Taaperoystävyys ♥

Lili on viimeaikoina alkanut ymmärtää enemmän muista lapsista. Toki hän on muihin lapsiin hyvin tottunut, onhan hän päiväkodissa käynyt melkein vuoden, mutta sellainen toisen kanssa leikkiminen on ollut vielä käytännössä olematonta. Nyt viimeaikoina Lili on enenevässä määrin ollut serkkutyttöjen perään ja halunnut nimenomaan osallistua leikkeihin. Serkkujen lisäksi kauheasti muita ikätovereita ei olla edes nähty.


Nähtiin eilen pitkästä aikaa yhden kaverini kanssa, jonka tytär on Liliä puolisen vuotta vanhempi. Tytöt ovat toki nähneet aiemminkin, mutta eivät ole juuri toisistaan ymmärtäneet. Mietin etukäteen, kuinka ihana olisi, jos Lili vähän ymmärtäisi ikätoverin päälle, jos edes ymmärtäisi lelujaan vähän jakaa. Kun kaverin tytär tuli ovesta sisään, kaikki odotukset ylittyivät täysin!


Tytöt olivat heti ihan silminnähden kiinnostuneita toisistaan! He leikkivät yhdessä, Lili opasti kaverinsa toki heti sänkyyn pomppimaan, ojensi lelujaan, näytti miten kissojen ruokakupista voi kantaa Mufasalle ruokaa, esitteli Mufasaa ja näytti miten Mindyä pystyy nopeasti hipaisemaan ennen kun se ehtii alta pois. Sitten yhtäkkiä, kesken leikkien Lili yhtäkkiä kietoi kätensä kaverin ympärille, antoi halin ja totesi: "Noniin". Äidit hämmästelivät tippa linssissä vieressä tätä spontaania hellyydenosoitusta, kun kaveri ensihämmästyksestä selvittyään myös kietoi käsivartensa Lilin ympärille.


En ole ikinä edes osannut ajatella, miltä se vanhemmasta tuntuu, kun lapsi löytää ensimmäisen kaverinsa. Oltiin siinä kaverini kanssa pakahtua ylpeydestä ja onnesta pienten tyttöjemme puolesta. Me tulemme niin olemaan vielä lirissä näiden kanssa, mutta on kyllä jatkossa ihan pakko treffata useammin! <3

Häähumun jälkeen

Taas on yksi kesäinen ja juhlanhumuinen viikonloppu takana! Ensimmäistä kertaa elämässäni sain kunnian toimia ihanan ystäväni kaasona ja tyytyväisenä ja viikonlopun jälkeen lievästi väsyneenä voin onnekseni todeta, että häät olivat ihanat, onnistuneet ja aivan hääparin näköiset! Kiitos niistä!


Viikonloppuna Isäntä toi taas mukanaan kissat Raumalle ja voi miten pikkuneiti oli onneissaan nähdessään Mufasan. Nähdessään Mufasan eilen illalla viikon jälkeen, Lili konttasi kissan perässä kasvot upotettuna sen kylkeen. En tiedä tuntuiko karvapeite ihanan pehmoiselta kasvoja vasten, vai tuoksuiko kissat Lilin nenään hyvältä. Mufasa on kyllä uskomattoman kärsivällinen kissaeläin. Ei Mindykään ikinä ole Lilille mitään tehnyt, mutta ei se kyllä jää ottamaan Lilin hellyydenosoituksia vastaankaan, toisin kuin Mufasa. Aamulla lähtiessämme Lili huusi sylistäni vielä heipat "Afafalle" (Mufasa) ja "Indille" (Mindy) ennen kun ovi iskeytyi kiinni. Kyllä Mufasakin oli ilmeisesti ainakin vähän salaa Lilia ikävöinyt, sillä Lilin mentyä nukkumaan, Mufasa kiipesi sänkyyn ja käpertyi rullalle Lilin viereen.

Viikonlopun jäljiltä pää on ihan tyhjä. Olen jännittänyt noita juhlia jo pitkän aikaa ja nyt kun ne vihdoin on takana, kestää hetken että alkaa mieli asettumaan taas uutta tavoitetta kohti. Seuraava "big day" taitaa olla elokuun kesätenttipäivä ja siihen pitäisi pikkuhiljaa alkaa asennoitumaan toden teolla. Kesäkuun tenttikierroksen tulosten tultua motivaatio ei ehkä ole ihan paras mahdollinen, mutta leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Ei se sentään niin huonosti mennyt, että olisin jättänyt ilmoittautumatta seuraavalle kahdelle lukukaudelle, vaikka Isännältä jo tiedustelin, että haittaako jos jätän sittenkin koulun kesken.


Palkitsen itseni taas yhden tavoitepäivän saavuttamisesta noin viikon mittaisella iltavapaalla ja Lilin mentyä nukkumaan lupaan itselleni koko viikon katsoa hetken telkkaria ja tehdä käsitöitä ennen kun menen nukkumaan. Jos se kirja kouraan taas ensiviikolla?

Juhannuksen jälkiflunssa

Raumalle tultuani hain kymmenen kerran salikortin ja ajattelin, että nyt vihdoin pääsen itsekin tekemään jotain! No tiedoksi, että yksinhuoltajana on jokseenkin hankalaa päästä kuntosalille, ellei sitä tee lyhennetyn työpäivän jälkeen lapsen ollessa vielä päiväkodissa ja niitä lyhennyksiä on aika vähän. Näin niin tilaisuuteni tulleen, kun Isäntä jäi juhannuksen jälkeen kahdeksi viikoksi Raumalle isyysvapaalle. Koska kaikki ei aina mene niinkuin Strömsössä, sairastuin mystiseen kurkkuflunssaan (joka työkaverin samanlaisten oireiden diagnosoimana paljastui ehkä C-ryhmän streptokokiksi), joka ei meinaa millään mennä ohi. Nyt vihdoin alkaa nielu tuntua normaalilta ja paine poskionteloissakin on jo helpottanut. Voisin jopa kuvailla itseäni terveeksi.


Aiemmin kertomani lisäksi minulla alkoi myös mystinen kulmakarvakipu. Tuntuu siis pistävää kipua oikean kulmakarvan tyvessä vähän väliä. Sellasta oikeasti aika viiltävää ja ärsyttävää. Koska en juurikaan päänsärkyjä harrasta, tietenkin googletin oireeni. Vaikka käytin luotettavinta mahdollista lähdettä, keskustelupalstoja, en kuitenkaan saanut diagnoosiksi aivokasvainta, päin vastoin. Sain tietää, että ärsyttävä pääkipuni johtuu mitä todennäköisemmin otsaryppylihaksen krampista tai jännitystilasta. Luotettavan lähteeni mukaan olen joko tihrustanut liikaa hämärässä tai kurtistanut kulmiani liian usein. En totisesti osaa sanoa, kummasta oireiluni johtuu.




Vaikka kuntosalikäynnit on tähän mennessä jääneet siihen kertaan, onnekseni Lili on vihdoin innostunut potkupyöräilystä! Tarpeeksi kun harjoittelemme, voimme siis yhdessä lähteä lenkille! Oi että, olen niin odottanut, että tulisi vihdoin se vaihe, kun pääsisi itsekin harrastamaan jotain lapsen kanssa. Toki se vaunuilukin olisi ihan mukavaa, jos meidän puistobongari jaksaisi siellä rattaissa istua.

Kallista kuparia ja fanipuukkoja

Kävipä tänä viikonloppuna niin, että oltiin Isännän kanssa ensimmäistä kertaa sitten Lilin syntymän kokonaan yötä pois Lilin luota. Perjantaina töiden jälkeen lähdettiin ajelemaan, minnekäs muualle kuin Uuraisille katsomaan Palsanmäkien huutokauppaa! Sää oli mahtava ja ihan muutama muukin oli sinne eksynyt.

Me ollaan katsottu varmasti kaikki huutokauppakeisarin jaksot, vaikka ihan hirveästi ei telkkaria ehditäkään katselemaan. Pidemmän aikaa on ollut puhetta, että sinne olisi hauskaa mennä, etenkään kun meistä kumpikaan ei ole ikinä ollut edes huutokaupassa. Nyt sitten tuli se hetki.

Saavuimme paikalle noin puoli tuntia ennen huutokauppaa ja se koko paikka oli ihan piukassa porukkaa! Parkkipaikka oli jo aikoja sitten täyttynyt ja autoja oli pitkälle tien varressa. En ollut ikinä edes tajunnut, kuinka paljon ihmisiä siihen pihaan mahtuu, mutta mikään kuva ei kyllä kerro sitä todellisuutta. Niitä oli paljon! Yllättävänkin paljon kuitenkin lapsiperheitä myös pienten lasten kanssa, vaikka me ajattelimme, että Liliä ei viitsi ottaa sinne mukaan, sillä päivä olisi neidille niin tylsä pitkän automatkan jälkeen pysyä aloillaan. Aurinko paahtoi ja pakoon ei juuri päässyt, joten en kyllä pätkääkään katunut päätöstä lähteä sinne ihan vaan aikuisten kesken.

Autoja tien varressa.

Parkkis oli jo aikoja sitten täyttynyt.

Kyseessä oli Palsanmäkien hääpäivähuutokauppa ja aloituskuparipannun hinnaksi tuli taas uusi ennätys. Kuparipannu vaihtoi omistajaa 650 euron hinnasta. Siinä on kuparilla jo vähän hintaa. Väkeä oli alkuun niin tiiviisti, että tungosta oli ihan joka suuntaan. Monet luovuttivat alun jälkeen ja lähtivät pois. Pikku hiljaa paikan päällä mahtui paremmin hengittelemään ja lopulta päästiin jopa hieman istumaan. Ei me ihan loppuun saakka oltu, mutta selvästi yli puolivälin kuitenkin. Päästiin me jotain huutamanakin kun tuotiin tuliaisina yksi opetustaulu ja Isännälle fanipuukko.

Porukka oli melko tiiviisti paikan päälle.

Isännän fanipuukko. :D

Huutokaupalta mentiin Jyväskylään ja yövyttiin Sokos Hotel Paviljongissa. Lämpimästi kyllä suosittelen! Henkilökunta oli niin mukavaa ja huoneet oli tosi kivoja, paikat siistejä ja se hotellin ravintola, Trattoria Aukio on kaukana perinteisistä S-ryhmän ravintoloista! Kyseinen ravintola yllätti laadullaan ja maukkaalla ruoallaan ja myös siellä henkilökuntaa ei voi kehua liiaksi. Kyseisessä ravintolassa jopa siistijät juttelevat ja kyselevät viihtymistä.

Näköala suoraan sängystä.

Aamupala hotellissa oli myös ensiluokkainen. Olen kerran aiemmin vastaavankaltaista aamupalaa hotellissa saanut ja se oli Dusseldorfissa kun meidät majoitettiin naapurihotelliin koska jatkolentomme peruttiin. Ikävää oli se, että enempää ei yksinkertaisesti pystynyt syömään! Kahvistakin sai valita, ottaako automaatista vai tuodaanko pöytään vaaleaa vai tummapaahtoa. Nam!

Aamupala oli hotelliravintolan yläkerrassa. Tila oli viehättävä ja aamupala ensiluokkaisen hyvä!

Aamupalan jälkeen kierrettiin naapurissa olevat kansainväliset markkinat ja jatkettiin matkaa Tuuriin. En ollut koskaan siellä käynyt ja yllätyin ihan hirmuisesti sitä palatsimaista ulkoasua. Odotin enemmän jotain tavallista kauppakeskusta tai tavarataloa. Sisään kun astuttiin, huomasin heti, että suunnittelussa on aivan varmasti käytetty muusana Las Vegasia! Tuurissa oli ihan samanlaisia pienoismalleja kaupunkien seinustoista ja taivaskattoja mitä näkee Vegasissa, tosin ehkä hieman erilaisella budjetilla ja ei ihan samanlaisessa mittakaavassa, mutta kuitenkin. Kävin Las Vegasissa ollessani vaihdossa Yhdysvalloissa ja se oli aivan ihana kokemus ja se paikka totisesti yllätti energiallaan!

Seinustatkin ovat erilaisia. Tätä tunnetumpi taitaa googlen kuvahaun perusteella olla se kellertävä palatsiseinusta.

Olihan reissussa ihanaa, mutta ikävä pikkuneitiä oli ihan hirmuinen. Välillä oli jopa vaikea nauttia omasta olostaan, kun aamupalallakin vain mietti, kuinka Lili tykkäisi näistä pikkukroisanteista. Hotellissa ensimmäisenä silmään osui kyltit leikkipaikoista ja Tuurissakin mietin kaikkia Lilin viihdyttämispaikkoja. Olisihan se siellä mukana varmasti mennyt. Lilillä oli kuitenkin ollut kummitätien ja isovanhempien kanssa oikein kivaa ja äiti ei saanut edes halia tullessaan. Tekemistä oli riittänyt, ruoka maistunut ja takaisin päästyämme vastassa odotti saunanraikas pikkuneiti leveä hymy naamallaan.

Comeback

Mukavaa kesää arvoisa blogin lukijakaarti. Olen viimeaikoina pitänyt hieman lomaa oikeastaan kaikesta muusta paitsi töistä. Loppukevät meni ihan hirvittävän luku-urakan siivittämänä ja ihmettelen itsekin, että se kuitenkin lopulta loppui. Tarkoitus oli tenttiä elokuussa täysin uusi aihe, mutta laiskuudessani päätin, että 90 opintopistettä vuoteen (tavallisesti 60) ja niistä 60 viime kevääseen saa nyt riittää. Elokuussa ajattelin yrittää korottaa eurooppaoikeuden arvosanaa, mutta sitä ei ole aika miettiä vielä!




Lupasin itselleni, että vauhditan opintoja niin kauan, kun se tuntuu hyvältä ja tuon loppuspurtin jälkeen jäljellä oli aika uupunut ranka. Nyt teen töitä, nautin tästä kesästä ja niistä kahdesta lämpimästä viikonlopusta, kirjoitan blogia (!!!) ja teen vaikka käsitöitä. Jonkun pullaromaaninkin voisin lukea, mutta sen aika ei ole ihan vielä, sillä ajatus lukemisesta nostaa hieman selkäkarvoja pystyyn ja tuskahien otsalle.




Kesä on ihanaa aikaa, Lili on ihan hirmuhauska ja menevä tättähäärä ja Isäntäkin tuli tänne pariksi viikoksi viettämään isyysvapaata. Sunnuntaina Isäntä palautuu kuukaudeksi Vantaalle, mutta koko pitkän elokuun saamme vielä nauttia Isännän seurasta ennen paluuta Vantaalle. Rauma on pitänyt meistä hyvää huolta ja on ollut aivan ihanaa törmätä tuttuihin katujen kulmilla, töissä, kaupassa ja joka paikassa! Erityisen ihanaa on nyt lähellä asuvat tutut, sukulaiset ja isovanhemmat, joita voi melko kivuttomasti iltapäivisin tavata.




Kirjoituksen aiheita putoilee millon mistäkin, joten stay tuned.

"Minä iste!"

Kesä länsirannikolla

Joku joskus sanoi, että pitää nuorena tehdä kaikkea spontaania, koska sitten kun on lapsia, ei enää voi. Voisin esittää eriävän mielipiteeni tästä, sillä nyt uskallan jo ehkä julkistaa, että me vietämme Lilin kanssa kesän Raumalla. Menen Raumalle siis kesäksi töihin aiemman alani työtehtäviin. Työnhausta hieman tuskastuneena ja päiväkodin painaessa päälle kesähoidontarpeen ilmoittamisen kanssa soitin extempore entiseen harjoittelupaikkaani Raumalle ja sain sieltä töitä. Heti, kun aloin hakemaan Lilille päiväkotipaikkaa Raumalta, sain työtarjouksen myös Helsingistä ja yhden haastattelukutsun tietenkin heti perään. Asia ei kuitenkaan hiukkaakaan harmittanut, sillä menen ehdottomasti mielummin töihin kotipaikkakunnalle tuttujen lähelle kun teen täällä päivystystyötä ja stressaan Lilin hoidon kanssa Isännän ollessa työmatkoilla. Lilin päiväkodin suhteen tilanne ei ollut hiukkaakaan hankala, neiti kun joutuisi joka tapauksessa kesällä toiseen päiväkotiin kesähoitoon ja Raunalta sai päiväkotipaikan yllättävänkin helposti. Lisäksi nyt Lili voi viettää aikaa myös muun muassa isovanhempiensa ja kummiensa kanssa! Toki Isännän lomaillessa Lili on Isännän kanssa "kotona".

Kovin päteviä vastauksia ihmisten kysymyksiin muun muassa kulkemisesta ja asumisesta ei oikeastaan ole ollut, mutta pikkuhiljaa nekin ovat selkiytyneet. Uskon siihen, että asiat kyllä hoituu. Pääasia on, että minulla on töitä ja Lilillä hoitopaikka ja ne ovat jo aikalailla varmoja. Työpaikasta on vahvistettu ja Lilin päiväkotipaikasta on tullut päätös ja käytiin siellä jo tutustumassakin kertaalleen.

Täytyy kyllä totisesti kehua sitä, miten Rauman varhaiskasvatuksessa asiat hoituvat! Soitin ensimmäisen kerran vain tiedustellakseni, onnistuuko tällainen kesätyöpaikan vuoksi päiväkotipaikan saaminen. Olin jo varautunut massiiviseen selitykseen tilanteesta, omituisiin kikkailuihin (muun muassa kirjojen vaihtoon) ja ties mihin, kunnes johdannon kerrottuani ihana täti ystävällisesti ilmoitti, että "juu, kyllähän tuo onnistuu! Meillä on mahdollisuus kyllä kesätyöntekijöille hoitaa kesäksi hoitopaikka, että kun sinulla on työpaikka tiedossa, niin laita vaan hakemusta tänne." Olin niin äimistynyt, että menin ihan sanattomaksi ja aloin änkyttää. Kun työpaikka varmistui, soitin varhaiskasvatukseen uudelleen, jolloin täti kertoi, että oli juuri aamulla tarkistanut, että onko hakemusta tullut ja miettinyt, että mitenköhän minulle kävi. En voinut asiaa uskoa todeksi, mutta pikkuhiljaa se alkaa realisoitua. Ihanan yksilöllistä palvelua ja aivan käsittämättömän hyvää palvelua!

Pakkaaminen on ollut jokseenkin tuskallista. Tänään on virallinen siirtymäpäivä, jota ehkä muuttopäiväksikin voisi kutsua. Valmistautukaa ihmiset siellä länsirannikolla, huomenna me olemme jo siellä!

Mehmä ja kaverit

Lili alkaa olla aivan taivaallisen ihanassa iässä. Se höpsöttelee, hassuttelee, kujeilee ja ymmärtää jo melkeimpä kaiken! Kuukausi sitten sanoja oli ehkä kymmenkunta ja tuntuu, että niiden määrä kasvaa joka päivä kymmenellä. Joka päivä kuulen ainakin yhden sanan, mitä en ole kuullut ennen.

Kaikkein parasta on huomata pienen lapsen innostus. Lili innostuu kyllä, mutta ei kuitenkaan ihan niin helposti, mitä voisi kuvitella. Lili tykkää keskittyä asioihin, rakennella palikoilla ja Duploilla, leikkiä palikkalaatikolla, pelata pelejä ja ennen kaikkea mistä tahansa, mikä liittyy eläimiin. Eläimet on paras juttu ikinä. Kissa, hevonen, orava, kettu, hämähäkki, lehmä, lammas, hiiri ja pupu on ihan parhaita, mutta toki heti perässä tulee koira, norsu, tiikeri, kirahvi, majava ja mitä näitä nyt ikinä on. Etana on nyt ihan uusi juttu ja joka puolella näkyy etanoita. Jos on jotain, mitä Lili ei suostu tai halua tehdä, houkuttelu onnistuu juurikin eläinten avulla. Jos käsien pesu ei maistu, mennään kattomaan näkyykö lavuaarissa hiiriä. Ainahan niitä näkyy ja yleensä vielä pupun kanssa. Viimeaikojen huippujuttu on ollut mummin Lilille ostama "mehmä", eli lehmäilmapallo.

Lili on edelleen kiltti ja suhteellisen rauhallinen, vaikka toki energiaa löytyy kuin pienestä kylästä. Yleensä hän on tottelevainen ja kuuliainen, mutta valikoiva se kuulo kyllä on. Kisujen kanssa pikkuneiti on niin nätisti, että Mindykään ei enää aina Liliä väistä, vaikka aina joskus Lili menee ihan viereen ja heittää Mindylle lelun (lue: "Mindyä lelulla"). Päiväkodissa kaverilla on unileluna pehmokissa, joka oli kuulemma eräänä päivänä saanut melkolailla höykytystä. Lili oli katsellut vaiteliaana ja totisena vierestä ja kun kisun omistaja oli kääntänyt selkänsä, oli Lili mennyt hellästi silittämään kissaa. On selvästi mennyt kotona oppi perille, että kissojen kanssa ollaan "nätisti". :D

Koomiset tilanteet on nykyään arkipäivää. Se on ihan hulvatonta, jopa kaikessa kamaluudessaan. Yhtenä päivänä istuimme ruokapöydän ääressä koko perhe syömässä, kun Lili pureskeli ruokaa ja kurkki viereensä lattialle. Yhtäkkiä kuului "pthyi" ja Lili sylkäsi lattialle paprikan palasen.
Äiti: "Sylkäsitkö sä!?" (en edes tiennyt Lilin osaavan sylkeä)
Lili: (tuijottaa silmiini haudanvakavana) "Njoo."
Äiti: "Sylkäsitkö sä ton paprikan lattialle?!?"
Lili: (Edelleen sama haudanvakava katse) "Njoo-o."
En pystynyt edes torumaan, kun Isäntä nauroi pöydän toisella puolella ja itseäni nauratti niin paljon, etten saanut naurua pidätettyä. Kohta Lili yltyi oikeen kunnon tekonauruun koko vatsansa pohjasta, kun kerran äiti ja iskäkin nauraa. Ei ole tämän jälkeen kyllä neiti onneksi sylkenyt lattialle.