Kaunista keskiviikkoa rakkaat lukijat! Ajattelin alkaa kertomaan teille satunnaisesti joitain otoksia lapsuuden- ja nuoruudenkommelluksista, koska myös meille on sattunut ja tapahtunut yhtä sun toista vuosien saatossa. Aloitan kertomalla teille tarinan hamsterista nimeltään Lotus.
Oltiin pienenä aika kovia lapsosia pelastamaan kaikkia eläimiä. Suuri kiitos vanhemmille, jotka suurimmaksi osaksi antoivat luvan, tai löydettyään eläimen myöntyivät tähän toimintaan. Meillä on ollut ties mitä eläimiä, jotka on tavalla tai toisella löytäneet meille ikävän kohtalon tieltä. Yksi tällaisista oli siskon jostain pelastama Lotus hamsteri.
Lotus oli siitä veikeä, että se oli kiukkuinen kuin mikä! Kerran päivässä sisko laittoi patahanskan käteen, otti ruokakupin häkistä, täytti sen ja asetti kupin takaisin häkkiin, se patahanska kädessä. Kerran oltiin yhden kaverin kanssa siinä vieressä kun oli taas päivittäisen ruokinnan aika. Sisko otti häkin yläritilän irti ja otti patahanska kädessä ruokakupin häkistä. Mennessään keittiöön täyttämään kippoa, siskon koira ihmetteli häkissä olevaa otusta. Pitkäkuonoinen shetlanninlammaskoira kurkkasi häkin päällä olevasta aukosta häkkiin tuijottamaan tätä pientä ihmeellistä otusta. Hamsteri nosti katseensa koiran kuonoon ja salamannopeasti hyppäsi koiran kirsuun kiinni. Seurasi todella nopeatempoinen tilanne, jossa koira heilutti päätään häkissä hamsterin paiskautuessa häkin seinältä toiselle. Kun hamsteri lopulta irtosi, se lensi häkin pohjalle makaamaan. Koira sinkosi siskon luo.
Koiran kirsusta irtosi pala ja hamsteri makasi häkissä liikkumattomana.
Minä: "Onks se kuollu?!"
Kaveri: "Eeeeeei, se on vaan puolustusmekanismi!"
Vartti myöhemmin hamsteri alkoi toipua ja nousi ylös. Joko se tosiaan oli puolustusmekanismi, tai vaihtoehtoisesti se oli tajuton. Joka tapauksessa Lotus selvisi tästäkin koetuksesta, mikäs pahan tappaisi?
Loppujen lopuksi Lotuksen kävi niin, että se alkoi haisemaan siellä häkissä olevassa kopissaan. Koska tämä superantisosiaalinen kaveri ei niin kauheasti ulkopuolella näyttäytynyt, muuta kuin puremassa, sitä ei kauheasti osattu kaivata. Ruokakuppi oli tosin ollut jo pidemmän aikaa koskematon ja hetken siskokin uskalsi ruokkia sen ilman patahanskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti