Kohti oikkarin elämää!

Tänään tuli kirje:

En tiedä paljonko olen tästä hakuprosessista mahtanut puhua, mutta vaikka nyt muistin virkistykseksi palautan vähän asiaa.

Eli hain Turun Yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan heti valmistuttuani lukiosta 2010 ja välivuoden jälkeen uudelleen 2011. 2011 muutin kuitenkin kesällä Turkuun, joten hain myös "varalta" ammattikorkeaan opiskelemaan bioanalytiikkaa. Mitään käsitystä bioanalytiikasta minulla ei ollut, mutta se kuulosti ihan mielenkiintoiselta siitä hakuoppaasta kuvailua lukiessani. Tarvitsin siis varavaihtoehdon, jonka pääsykokeisiin ei tarvitsisi lukea. Ikinä en edes harkinnut vaihtoehtoa, ettenkö pääsisi bioanalytiikan koulutusohjelmaan, mikä tänäpäivänä kyllä vähän hämmästyttää.

Puolen vuoden bioanalytiikan opintojen jälkeen olin enemmän kuin valmis sanomaan "adios" ja hakemaan jälleen oikikseen. Ensimmäinen puoli vuotta koostui tylsistä kursseista, kuten äidinkieli, englanti, ruotsi, jotka tasoltaan olivat surkeampia kun lukion kurssit. Kun ammattiaineet vihdoin alkoivat, se olikin hyvin mielenkiintoista. Mikrobiologiaa, fysiologiaa, biokemiaa ja kaikki niin kauhean käytännönläheistä. En ollut ikinä edes ajatellut niitä kaikkia ihmiselimistön hienouksia, joita nyt opiskelin. Ensimmäisen parin kuukauden jälkeen päätin antaa oikeustieteellisen nyt odottaa ja opiskella itselleni bioanalytiikasta ammatti.

Nyt kun vihdoin syksyllä valmistuin, hiukan jopa etuajassa, on aika suunnata se nenä uudelleen kohti oikeustieteellistä! Loppusyksystä järjestelin työkuviot ja ilmottauduin valmennuskurssille. Pitkän harkinnan jälkeen valitsin LexKurssien Intensiivi Plus-kurssin. Olin kahden vaiheilla Teho Plus- ja Inteensiivi Plus -välillä. Teho Plus on enemmän ensikertaa hakeville, Intensiivi Plus sellaisille, jotka tietävät jo vähän taustaa. Lisäksi viimeksi kun hain, lukuaikaa oli 2,5 kk ja se tuntui loppuvan kesken. Nyt lukuaikaa on 2 kk ja jännittää ihan hirveästi sen riittäminen. Intensiivi Plussassa on hieman vähemmän tunteja, joten aikaa lukemiselle jää ehkä hieman enemmän.

Vaikka odotan jo lukuprosessin alkamista kuin kuuta nousevaa, asia tuntuu vielä kaukaiselta! Viimeksi hakiessani olin nuori, naiivi sinkkutyttö, jonka elämä pyöri pääasiassa baarityön ympärillä. Nyt olen tasapaksussa parisuhteessa elävä, baareiluun täysin kyllästynyt päivätyöläinen, jonka mielikin on ehkä hieman aikuistunut. Silti lukuaikaa on leikattu 2 viikkoa. Tätä voisi jopa sanoa elämäni tilaisuudeksi, sillä ulkomaailman houkutukset eivät enää kummittele päässäni ja joka vuosi tästä eteenpäin hakemisen järjestelyistä tulee vain hankalampaa. Toivottavaa on, että lukumotivaatio pitää täysillä sen kaksi kuukautta, sillä vaikka se on lyhyt aika lukea, se on pitkä aika keskittyä täysillä vain ja ainoastaan lukemiseen. Ylimääräisille vapaapäiville ei ole lainkaan varaa.

Tänään on 35 päivää valintakoekirjojen julkistamiseen! Tämä tänään saapunut kirje on ensimmäinen ulkopuolinen muistutus asiasta! Seuraavan 35 päivän aikana kalenterista löytyy satunnaisia muistutuksia haun alkamisesta, kirjojen tilauksista ja muista. Tästä se lähtee! Pitkäaikainen unelma, here I come!