Karkki vai kepponen?

Tänään tuli kotiin flunssainen Isäntä! Tuli kotiin myös sohvapöytä!

Siis tää on kuulkaa NIIIN hieno! Kodin1:sen Carrington-sohvapöytä! Kuolailen siitä myös niitä yöpöytiä, joita ei olla tosin päätetty hankkia. Tai noh, Isäntä ei suostu, koska ne maksaa 200e/pöytä.

Siinä se komeilee! Ja ihana laatikot, mihin saa kaukosäätimet, 3D lasit ja käsityöt!

Tietämättämme tehtiin oikeen ekoteko!

Mufasa hyväksyi heti!

Kävi tuossa hauska juttu juurikin äsken. Ovikello soi. Isäntä menee avaamaan oven.

Lapset: "Karkki vai kepponen?"
Isäntä: "No kumpi parempi olis?" (myöhemmin Isäntä sanoi miettineensä, että "mitä siitä kepposesta tapahtuu?")
Lapset: "Vaik molemma!"
Isäntä: "No jos mä otan sen karkin kuitenki!" Mufasa kävelee ovelle ihmettelemään lapsia ja lapset rapsuttavat Mufasaa. Isäntä menee keittiöstä hakemaan auton avaimia.
Isäntä: "Käydääs tuolla autolla!"

Autosta Isäntä oli kaivanut bisbis-lakulaatikon, avannut sen ja antanut lapsille luvan ottaa "omantunnon mukaan sitte vaan!" Lapsoset vähän ihmeissään olivat toki tiedustelleet, että "montako sitten oikeen saa ottaa." Isäntä siihen todennut, että "sen verran kun hyvältä tuntuu, mutta älkää ihan kaikkia viekö, jos joku muukin tulee vielä kyselemään". Kauhean ahneita lapsia ei ollut kyseessä, kun jokainen oli ottanut pussukkaansa kaksi lakua.

Mitä minä sillä välin tein? Ennen ovikellon soimista vastasin Isännän puhelimeen ja naureskelin Isännän kaverin korvaan.

On se niin kiva kun se on kotona! <3 Tosin, juuri se on tuossa tekemässä taas lähtöä, poikien peli-iltaan.

Kissa ympyrässä

Jotkut on ehkä kuullut siitä kissa-jutusta, jossa lattialle tehdään ympyrä ja kissa menee siihen ympyrän keskelle istumaan. Tämä liittyy jotenkin kissan luontaiseen tarpeeseen kontrolloida tarkkaat rajattuja alueita. Kun työkaverini tuli ja näytti minulle kuvan kissastaan, joka istui lattialle rajatussa ympyrässä, mitä muuta todellinen kissaihminen voi tehdä, kuin koittaa sitä kotona. 

Kotiin päästyäni kävin oitis hakemassa vanhaa trikookudetta ja rajasin lattialle ympyrän. Seuraavassa videossa näette Mufasan reaktion.

Ei nyt ihan ollut Mufasan juttu tämä ympyrä. Mindyä ei kiinnostanut senkään vertaa, vaikka nostin sen oikeen katsomaan sitä ympyrää. Sen sijaan se kiehnäsi jaloissani ja kurnaili. (Piti sellaista "kurnau"-ääntä.)

 Seuraavana päivänä (tänään) töissä tietenkin näytin kyseiselle työkaverille videon. Muutaman naurahduksen jälkeen hän sanoi, että "eikös sen ympyrän pitänyt olla valkoinen tai vaalea?"

No paska. Ei muuta kun heti kotiin päästyäni etsimään jotain valkoista. Lopulta keksin tietokoneen laturin ja testasin uudelleen. Seuraava video kertoo reaktiosta valkoisella rajattuun ympyrään.

Se siitä. Meidän kissat ei tajua ympyröiden päälle. Ilmeisesti niiltä puuttuu se "luontainen vietti", jonka perusteella niiden pitäisi hallita tarkkaan rajattuja alueita. Eipä nuo kyllä kauhean kontrolloivia ole. 

Mindy on kyllä niin huomionkipeä kun Isäntä on poissa. Mitään ei voi tehdä ilman neidin läsnäoloa. Lopuksi perinteinen bloggaajan "enhän vaan häiritse"-kissakuva.

"En kirjotan sun kanssa!"

Miks se on just tänään poissa?!

Isäntä lähti taas eilen reissuillensa ja taitaapi olla koko viikon pois. Isäntä on taas pois kun olisi jotain juhlimisen arvoista, meinaan tuli Turun AMK:lta vihdoin se kauan odotettu kirje! Tuli myös kiinasta yksi postilähetys.

Joku oli astunut sen AMK:n kirjeen päälle ja se oli ihan ryttynen!

Sisältö!

Tänään tuli myös sieltä kiinasta iPadiin uusi suojakotelo. Se iPad on Isännän mukana jossain Vaasan tietämillä.

iPadin suojakotelo.

Myöskin Isännän lapaset tulivat valmiiksi.

Huomaa Rauman Lukko -väritys.

Tänään on myös TPS-Lukko peli, joka olisi ollut juuri sopivasti tuossa vajaan kilometrin päässä.

Kodin ykköseen on saapunut meidän tilaama ja maksama sohvapöytä. Se odottaa nyt siellä noutoaan ja Isäntää, koska en minä sitä yksin saa tänne kannettua.

Autokin pitäisi pestä. Isäntä sen yleensä pesee työpaikkansa toimiston pihalla, mutta se on edelleen siellä Vaasassa viikon.

Nämä on näitä päiviä, kun on sellainen "miks just nyt"-olo. Voishan sitä itsekin saada aikaiseksi, mutta saamaton kun on... Sitäpaitsi pitää jotain uutta käsityötä alkaa väkertää. Ajattelin, josko Punainen Leijona ja perhe saisi uusia jäseniä. 

Tommosen tein valmiiksi. Oli keväästä jäänyt puolitiehen.
Aika pieni siitä tuli.

Noh, onneksi on käsityöt. Ja kissat. Ja sohva. Ja viltti. Ja telkkari. Ja ruokaa.

Pakollinen syyspäivitys (taas)

Tiedättekö mistä tietää, että on syksy?

Annan vinkin. Kuvassa näkyy kaksi vinkkiä ja kuvasta vasemmalla kuvan ulkopuolella on yksi näkymättömissä.

Pöydän kulmassa näkyy syksyllä maistuva rommitoti, pöydällä kesävarastosta kaivetut käsityöt ja kuvan ulkopuolella alkavaa flunssaansa valitteleva Isäntä. 

Totta tosiaan, käsityöt on taas IN. Tein viikonloppuna valmiiksi keväällä aloittaman pupun ja aloitin Isännälle kauan lupaamani Lukko-väritykselliset nukkalapaset á la mummu. Ne on merinovillasta ja aivan taivaallisen ihanan pehmeät. Tätä tämä syksy ja talvi tulee taas olemaan. Käsitöitä <3

Muovimattojen puolesta!

Me katseltiin asuntoja esittelyissä ja netti-ilmoituksina aika paljon tuossa jokin aika sitten, ennen kun tätä asuntoa ostettiin. Huomasin, että puuta pidettiin ensiarvoisena lattiamateriaalina. Asuntoilmoituksissakin parkettilattioita korostettiin. Jos oli kyseessä muovimatto, sitä tuskin mainittiin tai sitten se luki jotenkin sivuseikkana jossain välissä.

Siis puulattia on ihan paska! Muovimatot rules! Olen jo pidemmän aikaa ollut tätä mieltä ja viimeyönä meni kuppi lopullisesti nurin.

Muutama seikka muovimattojen puolesta:
- Muovimatto on helppo pitää puhtaana ja sen voi pestä melkein millä vaan.
- Muovimattoon ei jää vammasia skraiduja kun sen pesee.
- Muovimatto ei turpoa kosteudesta kuten puulattia.
- Muovimatto ei kutistu kuivalla kelillä, kuten puulattia.
- Muovimatossa ei näy naarmut kuten puulattiassa.
- Muovimatto on paljon lämpimämpi kuin puulattia.
- Muovimatto on halvempi kuin puulattia ja näin myös se on helpommin ja halvemmin uudistettavissa.
- Muovimatolla koti-ikävästä levottoman Popikoiran kynsien äänet eivät kuulu yhtä kovaäänisenä keskellä yötä, koko yön.

Siinä se, haluan muovimaton!

Muutenkin oli aivan täydellinen yö. Isäntä löi minua silmään vain kolme kertaa ja vain kerran iski kipeästi kyynerpäällä kylkiluiden väliin.

Haluan myös leveämmän sängyn.

Ainut loistava asia oli se, kun Isäntä meni aamulla kynsien rapinaan tuskastuneena alakerran sohvalle Popikoiran kanssa ja sain nukkua aivan rauhassa. Nukuin puoli kahteentoista, mikä on hyvin hyvin poikkeavaa nykyään. Puoli kolmelta Isäntä totesi, etä "onpas hauskaa, kun tuo kello näyttää puoli kolmea, vaikka se onkin oikeasti puoli kaksi."

Vaikka kellojen siirto on mielestäni täysin turhaa ja naurettavaa, tänään se oli oikeasti aika jees!

Lauantaikooma

Ensimmäiset valmistujaiskahvit on nyt tarjoiltu. Saatiin myös paljon kaikkia odottaneita hommia tehty. Käytiin muun muassa ostamassa pöytäliina, kiinnitettiin kello ja kalenteri seinään ja kaikkea tällaista pientä.

Tässä pohdin, että mitäs nyt sitten vielä tänään. TV:stä tulee Lukon peli, jota Isäntä istuu sohvalla tapittamassa. Kiire ei ole minnekään. Mitäs jos kävisin vetämässä kollarit päälle, hakemassa käsityön tähän viereen ja keittäisin vähän glögiä.

Jotain tekisi kyllä mieli tehdä. Etenkään Isäntä ei ole valmis koomaamaan koko iltaa kaksin kotona.

Lopuksi lahjakukkapuska ja uusi pöytäliina.

Kukkien vasemmalla puolella Isännän sääasema.

Matalaliitoa

Me tehtiin tänään pikkupizzoja pizzakivellä! Laittaisin tänne teille kuvan niistä, mutta tilanne on se, että olen nyt vihdoin sohvalla viltin alla yöpaitasillani, enkä vaan yksinkertaisesti jaksa!

Tänään kun pääsin töistä, tultiin pikaisesti käymään kotona käyttämässä Popikoira pissalla ja laittamassa pizzataikina nousemaan. Siitä lähdettiin hakemaan autoa meidän omamekaanikolta, Popikoira tietenkin mukana.

Olen naureskellut sitä omamekaanikko-mainosta kun tulee radiosta, Suomipopilta tai Rockilta. Meillä on meinaan sellanen omamekaanikko, vaikkei olekkaan Volvon. Siellä on Jubsu käynyt huollettavana ja sinne meni nyt tämäkin "Sissi". Siihen laitettiin lohkolämmitin ja sisätilapistoke ja tehtiin jakohihnaremontti. Se sisätilapistoke on tällaiselle talvea rakastavalle vilukissalle siis aivan ehdoton! Ne kaikki kolme aamua kun lähdin töihin kylmällä autolla, kaipasin sitä kun kameli hiekkaa. Nyt, vihdoin se on siellä!

Kotiin päästyämme alettiin paistaa niitä pikkupizzoja ja siinä menikin sitten koko ilta. Isäntä paistoi ja minä valmistin. Oikeen liukuhihnalta niitä tuli. Nyt saatiin vihdoin makeat uuniin ja seuraavat puolitoista tuntia TV:tä, kunnes ne saadaan pois uunista.

Mua väsytti ihan tajuttomasti, kun tulin tähän sohvalle. Isäntä laittoi TV:n päälle ja ennen kun se ehti laittaa Netflixiä päälle, telkkariin aukesi TV2. Sieltä tuli Tartu Mikkiin jatkot. Toi ohjelman juontaja on mun mielestä jotenkin todella ällöttävä, mutta siellä oli Ville Pusa. Ennaltaan minulle lähes tuntematonta kuuntelin huumaantuneena kun se lauloi Musea. Se veti ihan käsittämättömän hyvin. Siis kaikki ne biisit, mitä se veti, se veti niin hyvin! Toinen yllätys oli toi Janna Hurmerinta, joka veti myös aika tosi hyvin. Se näyttää jatkuvasti siltä, että se antaa ihan kaikkensa. Toi eläytyminen ja tunne on varmaan aika tosi jees live-esiintymisissä.

Mut nyt jatkan jumitusta ja toljottelua.

Unia kaikki!

Aika pelottavaa...

Oudoin juttu sattui tänään!

Mun sisko on siis Helsinki International Horse Showssa harrastusmielessä hommissa ja sen koira on meillä hoidossa. No tänään siltä tuli viesti, että joku tyttö on koko päivän hokenut sille, että se (sisko siis) muistuttaa ihan sen yhtä vanhaa koulukaveria Turusta. Jossain kohtaa päivää se tyttö oli taas sanonut, että "sä kyllä muistutat ihan yhtä Amea, jonka kanssa kävin Turussa koulua!"

Oltiin kyseisen tytön kanssa samalla luokalla AMK:ssa ensimmäisen puolen vuoden ajan, kunnes hän päätti lähteä muualle kouluun. Hyvä päätös ei siinä, mutta miten se osaa yhdistää meidän, kun se on nähnyt mua ainoastaan vajaan puolen vuoden ajan koulussa ja siitä on nyt kolme vuotta aikaa. Ei me nyt niiin samanlaisia olla, vaikka onhan ihmiset sanonu, että meillä on samanlainen nauru.

Aika pelottavaa.

Kuulemma liikkeet, eleet, ääni ja nauru ja kaikki on ihan samanlaista.

No kuitenkin mystiikasta puheenollen, meille on nyt ilmestynyt kahteen paikkaan mystisesti pissaa. Pistorasiaan yläkertaan ja alakerran olohuoneen matolle. Vaihtoehtoja on oikeastaan kaksi; Popikoira ja Mufasa. Joko Popi stressaa kissoista niin, että päästelee stressipissoja tai sitten Mufasa on tarkka reviiristään. Kumpa se olisi Popi, sillä Mufasan pissailusta voi olla vaikea päästä eroon jos se alkaa taas merkkailemaan. Tällä kertaa ei kastrointi enää auta.

Kämpän pitäisi olla esittelykunnossa lauantaina, kun isovanhemmat, kummit ja äiti tulee kylään. Olisi huomattavasti kivempi kaikkien kannalta, jos kämpässä ei haisisi sillon pissa.

Täytyy selvittää tekijä tämän takana.

Note to self

Unohdin tänään kännykän kotiin.

Note to self: Älä koskaan enää unohda kännykkää kotiin.
Note to self 2: Jos kuitenkin unohdat sen kotiin, palaa hakemaan se, vaikka myöhästyisitkin töistä.
Note to self 3: Ellet kuitenkaan palaa hakemaan sitä, älä ikinä suunnittele sille päivälle mitään ylimääräistä, mene vain töistä suoraan kotiin.

Oli ihan mielenkiintoinen päivä. Kävin töiden jälkeen hoitamassa kaupungissa yhden asian. Sovin facebookin kautta töistä käsin Isännän kanssa, että tapaamme Isännän työpaikan edessä 16.10. Olin jumissa ruuhkassa, seisoin siis käytännössä paikallani voimatta tehdä mitään. "Voisin soittaa Isännälle", ajattelin. Niin, eihän sitä puhelinta ole mukana. Olin aivan varma, että Isäntä odottaa ja palelee pihalla luullen, että minulle on tapahtunut jotain. Ja minä istuin ruuhkassa.

Miten tämä on mennyt tähän, että kun se puhelin oikeasti jää kotiin, on koko päivän ihan hukassa!? Monta kertaa tuli töissäkin mieleen jotain Isännälle kerrottavaa tai ilmoitettavaa, mutta eihän minulla ollut sitä puhelinta. Juuri tänään, kun minä olin tavoittelemattomissa puhelin kotona, oli minulle tullut tekstiviestinä muistutus huomisesta hammaslääkäristä, liittymä oli vaihtunut ja siskoni oli yrittänyt tavoitella minua, kun toi koiransa meille hoitoon. Kaikki juuri sinä päivänä, kun se kännykkä oli kotona.

Noh, loppu hyvin, kaikki hyvin. Uusi auto on nyt Liedossa, siihen asennetaan lohkolämppäri ja sisätilapistoke (<3), siskon auto on väliaikaisena kulkuvälineenä, yksi koira on meillä hoidossa, Mindy piilottelee verhon takana, Isännän uusi Oneplus One -puhelin tuli (koska Jolla on ihan paska) ja ollaan lähdössä koiran kanssa iltalenkille.

Muistakaa kaikki huomenna ottaa kännykät mukaan. Ja pitäkää peukkuja, huomenna on purentavika-hammaslääkäri.

Mindy piilossa. "ei kukaan nää".

Hoitokamu. Se on kaveri parhaimmillaan keittiössä.

Maapallon pelastamista

Ostettiin tosiaan se uusi auto ja siellä leijaili sellainen lievä spaddun haju. Isäntä meinasi autoa ostettaessa, ettei se ole ongelma laisinkaan, kun heillä töissä on otsonointilaite, joka poistaa hajun helposti. Tänään oli tarkoitus, että Isäntä heittää minut töihin ja vie auton päiväksi työpaikalleen käsiteltäväksi. Siinä eilen illalla nukkumaan mennessäni aloin pohtimaan asiaa. Herätin joka Isännän keskustelemaan asiasta kanssani.

Jos ilmasto lämpenee otsonikadon vuoksi, niin miksi me ei vaan laiteta otsonointilaitteita ruksuttamaan? Mehän voitaisiin lennättää niitä tonne ilmakehään ja tehdä sitä otsonia sinne lisää!

Kyllä ne tiedemiehet on tyhmiä, kun ei tätä ole tajunnut! Minun pitäisi vähintään saada tästä Nobelin palkinto!

Maapallon pelastamisen lisäksi olen tänään taistellut verhojen kanssa. Verhoja pitäisi siis lyhentää, koska huonekorkeus muuttui 260 cm:stä 220 cm:iin. Lyhensin ensimmäisen verhon neljästä ja siitä tuli todella ruma ja itkin verikyyneleitä lähes koko ajan. 

Ensinnäkin, ompelukone vittuilee minulle. Mikä ihme siinä on, että se alalanka katkeilee vähän väliä!? Ompelukone ei toiminut lainkaan ja verho on liian pitkältä matkalta alareunasta kaksinkerroin. Itku tulee! AIVAN SAMA! Nyt meillä on olohuoneessa YKSI verho ja olen melko varma, että siihen se saa jäädä! Ompelin viimeisen metrin käsin, kun ompelukoneella onnistuin vaan vääntämään neulan ja katkomaan lankaa! Laitan kuvan, jos joku vaikka tietää, mikä sitä vaivaa! Ilmeisesti on käyttäjässä vika, en ole koskaan kovinkaan hyvä tuon ompelukoneen kanssa ollut.

Ylälanka on ihan normaali (suurimmaksi osaksi).

Ja se alalanka. Se katkeaa, pitää hassua ruksutusta ja jatkaa matkaa?!

Ja se saa*anan verho!! Tuolta oikeasta reunasta näkee sen kaksinkertaisuuden.
Yhyyy!

Ainiin, ja kyllähän se haju sieltä autosta lähti!

From the boat!

Se oli joku Porin Ässien teemaristeily. Ensivaikutelma oli aika surkea, kun katseltiin niitä Ässä-paitoja siellä odotusalueella. Loppujen lopuksi hyvin vähän ne siellä meidän menoa häiritsivät. Tosiaan huomattiin satamassa kun saatiin auto parkkiin, että minä olin unohtanut laukkuni kotiin. Siis sen laukun, jossa oli kaikki ihovammaisen voiteet ja ihonhoitotuotteet ja vaihtovaatteet. Kuka niitä hygieniatarvikkeita edes tarvitsee?! Ja tulipahan ostettua kalleimmat alushousut ikinä! Ne maksoi 16,90e.

Hauskaa oli! Ilta venyi pidemmälle kun olisin ikinä osannut kuvitella ja mentiin sänkyyn joskus 6 aikaan. Pidempääkin olisi varmasti jaksanut, mutta siinä kohtaa alettiin katsomaan kelloa ja vähän pelästyttiin. Isäntä olisi mielellään jatkanut pidempäänkin, mutta oltiin jo aiemmin sovittu, ettei kukaan kuljeskele yksinään.

Pelattiin Isännän kanssa myös Black Jackia ja rulettia. Omille jäätiin, mutta pääasiassa koska minä toimin rahastonhoitajana. Suurta hupia uhkapelimaailmassa antoi myös se Toy Storystakin tuttu laite, jossa sellaisella kouralla yritetään saada pehmolelua sieltä laitteesta. Se hemmetin koura tiputti aina sen lelun sinne takaisin. Lopuksi kuitenkin vihdoin saatiin siskon koiralle tuliainen:

Minion

Laivasta sen verran, että ei se kauhean kummonen ollut. Pidin Silja Europasta huomattavasti enemmän kun Baltic Princessista. Laivaan mentäessä siellä hyttikäytävät oli täynnä rättejä (ilmeisesti siivoojien tapa merkitä siivotut huoneet), käytävillä haisi ihan järkyttävästi oksennus ja laiva tärisi ihan törkeän paljon. Toki viime reissusta Europalla on jo tovi, mutta muistaakseni se ei ehkä ihan niin paljoa heilunutkaan. Tämä oli jatkuvasti vähän kallellaan. Yleisilmekin Europalla oli huomattavasti siistimpi.

Kotona odotti kissat ihan kun ei oltaisi poissa oltukaan, mielissään toki saapumisestamme. Saas nähä miten ensiyö menee kun kissat on nukkunut melkeen 2 vuorokautta.

Ja tosiaan, nyt se auto vihdoin vaihtui. 

Rakas Jubsu!

Passatti.

Matkalla kotiin uudella autolla.

Meinasi tulla kiire, kun tuo uusi auto oli oikeasti aika ruokottomassa kunnossa sisältä. Sitä olisi saanut kuurata ja jynssätä vaikka kuinka kauan, mutta aikataulun vuoksi jouduttiin vaan nopesti imuroimaan ja pesemään se. Pestiin toki sisältäkin. Hieman toki harmitti rakas Jubsu jättää sinne. Ajateltiin, että jos jossain vaiheessa tarvitaan toista autoa, käydään hakemassa se takaisin. 

Mutta nyt saunaan!

Allmost on the boat!

Auto lähti mukaan ja laivareissu alkoi loistavasti unohtamalla kassi kotiin. Kuka nyt puhtailla kalsareilla tai hygieniatarvikkeilla tekee mitään? Onneksi on sisko mukana, joka lohdutti sanomalla, että ainakin on helpompi roudata kaljat kotiin kun ei ole mitään ylimääräistä kassia!

Nyt odotetaan täällä terminaalissa laivaan pääsyä.

Check in automaatissa, check!

Torkuttamisen teoriaa

Torkuttaminen, tuo taivaan lahja aamu-unisille! Miten alkaisi päivä ilman torkkua?!? Voin kertoa, kamalasti. Mikään ei ole ihanampaa kun herätä aamulla herätyskelloon ja huomata, että sinullahan on vaikka kuinka paljon aikaa vielä nukkua. Käännät kylkeä ja hautaudut ihanan lämpimän peiton alle.

Sekä Isäntä, että minä olemme torkuttajia. Isäntä on huomattavasti sitkeämpi ja usein siinä käy niin, että minä herään Isännän torkkuihin ennen kun se itse. Tähän on kuitenkin ratkaisu!

Rakkaat lukijat!

1. Älkää koskaan luottako YHDEN herätyskellon torkkuun!
Tässä voi käydä niin, että torkkunapin sijaan laitatkin herätyksen pois päältä. Tästä ei tykkää pomo, etkä sinä, kun huomaat yhdeksän aikaan, että töissä piti olla kahdeksalta ja viikkopalaveri on jo alkanut. Paska!

Ratkaisu: Osta kunnon herätyskello, jossa on aivan kamalan hirveä herätysääni ja laita se aina soimaan siihen aikaan, kun sinun ehdottomasti viimeistään pitää nousta ylös, että ehdit! Voit myös laittaa kännykästä yhden herätyksen sijaan monta herätystä. Ainakin iPhonessa saa lisättyä herätyksiä ja omani näyttääkin tältä:

Tämä vielä jatkuu, eikä suinkaan lopu tähän. Tästä voi aina valita, miten haluaa torkuttaa!

2. Heräät kumppanin herätyskelloon ennen kumppania!
Tämä on raivostuttavinta ikinä! Toisen herätyskello soi, eikä se herää sammuttamaan sitä! Yrität töniä, tökkiä ja sanoa jotain suu kuivana, mutta mikään ei onnistu. Lopulta viskaset itseltäsi peiton pois päältä, kumppanilta peiton pois päältä, ylidramaattisesti hyppäät kumppanin päälle yrittäessäsi sammuttaa sitä herätystä, huomaat, ettet osaa käyttää kyseistä kapistusta, heität kapistuksen seinään ja päivä on pilalla. Molempien päivä, koska kumppanilla ei ole enää puhelinta.

Ratkaisu: Uneliaamman kaverin herätyskello menee päälle vasta sitten, kun sinun pitää viimeistään herätä. Mikäli uneliaampi kumppani menee myöhemmin töihin, ostakaa sohva, jolla on hyvä nukkua.

3. Aamulla nukut pommiin, etkä muista, että olisit edes herännyt herätyskelloon.
Tämä johtuu todennäköisimmin siitä, että olet immunisoitunut herätyskelloosi. Kannattaa vaihtaa herätysääni tai ostaa uusi herätyskello. Herätyskelloja kannattaa ostaa samalla useampi. Sellainen, mistä ei lopu akku kesken kaiken, sellainen mikä toimii verkkovirralla ja sellainen mikä toimii patterilla. Ihan vaan varoiksi. Ellei tämä auta, olet todennäköisesti vain surkea torkuttaja.

4. Herätyskelloja tulee aina olla riittävästi!
Usein pelkkä kännykkä ei riitä. Siitä voi loppua akku, se saattaa sammua kesken yön tai sen herätykselle tulee immuuniksi. Verkkovirralla toimiva herätyskello, vaikka kelloradio on hyvä! Siitä saa herätysaikaan laitettua radion päälle, jolle ei varmasti tule immuuniksi! Itselläni oli myös aiemmin yksi verkkovirralla toimiva herätyskello, mutta siitä piti hankkiutua eroon, sillä se herätysääni sai lähes joka aamu Isännän kiipeämään parvekkeen kaiteelle. Yksinään verkkovirralla toimiva herätyskello ei kuitenkaan riitä, sillä tapauksessa "yöllinen sähkökatkos" se on hyvin petollinen kaveri! Perinteinen patterilla toimiva herätyskello on myös oiva vaihtoehto kakkosherätykseksi, kunhan vaan muistaa tarkistaa patterit säännöllisesti. Kännykkä on kuitenkin vaihtoehdoista melkein aina se ensimmäinen. Muut ovat vain kylkiäisiä.

5. Älä ikinä koskaan milloinkaan laita lempibiisiäsi herätysääneksi!!
Usein sitä ajattelisi, että "voi kuinka ihana tähän biisiin olisi aamulla herätä!" No voin kertoa, että EI OLE! Muutaman kerran kun kuuntelet koko aamun ja heräilet 10 minuutin väliin siihen biisiin alat automaattisesti vihaamaan sitä. Koska torkuttajat eivät koskaan ole aamuihmisiä! Herätysääneksi kannattaa siis valita joku todella raivostuttava ja mielellään sellainen, ettei sitä ole mahdollista saada soittoääneksi, muuten joku kanssamatkustaja bussissa saattaa saada kipeän silmän kun aamukiukuissasi istut sen vieressä, jonka puhelin soi.

6. Ei torkuttajille:
Muista aina, että torkuttaja ei pidä heräämisestä! Torkuttaja pitää siitä tunteesta mikä tulee kun herää ja tajuaa, että vielä saa hetken nukkua.

Kärpäsestä härkänen

Kaikki varmaan tietää sen tunteen, kun kärpäsestä tulee härkänen. Tai vaihtoehtoisesti olen jotenkin todella poikkeuksellinen. Tänään kesken päivän oli käännekohta.

Aamu meni tavallisesti, tasapaksusti töitä tehdessä. Hieman ehkä jopa normaalia tylsempi päivä. Neljän aikaan meinasi tulla kiire lähteä töistä ja siirtyä näytteenottoharrastukseen. Ehdin kuitenkin hyvin, kunnes...

Nyt kun olen tehnyt näitä iltakeikkoja, olen ajanut auton parkkihalliin. Tänään kuitenkin parkkihallin ulkopuolella olevan ilmoitustaulun mukaan se on täynnä. Mitä ihmettä!? No, hallin ahtauden vuoksi en viitsinyt turhaan lähteä ajamaan sinne, koska jos se tosiaan on täynnä, poistuminen voi olla hieman tuskallista, eikä kauheasti ollut aikaa tuhlattavaksi. Kadunvarteen avautui vapaa parkkipaikka! Siihen!!

Saatuani auton parkkiin, aloin katselemaan ympärilleni, että missäköhän on kyltti, josta nään kauanko paikka on maksullinen. Kävelin noin 100 metrin päähän huomatakseni, että kyltti olikin puolessa välissä matkaa. Paikka on maksullinen klo 18.00 asti. Okei. Otin lompakon autosta ja kävelin maksumaatille. Saatuani kaikki kolikkoni automaattiin, parkkiaika näytti 17.50. Vi**u. Nyt oli pakko jo kiirehtiä vaihtamaan vaatteet ja töihin! Lappu tuulilasille ja vaatteiden vaihdon kautta yläkertaan. Matkalla kurkkasin parkkihalliin, joka oli lähes tyhjä.

Päästyäni ylös aloin miettimään järkevästi vaihtoehtoja, joita minulla oli. Olisin toki voinut laittaa easy parkin päälle, tsekata hallin tilanteen ja ajaa sinne tai lisätä kännykästä easy parkiin aikaa. Sen sijaan tuhlasin kaikki käteiseni (4e) siihen hemmetin kojeeseen ja joko jännitän saanko sakkoja tai käyn siirtämässä auton juuri ennen kuutta. Kävin siirtämässä auton ennen kuutta ja ajoin sen parkkihalliin.

Kuitenkin palaan ajassa takaisin siihen, kun pääsin sinne yläkertaan. Koitin soittaa Isännälle koko matkan ja vielä kun pääsin perillekin, mutta turhaan. Otin välissä yhden asiakkaan. Noh, olin hanskat kädessä valmiina ottaman nielunäytettä, kun näytteenottotikkuja ei ollut missään. Pe*kele. Hain tikun huoneen ulkopuolelta ja otin näytteen. Olin ottamassa verinäytettä, kun huomasin, ettei haavateippiä ollut missään. Kele taas! Kun olin laittamassa neulaa riskijäteastiaan, se ei yksinkertaisesti vaan irronnut siitä adapterista. Jouduin senkin kanssa säätämään. Siinä se päivä sitten oli. Pilalla.

Seuraavaksi sain Isännän kiinni ja hermostuin sillekin jostain pikkujutusta, minkä otin kettuiluna, eikä ilmeisesti ollut. Seuraavaksi mielen valtasi kissat, jotka joutuisivat pitkän viikonlopun olemaan keskenään kotona. Harmitti niidenkin puolesta ja aloin lukemaan kissahoitoloista, jos ne vaikka veisi jonnekin sellaseen. No hetken lueskelun jälkeen tulin siihen tulokseen, että ei. Noin sosiaalisiksi ja uteliaiksi kavereiksi taitaa olla paras jättää ne keskenään kotiin, jossa saavat juoksennella ihan vapaasti jos juoksuttaa. Ihan sama se sitten on, jos joku käy siinä häkillä jonkun ruokakupin kerran tiputtamassa, ei siitä niille niin kauheasti seuraa ole. Silti harmittaa niiden puolesta.

Jäävuoren huippuna oli vielä se, että koko ilta oli todella rauhallinen. Kuten aina rauhallisen illan päätteeksi, joku aina keksii jotain niin, että ilta venähtää. No niin tänäänkin! 20.10 soitettiin, että olisi tulossa vielä yksi näyte. Tämä näyte piti lähettää vielä illalla Tyksiin, koska se on tutkittava mahdollisimman pian. Hienoa. Siinä sitten järjestelemään papereita (ilman potilaan henkilötunnusta vielä) ja tekemään lähetettä (ilman varsinaista lähetettä). Vihdoin näyte saapui, ilman lähetettä. Lääkäri soitti, ettei saa lähetettä koneelle kun kello oli 20.20. Lupasin tehdä lähetteen ja sain vihdoin soitettu taksin. Menin ulos odottamaan taksia ja kun vihdoin sain näytteen taksin kyytiin ja olin menossa takaisin sisälle, en päässyt niistä liukuovista sisään. Vartija oli siis jo sulkenut ne ovet. Olihan minulla avaimet taskussa, eikä sinne sivuovellekaan ollut pitkä matka, mutta kyllä se aika ansioikkaasti piirsi sen pisteen sinne vitutti-sanan viimeisen kirjaimen päälle.

Kotimatkalla laitoin Isännälle viestin "Tuu ulos 2 min" ja lähetin perään vielä "tuo olut". Pihalle päästyäni lähdettiin suorilta jaloin Isännän työpaikalle siivoamaan ja pesemään rakasta Jubsua, jolla saattaa olla huomenna edessä viimeinen reissu meidän autona. Rakas Jubsu! Isäntä oli ilmeisesti päivällä tapahtuneesta luuri korvaan -tilanteesta päätellyt, että kiukkuinen akka on tulossa kotiin ja oli kuulkaa (piirtäkää kaikki ISO rasti seinään) IMUROINUT kotona! Ihmetteli sitä oikein itsekin. Lämmitti kyllä kovasti mieltä!

Näin tänään kärpäsestä tuli aina härkänen.

Huominen alkaa aamulla suhteellisen aikaisin matkalla Vaasaan katsomaan autoa. 4h sinne, 4h takasin ja illalla on the boat ja testaamaan Baltic Princessin buffet! Härkäsestä tulee nälkänen!

Laillistamista vaille valmis!

ARVATKAAS MITÄ TÄNÄÄN TULI!?!?

VÄLIAIKAINEN TUTKINTOTODISTUS!!!

Tämä tarkoittaa sitä, että koulun puolesta olen valmistunut ja vielä odotellaan Valviran laillistusta, että saadaan lopullinen paperi postiin. Uuuujea! Virallisesti olen siis valmistunut 14.10.2014.

Täs on teil uus bioanalyytikko, ettäs tiedätte! (Laillistamista vaille)

Eilen illalla maattiin sängyssä, minä viittä vaille unessa ja Isäntä vieressä iPadia näpytellen ja autoja katsellen. Vilkaisin kelloa: 23.55.

Ame: "Tule nyt jo tänne nukkumaan" tarkoittaen, että laita se padi pois ja tule maaten. 

Isäntä silmät autoinnosta loistaen: "Mä olen kuule niin lähellä nukkumista kun voi olla."

Ame: "paitsi että sun silmät ei oo kiinni etkä oo lähelläkään tajutonta tilaa." 

Isännän silmät hieman laajenivat ihmetyksestä, pehmenivät ymmärryksestä ja pehmeän taputuksen saattelemana hän kuiskasi sanat: "Vaivu sä kuule vaan uneen."

Menee vähän samaan kastiin kun sohvalla televisiota katseltaessa minua väsytti ihan tuhottomasti. Sanoin, että taidan kohta nukahtaa kun silmät painuu väkisin kiinni. Tähän Isäntä vastasi taputellen minua kyljelle: "Nuku pois."

Turun AMK, käyttäjätunnus poistuu

Tänään koulun sähköpostiin oli tullut seuraava viesti:

Käyttöoikeutesi Turun Ammattikorkeakoulun tietojärjestelmiin on päättymässä.

Käyttäjätunnuksesi poistetaan käytöstä neljän viikon kuluttua. Ota talteen tietosi.

Saat tämän ilmoituksen, koska opiskelijarekisterin mukaan opintosi tai opiskeluoikeutesi Turun AMK:ssa on päättynyt.
Lisätietoa opinto-oikeuden päättymisestä opintotoimistosta.

Tämä on automaattinen sähköposti käyttäjille, joiden Windows-verkon käyttäjätunnus on vanhenemassa.
Älä vastaa tähän viestiin.

Tästä voisi päätellä, että valmistumisprosessi on lähtenyt käyntiin. Kuitenkaan sitä väliaikaista tutkintotodistusta ei ole vieläkään saapunut. Tai vaihtoehtoisesti minulta on viety opiskeluoikeus, eikä tutkintotodistusta ole tulossa. Tuosta koulusta kun ei ikinä voi olla varma.

Tänään oli muutenkin kumma päivä. Kollega irtisanoutui ja kävin tänään Kodin Ykkösessä ostamatta mitään.

Kumpa se kevät ja hakuprosessi jo saapuisi! Kohta (marrakuun 11.) alkaa valmennuskurssille ilmoittautuminen!

Kohta...

Sehän hymyilee!

Isäntä on sopeutunut kotiin hyvin. Oma paikka sohvan kulmasta on jo löytynyt ja television käyttö sujuu jo niin hyvin, että jääkiekkoakin on jo katsottu!

Eilen päätettiin ex tempore pitää pizzamaanantai. Laitettiin pitkästä aikaa pizzakivi kuumaksi ja nyt on jääkaappi täynnä pizzaa. Ompahan loppuviikoksi ruokaa ilman sen suurempaa vaivaa.

Varasin tänään risteilymatkan viikonlopuksi. Se tarkoittaa siis sitä, että viikonloppuna mennään Baltic Princessille illalla buffaan syömään hyvin ja paljon ja nautitaan suljetusta tilasta, jossa ei voi muuta kun olla ja nauttia tekemättömyydestä! Oikeastihan rahan tuhlausta se risteilytouhu on, samalla hinnalla kun olisi saanut matkat ja hotellin vaikka Tallinnasta tai Gdanskista, ja kokemuksena se olisi ollut huomattavasti rikkaampi. Mutta jotenkin se suljettu purkki ja tekemättömyyden nautinto tällä hetkellä houkuttelee todella paljon!

Koitin eilen varata hyttiä, mutta se online booking ei antanut minun varata neljälle hengelle A-hyttiä. Kolmelle hengelle se olisi sen suonut, mutta ei neljälle. Soitin siis tänään aamulla sinne Tallinkin varaukseen, josta vastasi joku tympiintynyt nainen, että "kyllä sen kuule pitäisi onnistua". Kerroin ystävällisesti, sen sivuston herjauksen ja että koitin pitkin iltaa, mutta se ei onnistunut. Hetken kuunneltuani niitä tylyjä "kyllä täällä ainakin vapaana niitä hyttejä on"-kommentteja, pyysin josko tämä asiakaspalvelun helmi voisi sen minulle varata. Hieman kankeasti hän vastasi, että "kai minä sen tästä voin varata" (oli kuitenkin varaukset-puhelinnumero). Siinä tietoja antaessani ilmoitin, että olisi tämä club one-asiakasnumero, että laittaako hän sen sinne tietoihin. "No joo, anna vaan se numero". Sen jälkeen muuttui ääni kellossa välittömästi. "Niin neljäkö teitä oli? Ja tämä A-hytti? Saisiko olla jotain muuta vielä? Varmistan vielä nämä tiedot, ettei vaan tule virheitä, hehe! Aivan ihanaa matkaa Teille!" Olin ihan tyrmistynyt tästä saamastani asiakaspalvelukokemuksesta. Tädille ilmeisesti aukeni club one -asiakkuuden gold-taso kun niin innokkaaksi muuttui. On se kumma, kun ei voi asiakasta palvella, ellei se ole olevinaan joku erikoisasiakas. Kuitenkaan yksinään omasta asiakkuudestani kun taso ei todellakaan siellä kultaisen puolella ole. Eniten ehkä ärsytti se, kun se palvelu muuttui sillä sekunnilla kun se täti sen tason sieltä näki. Hmph! Olisi sitten vetänyt tylysti loppuun asti.

Loppukevennykseksi laitan eilisen kuvan, kun yritin ottaa Mufasasta söpön kuvan. Mufasa käveli niin söpösti venytellen, välillä selkä kyyryssä, välillä selkä pitkänä ja välillä takapuoli pystyssä. Kännykän kamera ei millään halunnut tarkentaa ja ottaa sitä kuvaa, kun kissa oli liikkeessä. Kun vihdoin se sen kuvan otti, tulos oli tämä:

Sehän hymyilee!

Lainavaatteissa

Ja niin on taas yksi viikonloppu takana!

Lauantaiaamu alkoi kotona siivoamisen merkeissä, sillä onhan Isännän (ehkä) kivempi tulla siistiin kotiin. Siinä siivoamisen tohinoissa bongasin myös yhden maton alle liiskautuneen kakkakikkareen, mitä oli muuten aivan hulvattoman hauskaa raapia lattiasta ja pestä matosta irti. Asialla oli ilmeisesti ollut Mufasa, sillä salainen kätkö paljastui kun Mufasa kesken leikin pysähtyi ohimennen hiukan peittelemään yläkerran aulan pikkumattoa, jossa ei päällepäin näkynyt mitään.

Lauantaina oli olevinaan kiire, sillä taloyhtiön syystalkoot alkoi puolen päivän aikaan ja halusin alta pois hyvissä ajoin. Loppujen lopuksi olin kymmenen aikaan suihkun raikkaana autossa matkalla kohti Raumaa hermot aamukahvin puutteesta kireänä ja kuunnellen kissojen huutoa takapenkiltä. En ollut edes vilkaissut kelloa, kun koko aamun olin kiireestä varma. Kahvikupin kuvat silmissä pääsin Raumalle äidin aamupala/brunssipöytään, joka ei koskaan jätä nälkäiseksi.

Lauantaina otettiin äidin ja siskon kanssa varaslähtö valmistumisen juhlistamiseen. Vähän oli hankalaa sanoa sitä sanaa "valmistuminen", koska olen koulun puolesta edelleen epävarma, vaikka kaiken pitäisi olla kunnossa. Yksi entinen työkaverikin onnitteli naurahtaen kun tiedusteltuaan "mitäs sä tääl?" sai vastauksen "mä vähän niinku valmistuin".

Itse valmistumista en sen koommin ajatellut juhlistaa, mutta tietenkin nämä läheisimmät ja suurin tuki saavat jossain vaiheessa kahvia. 

Valmistumisen kunniaksi nostettiin siis muovista oluttuoppia jääkiekon tahdittamana Äijänsuolla kannustaen siinä sivussa Lukko voittoon (3-1). Siinä vaiheessa Isäntä oli vielä mukana, mutta siitä jatkettiin naisten kesken "kissan kellariin" syömään. Ruoka oli maukasta ja täyttävää. Ilta huipentui eeppiseen Toripöllö-kokemukseen. Robinin Boom Kah -karaoke-esitys ajoi meidät ulos odottamaan kyytiä (koska minä en sellaista kuuntele). Ulkona näytimme ilmeisesti eksyneiltä ja yksinäisiltä, sillä kiinnitimme yllättävän monen huomion siinä seisoskellessamme. Hauskin oli ehkä yksi unkarilaispoika, jolta äiti olisi halunnut tiedustella, että "ooooh, are you hungry?!?" Kaveri oli selvästi hyvä tyyppi, sillä oli edellisenä iltana ollut Porissa Lukon kannattajien riveissä naureskelemassa ässäfaneille. Jopa minun kävi niitä faneja vähän sääliksi, sillä Lukko oli viimeisessä erässä noussut 3-1 tilanteesta 3-4 loppulukemiin saaden voittomaalin viimeminuuteilla.

Nyt tässä matkataan takaisin Turkuun. Autossa seurana on kissat ja se kauan odotettu Isäntä, joka on viikonlopun selvinnyt lainavaatteissa, sillä kaikki mukana olleet vaatteet olivat oksilla koristeltuja ja teemaltaan "ei kukaan nää". Kotona Isäntää odottaa sauna ja partakone.

Selviytymisviikko, päivä 8: Grande Finale

Tänään oli oikeesti aika paska päivä. Tunsin itseni koko päivän arvottomaksi roskasäkiksi, jota paiskitaan pitkin nurkkia ja käytetään hyväksi, koska asemani on vaan niin huono. Kuulunhan tässä yrityshierarkiassa sinne aivan pohjalle, niihin työntekijöihin, joiden työpanos ei saa kiitosta ja joiden työ on helposti korvattavissa. Tällaisena suht räikeänä persoonana tämä lietsoo luonnettani, saa minut näkemään punaista ja herättää niitä "vielä minä kuule näytän"-ajatuksia, sillä minähän en purematta niele. Ja pureskelen kyllä kunnolla. Pitäisi nämä ajatukset kirjata ylös, jotta motivaatiopulan iskiessä keväällä voin pumpata itseni täyteen vihaa ja taistelumieltä! Olen kuulkaa tullut siihen tulokseen tässä 6 vuoden aikuisikäni aikana, että tänäpäivänä jos sinua lyödään, niin toisen posken kääntämisen sijaan pitää lyödä kahta kovemmin takaisin, muuten jää jalkoihin.

 Jostain kumman syystä ne kevään järjestelyt kuitenkin vaivaavat mieltä. Haluan aina kaiken olevan hyvin suunniteltua, mutta nyt se ei olekaan niin helppoa. Mitä jos kerrankin antaisin asioiden sujua omalla painollaan, ilman että yritän vaikuttaa siihen mitenkään? Kuten kotona on opetettu, asioilla on tapana järjestyä. Ja niinhän niillä on. Kuitenkaan hetkeäkään en ole epäillyt, ettäkö olisin tekemässä virheen. En vaan malttaisi odottaa sinne keväälle asti!

Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä tänään Raumalle, mutta päätinkin nukkua yön yli vielä kotona ja lähteä vasta huomenna. Olinhan tänään pitkän päivän töissä, kun oli näytteenottoharrastusta vielä päivän päätteeksi. Ja kaiken lisäksi yksi ihana kaveri on tänään, vielä töiden jälkeen tulossa kyläilemään! Juuri tätä kaipasin, sillä Isännän poissaolon vaikutus on nyt konkretisoitunut ja sosiaalisuuteni on todella kärsinyt. Kunnon keskustelun luominen tuntuu olevan todella hankalaa. Ajatus ei pysy asiassa ja aiheesta toiseen vaihtaminen käy hyvinkin helposti. Siis aivan liian helposti!

Huomenna on se päivä! Se suuri ja onnellinen päivä, kun saan rakkaan Isäntäni takaisin. Kohta kotona on jälleen joku virkistämässä mieltäni ja nauramassa surkeille vitseilleni. Joku, joka ymmärtää minua juuri tällaisena kun olen, eikä ota kirjaimellisesti kaikkia purnauksiani ja manaamisiani. Joku, jolle voi sanoa ihan mitä tahansa joutumatta jälkiviisaana miettimään, mitähän tuli sanottua. Joku, joka raivostuttavasti jättää kaapinovet auki ja syyttää niistä Mufasaa (myöskin yläkaapit). Joku, joka ei ikinä siivoa, eikä oikeastaan edes arvosta siistiä kotia, paitsi joskus harvoin kun erehtyy jonnekin epäsiistiin asuntoon ("siis olis ihan hirveetä jos meillä olis sellasta!" Jättää tiskialtaan putsaamatta, tiputtelee popkorneja sohvalle ja riisuu vaatteensa lattialle.)

Tule jo kotiin! <3

Selviytymisviikko, päivä 7: Hernepussi

Töistä töihin. Pitämällä itensä kiireisenä ei ehdi ikävöimään. Paitsi illalla mennessään yksin kylmän peiton alle.

Hernepussit <3

Ja kissat! <3 Olis kyllä kuoleman hiljasta ilman niitä.

Selviytymisviikko, päivä 6: English Fine Ale

Maailmassa on paljon asioita, joita en voi ymmärtää, mutta suurin niistä on syys- tai kaamosmasennus.

Vaikka palelen aina ja olen varsinainen vilukissa, en silti voi olla nauttimatta näistä koleista ja harmaista syyspäivistä. Sisävalo alkaa saada merkityksen ja aamulla mikään ei ole ihanampaa, kun astua ulos koleaan ja mahdollisesti sateiseen syyspäivään ja kiirehtiä sisätilalämmittimen lämmittämään autoon.

Kylmän päivän jälkeen taas mikään ei ole ihanampaa kun tulla kotiin ja kääriytyä sohvalle lämpimän huovan sisään, sytyttää tunnelmakynttilä, juoda erikoisolut ja käydä illalla viimeiseksi saunassa. Jos illalla paleltaa, voi peiton alle ottaa kaveriksi pari mikrossa lämmitettyä hernepussia. Etenkin tässä minun tapauksessani, kun lämpöpatterini on metsästysreissulla.

Kesällä ei ikinä voi nauttia lämmöstä kuten syksyllä.

Lopuksi haluan vielä sanoa, että vaikka se auto olisi jääkylmä liikkeelle lähdettäessä, ahh sitä ihanuutta kun perslämmitin alkaa hehkuttaa takapuolen alla. Kuten Isännän kanssa on tapana asia ilmaista: "Laitanks mä sulle perseet?"

Niin ja kaikista maailman ihmisistä Isäntä ei ole moksiskaan kun peiton alla sen reittä vasten painaa jääkylmät varpaat. Paras lämpöpatteri ikinä!

Lopuksi viel pari kuvaa, koska kuvia ei oo ollu niinku ikuisuuteen!

Tämän päivän erikoisolut. Suosittelen.

Värjäsin eilen hiukset. Levitin nuo sanomalehdet nätisti kylppärin lattialle ja
kävin hakemassa värin. Kun tulin takasin, Mufasa oli rakentanut majan.

Selviytymisviikko, päivä 5: Voiton puolella ollaan.

Tuli tässä tänään mieleen yksi mielenkiintoinen seikka, lähinnä muuttamiseen liittyen. Koska kaikki varmaan tiedätte, me muutettiin äskettäin. Me käytiin siis katsomassa asuntoja ja tässä asunnossa joistain asioista pidettiin, toisista asioista ei, mutta ostettiin asunto, vähän maalailtiin ja muutettiin sinne.

Hauskaa tässä on se, että kun joku ostaa asunnon tai muuttaa uuteen asuntoon, ihmiset on automaattisesti oikeutettuja ilmaisemaan mielipiteensä siitä asunnosta. Esimerkiksi "tuo seinä on aika hirveä" tai "kai te meinaatte laatottaa tämän kylppärin?" tai "onneksi ton saa maalattua" tai "kiiltäväpintaset kaapit on kyllä hirveitä". Tulee tietenkin myös niitä "tämä on ihana vessa" tai "ompa kaunis keittiö" -kommentteja.

Olen tässä vaan pohtinut, että missäköhän kohtaa tämä asia muuttuu? Meinaan, että koitas mennä jonkun tuttavan keittiöön ja vaan ladata sille päin näköä, että "on kyllä ihan hirveet nämä siniset keittiönkaapit!" Niin ei vaan tehdä, koska käytöstavat. Aina kun meille tulee joku ensimmäistä kertaa, tai miksei toistakin kertaa, on jokin seikka vähän kyseenalainen. Paras kommentti mielestäni kuitenkin oli se, kun yksi tuttava ilmaisi jälkikäteen mielipiteensä entisestä asunnostamme sanomalla, että "nyt tänne teidän huonekalut sentään näyttävät mahtuvan".

Sellaisissa tapauksissa tätä ongelmaa ei tietenkään ole, kun rakentaa itse sen asunnon. Koska itse on päättämässä kaikesta, muilla ei ole oikeutta arvostella seiniä, rappuja tai keittiönkaappeja.

Arvostan kuitenkin suoraan puhumista sen verran, etten kauheasti tällaisista osaa loukkaantua. Tänään tuli vaan mieleen kun pyyhkisin noita "kiiltäväpintaisia keittiönkaappeja" tuolla meidän keittiössä ja kun kävin suihkussa tuolla meidän "tiesitkös, että on sellaista kaakelimaalia" -kylpyhuoneessa. Tämä asunto ei kuitenkaan tästä tällä hetkellä juurikaan muuksi muutu ja me ollaan ihan tyytyväisiä, onneksi kenenkään muun ei tarvitse täällä asua.

Huomenna pitäisi mennä viemään opinnäytetyö kirjastoon ja viemään tutkintotodistushakemus opintotoimistoon. Samalla pitäisi palauttaa kulkulupa, joka on hukassa. Pitää varmaan nousta tästä sohvalta ja jatkaa etsintöjä.

Selviytymisviikko, päivä 4: Huomenna on hyvin aikaa.

Eilen vietin iltani laadukkaasti! 16.00 - 21.30 makasin sohvalla, mässäilin ja katsoin Netflixistä How I Met Your Mother:ia. Se oli juuri sitä mitä kaipasinkin työntäyteisen viikon ja -viikonlopun jäljiltä, sitäpaitsi, en muista millon viimeksi olisin vaan ollut tekemättä mitään. Makasin sängyssä ennen kymmentä, enkä muista sitäkään, millon viimeksi olisin mennyt niin aikaisin nukkumaan.

Tästä johtuen heräsin tänään aamulla 6.45 ihan oma-alotteisesti ilman herätyskelloa ja olin töissä jo puoli kahdeksalta. Jostain minulle itselleni tuntemattomasta syystä päädyin töiden jälkeen ihailemaan erään työkaverini maalauksia pieneen taidegalleriaan ja heittäessäni sitä taiteilija-työkaveria takaisin työpaikan pihalle (koska pyörä oli siellä), juttelimme niitä näitä siinä työpaikan pihalla reilun tunnin!

Tarkoitukseni oli käyttää tänään iltapäivä siivoomiseen, mutta huomenna on hyvin aikaa! Pakko näitä hommia on hiukan pitkin viikkoa siirtää, sillä muuten olen loppuviikon ihan tylsyydestä rikki ja itken Isäntää kotiin nauramaan huonoille vitseilleni, joita töissä ei ymmärretä.

Laskut on maksettu ja Mindy makaa kehräten sylissä arvostaen kovasti kotiin saapumistani. Joku sentään täällä kotonakin kaipaa, Mufasa kun kerää tuolla kiipeilytelineessä energiaa taas ensiyön villeihin leikkeihin.

Selviytymisviikko, päivä 3: Koulu on kirosana

Tämä päivä alkaa taas kouluun turhautumisella. Oikeasti tämä turhautuminen tapahtui jo eilen, mutta olin liian kiukkuinen alkaakseni päivittämään asiaa täällä. Nyt, yhden yön ylinukuttuna mielialani on mitä parhain asiasta päivittämiseen.

Noh, kuten olen kertonut, koululla tuntuu olevan jotain kovasti niitä oppilaita vastaan, jotka yrittävät valmistua aiemmin. Karvaasti tämän koki myös yksi toinen luokkakaverini, joka aloitti puoli vuotta minun jälkeeni ja valmistui viime keväänä. Myös hän joutui pala kurkussa ja itku silmässä taistelemaan niitä tuulimyllyjä vastaan, jotka koulu hänen eteensä asetti samalla, kun niitä poissaolleita ja opinnoissa jälkeen jääneitä kannustettiin ja niiden opiskelusuunnitelmaa ronklattiin ja he saivat vapautuksia. Eihän ahkeruus tässä maassa kannata, hulluksi vielä leimataan!

Noh, joka tapauksessa, minun opinnäytetyötäni varjostaa se, että koska olen omasta pienryhmästäni (5 hlö) ainoa, jonka opinnäytetyö on valmis tai kuka ylipäätään on aloittanut kirjoittamaan tulososaa, minulla ei ole ketään, ketä voisin opponoida. Omassa opinnäytetyöseminaarissani esitin työni tälle muulle ryhmälle ja he kyselivät kysymyksiä, mutta kenenkään muun opinnäytetyö ei ollut siinä vaiheessa, että minä olisin voinut esittää kysymyksiä. Tämä tietenkin aiheuttaa kovasti päänvaivaa. Opinnäytetyöni ohjaaja (Lemminkäisenkadun AMK:lta) otti yhteyttä Ruiskadulle (sosiaali- ja terveysala) ja tiedusteli, että kuinkas nyt toimitaan. Hän myös ehdotti, että jos valmistuisin nyt ja tulisin sitten myöhemmin opponoimaan oman ryhmäni töitä, niinkuin jälkikäteen.

Ruiskadulta tuli ensin vastaus, että voin mahdollisesti opponoida jonkun muun, kuin oman ryhmäläiseni työtä, jonka aiheesta tai sisällöstä minulla siis ei ole mitään käsitystä, sillä tutkimussuunnitelmaseminaaritkin olivat pienryhmässä, tai voisin tulla myöhemmin opponoimaan oman ryhmäni töitä. Ilmoitin että haluaisin tulla myöhemmin omaa ryhmääni opponoimaan. Yleensä en jätä mitään roikkumaan, mutta olisi se hauska tavata ihmiset ja päivitellä heidänkin töidensä onnistumista, samassa veneessä kun kaikki ollaan oltu ja sama erikoistumisalakin kun on.

Seuraavaksi Ruiskadulta tuli viesti, että asiasta on keskusteltu koulutuspäällikön kanssa ja minun tilanteessani minulta ei vaadita opponointia. Olin ihan fiiliksissä, että kerrankin ne siellä joustavat! No paskat. Lauantaina oli tullut sähköposti, että juu, ilmeisesti on tullut jokin väärinymmärrys (siis miten!?) ja opponointi sittenkin vaaditaan. Olin ihan varma, että koko homma nyt kaatuu tähän ja melkein itkin kiukuspäissäni, sillä tämä on jatkuvasti tuon koulun kanssa tätä! Opinnäytetyöni ohjaaja (sieltä Lemminkäisenkadulta) kuitenkin rauhotteli, ja sanoi, että valmistuminen tapahtuu nyt kuten oli tarkoituskin ja että saavun vaan myöhemmin sitten kuuntelemaan ja opponoimaan oman ryhmäni töitä, että ei kannata huolehtia, hän hoitaa kaikki koukerot mitä sieltä Ruiskadulta vielä tulee ja mainitsi hän myös sen, että alkaa myös hänellä palamaan käpy "Ruiskadun leidien" kanssa.

Mutta miten ihmeessä on mahdollista, että sosiaali- ja terveysalalla kaikki asiat tehdään vaikeimman kautta ja kaikki tuntuu kaatuvan käsiin, kun Lemminkäisenkadulla asiat tuntuvat toimivan ja opettajat jopa auttavat ja rauhoittelevat oppilaita. Luojan kiitos se opinnäytetyön ohjaaja vaihtui tämänhetkiseen viimehetkellä Ruiskadun opettajien työkiireiden vuoksi, se on ainut hyvä asia, mitä tässä vuoden sisällä on kouluun liittyen tapahtunut.

En kuitenkaan odota koululta minkäännäköistä holhousta. Hoidan hommat kyllä aivan itse ja otan asioista selvää, mutta on se aika hemmetin hankalaa kun ensin pitää tehdä jotain ja seuraavaksi jotain muuta ja loppujen lopuksi mikään ei riitä ja kaikki täytyy kirjallisesti perustella ja "todentaa", niinkuin ne sanovat. Tällä alussa mainitsemallani luokkakaverilla oli taustalla Turun AMK:n insinöörikoulutus bioalalta ja mitään hyväksilukuja hän ei saanut suoraan, vaan kaikki piti "todentaa". Käytännössä yhden opintopisteen eteen hän kirjoitti 10 sivua, jossa hän todensi aiemmin käyneen kurssinsa vastaavan vaatimuksiltaan, töiltään ja sisällöltään sitä korvattavaa kurssia viitaten yksityiskohtaisesti jokaiseen kohtaan. Tämäkin teksti vaadittiin, vaikka kukaan sitä tuskin kovin yksityiskohtaisesti luki tai tarkisti. Hassuinta tässä mielestäni on se, että siellä koulussa sitten mainostetaan sitä "aiempien opintojen hyväksiluvun mahdollisuutta" vaikka käytännössä tuo vaiva mitä siihen "hyväksilukuun" käyttää, kattaa kolminkertaisesti sen kurssiin käytettävän vaivan. Kuitenkin se on pakko tehdä, jos mielii ennenaikaista valmistumista. Kyseessä on vielä saman oppilaitoksen koulutus ja kurssit.

Voi sitä riemun määrää, kun joskus vihdoin saan sen tutkintotodistuksen postilaatikkooni. Eiköhän sekin onnistuta hukkaamaan. Osoitteen olen kuitenkin jo koulun tietoihin vaihtanut.

Selviytymisviikko, päivä 2

So far so good.

Heräsin tänään sieltä "mökiltä" sohvalta ja menin kodin kautta näytteenottoharrastukseen. Näytteenottoharrastuksessa oli oikeesti tosi mukavaa. Rauhallista ja ehti hyvin juttelemaan asiakkaan kanssa. Mieli parani entisestään kun yksi asiakas kiitteli, kun "kohtasit niin kivasti meidän lapsen, kun tämä oli ensimmäinen kerta".

Ilta jatkuu Isännän siskon seurassa saunan ja Vain Elämää:n merkeissä.

Toistaiseksi suuria vieroitusoireita ei ole vielä havaittavissa, sillä jatkuvasti on ollut jotain tekemistä. On kyllä kiva olla kotona kisujen kanssa, ne kun oli Isännän siskolla viimeyön hoidossa.

Selviytymisviikko, osa 1

Tänään alkoi selviytymisviikko. Viikon tarkoitus on, että pysyn sosiaalisesti järjissäni, kun Isäntä on pohjoisessa jokavuotisella metsästysreissulla. Sosiaalisuuttani aion ylläpitää tänään juhlistamalla valmistunutta opinnäytetyötä meidän "mökillä", eli Isännän serkun luona Paraisten saaristossa. Myös serkun mies on siellä samaisella reissulla. 

Yritin ottaa teille kuvia kauniista luonnosta, mutta ei tullut yhtään hyviä. Älkää kuitenkaan antako syksyn ja pimeyden hämätä, vaan katsokaa ympärillenne, luonto on kauneimmillaan! Värit näyttää upeilta myös harmaata taivasta vasten, varmasti myös kaikkien niidenkin mielestä, jotka arvostavat aurinkoa enemmän kun pilvistä ja sumua.

Kattokaas tätä!

Arvatkaas mitä tässä on!

Siinä on mun oppari kansitettuna x 6 ja Lemminkäisenkadun AMK:n kahvilasta itselleni palkinnoksi ostama iso tummapaahto-kahvi!

Koulun väri on siis tuo sininen, mutta tällaisena sinisen vihaajana en halua kovalla vaivalla tekemääni opinnäytetyötä katsella sinisissä kansissa. Viralliset kopiot (kirjasto, opettaja, työpaikka) on siis sinisiä.

Hei KUU-ukko

MEIÄN KUU TULI!

Ensimmäisenä kun tultiin katsomaan tätä asuntoa ja kävelin makuuhuoneeseen ja käin sen ison seinän, näin sen silmissäni: Tumma korosteseinä ja oikeassa nurkassa iso täysikuu.

Keväällä olin kädentaitomessuilla ja siellä oli sisustustarrakoju, jossa lietolainen nainen kauppasi kaikkia ihania sisustustarroja ja valmisti niitä itse. Siinä samoihin aikoihin serkkuni alkoi pyörittämään Lapijoella (Rauman ja Porin välissä, enempi Raumalla) lastentarvikeliikettä, Pikku Taaperoa ja siellä käydessäni ehdotin, että ottaisi yhteyttä kyseiseen sisustustarraliikkeeseen ja alkaisi jälleenmyyjäksi. No kyseinen lietolaisnainen pyörittää Mielikuvat-nimistä yritystä Liedossa ja nykyään Pikku Taapero tosiaan toimii jälleenmyyjänä *wink wink*. Tarinan tarkoitus on se, että ajoin viikko sitten Lietoon ja astelin Mielikuvat kauppaan kuvan kanssa ja sanoin, että haluan tällaisen, 60 cm halkaisijaltaan.

Tänään se tuli.

Kuva on hieman rakeinen ja huonolaatuinen, eikä näytä tilaa kauhean luonnollisessa koossa, mutta siellä se on.
Ja toivottavasti pysyy, meinaan toi seinä on jotenkin todella ärsyttävä. Maalarinteippikään ei pysy siinä lainkaan.

And I love it!

Koitan saada laadukkaamman kuvan jossain kohtaa. Ostin myös "Always kiss me goodnight" tarran, joka tulee tuohon sängyn päätyyn.

Niitä eilisiä ruoka- ja muita kuvia:

Ne verhot ja se verhotanko.
Tuolien pehmusteet menee ehkä vaihtoon.

Alkuruuaksi sienikeittoa.

Pääruoka: Hevosenpaistia, valkosipulikermaperunoita ja pippurikastiketta.

JälkiruokaPavlova. Omnomnomnom.

Se tuijottaa mua

Ilmeisesti tämän bloggaajan pitää ostaa puhelin paremmalla kameralla, tai laadukas puhelin.

Amen keittiössä, osa 3

Onni on kyllä tuollaiset vanhemmat, jotka huolehtivat jälkikasvunsa omenoista, mustikoista ja sienistä ja muista. Sekä Isännän vanhemmat, että omani siis. Koska juuri eilen ihmettelin, miksi aina täytyy laittaa överiksi, on meillä tänään ruokalistalla sienikeittoa, hevosenpaistia ja Amen äidin pippurikastiketta ja niitä eilisiä Pavlovia tai omenakaurapaistosta.

Tuosta äidin pippurikastikkeesta, se on maailman parasta. Kukaan ei ikinä osaa tehdä vastaavaa. Ravintolassakaan ei ikinä voi ottaa pippurikastiketta, sillä äidin pippurikastikkeen jälkeen se on aina pettymys. Tänään, 1. lokakuuta 2014, aion koittaa tehdä itse sitä mainiointa pippurikastiketta. Suureet on saappaat, joihin meinaan astua. Reseptin tekijänoikeudet ovat ikävä kyllä äidillä, joten jos joku haluaa kyseistä kastiketta maistaa, joutuu käymään äidin luona kylässä. Jos joku haluaa vastaavanlaista "wannabe" yhtä hyvää tekelettä, tulkoon kyläilemään meillä.

Aika myöhäiseksi taitaa ruokailu mennä. Nyt on sienikastike ja valkosipuliperunat tulossa, kohta uuniin menee liha ja alkaa pippurikastikkeen valmistus.

Lopuksi haluan kertoa tämänpäiväisestä kauppareissusta ja kun Isäntä valitsi uutta hammasharjaa. Ei ole helppoa kuulkaa!

Löysin myös hienon Vallilan verhon keittiöön, oikeen Prisman alennusmyynnistä! Se kauan himoitsemani Vallilan ruskea Kelohonka-verho oli myös halvennuksessa (-20%), mutta en raaskinut ostaa kahta verhoa. Etenkään kun Isäntä ei halunnut tyytyä 14 euron digitaaliseen lämpömittariin, vaan piti saada 38 euron sääasema joka näyttää varmaan minun kuukautiskiertonikin ja on niin hieno! On se ainakin hyvä, että voi katsoa sääasemasta minkälainen kuu siellä möllöttää, jos ei vaikka jaksa vaivautua raottamaan sälekaihtimia.

Oikeastihan se meni niin, että halusin makuuhuoneeseen lämpömittarin, koska siellä laitetaan aamulla vaatteet päälle, niin olisi ihan kiva tietää kuinka paljon vaatetta pitää laittaa. Siinä lämpömittarihyllyllä valitsin sen sopivan (14 euroa) ja olin jo lähdössä, kun Isäntä hoksasi sen sääaseman, ja ehdotti että keittiön mittari siirretään ylös ja keittiöön tulee tällainen hieno sääasema. Sanoin että liian kallis ja sillä ei tee mitään ja jatketaan matkaa. Seuraavaksi pysähdyin katsomaan niitä verhoja, kun siinä oli suuri -20 % kyltti. Siinä Isäntä katseli ja totesi, että on verho kalliimpi kun se sääasema, että kai siihen nyt voi laittaa minkä tahansa rievun ikkunan päälle. Tuiman katseen saattelemana Isäntä lähti siunauksen saaneena vaihtamaan sitä lämpöMITTARIA sääASEMAAN.

Nyt meillä on sääasema ja vain toinen niistä alennusverhoista. Ja yksi Isäntä, joka nyt parhaillaan yrittää asentaa verhotankoa keittiön seinään. Ihmettelyistä päätellen se seinä ei ole kipsilevyä.