2015 pikakelaus

Aikamoinen oli vuosi 2015! Ihan vuoden alkupäivinä sain tikkuun kaksi viivaa ja vuosi alkoi heti jännittävillä uutisilla! Kärsittiin vähän pahoinvointia, jännättiin ultria, pelättiin pahinta, toivottiin parasta ja 9 kuukautta myöhemmin (tosiaan syyskuussa) se pieni sieltä syntyi! Se täydellinen pieni ihminen, joka on ilostuttanut meidän elämäämme kovin!

Siinä raskausaikana hain oikeustieteelliseen, tosin tuloksetta. Harmittihan se kovin, mutta kerran meinasin vielä kokeilla. Pari pistettä jäi vajaaksi sisäänpääsy, joten sellanen fiilis jäi, että mahdollisuuksia vielä voisi olla. Viime vuonna sisäänpääsy kaatui todennäköisesti pääasiassa siihen, kun Isäntä lähti 2 viikkoa lukemisen alettua töihin pk-seudulle ja kävi kotona vaan kerran viikossa. Kotona yksin hengailu verotti, eikä lukemisesta monena päivänä tullut mitään, etenkään niinä päivinä kun Isäntä tuli kotiin, kun ajatukset oli Isännän odottamisessa. Tällaiselle suhteellisen sosiaaliselle tyypille yksinäisyys on ihan hirveetä ja syö mieltä aika hyvin. Paljon tästä hakukerrasta kuitenkin opin ja seuraavalla kerralla olen taas viime kertaa fiksumpi.

Isäntäkin sai tosiaan insinöörin hommia ja odotusten mukaisesti työt sijoittuivat pääkaupunkiseudulle. Tämä tarkoitti meidän ihanan oman kodin myymistä ja muuttoa. Vaikka olin mielessäni ollut hyvin valmis muuttamaan, muutto otti kuitenkin tosi koville. Olin juuri saanut paljon tuttuja Turusta, Lilillä oli ikätovereita, kaikki tutut palvelut lähellä ja seutu oli jo tullut tutuksi. Kun muutettiin, oli ihan sellainen olo kun jätettäisiin meidän koti, ja niinhän me tehtiinkin. Vieläkin kun kotia miettii, näen mielessäni ne tummat oven- ja ikkunanpielet, se ruskeansävyisen olohuoneen, tummaseinäisen makuuhuoneen jossa hohtaa kuu, beigen lastenhuoneen ja kiiltävän valkoisen keittiön. Hetkeäkään en ole kuitenkaan muuttoa katunut! Isäntä viihtyy työssään ja ollaan koko perhe kasassa! Pääsen minä tästä Turkuun käymään ja olenhan minä Raumallakin Lilin kanssa täältä käynyt.

Meidän ydinperheen ulkopuolellakin on tapahtunut ihan hurjia muutoksia, kun äitini muutti Saksaan. Tästä syystä tai tämän ansiosta ollaan tosin aktiivisesti yhteyksissä lähes päivittäin facetimen kautta. Tämän lisäksi Rauma-reissut on inan kevyempiä, kun on yksi paikka siellä vähemmän käytävänä. 

Aika lailla kaikkea on tapahtunut. Mitään en vaihtaisi ja kaiken kaikkiaan aivan ihana vuosi takana! Toivottavasti teidänkin vuotenne on sujunut mukavasti ja vaikka ei olisikaan, niin toivotaan että seuraava on parempi. Hyvää uutta vuotta siis aivan kaikille!!

Muruset kotosalla

Huh mikä reissu! Nyt ollaan vihdoin päästy kaikki kotiin ja vaikka kuinka vannotin, etten hetkeen kotoa poistu, on viikonlopulle jo yksi Paraisten reissu sovittu. Huh. Ajattelin kuitenkin tässä välissä saunoa kotona ensin.

Saatiin kissatkin kotiin. Hoitolassa oli mennyt kivasti ja kissat oli tyytyväsiä. Tulivat onneksi ulkohäkkiin vastaan kun menin hakemaan, ettei sentään ihan kokonaan minua olleet unohtanut. Kun sain kuljetuskopan sinne häkkiin, Mindy meni salamana koppaan sisään kuin ilmaistakseen, että minä tulen nyt mukaan! Mindy harrastaa sitä kyllä melkein aina, sillä omistajiensa kissana ei oikein tykkää jäädä muiden hoivaan tai yksin, mutta koskaan ennen se ei ole noin paniikinomaisella vauhdilla sinne koppaan tunkenut. Mufasa puolestaan lähti kissoille tyypilliseen tapaan karkuun heti kun tajusi, että sinne koppaan pitäisi mennä.

Matkat meni kivasti ja pysähdyttiin Lilin kanssa Turussa kaverin luona visiitillä kotimatkalla Lilin päikkärien välissä. Kivasti asettuu se Turku tuohon matkan puoleen väliin, niin siellä voi mahdollisesti käydä tuttuja moikkaamassa matkalla kun Lilin päiväunet katkeavat.

Lilin unirytmi on nyt jotenkin hieman järkkynyt. En tiedä johtuuko se siitä lähtöaamun kello neljän herätyksestä (kun mentiin lentokentälle), 3kk tiheänimusta, 4kk hulinoista, hampaiden tulosta vai mistä, mutta noin 3-4 tuntia ennen yöunta Lili nukkuu 20-30 minuutin pätkiä ja heräilee. Hän herää täysin pirteänä ja kaipaa jonkinnäköistä aktiviteettia. Mikäli mitään tekemistä ei ole, vaan yritän rauhoittaa tilannetta ja saada Liliä jatkamaan unia, alkaa kiukkuhuuto, joka päättyy 30-60 minuutin huutokonsertin päätteeksi tai heti kun laittaa vaikka valot päälle ja näyttää jotain lelua. Tai jos alan selaamaan puhelinta ja Lili näkee puhelimen kirkkaan näytön. Telkkari on myös yksi varma huudonhiljentäjä. Voitte vaan kuvitella kumpi on houkuttelevampi vaihtoehto: huudattaminen yöllä vai telkkarin katselu. Huuto-/kiukkujakso ajottui 23-03 välille, mutta edellisaamuna herätin Lilin jo seitsemältä ja eilen tämä huuto-/kiukkujakso alkoi jo kahdeksalta. Voin kertoa, että vauvan tuudittaminen ja jatkuvien heräilyjen kestäminen sujuu itseltä ihan huomattavasti helpommin 20-24 välillä kun 23-03 -välillä. Aamulla uni kuitenkin maistuisi vaikka kuinka pitkään ja jouduin tänäänkin aamulla herättämään Lilin "jo" yhdeksän jälkeen.

Tänään yritys on kova, että saataisiin nämä iltahulinat pois alta siihen puoleen yöhön mennessä, mutta jää nähtäväksi kuin käy. Isäntä tuossa parhaillaan typyä jumppapallon päällä tuudittelee. Itse taidan astella sinne saunaan.

Pikavisiitti kotona

Loppurutistus jäljellä! Eilen tultiin kotiin vähän ennen puolta yötä ja tänään lähden visiitille Raumalle viemään isovanhemmat ja noutamaan kissat. Ihan hassua olla kotona ilman kissoja. Oven kun avasi, oikein odotti, että Mufasa tulee vastaan.

Lili on taas alkanut nukahtamaan vähän huonosti. Päivät hän nukkuu oikein hyvin, mutta illalla nukahtaminen tuntuu olevan hankalaa. Aina hetki nukahtamisen jälkeen hän havahtuu ihan kunnolla hereille, eikä saa enää nukahdettua. Siitä alkaa sitten kiukku, jos yrittää toista saada nukkumaan. Mieltä helpottaa sylissä pompottelu ja lauleskelu, jonka päätteeksi saattaa tulla uni heti, tai tunnin päästä, tai vaihtoehtoisesti se, että laittaa valot tai telkkarin päälle ja antaa Lilille jotain konkreettista tekemistä. Jälkimmäistä vaihtoehtoa olen pyrkinyt välttämään. Viime yönäkin nousin ainakin 8 kertaa 00-03.00 välillä tuudittamaan Liliä sylissä uneen. Herääminen on aamulla aika herkkua näiden öiden jäljiltä.

Lili parka sai reissutuliaisiksi silmätulehduksen. Katsoin jo eilen illalla, että silmä rähmi vähän ja putsasin sen, mutta yön aikana raukka paran silmä oli rähminyt umpeen. Toivottavasti saadaan se kotikonstein parannettua, ettei tarvitsisi silmätippoja alkaa laittamaan.

Kohta on taas reissattu sen verran, että mielellään on hetken kotona. Vielä yksi yö Raumalla ja sitten uudenvuoden viettoon.

Reissu

Juuri äsken olin vielä raskaana ja mietin tätä joulureissua: mennäänkö autolla, junalla vai lentäen. Oltiin melkein jo päätetty, että lähdetään autolla, kun äiti varasi meille lentoliput. Moni sanoi, että kyllä noin pienen kanssa voi ajaa, toiset meinasi, että noin pienen kanssa ei voi ajaa. Joka tapauksessa tultiin siis lentäen. Se oli oikeasti tosi hyvä päätös, sillä se pitkä puuduttava ajomatka ei olisi ollut kovinkaan miellyttävä Lilin kanssa, vaikka hän autossa on paljon ollutkin. 

Yleensä se pitkä ajomatka on kuitenkin suuri osa koko reissua. Nytkin on sellainen olo, että ollaan fuskattu kun toiset ajaa reilut tuhat kilometriä, viettää melkeen vuorokauden autossa ja me tultiin puolessatoista tunnissa lentokoneella. 

Reissussa ollaan siis suuremmalla porukalla ja reissun teema on äidin 50v synttärit ja tietenkin joulu. Mukana on siis se äiti puolisoineen, molempien edellä mainittujen vanhemmat ja lapset perheineen ja puolisoineen. Kaiken kaikkiaan 21 henkilöä Lili pienimpänä mukaanlukien. 

Kaiken kaikkiaan reissu on ollut ihan tavattoman ihana ja harmittaa kovasti, että lomareissu lähestyy loppuaan. Osa porukasta lähti tänään, seuraavat huomenna ja me lähdetään vasta maanantaina. Maisemat on ollut ihan tavattoman ihanat, on ollut pakkasta ja suojakeliä, ollaan oltu Suomen pisimmässä pulkkamäessä (ei tosin laskettu ylhäältä asti), on saunottu, nautittu, istuttu takkatulen edessä, pelattu pelejä ja syöty. Nähtiin revontuliakin, tosin aika hailakoita, mutta revontulia kuitenkin. 

Sen puolen reissu on ollut ihan kummallinen, että ollaan laskettelukeskuksen liepeillä, eikä olla Isännän kanssa käyty mäessä eikä hiihtämässä. Sanoin ihan alunperin, että en meinaa olla Lilistä syöttöväliä pidempään erossa, enkä tosiaan ole ollut. Siellä ratsastusreissulla olin, mutta jännityksestä huolimatta sekin oli syöttöväliä lyhempi. 

Aika on kulunut ihan hassusti, kun päivä tuntuu menevän hitaasti, mutta ilta menee ihan siivillä. Joka päivä kun ulkona on pimeää ja tuntuu ihan siltä, kun kello olisi jo ainakin kuusi, kello ei ole vielä edes neljää. Sitten kun kello on vihdoin sen kuusi, se on saman tien jo yksi yöllä. 

Ehkä kaikkein ihaninta koko joulussa on tänä vuonna ollut kiireettömyys! Tuntuu, että kaikki joulut tähän asti ollaan vaan juostu paikasta toiseen, parhaimmillaan kolmessa paikassa yhtenä päivänä. Se on ollut kaikkea muuta kuin rentouttavaa. Nyt ollaan saatu olla isommassa porukassa koko joulu, eikä ole tarvinnut kiirehtiä mihinkään. On kyllä ihanan nollaolo. Isäntäkin oli toisena lomapäivänään jo sekaisin päivistä.

Kiitos kaikille seurassa olleille, meillä on ollut ihana joulu!!

Se on aatto ny!!

Aivan käsittämättömän ihanaa joulua kaikille! Olkoon pukki teille suotuisa! Lili oli ainakin ollut ihan superkiltti!

Lunta tulvillaan, on raikas talvisää

Käytiin tutustumassa paikallisiin maisemiin hevostelun merkeissä. Se oli etukäteen sovittu juttu ja käytiin siskoni ja äidin kanssa suomenhevosvaelluksella. Koska Lili, valmistautuminen piti aloittaa hyvissä ajoin. Pumppasin maitoa jemmaan varmuuden vuoksi, mutta henkinen valmistautuminen oli aika hirveää.

En ole ennen ollut juuri Lilistä erossa. Eikä Lili ole saanut koskaan maitoa pullosta. Monta päivää etukäteen huolestutti, miten kaikki tulee menemään. Onneksi Isäntä oli niin ihana, että oli tyynen rauhallinen ja huoleton ja vannotti, että hyvin he pärjäävät. Syötin Lilin viimehetkellä ennen lähtöä, Isäntä laittoi Lilin vaunuihin unille ja lähti ulkoilemaan.

Heppastelu oli hauskaa! Viime kerrastakin on jo tovi, mutta silti oli hassua kun hevoset oli laitettu valmiiksi, ne tuotiin meille ulos ja ne oltaisiin viety takaisin talliinkin, mutta sanottiin että voidaan itse sentään ne laittaa takaisin karsinoihin. Ei tarvinnut kun hypätä selkään ja pysyä siellä sen reissun ajan.

"Iida"

Lumimaisemia

Itse ratsastus oli kyllä kivaa, mutta olisi kyllä ollut ihan todella paljon rentouttavampaa, ellei olisi jatkuvasti murehtinut miten Isännällä ja Lilillä menee. Vaikka toki luotan Isäntään, on se silti kammottava tunne olla kaukana vauvasta. "Jos kuitenkin" ja "mitä jos" vaan pyöri mielessä ja rentoutuminen oli hankalaa. Maisemat olivat kyllä ihan käsittämättömän hienot ja kyllähän niistä osasin kuitenkin nauttia.

Reissun jälkeen kun palattiin takaisin mökille reilut 2 tuntia lähdön jälkeen, Lili vielä nukkui. Siitä kohta kun hän heräsi, hän pääsi heti syömään täysin tietämättömänä äitinsä seikkailusta. Pitäisi sitä pulloruokintaa nyt testata kyllä kun sitä maitoa valmiina olisi, mutta sitä ei tiedä, riittääkö tämän äidin psyyke. Miten se voi olla niin suuri kynnys, joku pullo! Ihan kun sillä myöhemmin olisi sitten yhtään mitään merkitystä mistä lapsi on vauvana maitonsa saanut.

Näin käymme joulun viettohon

Arvakkas misä mää ole!?

Täällä on lunta ja aurinko ei nouse lainkaan!

Perjantaina ajeltiin Lilin kanssa Raumalle, lauantaina vietiin kissat Laitilaan ja ajettiin Eurajoen kautta kotiin ja tänään lennettiin tänne! Saariselälle!

Lilillä paloi lauantaina loppumatkasta kiinni autossa istumisen kanssa. Raukka parka oli niin paljon joutunut jo autossa matkustamaan, että varmaan paikatkin oli jo puutuneet, vaikka yritettiin taukojakin pitää niin, että Lili pääsee kuitenkin kunnolla jäseniään oikomaan matkalla. Mieltä kuitenkin hiukan lohdutti iPad, jolta Lili  Forssa-Vantaa välin katseli elokuvaa. On se aikamoista kun 3 kuukauden ikäistä jo lohduttaa automatkalla Mauri Kunnaksen Joulupukki ja noitarumpu. Kaikkein parasta viihdettä on kuitenkin jääkiekko, mutta sitä ei sattunut juuri sillä hetkellä helposti löytymään.

Päästiin kuitenkin turvallisesti Vantaalle ja saatiin tavarat pakattua. Lili nukahti kivasti puoli yhden maissa, minä tunti sen jälkeen ja herätys oli kolmelta. Minä heräsin aika tarkalleen tunti nukahtamisen jälkeen, eikä uni enää tullut. Neljän aikaan suunnattiin lentokentälle ja ennen kahdeksaa oltiin jo Ivalossa.

Lento meni Lilin kanssa hyvin! Lili oli lentokentällä ollessamme hereillä ja nukahti lentokoneessa rinnalle nousun aikana. Tarkoitus oli imettää nousun ajan, mutta Lilin nälän vuoksi jouduin aloittamaan hieman aiemmin. Hyvin kuitenkin meni, eikä Lili meinannut lennon aikana mitään, nukkui vaan hyvin.

Täällä on ihanaa! Lämpöinen tunnelma ja luminen maisema, mitä voi enempää enää toivoa? Jos koittaisi ottaa pienet torkut vielä ennen iltaa, onhan sitä viimeyönä nukuttu huimat 60 minuuttia!

Lähtölaskenta alkaa

Tiedättekö, meidän joulu on ihan kohta! Lähtölaskenta alkaa siis tänään! Isäntä lähti aamulla työreissulle Ouluun ja minä ja Lili lähdetään huomenna Raumalle kissojen kanssa. Suunnitelmana siis on, että ajetaan perjantaina Raumalle, lauantaina haetaan isovanhemmat kyytiin, viedään kissat Laitilaan hoitoon ja ajetaan takaisin Vantaalle. Sunnuntaina aamulla ennen kukonlaulua suunnataan lentokentälle, josta koneen nokka osoittaa kohti Ivaloa ja Saariselkää. Siellä meidän joulu on! Takaisin tullaan vasta 28. päivä!

Olen ihan tosi innoissani! Olen aina halunnut viettää joulun pohjoisessa, siellä missä on kunnolla lunta ja ihana ihana talvi ja oikea pimeä tunnelma! Tämä joulu vietetään isossa porukassa äidin ja tämän puolison, sisarieni, sisarpuolieni ja isovanhempieni kanssa. Meillä on toista viikkoa ollut jo yksi matkalaukku pakattuna ja lista valmis lopuista pakattavista tavaroista. Vaunuille ja turvakaukalolle ollaan lentoa varten varattu airshells:ltä suojakotelot, turvakaukalon lämpöpussi on vaihdettu sopivaan, Lilille on ostettu talvipipo, toppavaatteet on pakattuna ja matkaa varten on hommattu Kumja kantopaneeli vetoketjuadaptereineen.

Tänään käytiin Lilin kanssa Jumbossa ostoksilla hakemassa viime hetken hankintoja. Tuollaisen vauvan pukeminen ulos on jo itsessään hankalaa, mutta juuri kun on tottunut pukemaan sitä ulos täällä nollakeleissä niin ollaan lähdössä jonnekin, jossa onkin yhtäkkiä 10 astetta pakkasen puolella. Konsultoin jo äitiäni, jonka mukaan äitiyspakkauksen villa-aluspuku, vanupuku ja toppapuku riittävät hyvin sinne pakkaskeleille. Olen edelleen kahden vaiheilla, että ottaisinko kaksi toppapukua. Tuskin niitä kuitenkaan päällekkäin puetaan. Jos kuitenkin otan vielä lampaantaljan, äitiyspakkauksen makuupussin ja viltin, niin eiköhän sillä pärjättäisi jo kovemmillakin pakkasilla. Talvipipo oli kuitenkin pakko vielä ostaa, joten muun muassa se löytyi vielä tänään Jumbosta.

Kuvanlaatu on erittäin surkea, mutta tämä on Isännälle lähetetty kuva
ennen kun pipo meni pesukoneeseen. Nyt se on märkä. Ja oli muuten ainut
pipo mikä löytyi oikean kokoisena ja mikä ei ollut vaalean sininen.

Nyt kaiken pitäisi olla viittä vaille valmista. Joulu on hei ihan kohta!!

3kk rokotus

Lili sai tänään 3kk rokotteet. Neuvola oli aamulla yhdeksältä, eli Lili olisi normaalisti nukkunut yöunia vielä siihen aikaan. Rota annettiin suun kautta ja se meni hyvin, mutta pienokainen loukkaantui verisesti kun pistettiin rokotteet. Ensin toinen ja heti kun itku helpotti, pistettiin toinen. Sitten itkettiin reilu vartti niin, ettei ihan heti meinattu rauhoittua. Ei ole Lili tosiaan ennen mistään niin kovasti itkenyt, ellei niitä kipuitkuja lasketa. Kun vihdoin rauhotuttiin ja päästiin hyvillä mielin lähtemään, jatkettiin matkaa keskustaan Lilin nukkuessa vaunuissa.

Pyörittiin keskustassa Lilin kummitädin kanssa, jossain kohtaa Lili heräsi ja söi ja jatkoi kohta uniaan. Nukahtaminen oli pikkasen työn takana, sillä jostain syystä se ei oikeen meinannut tulla. Pitkän aikaa Lili melkein nukahti ja sitten alkoi itkuttamaan. Lopulta uni kuitenkin voitti.

Yhden jäljissä tultiin takaisin ja mentiin sukuloimaan vajaan kilometrin päähän kotoa. Siellä Lili heräsi uniltaan ja alkoi hieman känisemään. Käninä vaihtui hiljalleen itkuksi ja lopulta aivan väsynyt ja kipeä Lili-raukka meinasi nukahtaa, mutta alkoi aina heti itkemään kipuaan. Pieni potilas oli niin raasu ja oltiin vielä kylässä ja keinot pienen olon helpottamiseen hyvin vähissä. Kun ruoka oli pöydässä, emäntä ehdotti ottavansa Lilin kunnes saan syötyä. Olin aivan varma, etten pystyisi syömään raasun huutaessa kipujaan vieressä, joten ojensin itkevän vauvan kummitädilleen ja juoksin kotiin hakemaan Panadolia. Päästyäni takaisin kovin hikisenä ja hengästyneenä annoin pikaisesti nestemäistä Panadolia Lilille. Hetken päästä hän nukahti.

Noin puolentunnin unien jälkeen pieni alkoi heräilemään. Herättyään kunnolla Lili oli taas ihana oma itsensä. Uskoisin särkylääkkeen vaikutuksen jo loppuneen ja tyttö on edelleen oma itsensä. Ehkä hieman on nukkunut normaalia enemmän, mutta ei enää itketä. Toivon todella, että rokotteiden vaikutus olisi nyt kärsitty, eikä mitään kuumetta tai kipuja enään tulisi.

Iskän sylissä on kiva katsoa jääkiekkoa.

Mites muuten neuvolassa? Lili painaa nyt 6760g ja on 62cm pitkä. Hyvin on siis tyttö kasvanut, kun kuukaudessa on tullut yli kilo painoa! Äidin haba kasvaa kovin vauhdilla. Saatiin ohjeistukset kiinteiden aloittamiseen sikäli mikäli meinataan ennen seuraavaa neuvolaa (5kk) ne aloittaa. Neuvolatäti myöskin kyseli, kauanko ajattelin imettää. Ajattelin imettää niin kauan, kun Lili rintamaidolla pärjää. Kun se ei enää riitä, aloitetaan varmaan kiinteitä maistelemaan.

Kiilautumisvaara

Kävipä tänään niin, että meidän vaunujen runko meni rikki. Se kiilautui hississä oven väliin. Onneksi meillä on kaikki kunnossa!

Oltiin tosiaan tulossa kotiin. Käytiin postissa hakemassa paketti, joka oli aika iso. Koska Lili heräsi kesken matkan, tein niin, että otin Lilin kantoon syliin ja laitoin sen laatikon vaunukoppaan. Tultiin kotiin ja mentiin hissiin. Lili oli mulla sylissä ja ahtauduttiin tuttuun tapaan sinne meidän pieneen hissiin.

Meidän hissi on siis vanha ja pieni, sellainen "kiilautumisvaara-hissi", jossa se ovenpuoleinen seinä liukuu siinä hissin liikkuessa. Painoin nappia ja hissi lähti nousemaan. Hissin noustessa vaunujen aisa nappasi kiinni hissin oven yläreunaan, hissi pysähtyi, yritti muutamaan otteeseen ylöspäin ja jumittui kerrosten puoleen väliin. Soitin hissipäivystysnumeroon, että jumissa ollaan.

Kaikkein kamalin hetki oli se, kun kuului rusahdus ja hissi lähti yhtäkkiä liikkeelle. Vaunujen aisa antoi periksi, vaunujen jouset olivat rikkoutuneet ja runko oli mäsänä. Hissin vihdoin vapauduttua painoin hissin alas, jolloin saatiin kamat hissistä ulos ja arvioitiin lopulliset vahingot.

Hemmetti, mikä fiilis! Pää on ollut loppuillan jokseenkin täysin tyhjä ja ajatus ei kulje kunnolla. Meinattiin tehdä vahinkoilmoitus vakuutusyhtiöön, mutta täytyy huomenna ensin käydä arvioimassa onko nuo korjattavissa.

Luojan kiitos Lilille ei käynyt kuinkaan!

Se nauru!

Oltiin eilen Isännän kanssa menossa anoppilassa saunaan, kun anoppi lupasi katsoa Liliä sen aikaa kun me saunotaan. Päätettiin kuitenkin ennen saunomista laittaa Lili kylpyyn, sillä anoppilasta löytyy kivasti vauvan amme. Lili polskutteli innoissaan siellä ammeessa kun häntä kannattelin. Isäntä oli siinä vieressä ja piti kättä Lilin pään takana ammeen reunassa, ettei pikkanen kolauta kalloaan siihen reunaan kun niin kovasti välillä potkaisi vauhtia ammeen toisesta reunasta. Sitten yhtäkkiä: "hihihi". Katsottiin Isännän kanssa toisiamme. Se pikkanen nauroi! Ensimmäistä kertaa! Se nauroi ääneen! Ja oltiin molemmat siinä ihan vieressä! Yhtäaikaa! Oi että, melkeen tippa tuli linssiin! 

Nyt saa Lili kääntyillä ja nousta seisomaan ja tehdä vaikka mitä toisen seurassa, me todistettiin yhdessä se ihan ensimmäinen, maailman ihanin nauru!

Tonttu yössä

Lähdettiin eilen hyvissä ajoin Raumalle, jotta ehditään tonttujen yöhön. Isäntä tuli puolenpäivän jäljistä töistä kotiin ja lähdettiin ajamaan. Lili ehti hetkeksi torkahtaa ennen lähtöä ja epäilen että tästä syystä se hillui hereillä puolet matkasta. Kaikki meni kuitenkin hyvin, kunhan häntä jaksoi viihdyttää. Rockabyebaby-biisit spotifystä on myös ihana tuossa vauvan viihdyttämisessä.

Tonttujen yö on siis sellainen tapahtuma Raumalla, jossa kaupungilla on vähän jotain ohjelmaa ja Vanhan Rauman kaupat on auki yhdeksään. Tämä voi joistakin tuntua todella kummalliselta, onhan kaupat nyt yleensäkin auki yhdeksään. Noh, ei kuitenkaan Raumalla. Paitsi tonttujen yönä ja parina muuna erikoispäivänä vuodessa. Täällä kaupat menee kiinni siinä kahden ja neljän välissä. Ja selvennykseksi vielä, että ei tosiaan lähdetty Vantaalta Raumalle shoppailemaan, vaan kaupungille pyörimään ja näkemään tuttuja.

Vaikka sää oli hyvä, tosin hieman kylmä, ei tonttujen yöllä ollut paljoa tarjottavaa. Illan paras juttu taisi olla Karin ja kakrujen lauluesitys ja ostin sitten raumangiälisen joululaululevynkin, jota voidaan sitten Saariselällä jouluna kuulostella. Lähdettiin pois jo ennen ilotulitusta kun osa porukasta jäätyi melkeen pystyyn. Ostoksia tehtiin sen CD:n, glögin ja yhden kortin verran. Vähän tuli tuttuja nähty, mutta Lilikin oli niin paksusti topattu vaunuihin, ettei sitäkään juuri näytelty. Ehkä ensivuonna uusiksi lämpimämmin vaattein. Ja taaperon kanssa (hui olkoon mikä ajatus!)

Tänään käytiin tonttuostoksilla anopin kanssa Savipaja Keramellissa. Siellä on kyllä koristetta ja tonttua jos jonkinlaista. Löytyi sieltä ihana enkeli ja tonttu, jotka tulee varmaan lahjapaketissa kotiin. Siellä oli myös aivan ihania keraamisia kärpässienikoristeita, joita tuossa nettisivujen etusivullakin näkyy. Kannattaa ainakin joskus katsomassa käydä ohikulkiessa.

Savipaja Keramellin tekeleitä

Nyt, tonttushoppailun, serkun valmistujaiskekkerien ja yhden kyläilyn jälkeen Lilikin on vihdoin saatu rauhassa unille. Kuka nyt malttaisi nukkua kun ympärillä on niin paljon ihailevia kasvoja ja kaikkea seurattavaa, joten päiväunet on jäänyt tytöllä aika vähäiseksi. Itse taidan ottaa käsityön käteen ja koittaa saada jotain aikaiseksi siltä saralta. Nyt viimeaikoina olen siihenkin touhuun taas innostunut.

Joulukorttihulinoita

Tiedättekös tunteen, kun tilaat joulukortit hyvissä ajoin marraskuun alussa ja odotat kipeästi niitä saapuvaksi pitkälle joulukuun puolelle? Joka päivä odotat postin saapumista kun kuuta nousevaa ja joka päivä petyt kun ne ei saavukaan. Kun vihdoin on kulunut pari päivää vajaa kuukausi tilauspäivästä, päätät, että nyt on se hetki kun laitat sähköpostia palveluntarjoajalle, että mikä hemmetti on kun kestää. Postiluukustakin tipahti jotain jo tunti sitten eikä pakettia näkynyt. Puoli tuntia sähköpostin lähettämisesta soi ovikello ja postisetä on siellä paketin kanssa.

Laitoin uuden sähköpostin mitätöimään sen alkuperäisen. Aiemmin postiluukusta tipahtanut olikin ilmaisjakelua. Mutta kysympä vaan, että missä muualla posti tulee vasta puoli neljän jälkeen?!

No niin tai näin, aivan ihanan rauhallista ja lämpöistä joulunodotusta kaikille rakkaille lukijoille, toivottaa Ame, Lili, Isäntä ja kissat!!

Paljon onnea Suomi!

Me käytiin tänään itsenäisyyspäivän kunniaksi Naisten Joulumessuilla Wanhassa Satamassa. Olin kyseisillä messuilla viime vuonnakin ja ihastuin täysin. Kyseessä on siis käsityömessut, jossa näytteilleasettajat on suomalaisia naisia, jotka myyvät itse käsin tekemiään tuotteita. Siellä oli taas vaikka mitä ihanaa! Voin kyllä kaikille käsityön ystäville kyseisiä messuja suositella! Ja on todellakin sitä suomalaisen kädentaidon kannattamista aina kun sieltä jotain ostaa.

Olen pääasiassa koriste-erineitä vastaan, sillä niitä on aina niin paljon. Nyt kaipasin kuitenkin tonttua meidän ensimmäiseen perhejouluun ja sellainen sieltä löytyikin. Vallan ihana tapaus löytyikin ja se löysi paikkansa vitriinin päältä kissojen ulottumattomista. Ja löytyi sieltä messuilta ihana kuusikoristekin lumiukkojen seuraksi.

Huopatonttu

Keramiikkakuusia oli vaikka missä väreissä. Päädyttiin kuitenkin perinteiseen väriin.

Isäntä löysi huovutetut tölkkicoolerit, jotka on nykyisiä neopreenisiä coolereita parempia siinä, että ne saa lytätty kasaan ja on täten helpommin kuljetettavissa reissuilla mukana. Saunaoluen ja -limsan kanssa kun nuo coolerit on meillä nykyään ihan ehdottomia.

Sudentassukuosilliset tölkkicoolerit.

Ja saihan se Lilikin jotain. Se tosin taitaa mennä joulupakettiin, joten siitä kuvia myöhemmin.

Nyt itsenäisyyspäivän kunniaksi katsotaan Tuntematon sotilas, jonka Isäntä tallensi tänään. Hyvää itsenäisyyspäivän loppua kaikille!

Joulufiilistä hakemassa

Käytiin tänään Isännän ja Lilin kanssa jouluostoksilla keskustassa. Isäntäkin pääsi käyttämään pääkaupunkiseudun julkisia kun kuljettiin junalla ja metrolla paikasta toiseen. Oli kyllä ihanaa käydä koko perheen kanssa kaupoilla pyörimässä, aina kun käydään Lilin kanssa kahdestaan kun keskustan suuntaan mennään.

Ihana sade.

Märkä, pimeä ja tuulinen sää ei joulumielen metsästystä latistanut, tällaistahan se aina täällä etelässä nykyään on! Käytiin ihmettelemässä Stokkan jouluikkunoita ja säästä huolimatta siellä oli pari muuta tyyppiä myös. Komeat oli!

Kotiin kun päästiin alkoi joulun ripottelu kotiin! Ensimmäiseksi järjestin vihdoin parvekkeen, jonne saadaan piakkoin kynttilät palamaan. Lisäksi hain varastosta joululaatikot ja sain asuntoon jo vähän joulukoristustakin. Eilen imuroin ja sain vihdoin muuton jäljiltä matot lattialle. Tänään vielä Isäntä sai kiinnitettyä verhotangon keittiöön, joten sain vielä keittiöön verhotkin! Nyt saunan raikkaina saatiin juuri joulutortut uuniin, glögi tulille ja kynttilätunnelmaa.

Enkeli löysi paikkansa vitriinin päältä. Myös punatulkut ja lumiukot pääsi tuomaan joulufiilistä.

Mun lapsuuden joulukalenteri!

Rahanmenoa, paljon punaista ja kotitunnelmaa. Joulu, olen valmis!

11 Kysymystä

No vihdoin saan aikaiseksi toteuttaa tämän. Sain siis haasteen Äidiksi kasvamista -blogin Jebsulta. Tarkoitus on vastata yhteentoista kysymykseen ja tehdä omat kysymykset ja haastaa porukkaa mukaan. Haasteesta suuret kiitokset ja seuraavaksi vastaukset.

1. Milloin tai missä asiassa koet olevasi parhaimmillasi?
Pienessä kiireessä. Olen sitten töissä tai kotona, mutta pieni paine ja päälle painava kiire parantaa ihan huomattavasti suorituskykyäni. Jos ei ole mitään järkevää tekemistä, olen laiska. Ehkä tästä syystä painan jatkuvasti menemään kauheeta vauhtia.

2. Mikä asia yllätti eniten äidiksi tulemisessa?
Pidätän oikeuden takinkääntöön, mutta äitiyden helppous. Meillä on käynyt tuuri kun Lili on niin helppo ja rauhallinen, eikä kitise syyttä. Olin myös varautunut niiiin paljon pahempaan ja suuriin haasteisiin ja valvomisiin ja turhautumisiin. Todellisuudessa ne ennen lasta ahdistaneet asiat, kuten vaipanvaihdot ja velvollisuudentunteet ei oikeasti ole niin pahoja kun olin etukäteen ajatellut.

3. Mitkä asiat elämässäsi ovat voimaannuttavia, mistä saat energiaa?
Voimaannuttavia on tietenkin ne ajat, kun kaikki menee päin persettä. Onneksi taas energiaa tulee niistä onnistumisista ja ihanista hetkistä. Energiaa saan myös siitä, kun keskityn hetkeksi johonkin ihan muuhun.

4. Jouluvalot vai tunnelmavalot?
Tunnelmavalot. Ehdottomasti.

5. Minkä asian omasta lapsuudestasi haluaisit myös omalle lapsellesi/lapsillesi välittää?
Sen, että asiat selvitetään puhumalla. Keskusteleminen on tärkeä osa mielestäni ihan kaikkea, etenkin perhettä ja parisuhdetta. Myös toki kaikkia ihania perinteitä, kuten joulukalenteri täytyy olla Lilillä jo tänä jouluna, isänpäiväkortti askarrellaan yms.

6. Mistä unelmoit?
Siitä, että joskus vielä pääsisin sinne oikeustieteelliseen. Tai oikeastaan siitä, että joskus valmistuisin sieltä.

7. Minne haluaisit matkustaa?
Haluaisin tehdä road tripin yhdysvalloissa ja käydä Islannissa.

8. Mitä teet silloin kun päässä kiehuu ja v.. ärsyttää?
Olen yleensä hiljaa etten ala suutuksissani itkemään, lasken hitaasti ainakin kymmeneen (se harvoin tosin riittää) ja pysyttelen yleensä hiljaa niin kauan kunnes olen käynyt asiaa mielessäni läpi niin, että pystyn asiasta keskustelemaan. Tai lauon jotain "totuuksia" joita todennäköisesti pyytelen myöhemmin anteeksi.

9. Mikä kappale soi viimeksi mielessäsi?
Ihme ja kumma. "Auringossa aina, varjo seuraa kulkijaa..."

10. Lähetätkö joulukortteja?
LÄHETÄN! Se kuuluu jouluun! Näitä ihania perinteitä!

11. Mikä on turhin lapseen liittyvä hankinta minkä olet tehnyt?
Raapimisenestotumput. Ja yksinkertaisesti siksi, että Lili ei ole raapinut itseään, joten niitä ei ole tarvittu. Myös jotkut vaatteet on ollut turhia, kun niiden käytännöllisyyttä ei ole ennen vauvaa osannut huomioida.

Haastan aBu:n Höyhenen kevyt -blogista ja Lauran Arjen sekametelisoppa -blogista
ja tässä omat kysymykseni:
1. Mikä vuodenaika on mielestäsi paras ja miksi?
2. Minkä esineen pelastaisit ensimmäisenä palavasta talosta? Oletetaan että perhe on jo turvassa.
3. Mitä tekisit jos voittaisit lotossa?
4. Ostatko vauvanvaatteet uutena kaupasta vai kirpputorilta?
5. Mikä on lempi jouluruokasi?
6. Kissa vai koira, miksi?
7. Ostatteko puolisonne kanssa toisillenne lahjan jouluna?
8. Mikä äitiydessä on mielestäsi haastavinta?
9. Mitä konsteja olet kokenut hyvänä itkevän vauvan rauhoittelemisessa?
10. Mitä teet kun tunnet itsesi stressaantuneeksi?
11. Mikä on paras neuvo, jonka olet koskaan saanut?

Eräs kauppareissu

Oltiin Isännän kanssa Kannelmäen Prismassa kaupassa. Meillä oli ostoskärryt ja vaunujen runko, johon oli kiinnitetty Lilin turvakaukalo.

Tiedättekö sen tavan, kun vanhemmat keikuttelee vaunuja edestakaisin? Ja sen toisen tavan, kun ne äidit tramppaa puolelta toiselle se vauva sylissä? Hyvä.

Meinaan tultiin siihen kassalle. Isäntä meni Lilin kanssa sinne pakkaajan puolelle linjaston päähän. Lili oli sillä sylissä, koska se hermostui siinä kaukalossa kun se heräsi. Siinä kassalla maksaessani tajusin, että heiluttelen sitä tyhjää turvakaukaloa siinä vaunurungossa edestakaisin ja siinä samalla vielä tramppaan paikallani edestakaisin kun mikäkin idiootti. Sitten katsoin sinne linjaston päähän, missä Isäntä tramppaa paikallaan Lili sylissä ja heiluttelee ostoskärryjä edestakaisin.

Mitenniin jää muka päälle tuo tapa?! Näin meillä. Kuis teillä?