Sata salamaa

Olin alustavasti ajatellut meneväni tänään vapaapäivän kunniaksi kirjottamaan sitä opinnäytetyötä. Noh, heräsin oikeen kunnon jyrähdykseen ja kun nousin sängystä ylös, avasin sälekaihtimet ja katsoin ulos, siellä oli ihan harmaata ja taivaalla vilkkui ihan jatkuvasti. Ukkonen! <3

Mä tykkään ukkosesta. Se on ihana katsella kun vettä sataa oikeen kunnolla, taivas vilkkuu ja kuunnella kun jyrähtelee. Nykyään en enää laskeskele, mutta aina yhtä hauskaa se on kun välähtää ja jyrähtää samantien. "Nyt se kävi lähellä". Ja kaiken lisäksi näiden hellepäivien jälkeen on jo aikakin saada tänne Turkuun kunnon myräkkä puhdistamaan ilmaa! Kissat vähän pelästyivät tätä kovaäänistä jyrähtelyä ja pakenivat sängyn alle. Mufasa siellä hengailee pääasiassa muutenkin nykyään.

En voisi keksiä parempaa tapaa päivän aloittamiseen kun istua kotona parvekkeella katselemassa salamointia, juoda kahvia ja kirjoitella blogia.

Sain aikaiseksi jo varata meille ensiviikoksi asuntonäytön Isännän kanssa. Toivotaan että tämä paikka yllättää tosissaan ja että Isäntä saisi sen vakituisen työsopparin ensiviikolla käteensä niin voisi päästä maksamaan asuinkustannuksista osan itselleen. Luulen kuitenkin että tämän päivän aikaansaannokset jää siihen ja opinnäytetyön kirjoittaminen tänään jää. Ehkä kuitenkin kunnioitan vapaapäiväni ihan vapaapäivänä, istuskellen kotona nauttien tylsyydestä, Isäntäkään kun ei ole tänään kotona.

Ukkonenkin on jatkanut matkaa ja kissat ovat kaivautuneet koloistaan. Jos vaikka lukisi päivän lehden...

Monta kissan unta

Vauvanuni

Kesken leikin-uni

Kuulolla-uni

Päiväuni

Mörssäriuni

Vahtiuni

Puutuvat jalat -uni

Totaali black out uni

Sohvauni

Möykkyuni

Yöuni

Isännän korvausuni

Jääkaapin vahti-uni

Koivet ojossa-uni

Sohvauni vol2

Käsinoja-spoon -uni

Venytysuni

Vatiuni

Nautinnollinen uni

Unijuoksu

Kenguru-uni

Rento uni

Seinäsuorauni

Solmu-uni

Piilouni (vaarallinen)

Saunauni

Kuumeisen kyljessä-uni

Rasismista

Mä ajattelin, etten ota kantaa asiaan, koska aihe on aika arka, mutta mun on nyt ihan pakko koska asia on paisunut niin paljon. Asian nimi on rasismi. Homma sai alkunsa eilen, kun artisti nimeltä Musta Barbaari syöksyi Megadethin keikan lavalle ja on sen jälkeen saanut osakseen paljon "rasistisia" kommentteja. Niin paljon, että on sanattomaksi jo mennyt ja retweettailee nyt niitä rasistisia kommentteja eteenpäin hashtagein rasismi2014. Kaiken ihonväriin liittyvän huomiohuorauksen jälkeen minua on jäänyt häiritsemään se, että "rasismin" avoimuutta kauhistellaan tämän asian suhteen. Mielestäni on mielenkiintoista, miten suomalaisten "rasismi" näkyy niin selvästi, mutta näiden tummaihoisten rasismi valkoisia kohtaan jää vaille huomiota kokonaan.

Onko rasismia sanoa isonenäistä megaklyyvariksi? Tai pienileukaista leuattomaksi? Tai homoseksuaalia hintiksi? Tai tummaihoista mustaksi? Ilkeää se on, mutta ikävä kyllä ihmiset halventavat ja haukkuvat toisiaan ja haukkumasanat yleensä keksitään niistä asioista tai piirteistä, mihin huomio kiinnittyy. Suomessa ikävä kyllä tumma ihonväri erottuu joukosta, joskus jopa edukseen.

