Pasodoble

Kun rakas Jubsumme vaihdettiin tuolla suomenruottalaisten alueella, yhden nuoren bara svenska språkigan kanssa Passattiin, siinä matkalla havahduimme kuuntelemaan tyhjäkäynnillä kuuluvaa kolinaa. Nyt, jakopäähihnaremontin (oli sillon jo tiedossa), lohkolämmittimen ja sisätilapistokkeen asennuksen, jarrulevyjen vaihdon, kaiuttimien uusimisen ja kaksoismassavauhtipyörän sekä kytkimen vaihdon jälkeen se käsittämättömän monen vitutuksen aihe on nyt kunnossa. Ehkä. Toivottavasti.

Jos jonkun neuvon voin antaa, älkää rakkaat lukijat ostako tuntemattomalta yksityiseltä koskaan autoa. Asia jota osasin tosin jo etukäteen pelätä, toteutui. Loppujen lopuksi päästiin aika vähällä, sillä saatiin se auto kuitenkin kuntoon. Suurin kiitos tästä kuuluu meidän super-ammattitaitoiselle "omamekaanikolle", joka on pitänyt autoistamme, sekä Jubsusta, että Pasodoblesta parasta mahdollista huolta! Ei se hänen mukaansa ole kuitenkaan "ollenkaan paska ostos".

Pieniä yllätyksiä tässä matkan varrella on ollut, kun esimerkiksi pelkääjän puoleinen kaiutin ei toiminut. No korjaajasetä totesi, ettei ihme kun siellä ei mitään kaiutinta edes ollut. Ovipahvi oli kuulemma vedetty vähän väkivalloin irti, yhden johtosarjan liitännät revitty rikki ja jäljestä kuulemma näki, ettei tekijällä ollut mitään käsitystä, mitä oli tekemässä.

Onneksi ei ihan vielä olla konkurssin partaalla ja nyt se Pasodoble kehrää kuin kissa, ei tärise, jarrut ei kirsku, käynti on puhdas, musiikki kuuluu puhtaasti ja se on aamuisin töpselin nokassa lämmin. Tästä ei kuitenkaan voi kiittää sitä alussa mainittua svenska språkigaa, jolla oli lähestulkoon hyvin suomea puhuva kaveri.

P.S. Ajattelin pitkään, että sille "Passatille" ei muotoudu minkäänlaista lempinimeä, kun ei sillä juurikaan tunnearvoa ole, toisin kuin Jubsulla. Tämän viikonlopun aikana Isännän siskolta se tuli. Se on nyt Pasodoble.

P.P.S. Seuraavaksi hankinnassa talvirenkaat. Siinä tuli kaupan mukana jotkut Ässä pinnoitetut, jotka on varmasti maksanut monta kymppiä! Jos tämä talvi pärjättäisiin.