Tyhjää täynnä

Nyt on viimeinen bileviikonloppu takana ja seuraavat loppuvuoden viikonloput on kalenterissa tyhjää täynnä. Ensimmäistä kertaa sitten alkuvuoden on tämä tilanne saavutettu!

Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että loppuvuotena ei tehtäisi mitään. Onhan edessä molempien vanhempien syntymäpäivät, kummitytyn siskon syntymäpäivä, joulunpyhät ja vihdoin aikaa järjestellä omia menoja ja treffata muun muassa tuttavapariskuntia. Ja mikä parasta, se kotisohva ja ne käsityöt! 

Viimeyönä siellä väitöskaronkan jatkoilla minä tulin kotiin edeltä Isännän jäädessä vielä juhlimaan. Tämä lähinnä varmistaakseni olevani työkuntoinen tänään, sillä olinhan iltavuorossa näytteenottoharrastuksessa. En ollut kyllä ennen ollut juhlissa, jossa syötiin ja juotiin jopa pari tuntia ennen kun juhlakalua edes nähtiin! Tuttuun tapaansa Isäntä tuli yöllä kotiin aamun pikkutunteina taksilla (itsehän tulin taloudellisesti bussilla) ja perinteisen suurieleisesti. Isäntä ei tällä kertaa onnistunut herättämään minua sisälle saavuttuaan, joten hoiti homman onnistuneesti kotiin sängyn vieressä metelöimällä ja tunkemalla sänkyyn jostain syystä minun puolelleni. Lopulta se istui sängyssä minun vieressäni ja soitti kännykkääni. Kännykkäni soidessa vierelläni erittäin kovaäänisesti ja Isännän ihmetellessä siinä vieressä tietenkin täysin viattomana murhanhimoista katsettani, otin tyynyn ja peiton kainaloon, lakanan vaatekomerosta ja tömistelin sohvalle nukkumaan.

En muista milloin olisin nukkunut niin makeasti, mutta heräsin puolenpäivän aikaan siitä sohvalta kahden kissan välistä. Ilmeisesti kissatkin halusivat vältellä tätä kovaäänistä ja ilmeisen pahanhajuista mieshenkilöä makuuhuoneessa.

Nyt olen päässyt näytteenottoharrastuksesta tänne kotisohvalle. Isäntä oli valmistanut poronkäristystä vuosipäivämme kunniaksi, kunnes oli muistanut sen olevan vasta huomenna. Tosin, uskon että Isäntä olisi sitä kauan kaipaamaansa poronkäristystä valmistanut vuosipäivästä huolimatta. 

Rakkaat lukijat! Huomenna on ensimmäinen päivä joulukuuta, maanantai ja saa avata joulukalenterin ensimmäisen luukun! Meillä on tänä vuonna kaksi kalenteria, joista kummassakaan ei ole karkkia. Kai sen karkkikalenterin voi ostaa sitten kuun puolessa välissä alennusmyynnistä ja herkutella heti puolet karkeista? Niin, ja onhan huomenna se meidän vuosipäiväkin!

Edit: Isänpäivä kuulemma meni jo! :D

Tupsurinkula

Aikamoinen viikonloppu tässä meneillään! Eilen oli työpaikan pikkujoulut, tänään on aamuvuoro ja illalla Isännän serkun väitöskaronkan jatkot ja huomenna vielä iltavuoro.

Torstai-ilta vilahti hetkessä ohi, kun töistä päästyäni aloin työstämään töihin valmistamallemme analysaattorille tonttulakkia pikkujoulutunnelmaa piristämään. Leikkelin punaisesta ikeaviltistä lakkikankaan ja väsäsin villalangasta tupsun. Oikeastaan Isäntä suoritti tupsun valmistamisen. Tupsu siis tehdään niin, että leikataan kaksi pahvikiekkoa, joihin tehdään keskelle reikä. Sen jälkeen kierretään lankaa niiden kiekkojen reunojen ympäri. Valmistin Isännälle valmiiksi kaksi pientä lankakerää, jotka mahtuivat reiästä ja näinollen lankaa oli helppo kiertää siihen ympärille. Tämä on myös jotain sellaista, mitä mies voi tehdä jääkiekkoa katsellessaan. Isäntä kuitenkin meinasi, että "mä en tajua miten sä kestät niiden lankojes kanssa, kun mä oon tästäkin jo ihan rikki". Isäntä kuitenkin onnistui tehtävässään mainiosti ja sai aikaiseksi tämän!

Tupsurinkula!

Tuosta kun leikkaa niiden kahden pahvin välistä langan poikki tuolta yläreunasta ja ujuttaa langan sieltä välistä, muodostuu tupsu kun sen langan kiristää. Tuli kyllä hieno tupsu!

Olin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni viininmaistijaisissa ja täytyy kyllä sanoa, että oli kyllä todella mieltä avartava kokemus. Vaikka itselleni ei valkoviini maistu yhtään, jotenkin siitäkin tuntui löytävän uusia ulottuvuuksia. Ja kun maisteltiin sellaisenaan ja ruuan kanssa, oli kyllä aika selkeät erot! Esimerkiksi valkoviiniä kun maistaa sellaisenaan, ja sen jälkeen puraisee sitruunaviipaletta ja maistaa uudelleen, on makukokemus täysin uudenlainen! Voisin kyllä mennä viininmaistajisiin useamminkin. Tiedä, vaikka minusta kuoriutuisikin oikein viiniharrastelija!

Toinen illan punaviineistä, omnomn!

Illan kattaus. Maisteltiin kahta valkkaria, kahta punkkua, ja
yhtä todella makeaa jälkiruokaviiniä.

Maisteltiin makeaa jälkiruokaviiniä juustojen kanssa. Voin kyllä sanoa, että en ole hetkeen törmännyt yhtä taivaalliseen yhdistelmään kun sinihomejuusto ja makea jälkiruokaviini! Meillä on kaapissa vielä reilu vuoden takaiselta Unkarireissulta tuotuja Tokaji-viinejä, jotka voisi kyllä maistella pois ennen kun ne huononevat!

Isäntäkin oli varmaan ensimmäistä kertaa miesmuistiin viettämässä perjantai-iltaa yksin kotona! En kyllä muista millon olisin ollut illanistujaisissa ilman Isäntää. Yleensä tilanne onkin toisin päin ja minä istuskelen kotona keskenäni Isännän juhliessa. Ihan piristävää näinkin. Isäntä oli nauttinut koti-illasta jääkiekkoa katsellen ja facebookista päätellen ainakin Mufasa seuranaan.

Tänään viikonlopun juhlinta jatkuu vielä väitöskaronkan jatkoilla. Ihan käsittämätöntä tämä jatkuva juhliminen! Ihan kun kesäjuhlat eivät loppuisi ikinä ja kohta on joulu!

Me, the hero!

Mulla oli tänään viimeinen kouluvelvollisuus, eli se surullisen kuuluisa opponointi! Se oli kyllä loppuviimein kaukana opponoinnista, kun käytännössä pienryhmässä vaan juteltiin kaikkien opinnäytetöistä, annettiin ideoita ja vaihdettiin ajatuksia. Tapahtuma itsessään oli varmasti enemmän avuksi ryhmään kuuluvien opinnäytetöille, kun mitä väkisin väännetty opponointitilaisuus olisi ollut.

Luulin, että opponointi alkaa kahdelta. Klo 10.15 piippasi watsappiin viesti, että jos nähdään Lemminkäisenkadun AMK:n aulassa 10.55. Mitäää? Parin paniikinomaisen tiedusteluviestin jälkeen sain tietooni, että tapahtuma on 11-14. Minulla oli yksi pipetointi tekemättä, lounas syömättä, kurniva maha ja 35 minuuttia aikaa. Salaman nopeasti tietokoneella laimennossarjataulukko valmiiksi, pipetti käteen ja pipe pipe.

Kello 10.40 lähdin pukukopin kautta juoksemaan autolle. Ajoin jonkin lounasruuhkan keskellä Kupittaan Citymarketille ostamaan lounaspatongin ja juomapullon lounaaksi. Siinä juostessani paniikinomaisesti Citymarketista ulos ja vilkaistessani kelloa (10.55) tuulikaapin penkillä istui kaksi mummoa. Pitkin ja lähes juoksevin askelin kiidin ulos sittarista ja kuulin perästäni kahden mummon päivittelyn: "kaikilla tuntuu nykyään olevan ihan kauhea kiire". Kiire minulla todella olikin.

Kaarsin AMK:n takapihalle parkkiin tasan yhdeltätoista. Saavuin paikan päälle hieman hengästyneenä kello 11.01. Olo oli kuin sankarilla!

Tänään oli kyllä muutenkin niin mainio autoilupäivä, että vaikka kaksi kertaa tuolla kaupungissa vähän kiireellä ajelin ruuhkassa, jotenkin onnistui mainiosti kaikki! Pari reittiä kun valitsin, että oikaisen (yleensä tämä ei ikinä toimi vaan jään odottamaan pitkäksi aikaa jonnekin sivuristeykseen kun alunperin oli kuvitelma matkan nopeutumisesta), pääsin ihan oikeasti monen auton ohi ja jopa 15 minuuttia nopeammin tavoiteosoitteeseen!

Aa, toinen syy ruuhka-autoiluun! Sain uuden projektiehdotuksen kummitytyn äiteeltä. Tiedoksi sinne, että ohje on löydetty, lunastettu (Ravelry tottakai!) ja langat hankittu! Pikainen visiitti lankamaailmassa, neljä kerää lankaa ja kassalla summa taas reilu 30 euroa. Ei tämäkään ihan ilmainen harrastus kyllä ole.

Kiitos hei!

Käytiin tänään elokuvissa. Nähtiin uusin Nälkäpeli. Se oli kyllä yllättävän hyvä! Olin ihan varma, että se on ihan liikaa samanlainen kun ne aiemmat. Jatko-osaa odotellessa. Mulla ei todella ole tällä hetkellä muuta asiaa. Tähän tulin istumaan kotisohvalle Isännän viereen ja heti yksi huomionkipeä Mufasa tuli kerjäämään rapsutuksia. Isäntä kattoo Lukon peliä. Pahalta näyttää Lukon puolesta.

Kiitos hei!

Vasen, oikee, vasen, oikee...

Siellä juhlissa oli ihan hurjan hauskaa! Eilen meni niin pitkäksi, että piti vähän lykätä tätä päivitystä. Naurettiin niin että vieläkin vatsalihakset on kipeänä! Tässä muutamia tuoreessa muistissa olevia juttuja.

Siinä tanssin pyörteissä biisin vaihtuessa kaveri vierestä kysyi, että "miten tätä tanssitaan?". Isäntä vastasi: "No näin! Vasen, oikee, vasen, oikee..."

Jokin aika sitten keskustelimme äidin kanssa pienten lasten söpöydestä. Olin sitä mieltä, että kaikki lapset ei todella ole söpöjä. Äiti oli sitä mieltä, että kyllä ihan kaikki lapset ovat söpöjä. Sanoin, että "minä ainakin olin lapsena niin susiruma, ettei tosikaan!" ja äiti vastasi, "olit sinäkin söpö, sillai omalla tavallas." Tuolla lahjapöydän vieressä siskon kanssa pällistellessämme huomasin siinä kehystetyn mustavalkoisen lapsen kuvan. Automaattisesti ajattelin sen olevan synttärisankarin kuva ja totesin, että "Kato! Ihan yhtä ruma ollu pienenä kun minäkin! Läskit posket ja käkkärä tukka!" Siinä synttärisankarin tytär kuunteli vieressä ja totesi sen olevan "teiän äiti." Ihmekös sitten se yhdennäköisyys. Lahjan ideana oli, että se oli äidin sukulaisia ja synttärisankaria yhdistävä tekijä.

Loppuillasta yksi epäonninen liukastui ja kaatui terassilla ja loukkasi ilmeisesti aika pahasti selkänsä. Siinä illan myöhetessä linkutellessaan autolle linkuttaen ja naama kivusta vääristyneenä hän totesi: "Ai että on perse kipeä, mutta kyl on rahaaki!"

Loppuillasta Isäntä ja siskon puoliso olivat kovasti jatkamassa, mutta kaikki muut väsyivät ja menivät nukkumaan. Tämä oli johtanut siihen, että pojat olivat laittaneet Passatin sisätilalämmittimen huutamaan ja menivät autoon istumaan ja kuuntelemaan musiikkia volumet kaakossa. Kumma kyllä emme heränneet tähän musisointiin, mutta sieluni silmin näen sen tilanteen, kun lauantai yönä kahden kolmen aikaan Rauman Lapin pimeydessä kaksi kaverusta istuu lämpimässä Passatissa etupenkeillä vierekkäin päät hytkyen ylikovasta musiikista hörppien kaljaa.

Tuomaritarina

Tänään on vihdoin se päivä kun voin tehdä tämän kirjoituksen!!

Kaikki alkoi kolmisen viikkoa sitten, kun tietoon tuli äidin miesystävän yllätys-50v -juhlat. Siitä jonkinaikaa eteenpäin istuskelin siinä mummulassa virkkaamassa uutta lalylala-hahmoa kun serkkutyttö (taas serkkutyttö, mutta ei ole aina sama serkkutyttö) alkoi utelemaan sen hetkisistä käsitöistä. Kävi ilmi, että hän oli aivan varma minun työstävän aiemminkin 50v lahjaksi tekemää näköisnukkea tälle synttärisankarille. Minulla ei ollut käynyt edes mielessä!

Siitä se työstäminen alkoi. Nyt sitä on tehty kaksi viikkoa lähes nonstoppina. Kuluneen viikon aikana Isännä ollessa poissa en ole ehtinyt edes syömään kotona iltaisin. Joka päivä on ollut kiite kotisohvalle jatkamaan nukkeprojektia. Nukke syntyi ensimmäisessä viikossa, mutta kävi ilmi, että niiden vaatteiden tekeminen ei todella ole niin yksiselitteistä! Toisella yrityksellä paidasta tuli siedettävä. Kaduin myös tässä loppuviikosta sitä, etten virkannut nuken alaosaa alunperin mustaksi ja täten tehnyt sille niin sanotusti kestohousuja, koska se vaan olisi näyttänyt paremmalta.

Tekoaikaa hieman lyhensi myös synttärisankari, joka oli päättänyt juhlistaa suurta päiväänsä jo perjantai-illalla läheisimpiensä kanssa. Toisin sanoen, koko viikonloppu menee juhliessa samaa miestä! Tämä ei kuitenkaan ole toki huono asia, mies kun on aivan mainio, mutta joduin ensimmäiset juhlat jättämään "väsymyksen" vuoksi kesken ja menemään naapuriin siskon luokse viimeistelemään syntymäpäivälahjaa! 

Synttärisankari on aiemmilta vuosiltaan ollut ahkera jääkiekkoaktiivisuudestaan ja on toiminut vuosia myös hyvänä jääkiekkotuomarina. Hän on myös hyvin aktiivinen "Rauman Lukkolainen", joten tuomaripaidan lisäksi sisko osti Lukkoketun ja painatti ketun hupparin selkään sankarin nimen ja 50. Kettu annettiin Popikoiralle. Eilen illalla näihin sankarin omiin juhliin mentäessä meillä ei tietenkään ollut mitään lahjaa, joten otettiin kettu pois koiralta, harjattiin ja siistittiin sitä vähän ja laitettiin painatettu huppari sille takaisin päälle. Synttärisankari kyllä piti tästäkin lahjasta kovin, eikä toivottavasti pahastu kun kerromme, ettei hän oikeasti saakkaan pitää sitä kettua.

Iso työ on takana, mutta vaiva on sen arvoista! Näissä lahjoissa on se antamisen ilo huipussaan, sillä lahjoissahan aina ajatus on tärkein ja vaikka tuo nukke näyttääkin ihan pikkulapsen tekemältä, on heti varmaa, että lahjan saaja on ollut ajatuksissa sitä tehdessä. 

Sisko opettaa

Näin perjantain kunniaksi ajattelin muistaa rakasta siskoani. Ensinnäkin, teidän tulee tietää siskostani muutama asia.
1. Sisko ei juo.
Siskoni siis yhdessä muutaman muun suvussa kulkevan absoluuttisen non-alkoholistin tavoin ei juo alkoholia. Kyse ei ole varsinaisesta absolutismista, vaan lähinnä alkoholin (kuulemma) pahasta mausta. Ei vaan maistu.
2. Eläinystävät, kuten tänään opin, ovat tavallista empaattisempia.
Kuten on siskonikin. Sekä eläinystävä, että empaattinen.
3. Siskoa ei kannata suututtaa.
Suuttuessaan sisko osaa olla sekä pitkävihainen, että hyvin tulisesti vihainen. Koitamme siis vältellä sitä suututtamista.
4. Sisko on kaveri.
Ollaan siskon kanssa paljon tekemisissä. Siskon kanssa voi myös järkeillä. Sille on helppo puhua järkeä ja se toimii molemmin päin. Ollessani kohtuuton sisko yleensä puhuu minulle järkeä.
5. Sisko <3

Tämän perusteella tunnette siskoni jo aika hyvin. Täten, erityisesti viitaten kohtaan 1 saatatte yllättyä lähes yhtä paljon kun minä kuvitellessanne tilanteen, jossa istun takapenkillä ja kuuntelen kun sisko kuskin paikalta selittää toiselle non-alkoholistille (serkulle, joka myös <3), että kännissä oksentaminen on huomattavasti mukavampaa, kuin vatsataudissa oksentaminen.

Tietenkin meinaan tukehtua kaljaani siellä takapenkillä ja kysyessäni, että milloinkohan tämä on tapahtunut, niin sisko tyynen rauhallisesti vastasi että yhdellä lomareissulla, kun pöytään tuotiin tequilaa ja mustikkashotteja. Kaikkien yllätykseksi sisko kuvaili mustikkashottien olevan sellaista kuraa, ettei hän niitä pystynyt juomaan, ja täten joi tequilaa joka oli ilmeisesti siskolle maistunut hyvin.

Noh, tässä viimeviikolla sattui toinen kaljaan tukehtuminen, kun sisko kertoi olleensa jossain työn puolesta pikkujouluntapaisissa ja juoneensa Marianneja, kunnes baarista loppui minttulikööri.

Tämän piristävän perjantaipäivityksen opetuksen antaa siis sisko.

Älä juo, mutta jos juot, tee se kunnolla!

Meidän blogi

Tuossa viikonloppuna kun häiden jälkeisenä aamuna kaikkien yllätykseksi heräsin Isännän vierestä, huomasin Isännän aina niin ärsyttävän hyväihoisessa naamassa suunpielessä harvinaisen ällöttävän finnin. Siinä sitä naureskellessa ja Isännän ihmetellessä päätin ottaa siitä kuvan, jotta Isäntä myös itse näkisi tämän ällötyksen ja ymmärtäisi kikatteluni. Nähdessään kuvan, Isäntä totesi että "hyi *****" ja alkoi itsekin nauramaan eilen niin viattoman pientä ja tänä aamuna niin hirviömäistä finniä.

Myöhemmin kertoessani finnitarinaa äidilleni, Isäntä hieman harmitteli sitä finnistä otettua kuvaa ja totesi, että "ihan sama mitä nykyään tapahtuu, niin aina siitä saadaan lukea meidän blogista."

Niin kaiken kunnian kun tästä blogista haluaisinkin ottaa, niin onhan se tosi, että ilman Isäntää tätä blogia tuskin olisi. Ainakaan sitä ei kukaan jaksaisi lukea. Koska kuitenkin koen tekeväni suurimman työn raportoidessani kaikista Isännän hölmöilyistä tänne teidän luettavaksenne ja saadessani joskus myös kirjoittaa ajatuksistani, kissoista ja käsitöistä, en ajatellut tuonne kirjoituksen alle tulevaan allekirjoitukseen vielä Amen perään kirjoittaa "ja Isäntä."

Isännän toivomuksesta ette saa nähdäksenne tätä kuvaa, joten kyllä meillä vielä jotain salaisuuksiakin on.

Vuorokausi ilman Isäntää

Mindyn vuorokausi:

Mindy

07:00 Havahdu siihen, että ihminen herää. Hyppää pedistäsi lattialle vastaan jo ennen kun ihminen ehtii nousta peiton alta, juokse tottuneena edellä vessaan ja lysähdä matolle venyttelemään. Paijaa ihmisen jalkoja ja osoita tyytyväisyytesi siihen, että ihminen on täällä kanssasi! Juokse edessä alakertaan ja seuraa ihmistä joka paikkaan, jopa ovelle kun se lähtee.
08:00 zzzzz
09:00 zzzzz
10:00 zzzzz
11:00 zzzzz
12:00 zzzzz
13:00 zzzzz
14:00 zzzzz
15:00 zzzzz
16:00 zzzzz
17:00 zzzzz
18:00 zzzzz

on aina

19:00 Ulkoa kuuluvat askeleet kuulostavat tutulta. Nouse ylös pedistä ja riennä rappusten alapäähän vastaan. Kyllä. Sieltä se ihminen tuli ovesta sisälle. Paijaa ihmisen jalkoja. "Ihanaa kun tulit kotiin". Seuraa ihmistä keittiön kautta sohvalle. Tutustu hieman ihmisen ruokaan ja kiipeä syliin kehräämään.
20:00 Seuraa ihmistä yläkertaan laittamaan sauna päälle ja mene takaisin sohvalle ihmisen viereen nukkumaan. Näykkää vähän kädestä osoittaaksesi, että päätä voisi vähän rapsutella siinä samalla. Kun se ei taju, kiipeä sen mahan päälle talsimaan ja kehräämään. Kun se ei anna huomiota, mene ihmisen käden päälle makaamaan. Eipähän tee nyt muutakaan.
21:00 Seuraa ihmistä yläkertaan. Se menee saunaan. Jää kylpyhuoneen matolle turvaan kosteudelta odottamaan, kunnes ihminen tulee takaisin. Nähdessäsi sen tulevan saunasta ulos, maukaise niin että se huomaa sinun huomanneen. Seuraa ihmistä makuuhuoneeseen, kehrää sen jaloissa ja näykkäise vähän nilkasta saadaksesi edes jotain huomiota.

siinä.

22:00 Seuraa ihmistä jälleen sohvalle. Koita jälleen mennä siihen viereen kehräämään ja kun et edelleenkään saa huomiota, teroita kynsiäsi vähän sohvaan.
23:00 Seuraa ihmistä keittiön kautta makuuhuoneeseen ja kehrää hetki jaloissa. Seuraa Ihmistä makuuhuoneeseen. Ihmisen mentyä sänkyyn, käy vessassa.
24:00 Toimita viimeiset iltaviirotukset rappusissa Mufasan kanssa ennen kun asetut makuuhuoneessa olevaan patteripetiin nukkumaan.

01:00  zzzzz

02:00  zzzzz

03:00  zzzzz

04:00 Herää Mufasan meteliin, nosta pää, totea että nyt ei jaksa ja jatka unia.
05:00 zzzzz
06:00 zzzzz
07:00 Herää taas hyvillä mielin aamuun ja hyppää lattialle ihmistä vastaan ennen kun se ehtii pois peiton alta.

Amen vuorokausi:

07:00 Herätys, pese kasvot, mene vaatekaapin kautta alakertaan keittämään kahvia, harjaa hiukset alakerran vessassa, ota kahvi mukaan ja potkaise vahingossa jaloissa roikkuvaa Mindyä matkalla ovesta ulos. Autolle päästyttyä poista ensin lämmityspiuha ja ahtaudu hemmetin ahtaasta kolosta autoon ja lähde töihin.

8:00 Töitä 

9:00 Töitä
10:00 Töitä
11:00 Lounas
12:00 Töitä
13:00 Töitä
14:00 Kahvi
15:00 Töitä
16:00 Kaverin kanssa kahville
17:00 Rupattelua
18:00 Rupattelua
19:00 Mene kotiin, jossa pienimuotoista ruuanlaittoa, asetu sohvalle ja ota käsityö käteen. Työnnä sitkeästi syliin pyrkivää Mindyä pois sylistä ja ärähdä aina kun se näykkäsee.
20:00 Käy laittamassa sauna päälle ja mene takaisin siihen sohvalle. Matkalla sohvalle potkaise vahingossa jaloissa juoksevaa Mindyä.
21:00 Mene saunaan, päästä oven takana lämpimään nukkumapaikkaan lauteiden alle haluava Mufasa saunaan, löylyttele ja peseydy.
22:00 Mene takaisin sinne sohvalle viltin alle vielä ihan hetkeksi. Potkaise jaloissa taas pyörivää Mindyä vahingossa matkalla.
23:00 Havahdu siihen, että kello on 11 ja siirry keittiöön laittamaan peiton alla lämmittävät hernepussit (ihan tosi jees, suosittelen!) mikroon. Siinä odotellessa pese hampaat, lataa kahvinkeitin aamua varten, potkaise vahingossa jaloissa pyörivää Mindyä, täytä vesipullo ja siirry yläkertaan. Makoile sängyssä hetki ja juttele Isännän kanssa puhelimessa
24:00 Koita huhuilla kissoja, huomaa etteivät ne ole kiinnostuneita seurastasi vaan toimittavat päivän viimeistä viirotusta rymistelemällä rappusissa, laita silmät kiinni ja ala nukkumaan. 

01:00  zzzzz

02:00  zzzzz

03:00  zzzzz

04:00 Herää siihen kun Mufasa talsii päälläsi. Työnnä se sisukkaasti lattialle. Havahdu siihen kun se peittelee jätöksiään vessassa, ajattele "rakas luojani, älä anna sen kuljettaa jätöksiään perskarvoissaan pois vessasta, vaikka laiminlöin sen perskarvojen leikkaamisen." Havahdu seuraavaksi siihen, kun Mufasa peittelee perskarvojen mukana aulan matolle joutunutta kakkakikkaretta. Kiroa. Nouse ylös, heitä kikkare vessanpyttyyn ennen suurempaa vahinkoa ja painu peiton alle huomataksesi, että ihanan lämpimät hernepussit ei ole enää lämpimiä. Palele hetki. Havahdu Mufasan riehumiseen ympäri taloa ja yritä peittää korvasi käsivarrellasi niin, että asento pysyisi mukavana. Havahdu siihen, että Mufasa on sängyn viereisen lipaston päällä tiputtelemassa siitä tavaroita lattialle.

05:00 Nouse kiukkuisena istumaan ja tuijota huomiostasi ilahtunutta kissaa tappavasti. Työnnä päällesi hypännyt Mufasa tyhjälle Isännän puolelle ja rapsuta sitä laiskasti, kunnes sekä sinä että kissa nukahdatte.

06:00 zzzzz

07:00 Herää tuskastuneena herätyskelloon ja torkuta, jotta tuntuisi saaneensa edes hetken unta.

Mufasan vuorokausi:

07:00 Herää ihmisen herätyskelloon, nousee ylös, venyttelee, menee alakertaan ruokakupin viereen kerjäämään ruokaa.
08:00 zzzzz
09:00 zzzzz
10:00 zzzzz
11:00 zzzzz
12:00 zzzzz
13:00 zzzzz
14:00 zzzzz
15:00 zzzzz
16:00 zzzzz

Älä häiritse.

17:00 zzzzz
18:00 zzzzz
19:00 zzzzz
20:00 zzzzz
21:00 raota silmiä, huomaa, että ihminen on saunassa. Saunassa on kyllä lämpimämpi. Nouse ylös, venyttele, tepastele rappuset ylös saunan oven taakse ja ilmaise tyytymättömyytesi kylmyyteen. Oven auettua mene saunan lauteiden alle lämpimään nukkumaan
22:00 zzzzz Siirry olohuoneeseen pehmeään petiin. zzzzzz
23:00 zzzzz
24:00 zzzzz
01:00 zzzzz
02:00 zzzzz
03:00 zzzzz
04:00 Herää, huomaa että ihminen nukkuu ja sinulla on tylsää. Koita herättää ihminen. Hyppää sen päälle, tepastele, heittäydy kyljellesi, nuole naamaa ja nouse joka välissä lattialta takaisin sänkyyn. Ihminen ei herää... Pura energiaasi juoksemalla rappusia edestakaisin ja leiki alakerrassa ihmisen avaimilla, niistä kuuluu kiva ääni. juoksentele vielä hetki ja käy taas tepastelemassa ihmisen päällä. Ei vieläkään...
05:00 Huomaa ihmisen vieressä oleva lipasto, jossa on paljon kaikkia mielenkiintoisen näköisiä purkkeja. Huomaa, että niistä tulee kiva ääni kun ne tippuu lattialle. Tiputtele muutamia esineitä ja ihmettele niitä aina hetki kun ne tippuvat lattialle. Aaah, ihminen heräsi. Hyppää ihmisen päälle, anna tämän kerran sen siirtää sinua hieman ja nauti rapsutuksista.

06:00 zzzzz
07:00 Herää ihmisen herätyskelloon, aah, ruoka-aika!

Päästä mut irti

Tänään töiden jälkeen ajoin varta vasten Myllyyn Inspiraatio-nimiseen askarteluliikkeeseen hakemaan näitä:

Erilaisia käsintehty -merkkejä käsitöihin.

Tästä lähtien ajattelin kaikkiin käsitöihini (ei tietenkään mihinkään lapasiin) laittaa tällaisen merkin.

Noh, siinä matkalla kuuntelin radio Suomipoppia ja ne juontajat siellä keskustelivat uudesta The Voice Kids-voittajasta, Aino Morkosta ja soittivat hänen uusimman sinkun ensimmäisenä Suomessa.

Itsehän kuuntelen hieman ehkä hieman jopa kyseenomaista sanomaa sisältäviä artisteja. Yhdessä biisissä muun muassa lauletaan, että "with a friend like you, I don't need an enemy" (Simple Plan - Last one standing), toisessa "I must be running out of luck, cause you're just not drunk enough to fuck" ( Three days grace - Wake up) ja yhdessä "My friend has a girlfriend, man he hates that bitch" (The Offspring - Why Don't you get a job". Sen lisäksi, etten ota laulujen sanomaa aivan täysin tosissani, nämä kyseiset laulajat näyttävät tältä:

Adam Gontier - Three Days Grace

Dexter Holland - The Offspring

Pierre Bouvier - Simple Plan

Osittain tästä syystä olen vähän ehkä väärä henkilö tätä sanomaan, mutta kuultuani tämän nuoren, lasten lauluohjelmasta julkisuuteen nousseen tytön sinkun, järkytyin.

Biisi on nimeltään "päästä mut irti" ja koska se julkaistaan vasta marraskuun 21. päivä, en saa sitä tähän linkitettyä, enkä myöskään saa niitä biisin sanoja tähän kirjoitettua, mutta ihan oikeasti!? 

Itse olen muutamia kertoja käynyt läpi sydänsuruja ja oikeasti tiedän kuinka paljon se voi sattua ja mielestäni 13-vuotiaan tytön singleksi ei todellakaan sovi mikään laulu mistään "päästä mut irti"-tyylisestä erotarinasta! Kaiken lisäksi nelosen nettisivuilla tätä tyttöä kuvaillaan "rohkeaksi nuoreksi naiseksi". Minä, 24-vuotias olen rohkea nuori nainen.

Tämä rohkea nuori nainen oli alkusyksystä laulukilpailuun mennessään 12 vuotias ja näytti tältä:

Aino Morko

Ilmeisesti lapsettomaksi ihmiseksi olen nyt saavuttanut sen pisteen, jossa alan järkyttyneenä seuraamaan seuraavan sukupolven toimintaa. Saman aikaisesti vanhemmat imettävät lapsiaan viisivuotiaiksi ja ottavat kantaa siihen, kun lapsille annetaan liikaa vastuuta liian nuorena, jolloin lapset eivät ehdi kunnolla olemaan lapsia. Sitten musabisneksessä 13 vuotiaille tyttösille tehdään erobiisejä ensimmäisiksi omalla nimellään laulaviksi biiseiksi.

Olen sanaton.

Dagen efter

Huhhuh! Oli niin railakkaat häät, että dagen efter olo ja morkkis on vaivannut koko päivän. Ainut mitä halusin, oli kotiin sohvalle ja tietenkin tämä oli se päivä, kun piti kiertää joka paikan kautta ja unohtui kaikki tavarat. Vihdoin ja viimein olen täällä kotisohvalla, vielä pitäisi tosin saunaan jaksaa. Kyllä toi juhliminen on aivan tajuttoman rankkaa!!

Mennään pari päivää ajassa taaksepäin. Päätettiin laittaa kimppalahja siskon ja yhden kaverin kanssa. Mietittiin, että olisi kiva antaa jotain mistä jäisi jokin muisto, vaikka remonttiraha oli pariskunnan toivelistalla. Olen kuitenkin tavattoman huono antamaan rahaa oikeastaan miksikään lahjaksi, koska se vaan on persoonatonta ja vaikka sitä toki aina tarvitaan, henkilökohtaisesti tykkään saada jotain mistä jää muisto niistä lahjan antajista, vaikka ylimääräinen krääsä toki on aina vähän ärsyttävää. No joka tapauksessa ajateltiin, että kun heillä nyt on yhteinen omakotitalo ja kaikkea, ostetaan Reinot ja Ainot, koska ne on aina aika näppäriä ja luo vähän sellaista pirttitunnelmaa. Ja sitten se raha. Ajateltiin ostaa rahapuu ja virittää niitä rahoja siihen. Kävin katsomassa rahapuita ja ne oli joko niin pieniä, että siihen olisi ollut hyvin hankala mitään viritellä tai vaihtoehtoisesti niin suuria, että niitä rahoja ei olisi ikinä löytynyt sielä puskasta. Päätin sitten virittää johonkin lehdettömään oksaan niitä rahoja. Pitihän sitä toki vähän koristella ja puu sai syksyisen väriset sydänlehdet oksilleen. Eihän siitä mikään kaunis oikeasti tullut, mutta ompahan ainakin persoonallinen. Kortinkin väänsin omin pikku kätösin ja taiteellista silmää omaava kaveri sai sen kirjoittaa.

Rahapuu ja huopasydänlehdet.

Lahjakokonaisuus ennen kirkkoa kävelytiellä.

Ennen H-hetkeä jo aiemmin blogissa mainitsemani lettikampauksia tekevä serkkutyttö tuli visiitille. Kohta olikin hiukset sitten niin nätisti että!

Siskon kampaus.

Oma kampaus takaa.

Oma kampaus sivulta.

On kyllä ihan käsittämätöntä miten se noita vääntää. Itselläkin menee hermo tämän pitkän tukan kanssa lettiä tehdessä kun pääset letin puoleen väliin, se on latvastakin ihan solmussa ja serkkutyttö ihan tosta vaan vääntää menemään. Huh.

Hääpari vihittiin kirkossa ja siitä lähdettiin Prisman sukkahousuosaston kautta juhlapaikalle. Kaikille muillekin sukkahousuja vihaaville voin antaa vinkin, että ostakaa aina huomattavasti liian isot sukkahousut! Ne saa helposti ylös, ei kiristä eikä purista eikä ala kutiamaan niin herkästi. Eikä sitä kukaan huomaa. 

Juhlapaikalla syötiin ja syötiin ja syötiin. Oli siellä ohjelmaakin toki, mutta ruoka oli niin ihanaa ja hyvää ja sitä oli paljon! Tuntui ettei lainkaan ehtinyt ruoka laskemaan kun piti puskea jo uutta päälle. Oma vika pikku sika kun niin paljon söi, mutta siellä oli kyllä niin paljon kaikkea ja vähän piti kaikkea maistaa. Omnom! Esiintymässä oli joku nuori kaksikko, toinen säesti pianolla ja toinen rummutti. Se rummuttajapoika lauloi ihan taivaallisesti. Loppuilta meni Spotifyn säestyksellä. Tunnelma oli rento ja lämmin, eikä kyllä mitään moitteen sanaa voi sanoa. 

Tuollainenkin tuli poimittua. Meillä on nyt tullut kaksi sukkanauhaa ja yksi
kimppu. Itsekin alkaa jo odottelemaan, että millos meillä. Isäntä tosin ei kiirehdi..

Hääjuhlista mentiin siskon luo, jonne tuli toinen serkkutyttö mahdollisen tulevan kumppaninsa kanssa istumaan iltaa. Olin aivan varma, että saatiin tämä "uusi poika" traumatisoitu jo perjantai-iltana, mutta ei ilmeisesti kun seura maistui vielä lauantainakin! Oli kyllä hauskaa ja se on tänään tuntunut! Viimeyönä se taisin olla minä joka jutteli ihan sekavia. Harmi etten ollut kärpäsenä katossa, joten en voi tarkalleen kertoa tapahtumien kulkua. Ehkä tästä syystä kaikki jutut koskevat aina Isäntää.

Vielä kerran onnea ihanalle hääparille tätäkin kautta!

Häätunnelmissa!

Pienissä häissä kera parhaiden! Yksi ihana kaveri Dublinista, toinen ihana sulho, oma Isäntä ja sisko puolisoineen! Huomenna luvassa tukka, lahja ja korttipäivityksiä! 

Kuitti on hyvän mielen turva

En tiedä moniko on kuullut radiosta tämän otsikon lausahduksen. Siis ensinnäkin mainos itsessään on aivan paska ja sen sanoma on vielä paskempi.

Tuo on sellainen mainos, että se ei voi tulla miltään muulta taholta, kuin siltä taholta, joka vahtii ja vetää siitä välistä. Samaa voi sanoa niistä harmaa talous -mainoksista. Käytännössä juurikaan muita kyseinen asia ei haittaa, kun niitä joiden pitäisi saada siitä välistä. Asian mainostaminen sinänsä ei ole huono asia, mutta asian esittäminen tästä vinkkelistä alkaa väkisinkin ärsyttämään. Miten siitä kuitin saamisesta tulee sitten niin erityisen hyvä mieli? Siis käytännössä?

Tämä koko mainos on suomalaisen kateuteen ja pahasuopaiseen kyttäämiseen kehottamista, koska kukaan luottavainen ihminen ei sitä kuittia erikseen ala pyytämään ja ainoastaan toisille kiusaa tekevät alkavat niitä kuitteja toden teolla suurennuslasilla tuijottamaan.
Oletetaan, että käyt vaikka kampaajalla tai kasvohoidossa tai vaikka ottamassa tatuoinnin. Maksaessasi pyydät kuitin. Tuleeko sinulle hyvä mieli siitä kun lompakko täyttyy niistä kuiteista? Tuleeko sille yrittäjälle/työntekijälle hyvä mieli siitä, että voi todistaa toimivansa rehellisesti? Vai tuleeko verottajalle hyvä mieli, kun ihmiset erityisesti kyttäävät toistensa rehellisyyttä?

Otetaan toinen esimerkki, että rakennat vaikka taloa ja hyvä ystäväsi on sähkömies ja yrittäjä ja tarjoutuu vetämään sinne asuntoosi sähköt. Ystäväsi tulee ja asentaa ne sähköt sinne, hyvää hyvyyttään ja sen enempää palkkiota odottamatta koska ystäviähän tässä ollaan. Kuitenkin tulee jokin ongelma ja jostain syystä hommat ei sujukkaan ihan niin kuin piti ja sähköhommat vaativatkin ystävältäsi huomattavasti enemmän aikaa, kun alunperin oli ajateltu. Päätät antaa ystävällesi hieman rahallista hyvitystä, koska yrittäjänä toimiva ystäväsi menetti juuri työajastaan sen, mitä sinua auttoi.
Mainoksen sanoma:
Muista kuitenkin maksaa verot, niin sinulle tulee parempi mieli.

Tuosta jälkimmäisestä esimerkistä en tosin osaa sanoa, onko se tänäpäivänä edes mahdollista, koska ilmeisesti tuollaisista talkootöistäkin pitää maksaa palkkaa, koska eihän asiat nyt liian helposti voi sujua. Valtio ei halua ihmisten auttavan toisiaan, tai ihmisten keskinäisillä suhteilla olevan mitään rahallista merkitystä, koska verot, verot, verot ja valtion varat!

Hauskinta tässä on se, että vation taholta ajetaan konkurssin partaalle yrittäjiä ja pienyrityksiä sekä ihan perheitäkin, kun kaikesta koitetaan nyt väkisin repiä niitä verotuloja. Kaikki tekeminen kiristyy, byrokratia kasvaa ja ihmisten vapautta kontrolloidaan kieltolainsäädännöllä. Mitä tapahtuisi, jos byrokratian osalta hellitettäisiin, lopetettaisiin se ylimääräinen pilkunviilaaminen valvonnan osalta, annettaisiin ihmisten mennä vapaasti ja puhua ajaessaan puhelimella, vähennettäisiin asioiden kieltämistä lainsäädännöllä ja laskettaisiin se alkoholin verotus samalle tasolle kun muukin?

Voisiko ihan tosissaan käydä niin, että ihmiset olisivat tyytyväisempiä asuinmaahansa, autolla ajaessa tekstaamisesta aiheutuvat kolarit vähentyisivät, koska ajaessa voisi puhua puhelimessa, byrokratiaan menevistä varoista säästettäisiin huomattavasti ja verotuloja tulisi ovista ja ikkunoista, kun yrittäminen olisi helpompaa ja viinat ostettaisiin Suomesta? Absurdiako?

Rauhallisuuden tyyssija

Täällä maan kolkassa on ollut hyvin rauhallista. Ei tapahdu mitään mielenkiintoista raportoitavaa.

Töissä on sitä samaa pipetointia kun ennenkin. Kotona sitä samaa sohvalla röhnöttämistä, telkkaria ja niitä käsitöitä. Siinäpä se sitten olikin. Käsityöt on nyt vienyt ihan kaiken vapaa-ajan sen jälkeen kun ne kaivettiin kolostaan kesän jäljiltä.

Huomenna meillä on töissä tutkijoiden pikkujoulut. Se tarkoittaa siis ylipitkää työpäivää (8-22) ja helppoja ekstratunteja. Niistä mitään ekstrapalkkaa saa, mutta voi ne joskus pitää sitten vapaana. Eikä tarvitse nälästä kärsiä, kun pikkujouluihin kuuluu illallinen. Siellä on tosin vaan tuotekehitystiimi, joten muiden osastojen työkavereiden seurasta ei tule nautittua.

Tutkijapikkujoulujen kunniaksi värjäsin tänään hiukset. Oli jo sen aika, koska tyvikasvu tuntui olevan korvien tasalla ja väri haalistunut. Tosin kuten yksi miespuolinen työkaveri asian ilmaisi: "Kyllä aika paskat pikkujoulut saa olla, jos porukka alkaa tuijottamaan sun hiuksia." Miten tämänkin asian haluaa sitten ymmärtää... Ja äidille tiedoksi, että täällä on yksi, jonka hiusten latvat kaipaa hyvin kipeästi saksia.

Mutta nyt koukku takaisin käteen. Vinkiksi, että tylsyyden iskiessä Ravelry.com on aika kiva kaveri. Kattokaa nyt vaikka tätäkin.

Isännän sekoilut, osa 567

Eilen illalla Isäntä sammahti sohvalle. Siinä kun sitä yritin kiskoa ylös siitä sohvalta tavallisen epätoivoisesti, isän vaimon poika eli velipuolivaimikälie naureskeli sitä touhua siitä vierestä. Vihdoin pitkän yrityksen jälkeen sain sen siitä jaloilleen ja kuljetin vessan kautta sänkyyn. Sinä aikana kun itse kävin iltapesulla, Isäntä makasi siellä sängyssä pää jalkopäässä. Tovin yrittelyn jälkeen Isäntä kun edelleen oli sitä mieltä, että minä makaan väärin päin, päätin sen antaa koisia ihan miten päin tykkää.

Jossain kohtaa yöllä heräsin ja havahduin, että Isäntä ei ollut siinä vieressä enää. En jaksanut nousta ylös ja jatkoin tyytyväisenä unia.

Aamun koittaessa heräsin jälleen  havahtuen taas, ettei se Isäntä vieläkään ole siinä vieressä. Hieman alkoi mietityttämään Isännän sijainti, mutta päätin nukkua vielä hetken.

Lopulta heräsin kun Mindy tunki kaveriksi peiton alle ja Mufasa nukkui Isännän paikalla rapsutuksista nauttien. Hetken silittelin kissoja ja päätin nousta ylös, lähinnä sitä Isäntää etsimään. Huudahdin isälle alakertaan, että onko Isäntää näkynyt. Alakerrasta kuului hämmentyneellä äänellä: "eikö se siellä sun kanssa ole?" No ei ole, ei.

Etsin siskoni huoneesta, ei. Isän huoneesta, ei. Parvekkeelta, ei. Alakerrasta, ei. Vessasta, ei. Rappusten alta, ei. Sohvilta, ei. Mitä ihmettä!? Aloin pikku hiljaa huolestua, että se on lähtenyt ulos. Kävin vielä katsomassa sieltä makuuhuoneesta ja havaitsin, että Isännän puhelin oli poissa. Soitin sille. Se hälytti hetken ja meni varatuksi. Hämmästyneenä lähdin seuraamaan isän vaimoa ja isää takaisin yläkertaan.

Meanwhile Isännän tapahtumat:

Isäntä nukkua porskuttaa tyytyväisenä, kunnes herää siihen, että puhelin soi. Tottuneesti hän laittaa sen äänettömälle ja raottaa silmiään. Eriskummallisen ympäristön havaittuaan Isäntä avaa silmänsä kunnolla ja katselee kauhunsekaisesti puolelta toiselle. "Missä ihmeessä mahdan olla." Isäntä huomaa vieressään toisen nukkuvan hahmon ja nostaa päätään tunnistaakseen hahmon. Se on velipuolivaimikälie. Hämmästyneenä Isäntä nousee ylös sängystä ja hiippailee huoneen ovelle. Isäntä avaa huoneen oven ja kohtaa aulassa minut, isän ja isän vaimon, joka on juuri menossa etsimään Isäntää poikansa huoneesta. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, missä Isäntä on yönsä viettänyt.

Lopuksi haluan vielä kertoa, että velipuolivaimikälie on täysikäinen ja oli ilmeisesti nukkunut yönsä rauhallisen tietämättömänä vieressä spoonailevasta Isännästä.

Kummityty ❤

Kummitytöt on vaan parhaita. Itsekin olen niin ei-lapsi-ihminen kun vaan voi olla, mutta kun se kohta kolmevuotias kummityttö katselee niillä pyöreillä silmillään, niin vähemmästäkin siitä sydäntä lämmittää. Kummitytöllä on myös etuoikeus kaikkiin hienoihin ensimmäisiin käsitöihin, kuten pupuun ja hippoon. Niin se vaan menee.

Noissa käsitöissä on se, että ihmiset kun näkee ne, kaikki haluaa sellaisen, mutta harva tietää sen todellisen effortin siellä työn takana. Oikeastaan voisi sanoa, että kukaan muu kun käsityöihminen ei osaa todella arvostaa käsitöitä. Ymmärtänette kai, kuinka suuri kiitos se on, kun serkkutyttö kävi kummitytön luona ja kertoi, että se kummityttö oli tullut ovelle vastaan esittelemään sitä sun sille tekemää hippoa. Ja se kummityttö ei sen nähdessään toivonut sellasta, se vaan sai sen ensimmäisen.

Tosiaan, käytiin eilen sitä ihanaista tytyä ja sen siskokultaa (etuoikeuslistalla kovana kakkosena, kenties siipeilijä?) katsomassa. Nauroin varmasti kuukauden edestä niitä hassutuksia. Kummitytön sisko on siinä hauskassa vajaa vuoden iässä, jossa jaloilla pääsee ja sanoja on se yksi: "Moi". Näin siis voitte kuvitella kun se kummityttö poistuu siitä polkuauton päältä kuolaamaan pöydällä olevaa pullaa ja se sisko käyttää tilanteen hyväksi, menee siihen potkuauton päälle hämmästyttäen röyhkeydellään sen kummitytyn ja huudahtaa "moi!".

Toisen lähes kuolemaksi koituneen naurunremakan se kummityty sai aikaan, kun otti siskoltaan siskon lattiaan lyövän taskulampun ja tuli innoissaan pyytämään minua mukaansa. "Tule Ame katsomaan tavaroita minun kanssa" juosten samalla sohvan vierelle, asettuen mahalleen ja tiirailemaan sinne sohvan alle sillä taskulampulla. Löytyi sieltä muun muassa yksi ilmeisesti hukkaan joutunut siskon tuttipullo.

Ihana oli kyllä nähdä ikuisuudelta tuntuneen ajanjakson jälkeen. Ei enää näin pitkiä aikoja väliä.

Nyt varmaan pisimpien yöunien ikinä jälkeen kamat kassiin ja kohti Raumaa. Jos vielä yksi kuppi kahvia?

Viisuri gone!

Nyt se on ohi. Makasin siinä hammaslääkärin tuolissa kauhusta kankeana napit korvissa ja musiikkia kuunnellen. Itse hampaan poisto ei ollut todella kummoinen toimenpide. Olin varma että se pienen kokoinen naislääkäri upottaisi tongit suuhuni ja repisi sitä hammasta kaksi käsin irti. Todellisuudessa se väänsi ensin toiseen suuntaan, sitten toiseen suuntaan ja totesi, että irti on, hän nostaa sen vielä pois. Välittömästi tämän jälkeen sain harsotupon sinne hampaan jättämään koloon ja sitä piti purra, kunnes vuoto loppuu. Hetken kuluttua lääkäri otti tupon pois ja sanoi, että vuoto on loppunut.

En tiedä mistä hel*etin vuodosta se puhui, sillä tuo kolo on vuotanut KOKO päivän. Olen ollut päivän kotona (luojan kiitos), joten olen edes välillä päässyt sylkemään sitä verta myös ulos suusta, mutta olo on kun olisin nieleskellyt monta litraa tänään verta. Jatkuvasti suussa on veren maku vaikka olen välttänyt kun ruttoa koskemasta sitä koloa kielellä. Tuo kolo myös särkee ja syöminen on ihan törkeän hankalaa. Söin äsken ensimmäistä kertaa koko päivänä. Oli pakko syödä jotain pureskeltavaa kun alkoi huimaamaan.

Toisin sanoen toimenpide oli helppo kuin mikä, mutta nämä jälkiolot ei ole kehuttavat.

Tänään satoi Turkuun myös ensilumi. Olemassaolollaan se muistutti meitä talvirenkaiden vaihtamisesta. Tosin, oltaisiin vaihdettu ne tänään joka tapauksessa, mutta sainpahan luistella Isännän työpaikalle vielä kesärenkailla. Tuskin tuo kauaa maassa viihtyy, nyt jo sataa vettä.

Join eilen pienimuotoiset "suojakännit". Toisin sanoen join viisi olutta, vaikka viimeaikoina olen jättänyt iltaoluet oikeastaan kokonaan väliin. Siihen oli kaksi syytä. Ensinnäkin, kaverini sanoi, että hampaanpoiston jälkeen ei saa juoda olutta, joten oli juotava vähän varastoon. Toiseksi, en olisi ikipäivänä saanut unta, jos olisin täysin selvinpäin maannut sängyssä pohtien aamun koettelemuksia. Tuli myös todistettua, että kissat tosiaan ovat parempia lohduttamaan, kuin Isäntä.
Esimerkkinä eilen illalla kun sanoin, että "Pelottaa se huominen, et halua mennä sinne", niin Isäntä vastasi, että "No hyi hemmetti, en mäkään haluis mennä" ja jatkoi kännykkänsä näpyttelyä. Hetken päästä Mufasa käveli rintakehäni päälle, katsoi minua hieman väsynein silmin ja kävi makaamaan ja kehräämään rintakehäni päälle pieni karvainen pää kaulaani vasten.

Myöskin tänään päivällä kun puudutuksen vaikutus alkoi loppumaan ja makasin sohvalla tuskissani kun unikaan ei tullut, kissat oli seurana. Ne oli siinä. Just siinä. Siinä missä minäkin.

Oli Mindykin, mutta siitä ei ikinä saa kuvaa.

Huomenna töiden jälkeen suunta kohti Helsinkiä ja kummitytyä morottamaan! Isäntä menee sinne töiden puolesta jo päivällä. Kumpa tämä kipu helpottaisi illan myötä. En todella kuvittele syöväni huomenna normaalisti, mutta jos lämmintä kahvia pystyisi juomaan, eikä tarvitsisi tätä verta nieleskellä. Phuh!

Hyvästi kumppani!

Tänään piti olla hauska päivä! Minun piti viettää laatuaikaa ja viimeistä iltaa hyvän kumppanini kanssa. Ajateltiin mennä elokuviin, syödä rutosti popkornia ja käydä Teerenpelissä nauttimassa olut jos toinenkin.

Suunnitelmasta huolimatta aliarvioisin pipetointinopeuteni ja työn laajuuden pahasti, kun kahden aikaan iltapäivällä aloitin pipetoimaan kahta 384-kuoppalevyä (384 kuoppaa/levy), molemmat kolme kertaa (reagenssit ja näyte). Parin tunnin sijaan se kesti neljä tuntia. Pipetti kädessä. Peukalo krampissa. Selkä jumissa. NELJÄ TUNTIA!

Elokuvateatterin, jättimäisen popkorniannoksen ja Teerenpelin panimon oluen sijaan lähdin töistä kuuden aikaan, etsin ikuisuudelta tuntuvan tovin parkkipaikkaa apteekin edestä saadakseni saippuaa seuraavaa suihkuani varten, odotin rautatien puomien takana vekslaavaa junaa ja saavuin seitsemän tienoilla kotiin. Ensimmäiseksi korkkasin jääkaapista sen kauan odotetun oluen. Leffateatteri saa tänään jäädä. Uusi suunnitelma viimeisen illan osalle on kebab, sauna ja Supernatural.

Kebaba á la Melisa.

 Viimeiseksi tänään tapahtuu hyvän kumppanini viimeinen valelu.

Viimeinen valelu.

Kauan palvellut ystäväni viisaudenhammas poistuu huomenna keskuudestamme. Hän jättää jälkeensä suuren aukon, paljon surua ja ennen kaikkea jännitystä. Olen melko varma, etten selviä huomisesta hengissä. Ottaisin huomenna pienen rentouttavan väkevän ennen toimenpidettä, mutta koska toimenpide tapahtuu Turun toisella puolella aamulla 8:30, taitaa olla parempi, etten herää normaalia aiemmin ainoastaan ryyppäämään aamulla. Kuitenkin autolla sinne pitäisi päästä.

Hampaiden kiristystä ja levottomia unia. Huomiseen!

Kun Isännällä kävi tappi "siellä"

Tuossa vuosi takaperin Isäntä halusi välttämättä ostaa kiukaalle sellaisen vettä ruikkivan koristeen. Siis ihan sikakäytännölliseksi kapistukseksi se on oikeasti vielä ihan susiruma. Siis sellainen tällainen:

Siitä ei tosin ikinä tule noin hienoa suihkua. Se vaan
ruikkii niitä pisaroita mihin sattuu.

Ja vielä video samaisesta:

Nyt se vehje on asetettu kiukaalle omasta toimestani ja jostain syystä se on hieman kenossa. Koska juuri nyt istun (jälleen) erittäin mukavasti tässä sohvalla, en jaksa mennä ottamaan siitä kuvaa ja joudutte harmittavasti tyytymään näihin teitä varten netistä löydettyihin todellisuudenkorvikkeisiin.

Tuossa tovi sitten istuskelin saunan lauteilla yksinäni. Isäntä avasi saunan oven ja astui alimmalle "puupenkkiaskelmalle", joka horjahti käynnistäen tilanteiden ketjun, jossa Isäntä kaatui seinässä olevaa saunanaulakkoa päin niin, että "tappi upposi perseeseen". Isäntä jäi pelästyneenä seisomaan alimmalle askelmalle voivottelemaan takapuoltaan edellä mainitun Solinan ruikkiessa kuumaa vettä sen paljaille jaloille.

Vahingon ilo on paras ilo. Ei meinannut naurusta tulla loppua kun loukkaantunut Isäntä pääsi vihdoin lauteille istumaan. Kyllä sitäkin sitten vähän nauratti, vaikka "siihen tulee ihan varmana mustelma".

Halloweentunnelmia

Halloween ja viikonloppu on taas takana. Joulua odotellessa.

Viikonloppu meni taas vähän turhan nopeasti. Olo ei jotenkaan ole yhtään rentoutunut ja huomenna pitäisi mennä töihin. Se on kumma kun ei saa aamuisin enää kunnolla nukuttua ja joka aamu, jopa viikonloppuisin tuntuu, ettei saa tarpeeksi nukuttua.

Mitään pukeutumistouhuja ei ollut. Halloweentunnelmissa tuli kyllä uusi kaveri valmiiksi. Kohta saakin facebookin coverphoton taas uusia.

Ensiviikko tulee olemaan melko kiireinen. Valmiiksi jo kauhistuttaa torstainen hammaslääkäri. Harvinaisen surkean hammaslaadun ansiosta olen saanut koko ikäni juosta hammaslääkärissä ja nyt viimekerran ilouutisten saattelemana torstaina aloitetaan viisureiden poisto ja taas joidenkin hampaiden paikkaaminen. En käsitä miten ne hampaat voi reikiintyä vaikka niistä kuinka pitäisi huolta! Kaiken lisäksi ne reiät ei edes vaivaa, joten niiden olemassaolokin tuntuu lähes mahdottomalta.

Kohta silmät kiinni ja kohti taas alkavaa viikkoa!