Kotiuduttiin eilen siinä puolenyön tietämillä. Piti odottaa auringonlaskua ennen kun päästään ajamaan, koska autossa ei ole ilmastointia ja joku emäntä taisi unohtaa puhelimensa isän luokse, joten matka vielä vähän viivästyi entisesäänkin. Isän luona kellarikerroksessa, ihanassa kellarin viileydessä nukkumisen jälkeen kotona odotti arki ja ihana todellisuus, kun oven aukaisun yhteydessä kasvoille lehahti trooppisen kuuma ilma, kuin lehmän hönkäys nostaen välittömästi hien pintaan ja keräten iholle, tilan viileimpään pintaan kosteutta. Unohdettiin siis avata ikkunat ennen lähtöä, tosin tuskin se näillä helteillä paljoa olis auttanut. Yöllisen kaikki röörit auki-tuuletuksen jälkeen aamulla oli enää 29,4 astetta sisällä, ulkona oli 21.
Luulin eilen, että työt alkaisi tänään kahdeksalta, mutta yllätys yllätys, töissä pitikin olla jo 6.45. Nämä aamut on juuri niitä, joita ei todella tule ikävä labratyössä. Yö oli todella tuskainen. Ihan törkeän kuuma ja jostain syystä Isäntä kiipusti päälleni vähän väliä. Millon sillä oli jalka mun päällä, millon käsi, millon molemmat jalat ja yhdessä vaiheessa se tunki päänsä mun kainaloon. Ahh mikä ihana hikinen yö. Unta taisi tulla otettua yhteensä joku parisen tuntia.
Työpäivä loppui vihdoin ikuisuudelta tuntuneiden tuntien jälkeen ja pääsin kotiin. Aamulla oli ongelmallista, kun puhtaat vaatteet olivat lähestulkoon kokonaan loppu, joten pääsimpä pyykkäämään. Pitänee viedä ne pyykit tonne parvekkeelle ja avata kaikki röörit, ei meinaan ehkä kestä enää yhtään lisäkosteutta täällä sisällä. Kunpa nämä helteet jo hellittäisi, mutta pah.
Iltapäivä mennään viettämään Naantalin puskiin jonnekin leirintäalueelle vanhempaa veljeä morottamaan. Kissat taitaa päästä mukaan, ettei ne ihan läkähdy täällä. Ne on kyllä viikonlopun jäljiltä niin täynnä reissailua, mutta ainahan uusissa paikoissa on kivaa. Etenkin ulkona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti