Tuossa viikonloppuna kun häiden jälkeisenä aamuna kaikkien yllätykseksi heräsin Isännän vierestä, huomasin Isännän aina niin ärsyttävän hyväihoisessa naamassa suunpielessä harvinaisen ällöttävän finnin. Siinä sitä naureskellessa ja Isännän ihmetellessä päätin ottaa siitä kuvan, jotta Isäntä myös itse näkisi tämän ällötyksen ja ymmärtäisi kikatteluni. Nähdessään kuvan, Isäntä totesi että "hyi *****" ja alkoi itsekin nauramaan eilen niin viattoman pientä ja tänä aamuna niin hirviömäistä finniä.
Myöhemmin kertoessani finnitarinaa äidilleni, Isäntä hieman harmitteli sitä finnistä otettua kuvaa ja totesi, että "ihan sama mitä nykyään tapahtuu, niin aina siitä saadaan lukea meidän blogista."
Niin kaiken kunnian kun tästä blogista haluaisinkin ottaa, niin onhan se tosi, että ilman Isäntää tätä blogia tuskin olisi. Ainakaan sitä ei kukaan jaksaisi lukea. Koska kuitenkin koen tekeväni suurimman työn raportoidessani kaikista Isännän hölmöilyistä tänne teidän luettavaksenne ja saadessani joskus myös kirjoittaa ajatuksistani, kissoista ja käsitöistä, en ajatellut tuonne kirjoituksen alle tulevaan allekirjoitukseen vielä Amen perään kirjoittaa "ja Isäntä."
Isännän toivomuksesta ette saa nähdäksenne tätä kuvaa, joten kyllä meillä vielä jotain salaisuuksiakin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti