Lauantaiaamu alkoi kotona siivoamisen merkeissä, sillä onhan Isännän (ehkä) kivempi tulla siistiin kotiin. Siinä siivoamisen tohinoissa bongasin myös yhden maton alle liiskautuneen kakkakikkareen, mitä oli muuten aivan hulvattoman hauskaa raapia lattiasta ja pestä matosta irti. Asialla oli ilmeisesti ollut Mufasa, sillä salainen kätkö paljastui kun Mufasa kesken leikin pysähtyi ohimennen hiukan peittelemään yläkerran aulan pikkumattoa, jossa ei päällepäin näkynyt mitään.
Lauantaina oli olevinaan kiire, sillä taloyhtiön syystalkoot alkoi puolen päivän aikaan ja halusin alta pois hyvissä ajoin. Loppujen lopuksi olin kymmenen aikaan suihkun raikkaana autossa matkalla kohti Raumaa hermot aamukahvin puutteesta kireänä ja kuunnellen kissojen huutoa takapenkiltä. En ollut edes vilkaissut kelloa, kun koko aamun olin kiireestä varma. Kahvikupin kuvat silmissä pääsin Raumalle äidin aamupala/brunssipöytään, joka ei koskaan jätä nälkäiseksi.
Lauantaina otettiin äidin ja siskon kanssa varaslähtö valmistumisen juhlistamiseen. Vähän oli hankalaa sanoa sitä sanaa "valmistuminen", koska olen koulun puolesta edelleen epävarma, vaikka kaiken pitäisi olla kunnossa. Yksi entinen työkaverikin onnitteli naurahtaen kun tiedusteltuaan "mitäs sä tääl?" sai vastauksen "mä vähän niinku valmistuin".
Itse valmistumista en sen koommin ajatellut juhlistaa, mutta tietenkin nämä läheisimmät ja suurin tuki saavat jossain vaiheessa kahvia.
Valmistumisen kunniaksi nostettiin siis muovista oluttuoppia jääkiekon tahdittamana Äijänsuolla kannustaen siinä sivussa Lukko voittoon (3-1). Siinä vaiheessa Isäntä oli vielä mukana, mutta siitä jatkettiin naisten kesken "kissan kellariin" syömään. Ruoka oli maukasta ja täyttävää. Ilta huipentui eeppiseen Toripöllö-kokemukseen. Robinin Boom Kah -karaoke-esitys ajoi meidät ulos odottamaan kyytiä (koska minä en sellaista kuuntele). Ulkona näytimme ilmeisesti eksyneiltä ja yksinäisiltä, sillä kiinnitimme yllättävän monen huomion siinä seisoskellessamme. Hauskin oli ehkä yksi unkarilaispoika, jolta äiti olisi halunnut tiedustella, että "ooooh, are you hungry?!?" Kaveri oli selvästi hyvä tyyppi, sillä oli edellisenä iltana ollut Porissa Lukon kannattajien riveissä naureskelemassa ässäfaneille. Jopa minun kävi niitä faneja vähän sääliksi, sillä Lukko oli viimeisessä erässä noussut 3-1 tilanteesta 3-4 loppulukemiin saaden voittomaalin viimeminuuteilla.
Nyt tässä matkataan takaisin Turkuun. Autossa seurana on kissat ja se kauan odotettu Isäntä, joka on viikonlopun selvinnyt lainavaatteissa, sillä kaikki mukana olleet vaatteet olivat oksilla koristeltuja ja teemaltaan "ei kukaan nää". Kotona Isäntää odottaa sauna ja partakone.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti