Mulla oli jenkeissä yksi läheinen host-perheen sukulaistyttö. Ei olla viimeaikoina kauheesti jutussa oltu, mutta facebookissa olen seuraillut hänen elämäänsä. Hän on armeijan leivissä ja löysi elämänsä miehen, jonka kanssa avioitui jokin aika sitten. Lähes joka päivä tuli joku söpö yhteiskuva, maching tattoos ja ties mitä, ja he näyttävät ihan käsittämättömän onnellisilta. Joka kuvan yhteydessä on paljon ties mitä rakkaus-hashtageja. Molemmat on armeijassa ja tällä hetkellä Koreassa.
Tänään tältä tytöltä oli tullut päivitys: "Olkaa kilttejä älkääkä udelko täällä sukunimeni muuttumisesta. Tiedoksi, että olemme ottamassa avioeroa. Se ei vain toiminut meille ja nyt on aika lakata esittämästä olevansa onnellinen."
Olen järkyttynyt.
Me ei Isännän kanssa olla koskaan oltu mitään kauheita kuhertelijoita ja me molemmat näytetään ihan urpoilta kuvissa ja tästä syystä vältellään kameraa. Olen vähän kateellisena seuraillut tuota kyseisen facebook-kaverin touhua ja olen ajatellut, että tuotako se tosi rakkaus sitten on.
Ilmeisesti siis ei. Järkytyksestä selvittyäni olen jopa hieman huojentunut, sillä kyllähän me voidaan olla kovinkin rakastuneita, ilman sellaista ylimääräistä touhotusta. Meidän onnellisuus on vaan parhaimmillaan siellä kotisohvalla, ei kameran edessä.
lauantai 31. tammikuuta 2015
perjantai 30. tammikuuta 2015
Huh mikä kaksipäivänen!
Mä luulen tiedäkste, että oon jotenkin vähän herkkä noille puudutusaineille. Viimeks sen hampaanpoiston jälkeen ajoin muun muassa päin punasia ja nukuin melkeen koko päivän.
No tällä kertaa en ajanut päin punasia, mutta olo on ollut ihan todella sekava! Eilen nukuin ensin puolet päivästä ja toinen puoli meni hereillä, mutta lähes täysin vaaka-asennossa. Vähänkin kun jotain teki, alkoi mustat pilkut välkkymään silmissä. Tämä tosin saattoi johtua siitä syömättömyydestä, mutta ei se syöminen siihen kyllä auttanut.
Kolo vuoti huomattavasti vähemmän kuin viimeksi, vaikkei se meinannut siellä hampulääkärissä oikein tyrehtyä. Mufasa oli kotona ihan huolissaan ja haisteli mun suun edessä ja tökki mun huulia tassuillaan kun makasin sängyssä. Ihan selkeästi se sen veren sieltä haistoi, kun se kolo vielä vuosi ja siinä se makoili mun vieressä. Haluan uskoa, että se halusi lohduttaa, vaikka toki se saattoi odottaa myös jotain muuta. Aika jännää.
Tällä kertaa tuo leuka ei ole myöskään yhtään niin kipeä kuin viimeksi! Viimeksi meni viikko ennen kun pystyi kunnolla syömään mitään pelkäämättä äkillistä leukakipua, mutta nyt pystyn syömään huoleti jo nyt.
Sen sijaan tänään on ollut ihan järkyttävä päivä! Huonovointisuutta ja tuskahikeä ihan aamusta alkaen. Eikä se muuten mitään, mutta tänään oli vielä pitkä päivä: töistä näytteenottoharrastukseen. Nukuin myös todella huonosti, johtuen ehkä niistä pitkistä päiväunista. Toivottavasti tämä tasottuu tässä yön aikana, huomenaamulla kun saa taas olla päivystämässä näytteenottoharrastuksessa. Kymmenen aikaan päivällä ajattelin, että jos tästä päivästä selviän, selviän mistä vaan!
Nyt vihdoin kotona ja mutustelen tässä pizzaa Isännän ja tämän siskon kanssa. Ahhh, hetken rauha. Aika voittajafiilis!
No tällä kertaa en ajanut päin punasia, mutta olo on ollut ihan todella sekava! Eilen nukuin ensin puolet päivästä ja toinen puoli meni hereillä, mutta lähes täysin vaaka-asennossa. Vähänkin kun jotain teki, alkoi mustat pilkut välkkymään silmissä. Tämä tosin saattoi johtua siitä syömättömyydestä, mutta ei se syöminen siihen kyllä auttanut.
Kolo vuoti huomattavasti vähemmän kuin viimeksi, vaikkei se meinannut siellä hampulääkärissä oikein tyrehtyä. Mufasa oli kotona ihan huolissaan ja haisteli mun suun edessä ja tökki mun huulia tassuillaan kun makasin sängyssä. Ihan selkeästi se sen veren sieltä haistoi, kun se kolo vielä vuosi ja siinä se makoili mun vieressä. Haluan uskoa, että se halusi lohduttaa, vaikka toki se saattoi odottaa myös jotain muuta. Aika jännää.
Tällä kertaa tuo leuka ei ole myöskään yhtään niin kipeä kuin viimeksi! Viimeksi meni viikko ennen kun pystyi kunnolla syömään mitään pelkäämättä äkillistä leukakipua, mutta nyt pystyn syömään huoleti jo nyt.
Sen sijaan tänään on ollut ihan järkyttävä päivä! Huonovointisuutta ja tuskahikeä ihan aamusta alkaen. Eikä se muuten mitään, mutta tänään oli vielä pitkä päivä: töistä näytteenottoharrastukseen. Nukuin myös todella huonosti, johtuen ehkä niistä pitkistä päiväunista. Toivottavasti tämä tasottuu tässä yön aikana, huomenaamulla kun saa taas olla päivystämässä näytteenottoharrastuksessa. Kymmenen aikaan päivällä ajattelin, että jos tästä päivästä selviän, selviän mistä vaan!
Nyt vihdoin kotona ja mutustelen tässä pizzaa Isännän ja tämän siskon kanssa. Ahhh, hetken rauha. Aika voittajafiilis!
keskiviikko 28. tammikuuta 2015
muistokirjoitus
Rakas vasen yläviisaudenhammas.
Olemme viettäneet kanssasi paljon ihania hetkiä ja hyviä aikoja! Minun tulee sinua suuri ikävä, etenkin seuraavan viikon aikana, kun yritän syödä. Viimeiseksi ateriaksi nautimme savulohta, salaattia. Sinua ajatellen nautin jälkiruuaksi Jacky Makupalan. Toivottavasti sinäkin nautit yhteisestä ajastamme. Huomen aamulla tiemme erkanevat lopullisesti ja pääset jälleen tapaamaan parhaan ystäväsi, oikean viisaudenhampaan. Kiitos näistä ajoista!
R.I.P.
Viimeksi itse hampaanpoisto kävi niin helposti, että tällä kertaa toimenpide ei jännitä yhtään! Kaikki ihanat ihmiset, jotka olette kertoneet minulle kauhutarinoita hampaista, jotka jouduttiin poraamaan leukaluusta irti, tai hampaista, joiden mukana lähti nenä ja koko yläleuka, talk to the hand! Tällä kertaa voin sanoa, että mä tiedän mitä se on.
Ja hei, ei se oo ollenkaan paha matsi! Ikävämpää on ne jälkimainingit.
Huomista verennieleskelystä johtuvaa pahaa oloa ja viikon yläleukakipua innolla odotellen,
Ame.
Olemme viettäneet kanssasi paljon ihania hetkiä ja hyviä aikoja! Minun tulee sinua suuri ikävä, etenkin seuraavan viikon aikana, kun yritän syödä. Viimeiseksi ateriaksi nautimme savulohta, salaattia. Sinua ajatellen nautin jälkiruuaksi Jacky Makupalan. Toivottavasti sinäkin nautit yhteisestä ajastamme. Huomen aamulla tiemme erkanevat lopullisesti ja pääset jälleen tapaamaan parhaan ystäväsi, oikean viisaudenhampaan. Kiitos näistä ajoista!
R.I.P.
Viimeksi itse hampaanpoisto kävi niin helposti, että tällä kertaa toimenpide ei jännitä yhtään! Kaikki ihanat ihmiset, jotka olette kertoneet minulle kauhutarinoita hampaista, jotka jouduttiin poraamaan leukaluusta irti, tai hampaista, joiden mukana lähti nenä ja koko yläleuka, talk to the hand! Tällä kertaa voin sanoa, että mä tiedän mitä se on.
Ja hei, ei se oo ollenkaan paha matsi! Ikävämpää on ne jälkimainingit.
Huomista verennieleskelystä johtuvaa pahaa oloa ja viikon yläleukakipua innolla odotellen,
Ame.
maanantai 26. tammikuuta 2015
Ensimmäisenä on hyvä olla
Menin tänään junalla suoraan töistä näytteenottoharrastukseen. Siinä seisoskellessani junan ovella ja odotellessani junan pysähtymistä jännitys tiivistyi jälleen. Heti kun valo alkoi napin ympärillä palaa, painoin sitä ja ovi aukeni. Viereisestä vaunusta poistuva toinen nuori nainen kiihdytti vauhtia lähes pikakävelyksi ja pääsi kuin pääsikin ensimmäisenä rautatieaseman rappuset alas. Seuraavaksi eräs keski-ikäinen mies pyrki kirimään ohitseni. Kiihdytin vauhtia.
Me kaikki (noin viisi tiedostamattaan kilpailevaa suomalaista) pysähdyimme punaisiin liikennevaloihin. Moni tärisytti jalkojaan, kuin välttääkseen maitohappoja. Tiiviisti silmät liikennevaloissa kaikki ottivat melkeen sprinttiasennon, kun valojen on seuraavaksi tarkoitus vaihtua. Valo vaihtui vihreäksi. Keski-ikäinen mies pääsi parilla juoksuaskeleella ensimmäiseksi. Minä perässä, kaksi naista ja yksi tyttö heti kintereilläni. Kaikki pitivät vauhtia yllä, kunnes pikkuhiljaa porukka lähti eri suuntiin.
Tämä sama ilmiö on huomattavissa autolla ajaessa. Ei se edessä ajava auto oikeasti sinua sen vuoksi ärsytä, että se ajaa hiljaa, vaan ihan vaan koska se on sinun edelläsi. Vaikka se lisäisi vauhtia, sen ohi on päästävä. Ensimmäisenä on hyvä olla! Eipähän lennä paska naamalle!
Me kaikki (noin viisi tiedostamattaan kilpailevaa suomalaista) pysähdyimme punaisiin liikennevaloihin. Moni tärisytti jalkojaan, kuin välttääkseen maitohappoja. Tiiviisti silmät liikennevaloissa kaikki ottivat melkeen sprinttiasennon, kun valojen on seuraavaksi tarkoitus vaihtua. Valo vaihtui vihreäksi. Keski-ikäinen mies pääsi parilla juoksuaskeleella ensimmäiseksi. Minä perässä, kaksi naista ja yksi tyttö heti kintereilläni. Kaikki pitivät vauhtia yllä, kunnes pikkuhiljaa porukka lähti eri suuntiin.
Tämä sama ilmiö on huomattavissa autolla ajaessa. Ei se edessä ajava auto oikeasti sinua sen vuoksi ärsytä, että se ajaa hiljaa, vaan ihan vaan koska se on sinun edelläsi. Vaikka se lisäisi vauhtia, sen ohi on päästävä. Ensimmäisenä on hyvä olla! Eipähän lennä paska naamalle!
sunnuntai 25. tammikuuta 2015
Kissoja ja hevosia
Eilinen oli täynnä aktiviteetteja!
Päivä alkoi kuljettamalla kissat Rauman Mustiin ja Mirriin. Siellä on lauantaisin ollut rotukissapäivä, jossa aina joku rotukissan harrastaja on esittelemässä omia kissojaan ja kertomassa rodun ominaisuuksista ja kokemuksistaan. Tällä viikolla kissojen puutteessa sisko oli ilmoittanut meidät sinne meidän kissojen kanssa. Mufasa oli aluksi hyvin hämillään suurehkosta ihmisporukasta, ostoskärryjen äänistä ja hajujen tulvasta, mutta hetken peruuttelun jälkeen päätti antaa paikalle mahdollisuuden. Mindy oli puolestaan aivan paniikissa, eikä suostunut poistumana minun sylistäni. Sen pää oli melkein koko kaksituntisen ajan työnnettynä minun kainalooni.
Voi mikä kissojen HopLop se olikaan! Mufasa oli ihan innoissaan, ensinnäkin saamastaan huomiosta, kaikista niistä vielä tuntemattomista kavereista, esittelyssä olevista kiipeilytelineistä, sekä näytillä olevista, testikäyttöön saaduista pedeistä! Se kulki siellä muina kissoina häntä pystyssä hurmaamassa ihmiset. Lopuksi Isäntä kuljetteli sitä siellä ostoskärryissä. Suurkiitos Mustin ja Mirrin henkilökunnalle Mufasan puolesta. Hauskaa oli!
Seuraavaksi nokka osoitti Eurajoelle heppasteluhommiin! En muista millon olisin viimeksi ollut ratsastamassa, mutta selkään päästiin, heppa pysyi aisoissa ja hauskaa oli! En viitsinyt kameraa ottaa sinne hevosen selkään, enkä pystynyt mobiilipullottamaan sitä raittiin ilman määrää, jota siellä maaseudun helmassa sai, mutta se oli aivan ihanaa! Kiitos rakkaalle heppasteluseuralle ja sille ihanalle heposelle!
Alkava viikko on työntäyteinen ja sisältää muun muassa hampaanpoiston. Viikkoa meillä viihdyttää myös yksi uusi väliaikaisasukki! On se kivaa, että täällä on joskus joku meidän seurana!
Päivä alkoi kuljettamalla kissat Rauman Mustiin ja Mirriin. Siellä on lauantaisin ollut rotukissapäivä, jossa aina joku rotukissan harrastaja on esittelemässä omia kissojaan ja kertomassa rodun ominaisuuksista ja kokemuksistaan. Tällä viikolla kissojen puutteessa sisko oli ilmoittanut meidät sinne meidän kissojen kanssa. Mufasa oli aluksi hyvin hämillään suurehkosta ihmisporukasta, ostoskärryjen äänistä ja hajujen tulvasta, mutta hetken peruuttelun jälkeen päätti antaa paikalle mahdollisuuden. Mindy oli puolestaan aivan paniikissa, eikä suostunut poistumana minun sylistäni. Sen pää oli melkein koko kaksituntisen ajan työnnettynä minun kainalooni.
Voi mikä kissojen HopLop se olikaan! Mufasa oli ihan innoissaan, ensinnäkin saamastaan huomiosta, kaikista niistä vielä tuntemattomista kavereista, esittelyssä olevista kiipeilytelineistä, sekä näytillä olevista, testikäyttöön saaduista pedeistä! Se kulki siellä muina kissoina häntä pystyssä hurmaamassa ihmiset. Lopuksi Isäntä kuljetteli sitä siellä ostoskärryissä. Suurkiitos Mustin ja Mirrin henkilökunnalle Mufasan puolesta. Hauskaa oli!
 |
| Mufasa ostoskärryissä |
 |
| "Täällä on hei vaikka mitä!" |
 |
| Poseilua |
Seuraavaksi nokka osoitti Eurajoelle heppasteluhommiin! En muista millon olisin viimeksi ollut ratsastamassa, mutta selkään päästiin, heppa pysyi aisoissa ja hauskaa oli! En viitsinyt kameraa ottaa sinne hevosen selkään, enkä pystynyt mobiilipullottamaan sitä raittiin ilman määrää, jota siellä maaseudun helmassa sai, mutta se oli aivan ihanaa! Kiitos rakkaalle heppasteluseuralle ja sille ihanalle heposelle!
 |
| Uhrin kaveri! |
 |
| Uhri. <3 |
 |
| Tallikisuja. Tuo kirjava olisi niin valloittanut Isännän sydämen, että se olisi ottanut sen kainaloon sieltä. Voi kuinka pieni kisu oli hellyyttävä ja huomionkipeä! |
Alkava viikko on työntäyteinen ja sisältää muun muassa hampaanpoiston. Viikkoa meillä viihdyttää myös yksi uusi väliaikaisasukki! On se kivaa, että täällä on joskus joku meidän seurana!
torstai 22. tammikuuta 2015
Nettitestejä kerrakseen
Musta tuli tänään täti!! Taas!! Mutta ensimmäisen pienen poikavauvan täti! Nyt mulla on täditettävänä neljä ihanan ihanaa lapsosta. Ne onkin ne mun elämäni erikoisimmat ja ihanimmat lapset, mun täditettävät!
En ole ihan kauheasti päässyt vielä hypettämään tätä asiaa, kun en ole vielä saanut mitään kuvamateriaalia, mitä voisi ihmisille näytellä. Eiköhän sitäkin kohtapuoliin saavu!
Tämän lisäksi olen tänään alentunut tekemään nettitestejä. Tässä opittua:
- Olen elementiltäni tuli (yllätys)
- Unelmaperheeseeni mahtuu kaksi lasta (as I've been saying)
- Elämäntapojeni perusteella minulla on 50/50 todennäköisyys tyttölapseen (Whatta chances!)
- Satuhahmoista minä olisin Liisa ihmemaassa
Viimenen tuli oikeesti aika yllätyksenä, koska en ole oikeastaan koskaan kyseisestä tarinasta pitänyt. En edes Johnny Deppin tähdittämänä, vaikka se sentään osaa taikoa vaikka mitä. Kysyessäni Isännältä, että mikä satuhahmo olisin: "Prinsessa Ruusu... ...sen paha äiti." Oli kuulemma ensin ajatellut prinsessa Ruususta, mutta tullut siihen tulokseen, "ettei todella" niin korjasi tilanteen kesken lauseen. Hyvä pelastus, etten sanoisi.
Tämän lisäksi yllätyksekseni googlailun tuloksena törmäsin ammattinimikkeeseen "musiatri", eli musiikkilääketieteen ammattilainen. Heräsi kysymys: "mitä se tekee?" Soittaako se Beethovenilla migreenin pois vai kenties karkottaa säkkipillillä vatsahaavan?
En ole ihan kauheasti päässyt vielä hypettämään tätä asiaa, kun en ole vielä saanut mitään kuvamateriaalia, mitä voisi ihmisille näytellä. Eiköhän sitäkin kohtapuoliin saavu!
Tämän lisäksi olen tänään alentunut tekemään nettitestejä. Tässä opittua:
- Olen elementiltäni tuli (yllätys)
- Unelmaperheeseeni mahtuu kaksi lasta (as I've been saying)
- Elämäntapojeni perusteella minulla on 50/50 todennäköisyys tyttölapseen (Whatta chances!)
- Satuhahmoista minä olisin Liisa ihmemaassa
Viimenen tuli oikeesti aika yllätyksenä, koska en ole oikeastaan koskaan kyseisestä tarinasta pitänyt. En edes Johnny Deppin tähdittämänä, vaikka se sentään osaa taikoa vaikka mitä. Kysyessäni Isännältä, että mikä satuhahmo olisin: "Prinsessa Ruusu... ...sen paha äiti." Oli kuulemma ensin ajatellut prinsessa Ruususta, mutta tullut siihen tulokseen, "ettei todella" niin korjasi tilanteen kesken lauseen. Hyvä pelastus, etten sanoisi.
Tämän lisäksi yllätyksekseni googlailun tuloksena törmäsin ammattinimikkeeseen "musiatri", eli musiikkilääketieteen ammattilainen. Heräsi kysymys: "mitä se tekee?" Soittaako se Beethovenilla migreenin pois vai kenties karkottaa säkkipillillä vatsahaavan?
keskiviikko 21. tammikuuta 2015
Lapsuudenkauhut: Lotus
Kaunista keskiviikkoa rakkaat lukijat! Ajattelin alkaa kertomaan teille satunnaisesti joitain otoksia lapsuuden- ja nuoruudenkommelluksista, koska myös meille on sattunut ja tapahtunut yhtä sun toista vuosien saatossa. Aloitan kertomalla teille tarinan hamsterista nimeltään Lotus.
Oltiin pienenä aika kovia lapsosia pelastamaan kaikkia eläimiä. Suuri kiitos vanhemmille, jotka suurimmaksi osaksi antoivat luvan, tai löydettyään eläimen myöntyivät tähän toimintaan. Meillä on ollut ties mitä eläimiä, jotka on tavalla tai toisella löytäneet meille ikävän kohtalon tieltä. Yksi tällaisista oli siskon jostain pelastama Lotus hamsteri.
Lotus oli siitä veikeä, että se oli kiukkuinen kuin mikä! Kerran päivässä sisko laittoi patahanskan käteen, otti ruokakupin häkistä, täytti sen ja asetti kupin takaisin häkkiin, se patahanska kädessä. Kerran oltiin yhden kaverin kanssa siinä vieressä kun oli taas päivittäisen ruokinnan aika. Sisko otti häkin yläritilän irti ja otti patahanska kädessä ruokakupin häkistä. Mennessään keittiöön täyttämään kippoa, siskon koira ihmetteli häkissä olevaa otusta. Pitkäkuonoinen shetlanninlammaskoira kurkkasi häkin päällä olevasta aukosta häkkiin tuijottamaan tätä pientä ihmeellistä otusta. Hamsteri nosti katseensa koiran kuonoon ja salamannopeasti hyppäsi koiran kirsuun kiinni. Seurasi todella nopeatempoinen tilanne, jossa koira heilutti päätään häkissä hamsterin paiskautuessa häkin seinältä toiselle. Kun hamsteri lopulta irtosi, se lensi häkin pohjalle makaamaan. Koira sinkosi siskon luo.
Koiran kirsusta irtosi pala ja hamsteri makasi häkissä liikkumattomana.
Minä: "Onks se kuollu?!"
Kaveri: "Eeeeeei, se on vaan puolustusmekanismi!"
Vartti myöhemmin hamsteri alkoi toipua ja nousi ylös. Joko se tosiaan oli puolustusmekanismi, tai vaihtoehtoisesti se oli tajuton. Joka tapauksessa Lotus selvisi tästäkin koetuksesta, mikäs pahan tappaisi?
Loppujen lopuksi Lotuksen kävi niin, että se alkoi haisemaan siellä häkissä olevassa kopissaan. Koska tämä superantisosiaalinen kaveri ei niin kauheasti ulkopuolella näyttäytynyt, muuta kuin puremassa, sitä ei kauheasti osattu kaivata. Ruokakuppi oli tosin ollut jo pidemmän aikaa koskematon ja hetken siskokin uskalsi ruokkia sen ilman patahanskaa.
Oltiin pienenä aika kovia lapsosia pelastamaan kaikkia eläimiä. Suuri kiitos vanhemmille, jotka suurimmaksi osaksi antoivat luvan, tai löydettyään eläimen myöntyivät tähän toimintaan. Meillä on ollut ties mitä eläimiä, jotka on tavalla tai toisella löytäneet meille ikävän kohtalon tieltä. Yksi tällaisista oli siskon jostain pelastama Lotus hamsteri.
Lotus oli siitä veikeä, että se oli kiukkuinen kuin mikä! Kerran päivässä sisko laittoi patahanskan käteen, otti ruokakupin häkistä, täytti sen ja asetti kupin takaisin häkkiin, se patahanska kädessä. Kerran oltiin yhden kaverin kanssa siinä vieressä kun oli taas päivittäisen ruokinnan aika. Sisko otti häkin yläritilän irti ja otti patahanska kädessä ruokakupin häkistä. Mennessään keittiöön täyttämään kippoa, siskon koira ihmetteli häkissä olevaa otusta. Pitkäkuonoinen shetlanninlammaskoira kurkkasi häkin päällä olevasta aukosta häkkiin tuijottamaan tätä pientä ihmeellistä otusta. Hamsteri nosti katseensa koiran kuonoon ja salamannopeasti hyppäsi koiran kirsuun kiinni. Seurasi todella nopeatempoinen tilanne, jossa koira heilutti päätään häkissä hamsterin paiskautuessa häkin seinältä toiselle. Kun hamsteri lopulta irtosi, se lensi häkin pohjalle makaamaan. Koira sinkosi siskon luo.
Koiran kirsusta irtosi pala ja hamsteri makasi häkissä liikkumattomana.
Minä: "Onks se kuollu?!"
Kaveri: "Eeeeeei, se on vaan puolustusmekanismi!"
Vartti myöhemmin hamsteri alkoi toipua ja nousi ylös. Joko se tosiaan oli puolustusmekanismi, tai vaihtoehtoisesti se oli tajuton. Joka tapauksessa Lotus selvisi tästäkin koetuksesta, mikäs pahan tappaisi?
Loppujen lopuksi Lotuksen kävi niin, että se alkoi haisemaan siellä häkissä olevassa kopissaan. Koska tämä superantisosiaalinen kaveri ei niin kauheasti ulkopuolella näyttäytynyt, muuta kuin puremassa, sitä ei kauheasti osattu kaivata. Ruokakuppi oli tosin ollut jo pidemmän aikaa koskematon ja hetken siskokin uskalsi ruokkia sen ilman patahanskaa.
tiistai 20. tammikuuta 2015
Isännän suusta, taas
Istuin saunassa. Isäntä liittyi kohta seuraan.
Isäntä: Hmm, tekeepäs vähän mieli noita... ...Pandan joulukonvehteja.
Minä: (Epäilevä ilme kasvoilla) Löysitkö sä niitä jostain?
Isäntä: (Hieman häpeilevä ilme kasvoillaan) Joo.
Isäntä oli laatikoita kolpatessaan löytänyt minun jemmaamani joulukonvehtirasian. Master plan oli se, että Isännän valitellessa yhtäkkistä himoaan, minä tietenkin ilmoitan, että meillähän on sellainen rasia tuolla laatikossa!
Isäntä: Hmm, tekeepäs vähän mieli noita... ...Pandan joulukonvehteja.
Minä: (Epäilevä ilme kasvoilla) Löysitkö sä niitä jostain?
Isäntä: (Hieman häpeilevä ilme kasvoillaan) Joo.
Isäntä oli laatikoita kolpatessaan löytänyt minun jemmaamani joulukonvehtirasian. Master plan oli se, että Isännän valitellessa yhtäkkistä himoaan, minä tietenkin ilmoitan, että meillähän on sellainen rasia tuolla laatikossa!
maanantai 19. tammikuuta 2015
Ihmeiden päivä!
Ihme nro 1.
Aamupalaverissa tuli tekstiviesti: verkkovarauksenne on saapunut Aleksi 13 Skanssi -myymälään. T: Luhta Brand Store.
Mä tilasin sen lauantai-iltana!! Siellä luvattiin 4-6 päivän toimitusaika ja se tuli heti seuraavana arkipäivänä ja vielä ihan aamulla. Ihan käsittämättömän nopeeta toimintaa. Nyt se siis on täällä! Ihana Maikki takki <3
Ihme nro 2.
Ennen lounasta tunnustelin leuan alla olevaa pingispallon kokoista imusolmuketta ja valittelin sen kivuliaan patin näyttävän ihan kaksoisleualta. Yksi työkaveri totesi, että mikäli itsellään olisi tuon kokoisia imusolmukkeita, hän olisi kyllä huolissaan ihan jostain muusta. Kello oli 10.45 ja julkisen ajanvaraukseen on todennäköisesti jo liian myöhäistä soittaa. Sitten muistin, että meidän terveysasema on muuttunut, ennen kun se oli keskusta 2 ja nyt se on vähän enemmän syrjäseudulla. Keskustan terveysasemalla on turha saada akuuttiaikaa, ellei ole siellä tasan kaheksalta jo puhelin kuumana jonossa ja silti saattaa missata: "juu tän päivän ajat on jo mennyt, soita huomenna uudestaan!" No täällä "syrjäseudulla" saikin ajan heti samalle päivälle.
Ihme nro 3.
Oltiin syömässä lounasta Data cityssä, kun sinne tuli palohälytys. Kukaan ei oikeen tiennyt mitä tapahtuu, onko se harjoitus vai todellinen, voiko jatkaa lounastusta vai ei. Henkilökunta veti luukut kiinni ja evakuoitui paikalta, mutta kukaan ei tullut sanomaan lounastaville asiakkaille, mikä tilanne todella on. No me syötiin lounas loppuun, loppusuoralla kun jo oltiin ja lähdettiin paikalta.
Loppupäivä meni näytteenottoharrastuksessa. Takki pääsi kotiin ja patti on jotakuinkin hoidossa.
Kauniita unia!
Aamupalaverissa tuli tekstiviesti: verkkovarauksenne on saapunut Aleksi 13 Skanssi -myymälään. T: Luhta Brand Store.
Mä tilasin sen lauantai-iltana!! Siellä luvattiin 4-6 päivän toimitusaika ja se tuli heti seuraavana arkipäivänä ja vielä ihan aamulla. Ihan käsittämättömän nopeeta toimintaa. Nyt se siis on täällä! Ihana Maikki takki <3
Ennen lounasta tunnustelin leuan alla olevaa pingispallon kokoista imusolmuketta ja valittelin sen kivuliaan patin näyttävän ihan kaksoisleualta. Yksi työkaveri totesi, että mikäli itsellään olisi tuon kokoisia imusolmukkeita, hän olisi kyllä huolissaan ihan jostain muusta. Kello oli 10.45 ja julkisen ajanvaraukseen on todennäköisesti jo liian myöhäistä soittaa. Sitten muistin, että meidän terveysasema on muuttunut, ennen kun se oli keskusta 2 ja nyt se on vähän enemmän syrjäseudulla. Keskustan terveysasemalla on turha saada akuuttiaikaa, ellei ole siellä tasan kaheksalta jo puhelin kuumana jonossa ja silti saattaa missata: "juu tän päivän ajat on jo mennyt, soita huomenna uudestaan!" No täällä "syrjäseudulla" saikin ajan heti samalle päivälle.
Ihme nro 3.
Oltiin syömässä lounasta Data cityssä, kun sinne tuli palohälytys. Kukaan ei oikeen tiennyt mitä tapahtuu, onko se harjoitus vai todellinen, voiko jatkaa lounastusta vai ei. Henkilökunta veti luukut kiinni ja evakuoitui paikalta, mutta kukaan ei tullut sanomaan lounastaville asiakkaille, mikä tilanne todella on. No me syötiin lounas loppuun, loppusuoralla kun jo oltiin ja lähdettiin paikalta.
Loppupäivä meni näytteenottoharrastuksessa. Takki pääsi kotiin ja patti on jotakuinkin hoidossa.
Kauniita unia!
sunnuntai 18. tammikuuta 2015
Suunnitelmana sohva
Tämän päivän osalta suunnitelmia oli kaksi: sohva ja kutimet.
Päivä alkoi kaverin yhteydenotolla. Hetki sen jälkeen oltiin kaupungissa kirpparikierroksella ja hengailemassa. Kotona hetken istuttua Isäntä tuli pilkiltä (tyhjin käsin) kotiin ja jollain ilveellä se sai minut ylipuhuttua työpaikalleen pesemään ja vahaamaan auto. Nyt, viisi tuntia myöhemmin, auto kiiltää, maha kiittää savukalasta ja hiuksen tuoksuu saunan raikkaalta.
Ei ihan tänäviikonloppuna valmistunut sukat. Nyt, se sohva!
Päivä alkoi kaverin yhteydenotolla. Hetki sen jälkeen oltiin kaupungissa kirpparikierroksella ja hengailemassa. Kotona hetken istuttua Isäntä tuli pilkiltä (tyhjin käsin) kotiin ja jollain ilveellä se sai minut ylipuhuttua työpaikalleen pesemään ja vahaamaan auto. Nyt, viisi tuntia myöhemmin, auto kiiltää, maha kiittää savukalasta ja hiuksen tuoksuu saunan raikkaalta.
Ei ihan tänäviikonloppuna valmistunut sukat. Nyt, se sohva!
lauantai 17. tammikuuta 2015
Plussapalloilua
Rauhallinen lauantai. Isäntä pääsi vihdoin, pitkän odotuksen jälkeen pilkille ja itse pääsin takkiostoksille.
Noiden takkien googlailun jälkeen olen jotenkin tykästynyt Luhdan takkeihin. Takin metsästys alkoi Myllystä. En tiedä mikä siinä Myllyssä oikeen on, mutta en vaan ikinä tunnu löytävän sieltä mitään! Ehkä siellä on liikaa vaihtoehtoja tai jotain, mutta melkeen aina lähden sieltä tyhjin käsin. No niin tänäänkin. Matka jatkui Helsingintien varteen Skanssiin, jota nykyään suosin lähes aina kun pitää jotain enemmän ostella. Ei sieltäkään takkia mukaan lähtenyt, mutta kävin siellä Aleksi 13:sta sovittelemassa Luhdan takkeja ja laitoin kotiin päästyäni Luhdan verkkokaupasta tilaukseen. Jälkijoululahja äidiltä. Se pahin kun pitää itse valita.
Iltapäivällä isä tuli puolisoineen Turun huudeille ja mentiin yhdessä elokuviin. En muista millon olisin viimeksi ollut elokuvissa katsomassa suomalaista elokuvaa, mutta Vares tuli nähtyä. Sali oli ihan täynnä ja se oli vielä se suurin sali, jonne menee lähes 500 henkilöä. Elokuvan jälkeen mentiin kantakiinalaiseen, Lotus Gardeniin syömään. Nyt on olo niin täysi, että kotiovelle piti pyöriä ja ovet sahattiin saman malliseksi kuin plussapallojen kodeissa.
Huomenna vielä totaalisen vapaapäivä. Jos vaikka saisi vähän villasukkaa aikaiseksi.
Noiden takkien googlailun jälkeen olen jotenkin tykästynyt Luhdan takkeihin. Takin metsästys alkoi Myllystä. En tiedä mikä siinä Myllyssä oikeen on, mutta en vaan ikinä tunnu löytävän sieltä mitään! Ehkä siellä on liikaa vaihtoehtoja tai jotain, mutta melkeen aina lähden sieltä tyhjin käsin. No niin tänäänkin. Matka jatkui Helsingintien varteen Skanssiin, jota nykyään suosin lähes aina kun pitää jotain enemmän ostella. Ei sieltäkään takkia mukaan lähtenyt, mutta kävin siellä Aleksi 13:sta sovittelemassa Luhdan takkeja ja laitoin kotiin päästyäni Luhdan verkkokaupasta tilaukseen. Jälkijoululahja äidiltä. Se pahin kun pitää itse valita.
Iltapäivällä isä tuli puolisoineen Turun huudeille ja mentiin yhdessä elokuviin. En muista millon olisin viimeksi ollut elokuvissa katsomassa suomalaista elokuvaa, mutta Vares tuli nähtyä. Sali oli ihan täynnä ja se oli vielä se suurin sali, jonne menee lähes 500 henkilöä. Elokuvan jälkeen mentiin kantakiinalaiseen, Lotus Gardeniin syömään. Nyt on olo niin täysi, että kotiovelle piti pyöriä ja ovet sahattiin saman malliseksi kuin plussapallojen kodeissa.
Huomenna vielä totaalisen vapaapäivä. Jos vaikka saisi vähän villasukkaa aikaiseksi.
perjantai 16. tammikuuta 2015
Isännän yllätys
Isäntä joutui jäämään tänään ylitöihin. Nämä ylityökäskyt tuntuvat siellä töissä aina tulevan yhtä tyydyttävällä aikataululla kuin tänäänkin, jopa 4 tuntia ennen. Tämän vuoksi jouduin käymään yksin kaupassa. Kiertelin Prismassa yli tunnin miettien, mitähän siihen ostoslistaan mahtaisi kuulua. Isäntä rakastaa perinteisiä ruokia, mikä on sinänsä hassua, sillä meillä harvemmin syödään mitään, mihin kuuluu peruna.
Koska Isäntä on ylitöissä eikä täten kotona valmistamassa ruokaa, tällaisenakodinhengettärenä kulinaristina tunnollisena avopuolisona ajattelin yllättää Isännän valmistamalla ruokaa, jota se ei ikipäivänä uskoisi minun valmistavan.
Koska:
1. En koske kalaan, se on Isännän juttu.
2. En syö juurikaan perunoita, joten en i k i n ä keitä perunoita. Itseasiassa ennen kun näin Isännän keittävän perunoita kattilassa siellä veden seassa en tainnut edes tietää että niitä perunoita voi oikeasti keittää muuallakin kun höyrykattilassa. Meillä on kotona aina käytetty höyrykattilaa. En ollut ikinä edes ajatellut asiaa. Mitenköhän selvisin 10 arvosanalla yläasteen kotitaloudesta? No jaa...
Ruuan valmistus alkoi ottamalla puhelimen päähän isä, joka kertoi perunoiden kypsyvän höyrykattilassa 35-45 minuuttia. Tiedoksi siis muillekin. Kaupasta ostin Van Gogh -perunoita, joita en tämän kokemuksen perusteella voi suositella kenellekään. Ostoskärryyn ne pääsivät, kun sattuivat olemaan siinä lähellä kun muistin tarvitsevani perunoita. Lisäksi niissä luki "jauhoinen" ja muistelin Isännän joskus sanoneen, että jauhoisesta tulee hyvä muussi. Ne oli kuitenkin täynnä mustia kohtia ja pilkoinkin ne lopuksi paloiksi, kun niitä sattumia tuntui sieltä sisältä löytyvän. No, kypsyypähän nopeammin.
Seuraavaksi on aika googlettaa "silakkapihvit".
1. Levitä silakkapihvit leikkuulaudan ja voipaperin päälle nahka alaspäin. Mä laitoin ensin kaksi suurinpiirtein saman kokosta päällekäin ja keräsin ne päälimmäiset pois, että kaikille on varmasti pari.
2. Ripottele suolaa, mustapippuria, valkopippuria ja tilliä fileiden päälle.
3. Laita toinen file "kanneksi" nahkapuoli ylöspäin.
Nyt joutuu pitämään pienen tauon, koska Isäntä onkin vasta 45 minuutin kuluttua noudettavissa. Eihän noita voi paistaa ennen kun Isäntä on kotona. Perunat hetkeksi on the side ja kärsimään nälkää. Tässä vois kattaa vaikka pöydän ja tehdä salaattia.
Kävin hakemassa Isännän töistä ja kun se tuli kotiin, se meni suoraan suihkuun. Olin vielä näköesteenä, ettei se nähnyt mitä tuleman pitää. Parsakaalisorbettia se epäili. Isännän suihkutellessa sain ne pihvit pyöritettyä ruisjauhoissa ja pannulle. Kyllähän se Isäntä yllättyi! Söin silakkapihveistä kaksi, Isäntä loput. Laitoin pariin oikeen sriracha-yllätyksen ja kyllä se tykkäs!
Koska Isäntä on ylitöissä eikä täten kotona valmistamassa ruokaa, tällaisena
Koska:
1. En koske kalaan, se on Isännän juttu.
2. En syö juurikaan perunoita, joten en i k i n ä keitä perunoita. Itseasiassa ennen kun näin Isännän keittävän perunoita kattilassa siellä veden seassa en tainnut edes tietää että niitä perunoita voi oikeasti keittää muuallakin kun höyrykattilassa. Meillä on kotona aina käytetty höyrykattilaa. En ollut ikinä edes ajatellut asiaa. Mitenköhän selvisin 10 arvosanalla yläasteen kotitaloudesta? No jaa...
Ruuan valmistus alkoi ottamalla puhelimen päähän isä, joka kertoi perunoiden kypsyvän höyrykattilassa 35-45 minuuttia. Tiedoksi siis muillekin. Kaupasta ostin Van Gogh -perunoita, joita en tämän kokemuksen perusteella voi suositella kenellekään. Ostoskärryyn ne pääsivät, kun sattuivat olemaan siinä lähellä kun muistin tarvitsevani perunoita. Lisäksi niissä luki "jauhoinen" ja muistelin Isännän joskus sanoneen, että jauhoisesta tulee hyvä muussi. Ne oli kuitenkin täynnä mustia kohtia ja pilkoinkin ne lopuksi paloiksi, kun niitä sattumia tuntui sieltä sisältä löytyvän. No, kypsyypähän nopeammin.
Seuraavaksi on aika googlettaa "silakkapihvit".
1. Levitä silakkapihvit leikkuulaudan ja voipaperin päälle nahka alaspäin. Mä laitoin ensin kaksi suurinpiirtein saman kokosta päällekäin ja keräsin ne päälimmäiset pois, että kaikille on varmasti pari.
2. Ripottele suolaa, mustapippuria, valkopippuria ja tilliä fileiden päälle.
 |
| Uuu'lalaa |
Nyt joutuu pitämään pienen tauon, koska Isäntä onkin vasta 45 minuutin kuluttua noudettavissa. Eihän noita voi paistaa ennen kun Isäntä on kotona. Perunat hetkeksi on the side ja kärsimään nälkää. Tässä vois kattaa vaikka pöydän ja tehdä salaattia.
Kävin hakemassa Isännän töistä ja kun se tuli kotiin, se meni suoraan suihkuun. Olin vielä näköesteenä, ettei se nähnyt mitä tuleman pitää. Parsakaalisorbettia se epäili. Isännän suihkutellessa sain ne pihvit pyöritettyä ruisjauhoissa ja pannulle. Kyllähän se Isäntä yllättyi! Söin silakkapihveistä kaksi, Isäntä loput. Laitoin pariin oikeen sriracha-yllätyksen ja kyllä se tykkäs!
 |
| Voilá |
torstai 15. tammikuuta 2015
keskiviikko 14. tammikuuta 2015
Ensikosketus järkkäriin
Tässä on nyt pari päivää lueskeltu ohjelehtisiä ja vähän päästy kokeilemaan kameraakin jollain vanhalla muistikortilla, jonka Isäntä jostain nykäisi. Pääasiassa automaattiasetuksilla on menty. Mitäs muuta mä täällä kotona kuvaisin kun niitä kissoja. Kuvasin mä Isännän selkääkin, mutta sieltä paistaa rekkis, niin en viitti niitä kuvia tänne laittaa. Pikkasen kestää kauemmin aikaa siirtää noi kuvat tänne bloggerin ihmeellisenn maailmaan kun ne on otettu järkkärillä, kun mitä noi mun aiemmat kännykuvat.
Jatkossa en usko tulevani sen suuremmin hehkuttamaan mitään kamerajuttuja, vaan palaan alkuperäiseen aiheettomaan arkihöpinään. Toivottavasti vain vähän laadukkaampien kuvien saattelemana.
Olen ihan koukussa facebookin Voihan villasukka! -ryhmään. Alunperin ajatus lähti toivotuista karhu-sukista, joita olen nyt alkanut suunnittelemaan pienessä päässäni. Liityin ryhmään ja siellä n ihan törkeästi kaikkia aivan ihania sukkamalleja ja ohjeita ja muita! Sukkatoiveen yhteydessä sain pienimuotoisen paniikin, sillä kirjoneule ei todella ole vahvuuteni. Aina siitä sukasta tulee liian tiukka ja se ei jousta kun siellä on ne langanjuoksutuksen mukana. Nyt bongasin Intarsia-tekniikan, jossa langan juoksutusta ei tule kuvion ulkopuolelle lainkaan. Ensisilmäyksellä ohje oli kaikkea muuta kuin simppeli, mutta täytyy vaan kokeilla. Harvemmin olen aiemminkaan luovuttanut. Saas nähdä tuleeko näistä ensimmäiset Intarsia-tekniikka -sukat.
 |
| Mindy |
 |
| Lakkaas ny jo! |
 |
| Hei mua kans! |
Olen ihan koukussa facebookin Voihan villasukka! -ryhmään. Alunperin ajatus lähti toivotuista karhu-sukista, joita olen nyt alkanut suunnittelemaan pienessä päässäni. Liityin ryhmään ja siellä n ihan törkeästi kaikkia aivan ihania sukkamalleja ja ohjeita ja muita! Sukkatoiveen yhteydessä sain pienimuotoisen paniikin, sillä kirjoneule ei todella ole vahvuuteni. Aina siitä sukasta tulee liian tiukka ja se ei jousta kun siellä on ne langanjuoksutuksen mukana. Nyt bongasin Intarsia-tekniikan, jossa langan juoksutusta ei tule kuvion ulkopuolelle lainkaan. Ensisilmäyksellä ohje oli kaikkea muuta kuin simppeli, mutta täytyy vaan kokeilla. Harvemmin olen aiemminkaan luovuttanut. Saas nähdä tuleeko näistä ensimmäiset Intarsia-tekniikka -sukat.
maanantai 12. tammikuuta 2015
Vihdoin? VIHDOIN!
NYT SE SAAPUI!!!
Rajalan toimitus kesti 9 arkipäivää + lauantait, sunnuntait ja arkipyhät. Aika todella kauan siis. Mutta nyt se on vihdoin täällä!! Tämä päivä on mennyt pääasiassa tutustumisen merkeissä, sillä muistikorttia ei vielä ole, joten en ole päässyt vielä sen enempää tyypittämään. Hieno se on kun mikä! Tuli tuon kitin mukana siis 18-105 objektiivi niille tiedoksi, joita asia kiinnostaa.
Akku on ladattu ja huomenna muistikorttiostoksille.
Nautittiin Isännän kanssa tänään isältä saatua peuran ulkofilettä! Oli ihan törkeän hyvää, mureaa ja maukasta! Se oli sen verran kookas, että siitä syödään vielä huomennakin. Ei uskallettu laittaa pakkaseen, kun sinne on monet hyvät ruuat (kuten Isännän säästämät kuhat) menehtyneet. Tarkoitus oli tehdä pippurikastiketta á la äiti, mutta koska meillä ei ollut kermaa, tyydyimme demi glace-pippuri-härkäfondi -kastikkeeseen. Hyvää sekin toki oli, mutta ei saman veroista! Meillä ei ollut myöskään punaviiniä, joten emme saaneet punaviinikastiketta, emmekä suun kostuketta ruuan kanssa. Hyvää oli!
 |
| Nikon D5200 Bronze |
Akku on ladattu ja huomenna muistikorttiostoksille.
Nautittiin Isännän kanssa tänään isältä saatua peuran ulkofilettä! Oli ihan törkeän hyvää, mureaa ja maukasta! Se oli sen verran kookas, että siitä syödään vielä huomennakin. Ei uskallettu laittaa pakkaseen, kun sinne on monet hyvät ruuat (kuten Isännän säästämät kuhat) menehtyneet. Tarkoitus oli tehdä pippurikastiketta á la äiti, mutta koska meillä ei ollut kermaa, tyydyimme demi glace-pippuri-härkäfondi -kastikkeeseen. Hyvää sekin toki oli, mutta ei saman veroista! Meillä ei ollut myöskään punaviiniä, joten emme saaneet punaviinikastiketta, emmekä suun kostuketta ruuan kanssa. Hyvää oli!
 |
| Aika vähällä salaatilla mentiin, ei ollut sitäkään. Isäntä oli asettanut työkalut. |
sunnuntai 11. tammikuuta 2015
Rauhallista, rauhallista...
Perjantai-ilta sujui rattoisasti siellä mummulassa. Oltiin siellä puoleenyöhön asti! En ole varmaan koskaan ollut siellä niin myöhään ilman, että olen jäänyt sinne yöksi. No tulipahan naurettua taas seuraavan viikon edestä.
Kaiken kaikkiaan viikonloppu sujui todella rauhallisesti. Isäntä sai hoidettua asiansa ja minä sain muun muassa kaverin pojan lapaset vihdoin pois työlistalta. Piti mennä oikein paikan päälle tekemään ne loppuun, koska en ole ennen tehnyt lapselle lapasia. Näin ollen koon arviointi oli mahdotonta ja halusin, että ne on juuri sopivat! Aloitinpa uutta pupuakin tekemään, vaikka vannoin etten niitä enää juurikaan tee.
Vihdoin saatiin taas sitä lunta, vaikkakin se kuulemma ensiviikon aikana sulaa jo pois. Kumpa se kamera jo vihdoin saapuisi, niin pääsisi harjoittelemaan kuvailua tuonne kauniisiin maisemiin. On kyllä ihan käsittämättömät toimitusajat Rajalalla. Saksasta tulee kissanruuat Suomeen kaksi kertaa sinä aikana kun ne lähettävät yhden kameran Helsingistä Turkuun.
Eipä auta kun odotella...
Kaiken kaikkiaan viikonloppu sujui todella rauhallisesti. Isäntä sai hoidettua asiansa ja minä sain muun muassa kaverin pojan lapaset vihdoin pois työlistalta. Piti mennä oikein paikan päälle tekemään ne loppuun, koska en ole ennen tehnyt lapselle lapasia. Näin ollen koon arviointi oli mahdotonta ja halusin, että ne on juuri sopivat! Aloitinpa uutta pupuakin tekemään, vaikka vannoin etten niitä enää juurikaan tee.
Vihdoin saatiin taas sitä lunta, vaikkakin se kuulemma ensiviikon aikana sulaa jo pois. Kumpa se kamera jo vihdoin saapuisi, niin pääsisi harjoittelemaan kuvailua tuonne kauniisiin maisemiin. On kyllä ihan käsittämättömät toimitusajat Rajalalla. Saksasta tulee kissanruuat Suomeen kaksi kertaa sinä aikana kun ne lähettävät yhden kameran Helsingistä Turkuun.
Eipä auta kun odotella...
perjantai 9. tammikuuta 2015
Lähes suunnittelematon viikonloppu
Ensimmäistä kertaa siis todella pitkään aikaan on viikonloppu, kun olisi vapaata eikä varsinaisesti mitään menoa mutta menotiedusteluja tuli monesta suuntaa. Päätettiin viimehetkellä lähteä kuitenkin Raumalle, sillä Isännällä on jotain asioita hoidettavana, eikä siellä ole sitten joulun jälkeen käytykään. Alkuperäisen suunnitelman mukaan huomenna suunta on takaisin Turkuun päin, mutta otettiin kuitenkin kissat mukaan, jos kuitenkin menee sunnuntaihin.
Nämä arkipyhät keskellä viikkoa on ihan tajuttoman raskaita! Tuntuu kun joka päivä olisi sekä maanantai että perjantai. Rytmi on sekaisin, uni ei tule illalla ja aamulla väsyttää. Olin eilen ihan rättipoikki, makasin vaan sohvalla koomassa ja menin lopulta kymmenen jälkeen nukkumaan. Ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan nukuin vielä hyvin!
Viikonlopun osalta Isäntä tuntuu olevan suunnitelmia täynnä. Itse en ole näistä edes kovinkaan tietoinen, mielessä kun on vain yksi suunnitelma. Mummula.
keskiviikko 7. tammikuuta 2015
Asiakaspalvelua kerrakseen
Mulla on kyllä niin kummallisia asiakaspalvelukokemuksia ollut tässä viimeaikoina.
Kuten sanoin, tilasin sen kameran loppukuusta. Tilasin pronssinvärisen Nikon D5200:n. Valitsin pronssin värisen, koska on ihan kiva olla jotain muuta kun se perus musta. Sain sähköpostin, jossa ilmoitettiin, että saan ilmoituksen kun kamera lähetetään. Koska valitsin toimitustavaksi noudon Myllyn myymälästä, ajattelin toki, että saan ilmoituksen kun kamera lähtee keskusvarastolta. Myllyn myymälästä tuli sähköposti, että kamera on tilattu paikan päälle ja saan ilmoituksen kun se on noudettavissa. Koska mitään ei ole kuulunut, soitin Myllyn myymälään. Tarkoitukseni oli tiedustella, etä onko sitä kameraa ylipäätään Suomessa pronssin värisenä, sillä mikäli se pitää tilata jostain kaukomailta ja tilaus kestää kuukausien päiviä, voisin kyllä vaihtaa sen kameran siihen perus mustaan.
"No Ame hei, tota mä tilasin sellasen pronssinvärisen Nikonin ja ajattelin, että onkohan sitä missään varastossa lainkaan, kun sain sähköpostin että saan ilmoituksen kun se lähetetään, eikä mitään ole kuulunut."
Myllyn Rajala-myymälän tyyppi: "No katotaas, annappa varausnumero." Annoin varausnumeron. "Juu täällä lukee että se on tilattu tänne."
Minä: "Juu, sain sähköpostin siitä, mutta ajattelin että jos siinä sen värin takia kestää ihan mahottoman kauan niin..."
Rajala-tyyppi: "No nää erikoisvärit on sellasia, että ne pitää erikseen tilata tänne ja nää pyhät nyt hidastaa näitä toimituksia."
Minä: "Juu, meinasin vaan, kun sain sähköpostin jossa sanottiin, että saan ilmotuksen kun se on lähteny niin..."
Rajala-tyyppi: "Eks sä valinnu noutoa täältä?!?"
Minä: "Valitsin juu, mutta sain sellasen sähköpostin, jossa sanottiin..."
Rajala-tyyppi: "Mutta kun mä olen sulle kirjottanut ihan itse sähköpostin, jossa lukee että se on tilattu tänne, niin et sä sillon saa mitään ilmotusta mistään lähetyksestä!"
Minä: "Okei, ihmettelin vaan tota aiempaa sähköpostia..."
Rajala-tyyppi: "Mutta mä olen sulle tällasen sähköpostin ihan ite kirjottanut, että saat kyllä ilmoituksen kun se on täällä noudettavissa!"
No tässä kohtaa mun kärsivällisyys alkoi katkeilla, koska kaveri ei yhtään halunnut kuunnella mitä sanottavaa mulla oli, keskeytti jatkuvasti mun lauseen ja oli ihan todella tyly. Oli varmasti takana todella rentouttavat joululomat. Rajala-tyyppi ilmeisesti alkoi äänestä kuulemaan mun kärsivällisyyden päättyneen ja jatkoi jankuttamista pyhien vaikutuksista toimituksiin ja erikoisvärien hankaluudesta. Oikeasti mun sanomahan oli se, että jos se on hankala se väri, niin voin ottaa ihan mustankin. Ilmeisesti en saa mitään ilmoitusta siis siitä, onko niitä missään keskusvarastossa vai ei, vaan mulle "ilmotetaan kyllä sitten kun se on noudettavissa". No eipä tarvitse tämän jälkeen kyseisessä putiikissa asioida.
Eilen kävin Skanssin Chlas Ohlsonissa ostamassa HDMI-kaapelia Isännälle. Isäntä oli laittanut tuotekoodit ja kaikki ja minun piti ostaa Philipsin 3 metrinen HDMI-kaapeli, hinnaltaan jotain 45 euroa. Annoin tuotekoodin myyjälle, joka johdatti mut HDMI-kaapeleiden luo ja antoi käteen jonkun halvemman Chlas Ohlsonin oman johdon. Yritin sanoa, että kun sen piti olla joku Philipsin ja huomasin oikean tuotekoodin siinä vieressä, mutta 3 metrinen oli loppu. Myyjä yritti kovasti tunkea mulle sitä halvempaa versiota, jota kyllä löytyi 3 metrisenä. Isäntä vielä kotona vakuutti, että ei mitään halpaa, vaan se Philipsin se olla pitää. Koitin myyjälle jankuttaa, että se halpa ei nyt käy, mutta myyjä oli kovasti sitä mieltä, että kyllä se käy. Pitkän jankutuksen jälkeen sanoin, että otan sen Philipsin 5 metrisen johdon. Vielä se myyjä yritti sitä halvempaa 5 metristä johtoa tarjota, kunnes sanoin, että "kotona oltiin aika tarkkoja, että sen pitää olla tämä. Ilmeisesti sen jotain 4K-kuvaa pitäisi pystyä siirtämään." Myyjä katsoi minua hetken, otti Philipsin johtopaketin käteensä, ojensi sitä minulle ja sanoi: "juu, kyllä sä sitte tarviit tän." Tää myyjä oli kyllä niin symppis, että tilanne enemmänkin hämmensi kuin korvensi.
Tänään soitin Kelaan.
Minä: "No Ame moi. Haluaisin tietää tosta opintotukien vapaaehtoisesta palautuksesta, kun toukokuussa pitää viimevuoden tuet palauttaa, niin onko siihen mahdollista saada jotain maksujärjestely-juttua vai pitääkö ne kaikki maksaa kerralla?"
Kela-tyyppi: "No sen voi pyytää laskulla, että siihen saa sitten sen pari päivää lisäaikaa."
Minä: "Mutta onko niitä mahdollista maksaa jotenkin vaikka erissä?"
Kela-tyyppi: "Juu, voithan sä maksaa ne erissä. Palautat vaikka tammikuussa yhden tukikuukauden ja helmikuussa toisen, kunhan ne kaikki on sitten maksettu siihen toukokuuhun mennessä."
Minä: "Mutta siis ei voi maksaa enää mitään sitten toukokuun jälkeen?"
Kela-tyyppi: "Voithan sä sitte maksaa ne seuraavana vuonna. Sillon voit pyytää maksujärjestelynkin ja voit maksaa niitä pikkuhiljaa pois, sitten siihen vaan tulee 15:sta prosentin korko."
Mä taidan ihan oikeesti olla jotenkin harvinaisen huono selittämään mitä tarkoitan, tai sitten kaikki tuntuu vaan olevan niin lomilla. Seuraavan viikon ajattelin parhaani mukaan välttää kaikkea asioiden selvittämistä ja asiakaspalvelutilanteita.
Kuten sanoin, tilasin sen kameran loppukuusta. Tilasin pronssinvärisen Nikon D5200:n. Valitsin pronssin värisen, koska on ihan kiva olla jotain muuta kun se perus musta. Sain sähköpostin, jossa ilmoitettiin, että saan ilmoituksen kun kamera lähetetään. Koska valitsin toimitustavaksi noudon Myllyn myymälästä, ajattelin toki, että saan ilmoituksen kun kamera lähtee keskusvarastolta. Myllyn myymälästä tuli sähköposti, että kamera on tilattu paikan päälle ja saan ilmoituksen kun se on noudettavissa. Koska mitään ei ole kuulunut, soitin Myllyn myymälään. Tarkoitukseni oli tiedustella, etä onko sitä kameraa ylipäätään Suomessa pronssin värisenä, sillä mikäli se pitää tilata jostain kaukomailta ja tilaus kestää kuukausien päiviä, voisin kyllä vaihtaa sen kameran siihen perus mustaan.
"No Ame hei, tota mä tilasin sellasen pronssinvärisen Nikonin ja ajattelin, että onkohan sitä missään varastossa lainkaan, kun sain sähköpostin että saan ilmoituksen kun se lähetetään, eikä mitään ole kuulunut."
Myllyn Rajala-myymälän tyyppi: "No katotaas, annappa varausnumero." Annoin varausnumeron. "Juu täällä lukee että se on tilattu tänne."
Minä: "Juu, sain sähköpostin siitä, mutta ajattelin että jos siinä sen värin takia kestää ihan mahottoman kauan niin..."
Rajala-tyyppi: "No nää erikoisvärit on sellasia, että ne pitää erikseen tilata tänne ja nää pyhät nyt hidastaa näitä toimituksia."
Minä: "Juu, meinasin vaan, kun sain sähköpostin jossa sanottiin, että saan ilmotuksen kun se on lähteny niin..."
Rajala-tyyppi: "Eks sä valinnu noutoa täältä?!?"
Minä: "Valitsin juu, mutta sain sellasen sähköpostin, jossa sanottiin..."
Rajala-tyyppi: "Mutta kun mä olen sulle kirjottanut ihan itse sähköpostin, jossa lukee että se on tilattu tänne, niin et sä sillon saa mitään ilmotusta mistään lähetyksestä!"
Minä: "Okei, ihmettelin vaan tota aiempaa sähköpostia..."
Rajala-tyyppi: "Mutta mä olen sulle tällasen sähköpostin ihan ite kirjottanut, että saat kyllä ilmoituksen kun se on täällä noudettavissa!"
No tässä kohtaa mun kärsivällisyys alkoi katkeilla, koska kaveri ei yhtään halunnut kuunnella mitä sanottavaa mulla oli, keskeytti jatkuvasti mun lauseen ja oli ihan todella tyly. Oli varmasti takana todella rentouttavat joululomat. Rajala-tyyppi ilmeisesti alkoi äänestä kuulemaan mun kärsivällisyyden päättyneen ja jatkoi jankuttamista pyhien vaikutuksista toimituksiin ja erikoisvärien hankaluudesta. Oikeasti mun sanomahan oli se, että jos se on hankala se väri, niin voin ottaa ihan mustankin. Ilmeisesti en saa mitään ilmoitusta siis siitä, onko niitä missään keskusvarastossa vai ei, vaan mulle "ilmotetaan kyllä sitten kun se on noudettavissa". No eipä tarvitse tämän jälkeen kyseisessä putiikissa asioida.
Eilen kävin Skanssin Chlas Ohlsonissa ostamassa HDMI-kaapelia Isännälle. Isäntä oli laittanut tuotekoodit ja kaikki ja minun piti ostaa Philipsin 3 metrinen HDMI-kaapeli, hinnaltaan jotain 45 euroa. Annoin tuotekoodin myyjälle, joka johdatti mut HDMI-kaapeleiden luo ja antoi käteen jonkun halvemman Chlas Ohlsonin oman johdon. Yritin sanoa, että kun sen piti olla joku Philipsin ja huomasin oikean tuotekoodin siinä vieressä, mutta 3 metrinen oli loppu. Myyjä yritti kovasti tunkea mulle sitä halvempaa versiota, jota kyllä löytyi 3 metrisenä. Isäntä vielä kotona vakuutti, että ei mitään halpaa, vaan se Philipsin se olla pitää. Koitin myyjälle jankuttaa, että se halpa ei nyt käy, mutta myyjä oli kovasti sitä mieltä, että kyllä se käy. Pitkän jankutuksen jälkeen sanoin, että otan sen Philipsin 5 metrisen johdon. Vielä se myyjä yritti sitä halvempaa 5 metristä johtoa tarjota, kunnes sanoin, että "kotona oltiin aika tarkkoja, että sen pitää olla tämä. Ilmeisesti sen jotain 4K-kuvaa pitäisi pystyä siirtämään." Myyjä katsoi minua hetken, otti Philipsin johtopaketin käteensä, ojensi sitä minulle ja sanoi: "juu, kyllä sä sitte tarviit tän." Tää myyjä oli kyllä niin symppis, että tilanne enemmänkin hämmensi kuin korvensi.
Tänään soitin Kelaan.
Minä: "No Ame moi. Haluaisin tietää tosta opintotukien vapaaehtoisesta palautuksesta, kun toukokuussa pitää viimevuoden tuet palauttaa, niin onko siihen mahdollista saada jotain maksujärjestely-juttua vai pitääkö ne kaikki maksaa kerralla?"
Kela-tyyppi: "No sen voi pyytää laskulla, että siihen saa sitten sen pari päivää lisäaikaa."
Minä: "Mutta onko niitä mahdollista maksaa jotenkin vaikka erissä?"
Kela-tyyppi: "Juu, voithan sä maksaa ne erissä. Palautat vaikka tammikuussa yhden tukikuukauden ja helmikuussa toisen, kunhan ne kaikki on sitten maksettu siihen toukokuuhun mennessä."
Minä: "Mutta siis ei voi maksaa enää mitään sitten toukokuun jälkeen?"
Kela-tyyppi: "Voithan sä sitte maksaa ne seuraavana vuonna. Sillon voit pyytää maksujärjestelynkin ja voit maksaa niitä pikkuhiljaa pois, sitten siihen vaan tulee 15:sta prosentin korko."
Mä taidan ihan oikeesti olla jotenkin harvinaisen huono selittämään mitä tarkoitan, tai sitten kaikki tuntuu vaan olevan niin lomilla. Seuraavan viikon ajattelin parhaani mukaan välttää kaikkea asioiden selvittämistä ja asiakaspalvelutilanteita.
tiistai 6. tammikuuta 2015
Shoppailuhirmu
Niin se viimeinen arkivapaa hujahti ohi. Edessä on tavallinen arki, joka jatkuu ties kuinka pitkälle. Toisin sanoen siis lomat on lusittu.
Yllätyksekseniaamulla puolenpäivän aikaan lehteä lukiessani kävi ilmi, että kaupat ovat auki. Tästä syystä soitin kaverille ja käytiin tarkastelemassa alennusmyyntejä. Ostin vihdoin koulukaverin ihovammaisille suosittelemaa arganöljyä, joka meni heti testiin. Kaulan ja leuan iho on viimeaikoina ollut todella kuiva ja rikki, joten nyt kortisonikuurin jäljiltä uusi hoitokeino on tervetullut. Saas nähdä kuinka käy. Ainakin se öljy vaikuttaa hyvältä, kevyeltä ja imeytyy nopeasti. Sitä voi siis käytännössä laittaa mihin tahansa, kuten iholle, hiuksiin ja ruokaan.
Siinä sitten olikin ne mainittavan arvoiset ostokset. Toki matkaan lähti HDMI-piuha ja pattereita Isännälle, mutta tällaisena tunnettuna shoppailuhirmuna (haista sarkasmi) en saanut ostettua niitä housuja, joita lähdin ostamaan. Se kaatui oikeastaan siihen, etten jaksanut sovittaa ja yritin selittää itselleni, että jos vaikka laihdun (tai lihon, laihtuminen on suotavampaa), housut eivät enää sovi. Ja onhan minulla tällä hetkellä jopa kolmet käyttökelpoiset housut, joista vain yhdet on vähän rikki. Tilanne on huolestuttava sitten, kun käyttökelpoisia ei ole kuin yhdet.
Tarvitsisin ehkä ammattilaisen apua...
Yllätyksekseni
Siinä sitten olikin ne mainittavan arvoiset ostokset. Toki matkaan lähti HDMI-piuha ja pattereita Isännälle, mutta tällaisena tunnettuna shoppailuhirmuna (haista sarkasmi) en saanut ostettua niitä housuja, joita lähdin ostamaan. Se kaatui oikeastaan siihen, etten jaksanut sovittaa ja yritin selittää itselleni, että jos vaikka laihdun (tai lihon, laihtuminen on suotavampaa), housut eivät enää sovi. Ja onhan minulla tällä hetkellä jopa kolmet käyttökelpoiset housut, joista vain yhdet on vähän rikki. Tilanne on huolestuttava sitten, kun käyttökelpoisia ei ole kuin yhdet.
Tarvitsisin ehkä ammattilaisen apua...
maanantai 5. tammikuuta 2015
Homma on hallussa, hei!
Käytiin tuossa kaupassa hakemassa vähän elintarviketuotteita illaksi ja huomiseksi. Tuossa meille tultaessa on viimeiseksi sellainen 90°:n mutka, jossa on kulmassa sellainen liikennepeili josta näkee sinne mutkan toiselle puolelle. Jo alkumatkasta varoittelin Isäntää ties mistä, johon Isäntä nasevasti ja ihanan omahyväisesti vastasi näkevänsä kaiken, kuulemma oikein atomeina.
Viimeiseen mutkaan tultaessa, tietenkin vähän vauhdikkaasti, katsoin siihen peiliin (Isäntä: "mikä peili!") ja ehdin juuri sanoa, että "siellä on sitten auto", kun Isänsä kurvasi mutkan taakse nähdäkseen muutaman metrin päässä edessään koko tien tukkivan roska-auton peruutusvalot hohtaen kirkkaana kohti. Itse laskin lähes alleni. Isännän naama venyi kauhunsekaiseen pelästyneeseen ilmeeseen ja hän käänsi äkkiä rattia jalkakäytävää kohti. Hetken päästä Isäntä pui tilannetta: "Ajattelin että ohjaan siihen jalkakäytävälle, jossei auto pysähdykkään." No joo, onneksi ei ollut liukkaampaa, mutta minun silmissäni Isännän mielessä oli lähinnä: "VOI &%#€# ei päin, EI PÄIN!!!!".
Tiedoksi siis teillekin, että tämä ilme tarkoittaa: "Mitä sä hätäilet, homma on hei hallussa!"
Viimeiseen mutkaan tultaessa, tietenkin vähän vauhdikkaasti, katsoin siihen peiliin (Isäntä: "mikä peili!") ja ehdin juuri sanoa, että "siellä on sitten auto", kun Isänsä kurvasi mutkan taakse nähdäkseen muutaman metrin päässä edessään koko tien tukkivan roska-auton peruutusvalot hohtaen kirkkaana kohti. Itse laskin lähes alleni. Isännän naama venyi kauhunsekaiseen pelästyneeseen ilmeeseen ja hän käänsi äkkiä rattia jalkakäytävää kohti. Hetken päästä Isäntä pui tilannetta: "Ajattelin että ohjaan siihen jalkakäytävälle, jossei auto pysähdykkään." No joo, onneksi ei ollut liukkaampaa, mutta minun silmissäni Isännän mielessä oli lähinnä: "VOI &%#€# ei päin, EI PÄIN!!!!".
Tiedoksi siis teillekin, että tämä ilme tarkoittaa: "Mitä sä hätäilet, homma on hei hallussa!"
sunnuntai 4. tammikuuta 2015
Kamerakuumetta ja käsitöitä
Nyt on jo sunnuntai. Ihan uskomatonta kuinka nopeasti se aika menee, vaikka ei tee oikeastaan mitään. Heräsin seurueesta ensimmäisena ja siirryin kahvinkeiton merkeissä alakertaan. Olkkarin ikkunasta näkyy ihanasti maanpinnan jälleen peittänyt ohut lumivaippa. Luonto on niin kaunis!
Jälleen kerran tällaisia valokuvauksellisia maisemia katsellessani sormet alkaavat syyhytä. Se uusi kamera ei ole vieläkään saapunut! Ihmettelin suuresti Rajalan suhteellisen pitkiä toimitusaikoja, kunnes yrittäessäni kärsimättömänä soittaa siihen myymälään josta kamera pitäisi aikanaan noutaa, vastaajasta kävi ilmi että se on suljettuna nämä välipäivät. Toisin sanoen kameraa voin aikaisintaan odottaa siis ilmeisesti keskiviikkona. Hemmetti.
Kamerahankinnasta sen verran, että kokemusta on hyvin vähän ja se vähäkin on jenkkiajoilta koulusta valokuvauskurssilta, jossa asiat käytiin englanniksi. Tarkoituksena oli hankkia peruskamera, joka kuitenkin olisi sellainen ettei sitä heti tarvitse uusia. Alusta asti vaihtoehtoina ajattelin Nikonia ja Canonia. Loppujen lopuksi tutkin enemmän tietoa Nikonista ja päädyin lopulta Nikonin D5200:seen 18-104 objektiivilla. Paaaaaljon on opittavaa tulossa, mutta onneksi sekä oma, että Isännän veli ovat tätänykyä kamera- ja valokuvaustietoisia, joten apu on todennäköisesti kuitenkin lähellä.
Projektissa tossut lähipiirin helmikuun lapsille ollaan edetty siihen, että 2/3 on jo valmiina. Tosin yksi tulokas vielä olisi, että käytännössä 2/4 on valmiina. Väreissä olen pitäytynyt harmaassa, beigessä, valkoisessa ja ruskeassa kaikkien tossujen osalta, koska ensinnäkään en harrasta baby blue:ta enkä baby pink:iä ja valkoinen, harmaa ja ruskea ovat kuitenkin aika ajattomia, eikö?
Tuli tuossa välipäivien aikana yhdet nukkalapastkin tehtyä Irkkuasukille Irlannin pilviseen ja tuuliseen säähän. Parempia lapasia ei ole. Ohje on mummulta, joka on tehnyt näitä niin kauan kuin muistan. En itsekään juuri muunlaisia lapasia teekkään.
Viimeinen sijaislapsi lähti tänään ja täällä on ihan liian hiljaista. Serkkutyttö siis poistui turkulaisesta keskuudestamme takaisin pohjoiseen, Eurajoelle. Oli kyllä ihanaa kun täällä oli ihmisiä ja jotain elämää, Isännän kanssa kun saadaan aina olla keskenämme. Vajoamme taas siihen perinteiseen tylsyyteen ja laitamme TV:n päälle, näin sunnuntan kunniaksi.
Jälleen kerran tällaisia valokuvauksellisia maisemia katsellessani sormet alkaavat syyhytä. Se uusi kamera ei ole vieläkään saapunut! Ihmettelin suuresti Rajalan suhteellisen pitkiä toimitusaikoja, kunnes yrittäessäni kärsimättömänä soittaa siihen myymälään josta kamera pitäisi aikanaan noutaa, vastaajasta kävi ilmi että se on suljettuna nämä välipäivät. Toisin sanoen kameraa voin aikaisintaan odottaa siis ilmeisesti keskiviikkona. Hemmetti.
Kamerahankinnasta sen verran, että kokemusta on hyvin vähän ja se vähäkin on jenkkiajoilta koulusta valokuvauskurssilta, jossa asiat käytiin englanniksi. Tarkoituksena oli hankkia peruskamera, joka kuitenkin olisi sellainen ettei sitä heti tarvitse uusia. Alusta asti vaihtoehtoina ajattelin Nikonia ja Canonia. Loppujen lopuksi tutkin enemmän tietoa Nikonista ja päädyin lopulta Nikonin D5200:seen 18-104 objektiivilla. Paaaaaljon on opittavaa tulossa, mutta onneksi sekä oma, että Isännän veli ovat tätänykyä kamera- ja valokuvaustietoisia, joten apu on todennäköisesti kuitenkin lähellä.
Projektissa tossut lähipiirin helmikuun lapsille ollaan edetty siihen, että 2/3 on jo valmiina. Tosin yksi tulokas vielä olisi, että käytännössä 2/4 on valmiina. Väreissä olen pitäytynyt harmaassa, beigessä, valkoisessa ja ruskeassa kaikkien tossujen osalta, koska ensinnäkään en harrasta baby blue:ta enkä baby pink:iä ja valkoinen, harmaa ja ruskea ovat kuitenkin aika ajattomia, eikö?
 |
| 2/4 |
Viimeinen sijaislapsi lähti tänään ja täällä on ihan liian hiljaista. Serkkutyttö siis poistui turkulaisesta keskuudestamme takaisin pohjoiseen, Eurajoelle. Oli kyllä ihanaa kun täällä oli ihmisiä ja jotain elämää, Isännän kanssa kun saadaan aina olla keskenämme. Vajoamme taas siihen perinteiseen tylsyyteen ja laitamme TV:n päälle, näin sunnuntan kunniaksi.
lauantai 3. tammikuuta 2015
Tyttöjen ilta?
Meidän pikku perhe pieneni tänään yhdellä Irkkuasukkaalla. Sisko puolisoineen on tosin tulossa Turkuun pitkän ja haastavan pohdinnan jälkeen. Muutaman "mitä me tehdään?", "mitä me syödään?", "mitä mä laitan päälle?" puhelun ohella käskin sen kerätä itsensä ja raahata se ahteri tänne Turun kulmille. Siskon puoliso ja Isäntä on lähdössä "poikien peli-iltaan", eli meillä on tulossa tyttöjen ilta. Ei suunnitelmia, eli siis ei vastauksia siskon kysymyksiin.
Tiettekö, kaikkein parasta on suunnittelemattomuus ja tylsä viikonloppu!
Tiettekö, kaikkein parasta on suunnittelemattomuus ja tylsä viikonloppu!
perjantai 2. tammikuuta 2015
jauhelihakastiketta
Eilen illalla meillä tehtiin jauhelihakastiketta. Jauhelihakastiketta kahdella tapaa.
Isäntä ja Irkkuasukki valtasivat keittiön. Ensin pannulle pääsi "pilkottu" sipuli, eli sipuli joka oli käytännössä leikattu neljään osaan. Tästä "rouskuvasta sipulista" jo hieman kauhuissani päädyttiin kahteen eri jauhelihakastikkeeseen siinä vaiheessa, kun pojat halusivat lisätä aamuselta jääneet pekonit kastikkeen joukkoon.
Voin kertoa, että Isäntä oli kerrankin onneissaan saadessaan maustaa kastikkeen tarvittavan tuliseksi jo pannulla. Silti siihen piti vielä lautasella lisätä ketsuppia. Siis miksi? Miksi sitä ketsuppia ei voi sitten lisätä maunpilaajaksi jo siihen kastikkeeseen valmistusvaiheessa. Minun ja serkkutytön kastike oli hyvinkin pelkistetty verrattuna tähän Irkkuasukin ja Isännän kastikkeeseen.
Kauhean rikkonaisia nämä työviikot kyllä! Kolme päivää töitä, vapaa, päivä töitä, kaksi vapaata, päivä töitä, vapaa. En kyllä valita. Tänään käytiin perjantain ja kotiviikonlopun kunniaksi oikeen elokuvissa! Kävin joulukuun viimeisenä päivänä Finnkinossa lunastamassa kaksi vanhentuvaa 5 euron smartumia leffalipuksi. Yhden lipun ostaminen ei kuulemma onnistu, mutta kahdeksan lipun ostaminen onnistuu. Nyt täytyy ahkerasti käydä siis leffassa.
torstai 1. tammikuuta 2015
Hei nyt on 2015!
Hyi olkoon kun on ollut hiljasta täällä!
Jostain ssyystä on ollut pikkasen kiirettä tässä näiden tuparivalmistelujen kanssa, etenkin kun töissä on ollut kiirettä ja jokainen työpäivä on tällä viikolla venynyt yli. Maanantainakin menin suoraan normitöistä näytteenottoharrastukseen. Tiistai meni järjestelyjen merkeissä kauppakäynnillä, siivoamisella ja noudettiin me tänne pari vierastakin, serkkutyttö ja Irkkuasukki.
Koska meillä on tosiaan yksi vierashuone, ja serkkutyttö tykkää jostain kumman syystä nukkua yönsä ilman päällä käveleviä kissoja, tehtiin me serkkutytölle oma pikku yksiö meidän vaatehuoneeseen. Sinne mahtui juuri sopivasti yksi patja ja viritettiin sellanen metalliaitahäkkyrä siihen ovensuuhun, ettei kissat pääse sinne. Eilen vielä töiden jälkeen kävin pikapikaa ostamassa K-raudasta säädettävän suihkuverhotangon ja verhon siihen.
Ensinnäkin, kävin tällä kertaa Itäharjun K-raudassa, normaalisti kun ollaan käyty Kuninkojalla. Eipä tarvi enää käydä. Kysyin ensin sellaista säädettävää verhotankoa sieltä verhotanko-osastolta, josta se ohjasi pienrauta osastolle, josta saattaisi löytyä jotain kiinnikkeitä. Sieltä se ohjasi Design centeriin, jossa oli yks tyttö jutteli jonkun ilmeisesti tuttunsa kanssa siinä ilotulitteista ja kirkkaista suojalaseista, vaikka ne ilotulitteet oli siellä ihan ovensuussa. Odottelin siinä palvelua joku 10 minuuttia ja lähdin itse hakemaan ympäri taloa sitä hemmetin verhotankoa. Löytyhän sellanen suihkuverhotanko. Tiedoksi muuten sitten, että ne säädettävät suihkuverhotangot on sellasia, että kun kerran sen vedät pidemmäksi, sitä ei enää saa lyhemmäksi. Meidän tangosta tuli muutama sentti liian pitkä ja nyt se on siellä nätisti hieman vinossa ja hieman kaarella. Mutta eipä se näy muutakun meidän omalle pikku Henrietta Potterille, eli siis serkkutytölle sinne patjalle.
Hauskaa oli, mutta onneksi se on ohi! Oli kyllä helpottavaa saada pullot takaisin baarikaappiin ja lattiat siihen kuntoon, että kävellessä sukka ei jäänyt kiinni lattiaan! Nyt luvassa leffaa sohvalla, kera Isäntä, serkkutyttö ja Irkkuasukki. Rauha! <3
Hyvää uutta vuotta hei!
Jostain ssyystä on ollut pikkasen kiirettä tässä näiden tuparivalmistelujen kanssa, etenkin kun töissä on ollut kiirettä ja jokainen työpäivä on tällä viikolla venynyt yli. Maanantainakin menin suoraan normitöistä näytteenottoharrastukseen. Tiistai meni järjestelyjen merkeissä kauppakäynnillä, siivoamisella ja noudettiin me tänne pari vierastakin, serkkutyttö ja Irkkuasukki.
Koska meillä on tosiaan yksi vierashuone, ja serkkutyttö tykkää jostain kumman syystä nukkua yönsä ilman päällä käveleviä kissoja, tehtiin me serkkutytölle oma pikku yksiö meidän vaatehuoneeseen. Sinne mahtui juuri sopivasti yksi patja ja viritettiin sellanen metalliaitahäkkyrä siihen ovensuuhun, ettei kissat pääse sinne. Eilen vielä töiden jälkeen kävin pikapikaa ostamassa K-raudasta säädettävän suihkuverhotangon ja verhon siihen.
Ensinnäkin, kävin tällä kertaa Itäharjun K-raudassa, normaalisti kun ollaan käyty Kuninkojalla. Eipä tarvi enää käydä. Kysyin ensin sellaista säädettävää verhotankoa sieltä verhotanko-osastolta, josta se ohjasi pienrauta osastolle, josta saattaisi löytyä jotain kiinnikkeitä. Sieltä se ohjasi Design centeriin, jossa oli yks tyttö jutteli jonkun ilmeisesti tuttunsa kanssa siinä ilotulitteista ja kirkkaista suojalaseista, vaikka ne ilotulitteet oli siellä ihan ovensuussa. Odottelin siinä palvelua joku 10 minuuttia ja lähdin itse hakemaan ympäri taloa sitä hemmetin verhotankoa. Löytyhän sellanen suihkuverhotanko. Tiedoksi muuten sitten, että ne säädettävät suihkuverhotangot on sellasia, että kun kerran sen vedät pidemmäksi, sitä ei enää saa lyhemmäksi. Meidän tangosta tuli muutama sentti liian pitkä ja nyt se on siellä nätisti hieman vinossa ja hieman kaarella. Mutta eipä se näy muutakun meidän omalle pikku Henrietta Potterille, eli siis serkkutytölle sinne patjalle.
Tuparien juomatarjoilu oli selvä. Olen usean vuoden ajan (entisenä baarimaijana) keräillyt eri pulloja ja nyt laitettiin pullot esille, että kaverit saa itse tehdä juomiaan. Se oli ilmeisesti ihan hauskaa ja kyllä porukka siinä aika paljon kävi itselleen miksailemassa. Meidän ei siis tarvinnut ostaa pääasiassa kun mehut ja mikserit, muut löytyivät jo omasta takaa. Yhden rommipullon ja yhden ginipullon kävin hakemassa, ne kun oli vähissä.
Tuparitarjoilut oli vähän mieltävaivaavia. Mietittiin, että kai sitä kaikki pitäisi syöttää, mutta päädyttiin siihen, että tarjotaan salaattia, savustetaan illalla kalaa ja tarjoillaan paistetun patongin ja tuorejuustojen kanssa. Kalaa oli vähän vajaa 3 kiloa ja se riitti kyllä juuri mainiosti noin 20 hengelle. Lisäksi tarjolla oli perus sipsejä, popcornia, dipattavia porkkanoita ja kurkkua, viinirypäleitä ja koko kemujen suosikki, äidin ohjeen mukaan tehty tonnikalamajoneesi. Tein sitä ihan sikana (4 isoa majoneesipurkkia) ja se meni oikeastaan kaikki. Siihen tulee siis majoneesia, tonnikalaa, tilliä, sipulia ja voilá. Sitä siis laitetaan väinämöisen palttoo-nappien päälle. Omnomnom.
Ilta meni rattosasti ja hauskaa oli! Viimeiset lähti siinä neljän-viiden aikaan. Irkkuasukin ja serkkutytön lisäksi sohvalle jäi pari vierasta.
Tänään herättiin puolen päivän aikaan ja laitettiin pöytä koreaksi. Oli kyllä maittava aamiainen! Tuparilahjaleipäkin pääsi käyttöön! Tällaisena hieman neuroottisena ihmisenä en tietenkään pystynyt nukkumaan ennen kun kämppä oli edes vähän siivossa. Kiitos vielä sille yhdelle ihanalle yövieraalle, joka oli ihan törkeänä apuna! Tänään vielä imuroitiin ja pestiin ylimmät töhnät lattialta ja olo on huomattavan helpottunut!
Hyvää uutta vuotta hei!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)