Kaikki alkoi kolmisen viikkoa sitten, kun tietoon tuli äidin miesystävän yllätys-50v -juhlat. Siitä jonkinaikaa eteenpäin istuskelin siinä mummulassa virkkaamassa uutta lalylala-hahmoa kun serkkutyttö (taas serkkutyttö, mutta ei ole aina sama serkkutyttö) alkoi utelemaan sen hetkisistä käsitöistä. Kävi ilmi, että hän oli aivan varma minun työstävän aiemminkin 50v lahjaksi tekemää näköisnukkea tälle synttärisankarille. Minulla ei ollut käynyt edes mielessä!
Siitä se työstäminen alkoi. Nyt sitä on tehty kaksi viikkoa lähes nonstoppina. Kuluneen viikon aikana Isännä ollessa poissa en ole ehtinyt edes syömään kotona iltaisin. Joka päivä on ollut kiite kotisohvalle jatkamaan nukkeprojektia. Nukke syntyi ensimmäisessä viikossa, mutta kävi ilmi, että niiden vaatteiden tekeminen ei todella ole niin yksiselitteistä! Toisella yrityksellä paidasta tuli siedettävä. Kaduin myös tässä loppuviikosta sitä, etten virkannut nuken alaosaa alunperin mustaksi ja täten tehnyt sille niin sanotusti kestohousuja, koska se vaan olisi näyttänyt paremmalta.
Tekoaikaa hieman lyhensi myös synttärisankari, joka oli päättänyt juhlistaa suurta päiväänsä jo perjantai-illalla läheisimpiensä kanssa. Toisin sanoen, koko viikonloppu menee juhliessa samaa miestä! Tämä ei kuitenkaan ole toki huono asia, mies kun on aivan mainio, mutta joduin ensimmäiset juhlat jättämään "väsymyksen" vuoksi kesken ja menemään naapuriin siskon luokse viimeistelemään syntymäpäivälahjaa!
Synttärisankari on aiemmilta vuosiltaan ollut ahkera jääkiekkoaktiivisuudestaan ja on toiminut vuosia myös hyvänä jääkiekkotuomarina. Hän on myös hyvin aktiivinen "Rauman Lukkolainen", joten tuomaripaidan lisäksi sisko osti Lukkoketun ja painatti ketun hupparin selkään sankarin nimen ja 50. Kettu annettiin Popikoiralle. Eilen illalla näihin sankarin omiin juhliin mentäessä meillä ei tietenkään ollut mitään lahjaa, joten otettiin kettu pois koiralta, harjattiin ja siistittiin sitä vähän ja laitettiin painatettu huppari sille takaisin päälle. Synttärisankari kyllä piti tästäkin lahjasta kovin, eikä toivottavasti pahastu kun kerromme, ettei hän oikeasti saakkaan pitää sitä kettua.
Iso työ on takana, mutta vaiva on sen arvoista! Näissä lahjoissa on se antamisen ilo huipussaan, sillä lahjoissahan aina ajatus on tärkein ja vaikka tuo nukke näyttääkin ihan pikkulapsen tekemältä, on heti varmaa, että lahjan saaja on ollut ajatuksissa sitä tehdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti