SlimCat

Tilattiin zooplussasta taas ruokaa meidän pienille lapsosille ja koska meille oli kertynyt zoopluspisteitä niin tilattiin sieltä plussakaupasta SlimCat-herkkupallo. Pallo on lähinnä ajateltu Mufasalle, sillä Mindy ei mistään herkuista välitä! Ajatuksena että kissa leikkii pallon kanssa ja pallosta tippuu aina välillä namupala. Leikin on tarkoitus aktivoida kissaa leikkimään ja täten kissan on tarkoitus laihtua.

Kyllä ihmettelen jos meidän Mufasa onnistuu tämän avulla laihtumaan.

Olet mitä syöt

Käsiini osui viimevuoden viimeinen Tiede-lehti (12/2014). Siellä oli artikkeli terveysintoilun riskeistä otsikolla "Terveysintoilussa piilee terveysriski". Ajattelin jakaa artikkelin pääpointit, ihan vaikka vaan mielenkiinnosta.

1. Sokerin välttäminen.

Tutkimusten mukaan keinotekoiset makeutusaineet saattavat johtaa metaboliseen oireyhtymään ja heikentyneeseen sokerinsietoon. Tämän lisäksi keinotekoiset makeutusaineet muuttavat suoliston mikrobistoa ja mikrobien toimintaa saattaen olla syy diabeteksen ja ylipainoisuuden lisääntymiseen. 

Tuskin se Hermesetas silloin tällöin tappaa, mutta kyllä sitä sokerin täydellistä poisjättöä kuitenkin harkitsisin kahdesti. Itseasiassa harkitsisin kahdesti kaiken niin sanotusti luonnollisen korvaamista laboratoriotuotteilla.

2. Rasvan välttäminen

Toki kovien rasvojen korvaaminen pehmeillä on edelleenkin kannattavaa ja suositeltua, mutta rasvojen korvaaminen sokereilla ja hiilihydraateilla ei niinkään. Artikkelin mukaan rasvaton ja sokeriton jugurttihan ei maistu miltään. Ja tottahan se on. Useimmiten rasvan välttäminen johtaa pidemmälle jalostetun tärkkelyksen ja lisätyn sokerin syleilyyn. Ravintosuositukset ovat osittain jo kääntyneetkin rasvaa suosivaan suuntaa.

3. Hyi! Natriumglutamaattia!

Uusien tutkimusten mukaan tämä Isännän kovasti suosima "aromisuola" ei ehkä kuitenkaan ole se syövän ja muiden tappavien tautien lähde. Muistan alkuaikoina kun Isäntä laittoi överipaljon "aromisuolaa" kanamunan päälle, katsoi minun hämmästynyttä katsettani ja totesi kyllästyneenä: "Kyllä! Natriumglutamaattia!" Tokihan meilläkin oli kyseistä maustetta kotona käytetty ja enemmänkin minua hämmensi mausteen määrä kuin itse mauste, mutta päättelin Isännän joskus kuulleen kuittausta natriumglutamaatin suosiosta. Isännälle terveiset työreissulle Vaasaan, ei se ole niin paha!

Natriumglutamaatin karttaminen on aiheuttanut suolan vähentämisen tinkimistä. Toisin sanoen siis: ei natriumglutamaatille, kyllä suolalle! Lisätty natriumglutamaatti mahdollistaa suolan vähentämisen jopa 30-40 %! Suola taas on tunnetusti yhteydessä korkeaan verenpaineeseen ja aivohalvauksiin. Artikkelin mukaan natriumglutamaattia on tutkittu 100 vuotta, ja tutkimusten mukaan sen ainoa haitta on joillekin ihmisille aiheutuvat allergiset reaktiot. Natriumglutamaattia on myös luonnostaan sienissä, juustoissa ja tomaateissa. Kukaan koskaan varotellut syömästä liikaa sieniä?

4. Kammottavat E-koodit

Tutkimusten mukaan usein E-koodeilla ruokiin saadaan makua ilman rasvaa, sokeria ja suolaa, jotka oikeasti liiallisena ovat haitallisia. Artikkelin mukaan Helsingin Sanomien haastattelussa Marina Heinonen (ravinnon turvallisuuden professori) sanoo mielummin syövänsä "vähärasvaisen jugurtin, jossa täyteläisyys on saavutettu sakeuttamisaineella, kuin rasvaista mutta E-kooditonta jugurttia." Artikkeli antaa esimerkkinä myös jäätelöön kuohkeutta antavan lesitiinin, jota on kananmunankeltuaisessa. Jäätelöstä saadaan kuitenkin sydänystävällisempää, kun siihen lisätään koko keltuaisen sijaan pelkkä lesitiini.

5. Pastöroimattoman maidon puolesta!

Raakamaidon suosio on etenkin nykysuomen hippiväestössä lisääntynyt. Raakamaito on monen mielestä parempi, sillä siinä on myös hyödyllisiä bakteereja jäljellä. En tiedä ketä asiasta oikeasti on tätä mieltä, sillä samassa tuotteessa asustaa myös Isännän opinnäytetyön osa-aihe, nimittäin Listeria monocytogenes. Toki tiedän myös pastöroinnin aiheuttavan maitoon muutakin kun pelkän bakteerinpoiston ja tästä syystä jotkut maitoallergikot allergiastaan huolimatta voivatkin juoda sitä raakamaitoa.

Artikkelin mukaan alkuvuodesta (2014) raakamaito aiheutti laajan suolistotulehdusepidemian pääkaupunkiseudulla ja Itä-uudellamaalla, joten olkaa sen raakamaidon hygienian kanssa erityisen tarkkoja! Ja ei raskaana oleville, juurikin tuon Listerian vuoksi!

6. Ei dioksiineille!

Terveydelle haitallisia dioksiineja ja pcb-yhdisteitä on etenkin Pohjanlahdesta ja Suomenlahdesta pyydetyssä lohessa, taimenessa ja silakassa. Toisaalta kala usein korvataan hyvien ravitsemuksellisten ominaisuuksiensa sijaan tyydyttyneitä rasvoja sisältävillä eläinrasvoilla. Puntarissa siis painaa dioksiini ja jatkuvat tyydyttyneet eläinrasvat. Joskus niitä dioksiineja ilmeisimmin ei kannata pelätä. 

Artikkelin mukaan ammattikalastajat ja innokkaat kalaharrastajat, jotka syövät pyytämäänsä kalaa säänöllisesti vähintään kaksi kertaa viikossa ovat Duodecimin mukaan keränneet itseensä huomattavia dioksiinipitoisuuksia ja ovat muuhun väestöön nähden iäkkäitä, mutta terveitä. Myöskin näiden henkilöiden syöpäriskiä on tutkittu, ja he ovat osoittautuneet jopa muuta väestöä terveemmiksi.

Artikkeli oli mielestäni todellä hyvä ja mieltä avartava. Lähinnä pointtina tässä kirjoituksessa on se, että kultainen keskitie on tässäkin harvinaisen hyvä valinta!

Kohti oikkarin elämää!

Tänään tuli kirje:

En tiedä paljonko olen tästä hakuprosessista mahtanut puhua, mutta vaikka nyt muistin virkistykseksi palautan vähän asiaa.

Eli hain Turun Yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan heti valmistuttuani lukiosta 2010 ja välivuoden jälkeen uudelleen 2011. 2011 muutin kuitenkin kesällä Turkuun, joten hain myös "varalta" ammattikorkeaan opiskelemaan bioanalytiikkaa. Mitään käsitystä bioanalytiikasta minulla ei ollut, mutta se kuulosti ihan mielenkiintoiselta siitä hakuoppaasta kuvailua lukiessani. Tarvitsin siis varavaihtoehdon, jonka pääsykokeisiin ei tarvitsisi lukea. Ikinä en edes harkinnut vaihtoehtoa, ettenkö pääsisi bioanalytiikan koulutusohjelmaan, mikä tänäpäivänä kyllä vähän hämmästyttää.

Puolen vuoden bioanalytiikan opintojen jälkeen olin enemmän kuin valmis sanomaan "adios" ja hakemaan jälleen oikikseen. Ensimmäinen puoli vuotta koostui tylsistä kursseista, kuten äidinkieli, englanti, ruotsi, jotka tasoltaan olivat surkeampia kun lukion kurssit. Kun ammattiaineet vihdoin alkoivat, se olikin hyvin mielenkiintoista. Mikrobiologiaa, fysiologiaa, biokemiaa ja kaikki niin kauhean käytännönläheistä. En ollut ikinä edes ajatellut niitä kaikkia ihmiselimistön hienouksia, joita nyt opiskelin. Ensimmäisen parin kuukauden jälkeen päätin antaa oikeustieteellisen nyt odottaa ja opiskella itselleni bioanalytiikasta ammatti.

Nyt kun vihdoin syksyllä valmistuin, hiukan jopa etuajassa, on aika suunnata se nenä uudelleen kohti oikeustieteellistä! Loppusyksystä järjestelin työkuviot ja ilmottauduin valmennuskurssille. Pitkän harkinnan jälkeen valitsin LexKurssien Intensiivi Plus-kurssin. Olin kahden vaiheilla Teho Plus- ja Inteensiivi Plus -välillä. Teho Plus on enemmän ensikertaa hakeville, Intensiivi Plus sellaisille, jotka tietävät jo vähän taustaa. Lisäksi viimeksi kun hain, lukuaikaa oli 2,5 kk ja se tuntui loppuvan kesken. Nyt lukuaikaa on 2 kk ja jännittää ihan hirveästi sen riittäminen. Intensiivi Plussassa on hieman vähemmän tunteja, joten aikaa lukemiselle jää ehkä hieman enemmän.

Vaikka odotan jo lukuprosessin alkamista kuin kuuta nousevaa, asia tuntuu vielä kaukaiselta! Viimeksi hakiessani olin nuori, naiivi sinkkutyttö, jonka elämä pyöri pääasiassa baarityön ympärillä. Nyt olen tasapaksussa parisuhteessa elävä, baareiluun täysin kyllästynyt päivätyöläinen, jonka mielikin on ehkä hieman aikuistunut. Silti lukuaikaa on leikattu 2 viikkoa. Tätä voisi jopa sanoa elämäni tilaisuudeksi, sillä ulkomaailman houkutukset eivät enää kummittele päässäni ja joka vuosi tästä eteenpäin hakemisen järjestelyistä tulee vain hankalampaa. Toivottavaa on, että lukumotivaatio pitää täysillä sen kaksi kuukautta, sillä vaikka se on lyhyt aika lukea, se on pitkä aika keskittyä täysillä vain ja ainoastaan lukemiseen. Ylimääräisille vapaapäiville ei ole lainkaan varaa.

Tänään on 35 päivää valintakoekirjojen julkistamiseen! Tämä tänään saapunut kirje on ensimmäinen ulkopuolinen muistutus asiasta! Seuraavan 35 päivän aikana kalenterista löytyy satunnaisia muistutuksia haun alkamisesta, kirjojen tilauksista ja muista. Tästä se lähtee! Pitkäaikainen unelma, here I come!

Loppuviikon actionit

Hengissä ollaan hiljaiselosta huolimatta!

Torstai meni näytteenottoharrastuksessa, perjantai elokuvia katsellessa, lauantai sohvakoomassa ja kyläillessä ja kun viimeyönä päästiin kahden jäljiltä kotiin, tämä päivä menee todennäköisesti myöskin sohvakoomassa!

Perjantaina viikonlopun vietto alkoi kahdella elokuvalla, jotka kaikkien yllätykseksi olivat molemmat todella hyviä. Toinen oli Brad Pittin tähdittämä Fury ja toinen oli ensimmäisen näyttelijäsuorituksen Shia LaBeoufin perusteella valittu Lawless. Molemmat oli kyllä hyviä, ja itsekin herkästi nukahtavana pysyin helposti hereillä, vaikka myöhään menikin. Tuo Lawless oli kyllä välillä aika karu, että jos on kauhean herkkä niin sitten en sitä kyllä suosittele.

Katsottiin Isännän kanssa tuossa aiemmin viikolla Predestination, jota voin myöskin suositella psykologisten trillerien ystäville. Meillä ei kauheasti mitään draamakomedioita katsella (lähinnä omasta epä-mieltymyksestäni johtuen), joten sellaisia en osaa kyllä suositella yhtäkään.

Eilen oltiin kyläilemässä Isännän kalakaverin luona. Oli kyllä lystiä! Meillä on aika vähän mitään tuttavapariskuntia täällä Suomen Turussa, vielä vähemmän sellaisia kenen kanssa oltaisiin aktiivisesti tekemisissä, niin moiset illanvietot on kyllä todella mukavia ja tervetulleita! Päästiin myös tutustumaan Ocicatteihin, joka oli minulle entuudestaan melkeinpä tuntematon kissarotu. Aika ihania sosiaalisia löllyköitä nekin olivat!

Tänään aika on pääasiassa mennyt Ebayn tutkimiseen. Äiti oli joskus aikanaan ostanut ilmeisesti joiltain kutsuilta sellaisen roll-on lämminvahalaitteen. Se oli pitkään minulla, kunnes erehdyin antamaan sen pikkusiskolle. Arvatkaas kenen säärikarvat nyt rehottaa? Ja se ei ole äiti, sillä äidin mielestä se itse laite on kotoisin jostain manalasta ja hän ei ymmärrä mitä hänen päässänsä liikkui kun sellaisen oli ostanut. Tänäpäivänä epiloivat tyttäret kiittää ihanan kivutonta vahauslaitetta ja äiti onnellisena vannoo höylien nimeen.

Nyt on laite, vahatäyttöpakkaukset ja liuskat tilattu! Lievennystä näihin säärikarvoihin on tiedossa todennäköisesti kuukauden sisällä, sillä ilmaiset toimitukset Kiinasta ja Hong Kongista pakkaavat hetken kestämään. Olen ihan kahden vaiheilla odottelenko ensi viikonloppuun päästäkseni käsiin siskon laitteeseen, vai kestänkö sen epilaattorin aiheettoman yksi-karva-kerrallaan tuskan, kotisokeri kun ei oikein jostain syystä toimi erityisen hyvin säärikarvoille.

First world problems,
again.

Myykö Ame sielunsa?

Satsilta soitettiin. Käyt siellä kerran niin kuulet kyllä perästä!

Uskomaton tarjous! Jos liityn nyt, saan -10%, kuukauden ilmaiseksi JA ilman liittymismaksua. Näin nopeasti laskettuna säästän 162,5 euroa vuodessa. Sen sijaan kuluja minulle tulisi 676,5 euroa seuraavaksi vuodeksi.

Jäsenyyden saa toki laitettua jäähylle, toimittaessaan vaan yksinkertaisesti jonkun dokumentin (?!) sinne salille, jossa ilmeisesti pitää olla riittävät perusteet jäsenyyden hetkelliseksi jäädyttämiseksi. Toki jäsenyys siirtyy siten eteenpäin ja kaikenkaikkiaan joudun olemaan sidottu siihen vuoden ajan. Jäädytys myös maksaa 20 euroa. Terveydellisistä syistä (kuka sen mahtaa arvioida) jäädytysmaksua ei tule.

Toisin sanoen minun pitää olla tilivelvollinen niille tekemisistäni, mikäli jostain syystä treenaaminen ei vaikka kiinnosta. Minua ei myöskään todellakaan motivoi se, että maksan siitä, kyllä sen motivaation pitää jostain muualta tulla, muuten se vaan vituttaa ja mitä enemmän vituttaa, sitä vähemmän kiinnostaa.

Toisaalta, olen täysin sosiaalikuntoilija ja minulla toki on kavereita ja tuttavia, jotka kyseisillä saleilla käyvät. Lisäksi tuossa vieressä on nipullinen virikeseteleitä, joten käytännössä saisin hinnasta vielä puolet pois, jolloin hinnaksi tulisi ensimmäisen kuukauden jälkeen 30,75 euroa/kuukausi. Jos onnistuisin käymään vaikka kaksi kertaa viikossa, yhden kerran hinnaksi tulee alle 4 euroa. Eihän se ole paha?

Call me crazy, mutta sinne se sielu jäi, SatsElixiaan. Ompahan nyt hieno musta salikortti, joka aktivoituu maanantaina.

Vihreiden kuningatar!

Jos eilen ei mikään tuntunut onnistuvat, tänään onnistui ainakin työmatkat! Kaikki valot olivat vihreitä, jopa ne jotka aina on punasia toisten valojen ollessa vihreitä! Normaalin 25 minuutin työmatkan sijaan pääsin molempiin suuntiin 10-15 minuutissa! Ihan käsittämättömän kivaa! Tuossa matkalla on kuitenkin äkkiä laskettuna ainakin 26:det liikennevalot, matkaa on n. 10 km. Että repikää siitä kaikki landella asuvat. Kyllä teillä on siellä luksusta!

Tänään jäi lounas väliin, koska käytin lounastauon tehokkaasti käymällä suuhygienistillä hammaskiven poistossa. Myös Isäntä oli (jälleen) jättänyt lounaan syömättä. Minun teki hirveästi mieli McDonalds-pullaa, joten Isännän noudettuani suunnistimme linja-autoaseman mäkkärille. Yleensä suosin aina Heseä,  mutta tänään jostain kumman syystä oli eurojuusto-olo. Tosiaan suunnistettiin 7 km takaisin minun työpaikalle päin (onneksi vihreät valot) vain huomataksemme, että se koko mäkkäri on suljettu remontin vuoksi. Siis ihan oikeasti?! Just nyt!??!

Hetken soutamisen ja huopaamisen sekä Isännän "maistan sen pekonin jo suussa"-valituksen jälkeen kaarsimme seuraavasta risteyksestä oikealla suoraan linja-autoaseman Hesburgerin autokaistalle. En saanut eurojuustoa, mutta sain kana-aterian. En sitten muista millon viimeksi olisi tullut syötyä hesepullaa. Kyllä se joskus nuorempana vaan maistui paljon paremmalle.

Maanantai.

Ahh, mikä ikävän kamala päivä tänään oli. Tänään oli niitä päiviä, kun mikään ei varsinaisesti ole huonosti, mutta mikään ei myöskään onnistu!

Olisin erittäin mieluusti jäänyt aamulla sänkyyn pötköttämään! Juuri tänä ihanana pakkasaamuna auton lämmityksen ajastus oli väärään aikaan ja saimme aamulla lähteä ihanan jäisellä autolla töihin. Tiedän, first world problems, mutta kai sitä nyt saa valittaa, vaikka ihan lämpimikseen?

Töissä oli palaveri- ja kehityskeskustelupäivä. Tästä syystä kaikki pöydällä olleet työt myös jäivät sinne pöydälle. Ihania ovat nämä päivät, kun kulutat suurimman osan energiasta siihen 8-tuntiseen työpäivään ja kotiinlähdön koittaessa et ole saanut aikaan yhtään mitään!

In the end...

Hevosia ja jänöjä

Hyvää myöhäistä ystävänpäivää rakkaat lukijat! <3

Eilen aamulla Mindy näytti oikein hyvinvoivalta ja lähdettiin kahdeksan jäljissä ajelemaan Rauman suuntaan. Isäntä meni metsästyspuuhiin ja itse suuntasin hieman viiveellä sinne hevosnäyttelyyn.

Tunnollisena valokuvaajana unohdin toki kamerani kotiin ja tästä johtuen räpsin kuvia siskon Nikonilla. Niillä hevosilla ja poneilla oli ihania ystävänpäivä-koristeita! Yhdellä ponilla oli vaaleanpunaiset enkelisiivet, joillain oli lautasille maalattuja sydämiä ja toisilla sydänkoristeita kiinnitettynä harjaan tai häntään. Pidemmän päälle paikan päällä oli ihan tajuttoman kylmä, vaikka lämpötila oli plussan puolella. Onneksi ei ollut pakkasta, olisin varmaan kuollut siellä. Kuvamateriaalia polleista saatatte saada myöhemmin.

Eipä Isäntäkään tyhjin käsin metsältä lähtenyt! Yhden pupuraukan se oli ampunut ja metsästyskaveri toisen. Mindy meni kotona ihan sekaisin tästä pupun hajusta ja kurnutteli Isännän jaloissa keittiössä kun Isäntä teki sille pupulle mitä ikinä sitten tekikään. Itse en ollut niin kauhean halukas seuraamaan näitä toimenpiteitä läheltä.

Kotona oltiin vasta puoli 10 maissa ja uni tuli suihkun jälkeen aika todella vikkelään! Isäntäkään ei jaksanut valvoa "edes kahteentoista". Ilmeisesti raitisilmamyrkytys väsytti molemmat.

Tänään saatiin pitkästä aikaa nukkua ihan rauhassa niin pitkään kun sielu sieti. Noustiin ylös siinä kymmenen maissa ja sain jopa vihdoin värjättyä hiukset. Operaatio, joka piti hoitaa jo viimeistään 2 viikkoa sitten. Mutta kyllä nyt kiiltää!

Seuraavaksi suuntana on Helsinki ja kummitytön syntymäpäivä! Odotukset ovat korkealla, sillä tänään minun pitäisi nähdä kummitytön lisäksi toisen veljeni ihana pieni uusi käärö, joka syntyi viimekuun lopussa! Ensimmäinen poikavauva-täditettävä! <3

Mukavaa sunnuntain jatkoa! Ulkona on ihan mahtava ilmakin! 

Perjantai 13.

Tänään oli hyvä päivä!

Aamulla heräsin ennen herätyskelloa virkeänä, töissä tekemistä riitti ja päivä meni nopeasti. Itseasiassa koko viikko meni jotenkin tosi nopeasti! Töiden jälkeen oli tarkoitus lähteä taas Raumalle.

Kuinkas sitten kävikään?

Kun päästiin kotiin, meitä odotti vatsatautinen pikku-Mindy. Raukan perskarvat oli ihan vesiripulissa ja raukkaparka oli käynyt monta kertaa päivän aikana vessalaatikossa. Ei sellaista pientä vatsatautista voi missään autossa kuskata, viedä muihin eläintalouksiin tai saati sitten stressata lisää jollain automatkalla. Lähdin siltä seisomalta eläinlääkäriin hakemaan "jotain ripuliin auttavaa" ja sainkin toiselta puolen kaupunkia jotain vatsa-tahnaa ja ripulin ehkäisyyn tarkoitettua kuiva- ja märkäruokaa. Jospa pieni potilas näillä tokenisi! Ruoka ainakin maistui hyvin, myös ainakin vielä terveelle Mufasalle.

Mikäs tässä kotona ollessa. Huomen aamulla suunta on kuitenkin Rauman suuntaan, Isäntä kun meinaa mennä rusakoita metsästämään. Siskon hevonen on menossa näyttelyyn, joten todennäköisesti itse suuntaan sinne seuraksi siksi aikaa. Loppujen lopuksi, ei yhtään hullumpi perjantai 13.

Se yllättävä hyvä fiilis

Kävin tänään pitkästä aikaa kuntosalilla!

Pahinta tossa urheilussa on se aloittaminen. Se kun oikeesti pitäisi mennä sinne ja kiinnostus on pyöreä 0. Heti kun sinne pääsee, saa salivermeet päälle ja hyppää siihen kuntopyörälle, se kaikki ahdistus katoaa. Se onkin ihan mukavaa!

Silti parasta kuntosaliharrastuksessa on seura. Tänään pääsin nauttimaan ihanan ystäväni saliseurasta. Hän on onneksi hieman aktiivisempi harrastaja, ja pääsin kuntoilemaan vaan seuraamalla hänen ohjelmaansa, selkäpäivä kuulemma. Mukavaa se on juuri tuollaisena perässäkulkemisena, hieman mukavuusalueen ulkopuolella toimimisena, jossa ei ole mitään pakotuksen tunnetta. Itse en pakota, eikä kukaan muukaan painosta. Parempi se on tehdä edes jotain, kun ei yhtään mitään, eikö?

Paikkana oli SATS Trivium, jossa oli joku "kaveri kanssa" kamppanja. Käytännössä kuuntelin ensin infoa heidän jäsenyyksistään ja kuinka halpaa terveyteni olisi (65 e/kk, vähintään vuoden sopimus = 780 euroa vuodessa). Ärsyttävää tässä on se, että haluaisin käydä silloin tällöin, enkä tosiaan myydä sieluani rahojani koko vuodeksi. Itseni tunnen sen verran hyvin, että kiinnostustani ei todella nosta se, että olen idioottipäissäni lupautunut maksamaan mansikoita harrastuksesta, jota en jaksa harrastaa niin että se olisi rahallisesti kannattavaa. Miksei ne kymppikortit voisi tulla markkinoille, niin menisin kirkuen ostamaan!

No kuitenkin jälkimainingeista, olo on hyvä. Se yllättävä ihana tunne, kun saa kerrankin tehtyä jotain. Ja kun ne 10-kortit tulee markkinoille, lupaan olla jonossa ostamassa, kunhan ne on järkevissä hinnoissa toki. Isäntäkin on tänään yön yli työmatkoilla, joten seuraavaksi suunta saunaan ja keräämään taas energiaa, huomenna on jo torstai!!

Kun ihovammaselta loppuu rasva

Ihovammasen arki on parasta, kun sen perusvoide loppuu. Viimiset tipat on käytetty ja reseptillä ei ole enää yhtäkään. Pihi kun on, niin ei sitä viitsi ilmankaan ostaa, menee ne vähäisetkin säästöt turhuuksiin. Sitten on kärsittävä.

Kaksi päivää.

Kaksi päivää olen ollut ilman Aqualan L:ää. Ei auta Essex. Ei auta Ceralan. Ei auta Ceralan Plus, eikä Essex Plus. Ei auta edes Vitalis. Bepanthen on aivan turha.

Nyt on mukavasti iho näppylöillä ja täynnä sellaisia kivoja kuivuudesta hilseileviä punaisia läikkiä, jotka toki eivät kutise lainkaan.

Näyttää vähän perseeltä, mutta se on oikeasti kainalo.

Siis kaksi päivää.

<3

Ihana rakas ystäväni! Tervetuloa takaisin!

Talvirieha

Meillä oli eilen talvirieha! Aamu alkoi tallireissulla, jonka tarkoitus oli hakea heppa mukaan ja testailla vähän uusia urheilulajeja. Lajit olivat hummahiihto, hummalautailu ja hummapulkkailu. Toki yhdelle meistä lajina oli ratsastus.

Pienimmät pääsivät ennen päiväunia vähän "rassassamaan".

Ensimmäinen testikokelas. Näytti helpommalta mitä se oli!

Pulkkatouhu testattiin aika alkuvaiheissa!

Allekirjoittanut. En kaatunut kun kolme kertaa. 

Isäntä veti kun vanha tekijä! Vauhti kasvoi ja kaatumisia nolla. 

Lautailu otti kuulemma vähän takareiden päälle.

Lautaa ei yleisesti kestetty kierrosta enempää.

Kun vaikeusaste helpottuu, kun ei tarvitse koittaa pysyä pystyssä.

Viiminen kierros, kun hevonen väsähti.

Hauskaa oli! Toivottavasti saadaan tästä perinne! Sen verran rieha ja ruoka väsytti, että pakko oli ottaa "kevyet" päiväunet, jotka mukavasti venyi parin tunnin mittaiseksi. 

Tänään hiukset näki pitkästä aikaa äidin sakset, ja vaikka otettiin vaan ne pakolliset, lyheni hiukset 20-30 cm. Aamulla säästyy huomattavasti aikaa, kun ei tarvitse letittää kun puoleen väliin.

That's my excuse!

Olen nyt viimeaikoina huomannut ihan törkeän monessa fitness-yhteydessä lausahduksen "what's your excuse?" Yleensä joku yksinhuoltaja ainakin 5 lapsen äiti hoitaa lapsille ruuat, kuskaa kaikki eri kouluihin ja iltaharrastuksiin ja siinä kaiken lomassa treenaa itsensä huippukuntoon fitness-lavoille. Motokseen kyseinen naishenkilö ilmoittaa, "what's your excuse?"

Toinen skenaario, jossa 2 000 kiloa painanut nainen laihduttaa 1 960 kiloa vuodessa, jolloin painoksi jää huimat 40 kiloa, ylimääräistä nahkaa ei missään ja toki hän on jäänyt täysin koukkuun terveelliseen ruokavalioon ja liikuntaan, joiden ansiosta (pelkästään) onnistui painonsa pudottamaan. Motokseen hän ilmoittaa "what's your excuse?"

Lähestulkoon aina nämä henkilöt ovat naisia. Minua hämmästyttää yli kaiken, että miten ihmeessä kukaan voi koskaan olettaa, että hänen tapansa elää on se ainut oikea? Miksi kaikkien pitäisi tavoitella samaa asiaa? Jos sinua ei oikeasti kiinnosta urheilu sen enempää, sinulla on oltava jokin tekosyy, sillä todellisia syitä ei oikeasti ole. Siitähän tulee vain hyvä olo kun vähän liikkuu.

No mitäpäs, jos mua ei ihan oikeasti vaan kiinnosta? Mitä jos en yksinkertaisesti halua joka päivä tunkea tunnin salitreeniä päivääni ja käydä luppoajalla lenkillä? Ja mitä jos en todellakaan jaksa joka päivä punnita salaattiannoksiani ja jos haluan syödä kanan sijaan punaista lihaa? Mitä jos haluan nauttia sen puuroni sen sokerin ja voisilmän kera sen raejuuston sijaan? Mitä jos oikeasti haluan nauttia siitä ruuasta, mitä syön? Mitä jos minun hyvä oloni tuleekin siitä, kun saan antaa jollekin lahjaksi jotain itse tehtyä ja nähdä saajan ilon? Ja voihan sitä liikkua ihan ilman niitä fitness-lavojen tavoitteluitakin.

Minulla on tuolla hyllyssä vaikka mitä ihan omin käsin tehtyjä pehmoeläimiä. Tämän lisäksi olen tehnyt ihan omin pikku kätösin lukemattomia lahjoja ihmisille erilaisia käsitöitä. Niin, että "what's your excuse?!?"

Pasodoble

Kun rakas Jubsumme vaihdettiin tuolla suomenruottalaisten alueella, yhden nuoren bara svenska språkigan kanssa Passattiin, siinä matkalla havahduimme kuuntelemaan tyhjäkäynnillä kuuluvaa kolinaa. Nyt, jakopäähihnaremontin (oli sillon jo tiedossa), lohkolämmittimen ja sisätilapistokkeen asennuksen, jarrulevyjen vaihdon, kaiuttimien uusimisen ja kaksoismassavauhtipyörän sekä kytkimen vaihdon jälkeen se käsittämättömän monen vitutuksen aihe on nyt kunnossa. Ehkä. Toivottavasti.

Jos jonkun neuvon voin antaa, älkää rakkaat lukijat ostako tuntemattomalta yksityiseltä koskaan autoa. Asia jota osasin tosin jo etukäteen pelätä, toteutui. Loppujen lopuksi päästiin aika vähällä, sillä saatiin se auto kuitenkin kuntoon. Suurin kiitos tästä kuuluu meidän super-ammattitaitoiselle "omamekaanikolle", joka on pitänyt autoistamme, sekä Jubsusta, että Pasodoblesta parasta mahdollista huolta! Ei se hänen mukaansa ole kuitenkaan "ollenkaan paska ostos".

Pieniä yllätyksiä tässä matkan varrella on ollut, kun esimerkiksi pelkääjän puoleinen kaiutin ei toiminut. No korjaajasetä totesi, ettei ihme kun siellä ei mitään kaiutinta edes ollut. Ovipahvi oli kuulemma vedetty vähän väkivalloin irti, yhden johtosarjan liitännät revitty rikki ja jäljestä kuulemma näki, ettei tekijällä ollut mitään käsitystä, mitä oli tekemässä.

Onneksi ei ihan vielä olla konkurssin partaalla ja nyt se Pasodoble kehrää kuin kissa, ei tärise, jarrut ei kirsku, käynti on puhdas, musiikki kuuluu puhtaasti ja se on aamuisin töpselin nokassa lämmin. Tästä ei kuitenkaan voi kiittää sitä alussa mainittua svenska språkigaa, jolla oli lähestulkoon hyvin suomea puhuva kaveri.

P.S. Ajattelin pitkään, että sille "Passatille" ei muotoudu minkäänlaista lempinimeä, kun ei sillä juurikaan tunnearvoa ole, toisin kuin Jubsulla. Tämän viikonlopun aikana Isännän siskolta se tuli. Se on nyt Pasodoble.

P.P.S. Seuraavaksi hankinnassa talvirenkaat. Siinä tuli kaupan mukana jotkut Ässä pinnoitetut, jotka on varmasti maksanut monta kymppiä! Jos tämä talvi pärjättäisiin.