Mä luulen tiedäkste, että oon jotenkin vähän herkkä noille puudutusaineille. Viimeks sen hampaanpoiston jälkeen ajoin muun muassa päin punasia ja nukuin melkeen koko päivän.
No tällä kertaa en ajanut päin punasia, mutta olo on ollut ihan todella sekava! Eilen nukuin ensin puolet päivästä ja toinen puoli meni hereillä, mutta lähes täysin vaaka-asennossa. Vähänkin kun jotain teki, alkoi mustat pilkut välkkymään silmissä. Tämä tosin saattoi johtua siitä syömättömyydestä, mutta ei se syöminen siihen kyllä auttanut.
Kolo vuoti huomattavasti vähemmän kuin viimeksi, vaikkei se meinannut siellä hampulääkärissä oikein tyrehtyä. Mufasa oli kotona ihan huolissaan ja haisteli mun suun edessä ja tökki mun huulia tassuillaan kun makasin sängyssä. Ihan selkeästi se sen veren sieltä haistoi, kun se kolo vielä vuosi ja siinä se makoili mun vieressä. Haluan uskoa, että se halusi lohduttaa, vaikka toki se saattoi odottaa myös jotain muuta. Aika jännää.
Tällä kertaa tuo leuka ei ole myöskään yhtään niin kipeä kuin viimeksi! Viimeksi meni viikko ennen kun pystyi kunnolla syömään mitään pelkäämättä äkillistä leukakipua, mutta nyt pystyn syömään huoleti jo nyt.
Sen sijaan tänään on ollut ihan järkyttävä päivä! Huonovointisuutta ja tuskahikeä ihan aamusta alkaen. Eikä se muuten mitään, mutta tänään oli vielä pitkä päivä: töistä näytteenottoharrastukseen. Nukuin myös todella huonosti, johtuen ehkä niistä pitkistä päiväunista. Toivottavasti tämä tasottuu tässä yön aikana, huomenaamulla kun saa taas olla päivystämässä näytteenottoharrastuksessa. Kymmenen aikaan päivällä ajattelin, että jos tästä päivästä selviän, selviän mistä vaan!
Nyt vihdoin kotona ja mutustelen tässä pizzaa Isännän ja tämän siskon kanssa. Ahhh, hetken rauha. Aika voittajafiilis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti