Se yllättävä hyvä fiilis

Kävin tänään pitkästä aikaa kuntosalilla!

Pahinta tossa urheilussa on se aloittaminen. Se kun oikeesti pitäisi mennä sinne ja kiinnostus on pyöreä 0. Heti kun sinne pääsee, saa salivermeet päälle ja hyppää siihen kuntopyörälle, se kaikki ahdistus katoaa. Se onkin ihan mukavaa!

Silti parasta kuntosaliharrastuksessa on seura. Tänään pääsin nauttimaan ihanan ystäväni saliseurasta. Hän on onneksi hieman aktiivisempi harrastaja, ja pääsin kuntoilemaan vaan seuraamalla hänen ohjelmaansa, selkäpäivä kuulemma. Mukavaa se on juuri tuollaisena perässäkulkemisena, hieman mukavuusalueen ulkopuolella toimimisena, jossa ei ole mitään pakotuksen tunnetta. Itse en pakota, eikä kukaan muukaan painosta. Parempi se on tehdä edes jotain, kun ei yhtään mitään, eikö?

Paikkana oli SATS Trivium, jossa oli joku "kaveri kanssa" kamppanja. Käytännössä kuuntelin ensin infoa heidän jäsenyyksistään ja kuinka halpaa terveyteni olisi (65 e/kk, vähintään vuoden sopimus = 780 euroa vuodessa). Ärsyttävää tässä on se, että haluaisin käydä silloin tällöin, enkä tosiaan myydä sieluani rahojani koko vuodeksi. Itseni tunnen sen verran hyvin, että kiinnostustani ei todella nosta se, että olen idioottipäissäni lupautunut maksamaan mansikoita harrastuksesta, jota en jaksa harrastaa niin että se olisi rahallisesti kannattavaa. Miksei ne kymppikortit voisi tulla markkinoille, niin menisin kirkuen ostamaan!

No kuitenkin jälkimainingeista, olo on hyvä. Se yllättävä ihana tunne, kun saa kerrankin tehtyä jotain. Ja kun ne 10-kortit tulee markkinoille, lupaan olla jonossa ostamassa, kunhan ne on järkevissä hinnoissa toki. Isäntäkin on tänään yön yli työmatkoilla, joten seuraavaksi suunta saunaan ja keräämään taas energiaa, huomenna on jo torstai!!