillä tarpeeton)

Ei tehnyt sitten yhtään mieli synnärillä. Olipahan tuliaisia kotiin kun tultiin ja aikamoinen selectionkin vielä. 

- Kamera ja kameran laturi (meillä tarpeeton)

Eipä sitä kameraakaan kauheasti tullut käytettyä. Kuvat otettiin oikeastaan kaikki kännykällä. Kuvattavat hetket oli niin hetkellisiä, että kameran kaivaminen esille olisi vienyt aikaa, etenkin kun kännykkä oli jatkuvasti hollilla.

- Imetysliivit, -toppi ja liivinsuojia (tarpeeton)

En tarvinnut kyllä lainkaan. Synnäriltä sai verkkoliivit ja ne on vielä kotonakin öisin käytössä. Ne on päällä ihan supermukavat.

- Alusvaatteita (tarpeeton)

Ne synnärin alushousut ei ole mitään kauniita, mutta ovat kyllä sitten käytännöllisiä senkin edestä! Lähdin kotiinkin sairaalan verkkoalkkarit jalassa, ei siinä kauheasti tehnyt mieli omia tahria. Omia sukkia taisin kerran käyttää, joten ei niitäkään ihan hirveästi tarvinnut. Ne oli kyllä huomattavasti kivemmat kun ne sairaalan pötköt.

- Aamutossut (tarpeeton)

Olihan ne käytössä, mutta sairaalasta sai myös tossut, jotka olisi riittänyt oikeen hyvin.

- Hiusharja ja -lenkkejä (hyvä mukana)

Jos on pitkät hiukset niin suosittelen lämpimästi. Ainakin jos on helposti takkuuntuvat ja luonnonkiharat. Ei ole kiva kun kutrit karkaa vauvan naamalle. 

- Huulirasva (hyvä mukana)

Tällaiselle huulirasva-addiktille ihan ehdoton.

- Vesipullo (hyvä mukana)

Oli kyllä tosi hyvä mukana! Synnäriltä olisi myös saanut vesikannuja ja meilläkin oli omenamehukannu jatkuvasti vieressä, mutta sen vesipullon sai sänkyyn helposti käden ulottuville niin, että imetyksenkin aikana sai juotua.

-Lanoliinivoide (erittäin hyvä mukana!)

Tätä en aiemmin maininnut, mutta otin mukaan myös äitiyspakkauksessa tulleen lanoliinivoiteen. Monessa paikassa toisteltiin, että synnäriltä kyllä tarvittaessa saa, mutta ei saanut. Ilmeisesti se oli loppu ja saatavilla oli vain rajallinen määrä jotain näytepakkauksia, joten se oli synnärillä kultaakin arvokkaampi! Omalta kohdaltani näytepakkaukset meni parempaan käyttöön jollekin muulle ja läästin sitä lanoliinivoidetta tottumattomiin nänneihin aika urakalla. Ehdottomasti suosittelen ottamaan mukaan! 

Kotiintulovaatteet olin laittanut valmiiksi ja Isäntä toi ne samalla kun toi turvakaukalon. Toki nekin voi pakata jo valmiiksi mukaan. 

Isännälle ei otettu eväitä, mutta Isäntä kävi siinä synnytyksen aikana jossain kohtaa lähikaupassa hakemassa itselleen syötävää. Meidän synnytyksen aikana sen ehti tekemään oikeen hyvin, joten tarvetta eväille ei edes ollut.

Puhelin, laturi ja äitiyskortti kulki mukana omassa laukussani, joka tietenkin otettiin mukaan kun lähdettiin, joten ne oli myös mukana. 

Loppujen lopuksi siis turha niistä sairaalakasseista oli netistä lueskella, kun nuo nauvolan ohjeet on ollut kyllä kaikkein parhaat. Ainut mistä ei kukaan maininnut mitään, mutta tajusin onneksi itse ottaa varoiksi mukaan, on tuo lanoliinivoide. Sitä kyllä suosittelen.