Dagen efter

Huhhuh! Oli niin railakkaat häät, että dagen efter olo ja morkkis on vaivannut koko päivän. Ainut mitä halusin, oli kotiin sohvalle ja tietenkin tämä oli se päivä, kun piti kiertää joka paikan kautta ja unohtui kaikki tavarat. Vihdoin ja viimein olen täällä kotisohvalla, vielä pitäisi tosin saunaan jaksaa. Kyllä toi juhliminen on aivan tajuttoman rankkaa!!

Mennään pari päivää ajassa taaksepäin. Päätettiin laittaa kimppalahja siskon ja yhden kaverin kanssa. Mietittiin, että olisi kiva antaa jotain mistä jäisi jokin muisto, vaikka remonttiraha oli pariskunnan toivelistalla. Olen kuitenkin tavattoman huono antamaan rahaa oikeastaan miksikään lahjaksi, koska se vaan on persoonatonta ja vaikka sitä toki aina tarvitaan, henkilökohtaisesti tykkään saada jotain mistä jää muisto niistä lahjan antajista, vaikka ylimääräinen krääsä toki on aina vähän ärsyttävää. No joka tapauksessa ajateltiin, että kun heillä nyt on yhteinen omakotitalo ja kaikkea, ostetaan Reinot ja Ainot, koska ne on aina aika näppäriä ja luo vähän sellaista pirttitunnelmaa. Ja sitten se raha. Ajateltiin ostaa rahapuu ja virittää niitä rahoja siihen. Kävin katsomassa rahapuita ja ne oli joko niin pieniä, että siihen olisi ollut hyvin hankala mitään viritellä tai vaihtoehtoisesti niin suuria, että niitä rahoja ei olisi ikinä löytynyt sielä puskasta. Päätin sitten virittää johonkin lehdettömään oksaan niitä rahoja. Pitihän sitä toki vähän koristella ja puu sai syksyisen väriset sydänlehdet oksilleen. Eihän siitä mikään kaunis oikeasti tullut, mutta ompahan ainakin persoonallinen. Kortinkin väänsin omin pikku kätösin ja taiteellista silmää omaava kaveri sai sen kirjoittaa.

Rahapuu ja huopasydänlehdet.

Lahjakokonaisuus ennen kirkkoa kävelytiellä.

Ennen H-hetkeä jo aiemmin blogissa mainitsemani lettikampauksia tekevä serkkutyttö tuli visiitille. Kohta olikin hiukset sitten niin nätisti että!

Siskon kampaus.

Oma kampaus takaa.

Oma kampaus sivulta.

On kyllä ihan käsittämätöntä miten se noita vääntää. Itselläkin menee hermo tämän pitkän tukan kanssa lettiä tehdessä kun pääset letin puoleen väliin, se on latvastakin ihan solmussa ja serkkutyttö ihan tosta vaan vääntää menemään. Huh.

Hääpari vihittiin kirkossa ja siitä lähdettiin Prisman sukkahousuosaston kautta juhlapaikalle. Kaikille muillekin sukkahousuja vihaaville voin antaa vinkin, että ostakaa aina huomattavasti liian isot sukkahousut! Ne saa helposti ylös, ei kiristä eikä purista eikä ala kutiamaan niin herkästi. Eikä sitä kukaan huomaa. 

Juhlapaikalla syötiin ja syötiin ja syötiin. Oli siellä ohjelmaakin toki, mutta ruoka oli niin ihanaa ja hyvää ja sitä oli paljon! Tuntui ettei lainkaan ehtinyt ruoka laskemaan kun piti puskea jo uutta päälle. Oma vika pikku sika kun niin paljon söi, mutta siellä oli kyllä niin paljon kaikkea ja vähän piti kaikkea maistaa. Omnom! Esiintymässä oli joku nuori kaksikko, toinen säesti pianolla ja toinen rummutti. Se rummuttajapoika lauloi ihan taivaallisesti. Loppuilta meni Spotifyn säestyksellä. Tunnelma oli rento ja lämmin, eikä kyllä mitään moitteen sanaa voi sanoa. 

Tuollainenkin tuli poimittua. Meillä on nyt tullut kaksi sukkanauhaa ja yksi
kimppu. Itsekin alkaa jo odottelemaan, että millos meillä. Isäntä tosin ei kiirehdi..

Hääjuhlista mentiin siskon luo, jonne tuli toinen serkkutyttö mahdollisen tulevan kumppaninsa kanssa istumaan iltaa. Olin aivan varma, että saatiin tämä "uusi poika" traumatisoitu jo perjantai-iltana, mutta ei ilmeisesti kun seura maistui vielä lauantainakin! Oli kyllä hauskaa ja se on tänään tuntunut! Viimeyönä se taisin olla minä joka jutteli ihan sekavia. Harmi etten ollut kärpäsenä katossa, joten en voi tarkalleen kertoa tapahtumien kulkua. Ehkä tästä syystä kaikki jutut koskevat aina Isäntää.

Vielä kerran onnea ihanalle hääparille tätäkin kautta!