Kiireetön viikonloppu

Ollaan Lilin kanssa pitkästä aikaa kaksin kotona viikonloppu. Isäntä on työpaikan "pikkujouluissa" ja päätin, etten jaksa lähteä neidin kanssa kaksin ajamaan Raumalle, Lili kun ei autossa nuku, eikä juuri viihdy. Tämän ikäisen kanssa kotona olo on kyllä parasta. Sanoja alkaa olla plakkarissa jo jonkin verran ja neiti keksii vaikka mitä. Hauskoilta tilanteilta ja tilannekomiikalta ei voi välttyä.

Arki on tällä hetkellä todella kiireistä. Yliopistolla menee päivät lähes poikkeuksetta kahdeksasta neljään, usein jopa kuuteen, joten kotona ei juurikaan ehdi muuta kuin tehdä ruokaa ja muut pakolliset. Jos hetken siinä illalla Lilin kanssa ehtii leikkiä, niin päivän tavoite on saavutettu. Siivooja olisi poikaa.

Mutta tänä viikonloppuna kiire on unohdettu. Perjantaina käytiin Lilin kanssa kaupassa. Lili sai aina painaa hedelmävaa'an nappia, käydä mekaanisen ponin selässä, ihmetellä leluja leluosastolla, auttaa laittamaan tavaroita hihnalle ja lopulta muovikassiin ja meni kyllä kauppareissukin todella mukavasti, sekä äidin, että lapsen mielestä. Käytiin myös katsomassa sorsia ja ulkoilevia koiria puistossa, syötiin jälkkäriksi Ben and Jerry's:iä, pestiin yhdessä pyykkiä, täytettiin kissojen ruokakipot ja tehtiin yhdessä ruokaa. Herne-maissi-paprikan ripottelu vuokaan oli kyllä huippua. Niin hurjan moneen tuosta pikkuneidistä on jo kaveriksi!

Kyllä se sitten keksiikin. Tänään istuskelin pöydän vieressä aamukahvia hörppimässä, kun alkoi kuulumaan ihme kiljuntaa. Hetken kuulosteltuani tulin siihen tulokseen, että Lili ei ehkä kiljukkaan kiipeilypuussa ulottumattomissa oleville kissoille ja lähdin lasta etsimään. Ei ollut olohuoneessa, makuuhuoneessa, eteisessä eikä vierashuoneessa. Kylpyhuoneen ovessa on salpa, eikä Lili ole voinut ujuttautua siitä välistä. Taas kuului kiljahdus ja avasin sen kylpyhuoneen salvan. Siellä neiti oli. Pimeässä kylpyhuoneessa istui vadissa lavuaarin alla, eikä päässyt sieltä vadista omin voimin ylös. Täytynee siihen salvan tilalle vaihtaa uusi, hieman lyhempi salpa, riskinä meinaan on, että Lili käynnistelee pesukonetta.

Kenkähylly on myös parhautta. Sieltä pitää kaikki kengät, ainakin ne Lilin omat, räjäyttää eteiseen ainakin pari kertaa päivässä. Tänään sieltä löytyi myös äidin balleriina, joka tietenkin sopi Lilin jalkaan kuin nakutettu. Tässä kuitenkin hieman kuvaspämmiä meidän päivistä.

Tylsyyden ehkäisemiseksi kissojen kuljetuskoppaan on pakko saada hippo mukaan!

Pottailu on jo hyvässä vauhdissa, kuten kuvasta näkee.

Kun äidin on pakko käydä vessassa.

Pitänee alkaa iskälle puhumaan koiran hankinnasta. Niin suuri suru tuli, kun ne mäyräkoirat lähti.
Tonne ne meni!

Kyllä se äitikin sentään jotain on aikaiseksi saanut. Ensimmäisenä iltana saatuaan Lilin unille, se teki varsinaisen urotyön! Voisin veikata, että (ainakin lähes) jokainen äiti ymmärtää, mitä tämä kuva ilmentää.

Mukavaa, rauhallista ja kiireetöntä viikonloppua! 

Yksi pieni Saksanmatka

Kylläpä viime kirjoituksesta on kulunut! Mulla oli koko joulunaika, välipäivät ja vielä jälkipäivätkin tietokone käyttämättömänä sohvapöydällä ja on kyllä tehnyt ihan hyvää. Oli tosin kirjatkin vaan pöydällä, että eipä siitä lukemisestakaan lomalla mitään tullut, yllättäin.

Me tosiaan sairastuimme vatsatautiin ennen joulua, Lili pääsi onneksi vain viikonlopun kuumeilulla. Joulu meni mukavasti kaveriporukassa, välipäivät osin Turussa ja toiselta osin kotona, uusivuosi Turussa ja uudenvuoden jälkeen lähdettiin Saksaan äitini luo. On tässä reissua ollut jos jonkinlaista. Lilikään ei ollut päiväkodissa välipäivinä, päiväkoti kun oli lähiseuduilta keskitetty meille vieraaseen päiväkotiin, jonne ei haluttu Liliä sitten viedä parin päivän vuoksi.

Saksan reissu meni melkein kuin Strömsössä. Ensinnäkin, lentokentällä huomasimme, että unohdimme kotiin Lilin kengät. Miten? Kotona nappasin neidin takkini sisään kantoreppuun. Pipo päähän, takki reppuun ja menoksi. Vasta kentällä tajusin, että kengät on nyt kotona ja sillon oli jo liian myöhäistä lähteä niitä hakemaan.

Menomatkalla Dusseldorfista jatkolento peruttiin, meidät ohjattiin väärään paikkaan, odotettiin turhaan ja kun viimein päästiin oikeaan paikkaan hakemaan matkalaukkuja, tädit ihmetteli, mitä me edelleen teemme lentokentällä niin pienen lapsen kanssa. Niin no, kertokaapa te meille se. Lopulta päästiin terminaalin ulkopuolelle selvittämään jatkolentoa ja yöpaikkaa, josta meidät päästettiin vielä takaisin terminaalin puolelle niitä matkalaukkuja odottamaan. Niitä ei löytynyt, joten lähdettiin puoliltaöin viereiseen hotelliin nukkumaan, Lili kun alkoi olla todella uupunut, olihan kello jo yksi yöllä omaa aikaa. Hotellihuoneeseen kuitenkin soitettiin, että matkalaukut löytyi, joten saatiin kuitenkin onneksi vielä tavarat, puhtaat vaatteet ja muut, kun Isäntä kävi ne lentokentältä hakemassa.

Aamulla syötiin rauhassa hotelliaamiainen ja mentiin puolilta päivin kentälle. Lento oli yllättäen hieman myöhässä, mutta päästiin kun päästiinkin perille. Reissussa oli ihanaa. Varastoja tuli täytettyä, reissuhaluja tyydytettyä ja kaikennäköistä ostettua. Isäntä sai muun muassa uuden puvun, Lili (yllättäen) kengät ja pienen repun, minä juhlamekon, koululaukun ja Ahavan ihania ihonhoitotuotteita. Käytiin muun muassa Mersumuseossa, Metzingenin outlet-kylässä ja Stuttgartin keskustassa.

Takaisintulomatkalla ei saatu netissä tehtyä check in:ä. Meidän piti lentää takaisin Hampurin kautta, mutta setä matkalaukkutiskillä sanoi, että meidät on siirretty niin, että lennämmekin takaisin Berliinin kautta. Joku ilmoitus asiasta olisi toki ollut ihan kiva. Uusi lento lähteekin kolme tuntia alkuperäistä myöhemmin ja on perillä Helsingissä vasta puolen yön jälkeen, alkuperäisen kun piti olla perillä kymmenen aikaan illalla. Vuokrattiin uudelleen Lilille turvaistuin, koska oltiin istuin jo palautettu ja sitä ei saanut enää takaisin ja mentiin pariksi tunniksi takaisin äitini luo, joka onneksi asuu suhteellisen lähellä lentokenttää. Lennot meni tämän jälkeen kuitenkin ihan hyvin, tosin Lili oli aika loppu, hän kun ei näissä matkustusvälineissä nuku. Pienet 15 minuutin torkut sentään sai otettua puolilta öin, joiden voimalla jaksoi puoli kahteen saakka yöllä, jolloin päästiin kotiin ja saatiin neiti sänkyyn.

Niin, että mikä paskamagneetti? Mutta hengissä selvittiin ja ihan hyvin kaikki kuitenkin meni, vaikkei ihan kivuttomasti sentään.