Mustan Marimekon tarina

Olipa kerran pieni musta laukku. Tai ei se laukku niin pieni ollut, mutta pieni verrattuna siihen tavaramäärään, mitä hän useimmiten kantoi uskollisesti sisällään. Laukun nimi oli Musta Marimekko.

Oli vuosi 2007. Pieni Musta  Marimekko saapui omistajansa Amen elämään uutuutta hohtaen. Hän oli hieno, uljas ja ryhdikäs laukku ja monet muut laukut katsoivat häntä hieman kadehtien, olihan hän niin hieno! Laukku oli lahja mummulta ja sen oli tarkoitus lähteä Amen mukaan suureen maailmaan tutustumaan Amerikan yhdysvaltoihin ja kantamaan Amen tavaroita. Ja sen laukku teki! Joka päivä, joka paikassa laukku uskollisesti kantoi Amen tavaroita, vaikka ne painoivat. Oi kuinka ne välillä painoivat! Laukku kantoi uskollisesti meikit, vesipullot, koulukirjat, kansiot ja tietokoneet, vaikka ne ei aina ihan mahtuneetkaan. Ja voi kuinka paljon he näkivät maailmaa yhdessä! Laukku jakoi Amen kanssa Tyynen valtameren näkymät, Las Vegasin katukuvan, Teksasin autiomaat, Kentuckyn viheriöt ja paljon muuta! Ja heillä oli hauskaa!

Laukku Coloradon preerialla.

Laukku Californiassa Tyynen valtameren rannalla auringonlaskun aikaan.

Laukku Las Vegasissa suihkulähteen edessä.

Tärähtänyt kuva Ceasars Palacesta Las Vegasissa, mutta hyvä kuva
Las Vegasin valokirjosta (laukku kuvaa)

Laukku katsomassa Air Force vs. Army jenkkifutispeliä, paikalla myös
muuta actionia kuten kuvasta näkyy.

Laukku Californiassa Montereyssä.

Laukku Denverissä Forrest Gump ravintolan edessä.

Laukku San Fanciscossa.

Vuoden seikkailun jälkeen oli tarkoitus palata Suomeen. Vielä kotimaassa Musta Marimekko kantoi uskollisesti emäntänsä tavaroita. He olivat erottamattomat. Eräänä kylmänä talvipäivänä vuonna 2012 tehtiin kuitenkin ikävä havainto. Laukku oli kulunut puhki takakappaleesta. Eikä mitään vähän, vaan takakappaleeseen oli tullut suuri ja ammottava reikä! Koska laukussa ei pysyneet enää tavarat, joutui se pimeään sängynaluslaatikkoon hylättyjen laukkujen kanssa. Ame jatkoi arkeaan ja seikkailujaan uuden laukun kanssa, laukun, jonka nimi oli Antti Globe Hope.

Antti-laukku!

Surullisena, viikkoja kyynelehtinyt Musta Marimekko oli varma, että hänen matkansa oli tullut tiensä päähän. Hän pelkäsi kuolemaa. Omasta mielestään hän oli liian nuori laukkujen hautausmaalle. Tosin sekin olisi parempi paikka kuin tämä kamala hylättyjen laukkujen laatikko! Ei tämä ole mitään laukun elämää. 

Eräänä kauniina syyspäivänä Ame oli kulkenut Marimekon kaupan ohi ja ostanut sieltä kangasta. Tämä oli se päivä, kun hän kaivoi uskollisen ystävänsä sängynaluslaatikosta. Yllättävän pitkän ja monivaiheisen projektin päätteeksi musta Marimekko näki itsensä peilistä! Oi, kuinka hienolta hän näytti! Hän oli saanut kauniin vihreän paikan rikkinäisen takaosansa peitoksi ja vielä koristepaikan etupuolelle!

Etuosan koristepaikka.

Parin kuukauden kuluttua Musta Marimekko alkoi rispaantua lisää, tällä kertaa sivusta kantohihnan alta. Tämän pikkuvian Ame korjasi parsimalla vihreällä villalangalla.

Tämä rispaantuminen ei kuitenkaan ota enää loppuakseen ja Musta Marimekko on huomannut tämän. Ame on uskollisesti kantanut Mustaa Marimekkoa mukanaan siitä huolimatta. Nyt Musta Marimekko on jälleen rispaantunut sivusta ja kulunut takaa puhki, vanhan paikan vierestä.

Reikä paikan yläpuolella.

Musta Marimekko on hiljalleen sopeutunut tilanteeseen, onhan hän niin kauan palvellut uskollisesti ja kantanut tavaroita. Hän on jo vanha, eikä enää jaksa kunnolla ja on hyväksynyt kuoleman. Hän on valmis menemään laukkujen hautausmaalle muiden omanlaistensa joukkoon, sinne muiden loppuun asti palvelleiden Marimekkojen ja Louis Vuittonien kanssa, nauttimaan ihanan kevyestä elämästä, mutta Ame ei ole aivan valmis vielä luopumaan rakkaasta ystävästään.

Musta Marimekko sai taas uudet paikat ja hän pääsi osa-aikaeläkkeelle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hänestä ei malteta luopua, mutta hän ei enää sovellu arkipäiväkäyttöön. Varsinaisesti juhlalaukuksikaan hänestä ei ole, sillä Musta Marimekko ei enää jaksa pitkiä öitä ja villiä bailausta, vanha kun on. Näin Musta Marimekko pääsi aitiopaikalle makuuhuoneen työpöydän tuolin karmille rennoksi  koriste-esineeksi muistuttamaan niistä kaikista hyvistä, hauskoista ja spontaaneista seikkailuista, joita he Amen kanssa ovat yhdessä kokeneet.

Uusi paikka (vanha paikka on vähän ottanut väriä).