Kamerakuumetta ja käsitöitä

Nyt on jo sunnuntai. Ihan uskomatonta kuinka nopeasti se aika menee, vaikka ei tee oikeastaan mitään. Heräsin seurueesta ensimmäisena ja siirryin kahvinkeiton merkeissä alakertaan. Olkkarin ikkunasta näkyy ihanasti maanpinnan jälleen peittänyt ohut lumivaippa. Luonto on niin kaunis!

Jälleen kerran tällaisia valokuvauksellisia maisemia katsellessani sormet alkaavat syyhytä. Se uusi kamera ei ole vieläkään saapunut! Ihmettelin suuresti Rajalan suhteellisen pitkiä toimitusaikoja, kunnes yrittäessäni kärsimättömänä soittaa siihen myymälään josta kamera pitäisi aikanaan noutaa, vastaajasta kävi ilmi että se on suljettuna nämä välipäivät. Toisin sanoen kameraa voin aikaisintaan odottaa siis ilmeisesti keskiviikkona. Hemmetti.

Kamerahankinnasta sen verran, että kokemusta on hyvin vähän ja se vähäkin on jenkkiajoilta koulusta valokuvauskurssilta, jossa asiat käytiin englanniksi. Tarkoituksena oli hankkia peruskamera, joka kuitenkin olisi sellainen ettei sitä heti tarvitse uusia. Alusta asti vaihtoehtoina ajattelin Nikonia ja Canonia. Loppujen lopuksi tutkin enemmän tietoa Nikonista ja päädyin lopulta Nikonin D5200:seen 18-104 objektiivilla. Paaaaaljon on opittavaa tulossa, mutta onneksi sekä oma, että Isännän veli ovat tätänykyä kamera- ja valokuvaustietoisia, joten apu on todennäköisesti kuitenkin lähellä.

Projektissa tossut lähipiirin helmikuun lapsille ollaan edetty siihen, että 2/3 on jo valmiina. Tosin yksi tulokas vielä olisi, että käytännössä 2/4 on valmiina. Väreissä olen pitäytynyt harmaassa, beigessä, valkoisessa ja ruskeassa kaikkien tossujen osalta, koska ensinnäkään en harrasta baby blue:ta enkä baby pink:iä ja valkoinen, harmaa ja ruskea ovat kuitenkin aika ajattomia, eikö?

2/4

Tuli tuossa välipäivien aikana yhdet nukkalapastkin tehtyä Irkkuasukille Irlannin pilviseen ja tuuliseen säähän. Parempia lapasia ei ole. Ohje on mummulta, joka on tehnyt näitä niin kauan kuin muistan. En itsekään juuri muunlaisia lapasia teekkään.

Viimeinen sijaislapsi lähti tänään ja täällä on ihan liian hiljaista. Serkkutyttö siis poistui turkulaisesta keskuudestamme takaisin pohjoiseen, Eurajoelle. Oli kyllä ihanaa kun täällä oli ihmisiä ja jotain elämää, Isännän kanssa kun saadaan aina olla keskenämme. Vajoamme taas siihen perinteiseen tylsyyteen ja laitamme TV:n päälle, näin sunnuntan kunniaksi.