En todella tarkoita sitä, että kukaan suomalainen ei ole rasisti tai että tummaihoiset olisivat rasisteja, mutta selvennän asiaa hieman.

"Rasismi eli rotusyrjintä tai rotusorto on aate tai toiminta, jossa ihmisten rotuluonteen ja siihen liittyvien fyysisten sekä henkisten piirteiden erilaisuudella perustellaan eriarvoista kohtelua eli syrjintää.^[1] Rasismiksi voidaan kutsua myös toimintatapoja ja yhteiskunnallisia rakenteita, jotka johtavat näihin seikkoihin perustuvaan eriarvoisuuteen." (Wikipedia, Rasismi)

Jos tummaihoinen suututtaa valkoihoisen, valkoihoinen ei saa käyttää sanaa "musta" tai "neekeri" tai mitään vastaavaa, koska hänet tuomitaan heti rasistiksi. Mitä jos tämä olikin haukkumista? kiukun tai turhautuneisuuden purkamista ihan yhtälailla kun jos se olisi kohdistunut toiseen, vaikka valkoihoiseen? Ei sellaisen ihmisen nenää parjata, kenellä ei ole millään tavalla poikkeavaa nenää. Miksi tummaihoinen saa haukkua valkoihoista "rasistipaskaksi" ja "rasistiksi" ihan vapaasti osittain ilman syytäkin ilman rasistileimaa omassa otsassaan?

"Haukkumien (puhekieltä) nimitellä loukkaavasti tai halventavasti, ilmaista usein patoutunut tyytymättömyytensä toiseen tai tämän aikaansaannoksiin, purkaa kiukkunsa tai muu kielteinen mieliala jollekin; herjata, sättiä, moittia, parjata." (Wikipedia, haukkuminen).

Huomaako kukaan muu tässä eroa? Valkoiset usein tuomitaan rasisteiksi, vaikka se rasistiksi haukkuja useammin kantaa kontollaan suurempaa rotuvihaa valkoisia kohtaan, kun toisin päin. Ja kyllä, suomalaisistakin löytyy rasisteja, mutta tyytymättömyyden ja kiukkunsa purkaaminen ei kuitenkaan ole rasismia, vaikka pahaa sanaa käyttäisikin. Kyllä täällä maailmassa ihmisiä haukutaan puolin ja toisin. Jos "musta" on rasistinen ilmaisu niin on myös "huora" ja "homo".

Huomioni tämä asia on kiinnittänyt, koska oltuani siellä surullisen kuuluisassa jenkkilässä näin sitä ihan oikeaa rasismia ja se ei todellakaan ole sitä, että joku suomalainen umpi-idiootti kännissä huutaa ohikulkevalle tummaihoiselle, että "neekeri". Se on idiotismia, tyhmyyttä ja provosointia, sillä ei ole mitään tekemistä varsinaisen rotuvihan tai syrjinnän kanssa. Se ohikulkeva tummaihoinen voisi ihan yhtälailla olla "testosika" tai vaikkapa se "megaklyyvari" tai "ihmiskuula".

Se rasismi, jota minä olen kohdannut ilmenee enemmänkin niin, että tummaihoista lasta kyykytetään koulussa ja opettaja "jättää huomioimatta" tai yöllä hyökätään tummaihoisten taloon ja ammutaan kaikki. Minunkin kimppuuni on meinattu käydä vain, koska satuin siinä tilanteessa olemaan valkoinen. Minun ei kyllä tullut mieleenkään jäädä provosoimaan ja ajamaan oman rotuni etuja, vaan luikahdin mahdollisimman nopeasti tilanteesta pois. Ehkä olisi pitänyt. Kyllä pari "neekeriksi" kutsumista on kuitenkin aika pientä rasismiksi. Ja mitä voi odottaa, jos suututtaa kaikki Suomen Megadeth-fanit, hevivaltio kun ollaan? Jos kyseessä olisi ollut harvinaisen isonenäinen kaveri, olisi kaveri varmasti kuullut nenästään, jos lihava, olisi hän kuullut ylipainostaan, nyt se vaan sattui olemaan tummaihoinen. Siinä vaan on helppo haukkua, mikä osuu silmään, mutta en minä sitä varsinaisesti rasismiksi kutsuisi.

In the end, onhan suomessa sadellut valkoihoisillekin julkkiksille ja artisteille tappouhkauksia ainoastaan julkisuuden vuoksi. Mitä se sitten on? Onko Johanna Tukiainenkin oma rotunsa, jota syrjitään, vai onko hän vaan hölmöilyllään herättänyt ihmisten paheksunnan? Kyllä jotkut sitäkin fanittaa. Itselläni ei ole tummaihoisia vastaan yhtään mitään sen enempää kun valkoihoisiakaan, enkä sen jenkkivuoden aikaisten tummaihoisten ja meksikolaistaustaisten kavereiden jälkeen ole ihonväriin osannut edes kiinnittää sen enempää huomiotakaan, mutta silti olen Suomessa, etenkin täällä Turussa baarihommissa saanut monta kertaa rasisti-huudot perääni. Esimerkkinä kerran kun en suostunut myymään olutta valomerkin jälkeen tai toisen kerran kun eräs herra oli jo niin hyvässä humalassa, että nukkui lattialla ja kävin ehdottamassa narikan kautta kotiinpaluuta.

Tropiikkia

Kotiuduttiin eilen siinä puolenyön tietämillä. Piti odottaa auringonlaskua ennen kun päästään ajamaan, koska autossa ei ole ilmastointia ja joku emäntä taisi unohtaa puhelimensa isän luokse, joten matka vielä vähän viivästyi entisesäänkin. Isän luona kellarikerroksessa, ihanassa kellarin viileydessä nukkumisen jälkeen kotona odotti arki ja ihana todellisuus, kun oven aukaisun yhteydessä kasvoille lehahti trooppisen kuuma ilma, kuin lehmän hönkäys nostaen välittömästi hien pintaan ja keräten iholle, tilan viileimpään pintaan kosteutta. Unohdettiin siis avata ikkunat ennen lähtöä, tosin tuskin se näillä helteillä paljoa olis auttanut. Yöllisen kaikki röörit auki-tuuletuksen jälkeen aamulla oli enää 29,4 astetta sisällä, ulkona oli 21.

Luulin eilen, että työt alkaisi tänään kahdeksalta, mutta yllätys yllätys, töissä pitikin olla jo 6.45. Nämä aamut on juuri niitä, joita ei todella tule ikävä labratyössä. Yö oli todella tuskainen. Ihan törkeän kuuma ja jostain syystä Isäntä kiipusti päälleni vähän väliä. Millon sillä oli jalka mun päällä, millon käsi, millon molemmat jalat ja yhdessä vaiheessa se tunki päänsä mun kainaloon. Ahh mikä ihana hikinen yö. Unta taisi tulla otettua yhteensä joku parisen tuntia.

Työpäivä loppui vihdoin ikuisuudelta tuntuneiden tuntien jälkeen ja pääsin kotiin. Aamulla oli ongelmallista, kun puhtaat vaatteet olivat lähestulkoon kokonaan loppu, joten pääsimpä pyykkäämään. Pitänee viedä ne pyykit tonne parvekkeelle ja avata kaikki röörit, ei meinaan ehkä kestä enää yhtään lisäkosteutta täällä sisällä. Kunpa nämä helteet jo hellittäisi, mutta pah.

Iltapäivä mennään viettämään Naantalin puskiin jonnekin leirintäalueelle vanhempaa veljeä morottamaan. Kissat taitaa päästä mukaan, ettei ne ihan läkähdy täällä. Ne on kyllä viikonlopun jäljiltä niin täynnä reissailua, mutta ainahan uusissa paikoissa on kivaa. Etenkin ulkona.

Siedätyshoitoa

Viimeaikoina olen joutunut harmillisiin tilanteisiin kun auringon välttely on käytännössä mahdotonta, hiki vaan valuu, uiminen virkistäisi ja pitäisi peseytyä luonnonvedessä. Kaikki edellämainitut ovat syy tähän iänkuiseen ihovammailuun, ihottumaan, kutinaan ja ihon arkuuteen.
Tossa viimeviikolla kävin lääkärissä vähän uusiuttamassa voidereseptejä ja lääkärisetä ehdotti, että jos koittaisi olla rasvaamatta kokonaan ja ottaisi siihen ihottumaan aurinkoa. Niinkun siedätyshoitoa.

Yleisesti muun muassa allergioiden kohdalla kannatan monessa tilanteessa siedätyshoitoa. Olenhan itsekin pienenä ollut allerginen kaikelle mikä liikkuu ja vähän päälle. Meillä on kuitenkin aina ollut kotona eläimiä, pupuja, koiria, kissoja, hevosia, ja tänäpäivänä en ole allerginen juuri millekään. Kyllä ne allergiatkin tulee "kohdata". Ei se todellakaan ole lyhytkestoista se siedätys ja siihen vaaditaan paljon kärsivällisyyttä ja ärsyttäviä oireita. Kuten yksi lääkäri sanoi jossain terveys-lehdessä, että allergia ei ole sairaus, se on ominaisuus.

Miksi sitten itse en kokeilisi? Iho on kuitenkin niin ärsyttävä asia, kun se näkyy jatkuvasti päällepäin ja se kutina on ihan järkyttävää, mutta näin aikuisiällä siihen kutinaan osaa jo itse puuttua kun sen raapimisen tiedostaa ja voi sitä rasvaa laittaa sitten ihan paikallisesti, siihen kutina-alueelle. Ja tarvittaessa sitten laittaa sitä hätäkeinokortisonia. Kyllä sitä nyttenkin joutuu käyttämään.

Mutta enhän mä voi jättää kokonaan rasvaamatta? Mä olen tehny sitä aina! Sehän on sama kun seisoisi paikoillaan keskellä hyttysparvea, yhtä tyhmää ja kutina on samalla asteella. En kuitenkaan voi sanoa kokeilleeni kaikkea, jos en uskalla kokeilla sitä.

Jatkossa siis en enää välttele aurinkoa yhtälailla, uiskentelen vapaasti luonnonvesissä ja jätän rasvapurkin kotiin. Tämä viikonloppu on mennyt niissä merkeissä, että uitu on ja peseydytty luonnonvedessä. Kortisonikuuri on vielä menossa ja iho pitäisi saada hyvään kuntoon ennen kun tämä empiirinen tutkimus voi kunnolla alkaa. Nyt iho alkaa näyttää aika hyvältä pienimuotoista kutinaa lukuunottamatta. Here we go!

Tänään vielä mattopesua ja kotiin vasta illalla, helteen helpotettua. Seuraavat kaksi viikonloppua on tiivistä työntekoa, joten koitan imeä viimeisetkin lomatunnelmat itseeni.

Parvekkeelta tipuja katselemassa

Aidan toiselta puolelta

Tylsää

Tiedättekö, joskus on niin tylsää, että vaikka olisi mitä tekemistä, on tylsistynyt. Eilen oli taas sellanen päivä. Useimmiten on sillon kun Isäntä on pois. Se on ihan käsittämätöntä kuinka paljon sellaisesta tietokoneella hiljaa istuvasta Isännästä on seuraa jo pelkällä olemassaolollaan. Isäntä on taas ollut loppuviikon pois kotoa. Taitaa olla jo enemmän tapa kuin poikkeus nämä työmatkat.

Tylsyydessä on se ongelma, että kun on tylsää, niin ne pienetkin tekemiset alkaa ärsyttää. Tiedättekö, istut sohvalla ja katsot vaikka telkkaria, mistä ei tule mitään katsottavaa, mutta sitten tuleekin jano. Kuinka ärsyttävää se sohvalta nouseminen voi olla!? Sama tulee vastaan usein jos töissä on hiljaista. Odottaa niitä asiakkaita, mutta kun on hiljaista ja niitä ei tule, se yksikin asiakas alkaa ärsyttämään.

Olisihan mulla ollut eilen illalla tekemistä vaikka kuinka paljon. Sitä opinnäytetyötä voisi aina kirjoitella, syventävien teorioita voisi tehdä pois, voisi lukea jotain, käydä jossain tutun luona tai vaikka käydä lenkillä vaikka lenkillä olisi voinut kuolla lämpöhalvaukseen, mutta sen sijaan istuin kotona lähes kaikki sälekaihtimet kiinni True Blood maratonia katsellen.

Tänään mulla on oikeen levännyt olo, mikä on ihan hyvä, sillä viikonloppuna on taas paljon tekemistä. Sain vaihdettua itselleni vapaaviikonlopun, joten Isännän saapuessa kotiin suuntana on Rauma ja Mustan pitsin yö, eli ainut ilta kun kaikki Raumalaiset voi nähdä kaupungilla, samanaikaisesti. Se on sellaista raumalaisuuden ylläpitoa. Kaiken lisäksi eilisen lököilyn ansiosta sain tänään paljon aikaan. Olen jo ollut töissä, imuroinut, pessyt lattiat ja pakannut auton. Isäntä vaan puuttuu..

"Lomafiiliksiä"

Joka toinen päivä havahdun niihin grilliruuan ja oluen aiheuttamien vatsan seudun lisäkiloihin ja mietin, josko jotain pitäisi tehdä. Katson ikkunasta ulos, siellä on 28 astetta, en todellakaan ole aamuvirkku ja palaan vakioasentooni sohvalle, nostan jalat ylös ja ajattelen, että ehkä sitten syksyllä. Nyt joku voisi ajatella, että olen tehnyt jonkin suuren muutoksen ajatuksiini, mutta en ole! Työpaikka on tuossa muutaman sadan metrin päässä, ja tuolla on aivan liian kuuma tehdä oikeastaan mitään muuta kuin maata auringossa, enkä minä aurinkovammani vuoksi voi tehdä sitäkään. Lisäksi pitäisi löytää jokin erinomainen varjopaikka, jossa aurinko ei kärventäisi ihoani aiheuttaen tuskallista ihottumaa punoituksen lisäksi.

Viimeinen vuosi on mennyt kahta työtä tehdessä ja ne muutamat tunnit viikossa kun en ole ollut töissä, olen hyvinkin mieluusti makoillut sohvalla. Nyt kun työn määrä tulee väkisinkin vähenemään syksyä kohden, olen ajatellut mahdollisesti kuntosalilla käymistä. Myös juoksukoulu kiinnostaisi. Näillä keleillä en kyllä juokse ja kaipailisin vähän jotain maastoa siihen juoksutouhuun, ei tuolla teiden varsilla ole kiva juosta pakokaasuja hengitellessä. Oikeasti en edes pidä juoksemisesta, mutta voisihan sitä alkaa harjoittelemaan.

Noista saleista täytyy kyllä mainita vähän. Siis haluaisin käydä SALILLA, en missään zumbassa tai jumpassa. Sitä varten vaaditaan jäsenyys. Jäsenyys velvoittaa noin kahdeksi vuodeksi. Tietenkin on se yksi paikka, johon ei tarvita jäsenyyttä, mutta se on ihan toisella puolella kaupunkia. Miksi se ei sitten voi olla tässä lähellä, niinkun ne kaikki jäsenyyssalit? Tuo jäsenyys on muuten oikeesti aika tosi kallista ja se sisältää ne jumpat. Miksi ihmeessä maksaisin niistä jumppatuokioista, jos minua ei kiinnosta niissä käydä? Jos menee vain salille käymään ilman jäsenyyttä, niin kerta maksaa noin 10 euroa. Siis ihan oikeesti?! En todella maksa kymmentä euroa kerrasta. Ja mitäs nyt, jos ostan jäsenyyden jostain ja puoln vuoden sisällä ostetaan asunto, joka sattuu olemaan jonkun salin vieressä. Ei varmana ole se sali, josta se jäsenyys on ostettu. