keskiviikko 4. helmikuuta 2015

That's my excuse!

Olen nyt viimeaikoina huomannut ihan törkeän monessa fitness-yhteydessä lausahduksen "what's your excuse?" Yleensä joku yksinhuoltaja ainakin 5 lapsen äiti hoitaa lapsille ruuat, kuskaa kaikki eri kouluihin ja iltaharrastuksiin ja siinä kaiken lomassa treenaa itsensä huippukuntoon fitness-lavoille. Motokseen kyseinen naishenkilö ilmoittaa, "what's your excuse?"

Toinen skenaario, jossa 2 000 kiloa painanut nainen laihduttaa 1 960 kiloa vuodessa, jolloin painoksi jää huimat 40 kiloa, ylimääräistä nahkaa ei missään ja toki hän on jäänyt täysin koukkuun terveelliseen ruokavalioon ja liikuntaan, joiden ansiosta (pelkästään) onnistui painonsa pudottamaan. Motokseen hän ilmoittaa "what's your excuse?"

Lähestulkoon aina nämä henkilöt ovat naisia. Minua hämmästyttää yli kaiken, että miten ihmeessä kukaan voi koskaan olettaa, että hänen tapansa elää on se ainut oikea? Miksi kaikkien pitäisi tavoitella samaa asiaa? Jos sinua ei oikeasti kiinnosta urheilu sen enempää, sinulla on oltava jokin tekosyy, sillä todellisia syitä ei oikeasti ole. Siitähän tulee vain hyvä olo kun vähän liikkuu.

No mitäpäs, jos mua ei ihan oikeasti vaan kiinnosta? Mitä jos en yksinkertaisesti halua joka päivä tunkea tunnin salitreeniä päivääni ja käydä luppoajalla lenkillä? Ja mitä jos en todellakaan jaksa joka päivä punnita salaattiannoksiani ja jos haluan syödä kanan sijaan punaista lihaa? Mitä jos haluan nauttia sen puuroni sen sokerin ja voisilmän kera sen raejuuston sijaan? Mitä jos oikeasti haluan nauttia siitä ruuasta, mitä syön? Mitä jos minun hyvä oloni tuleekin siitä, kun saan antaa jollekin lahjaksi jotain itse tehtyä ja nähdä saajan ilon? Ja voihan sitä liikkua ihan ilman niitä fitness-lavojen tavoitteluitakin.

Minulla on tuolla hyllyssä vaikka mitä ihan omin käsin tehtyjä pehmoeläimiä. Tämän lisäksi olen tehnyt ihan omin pikku kätösin lukemattomia lahjoja ihmisille erilaisia käsitöitä. Niin, että "what's your excuse?!?"


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti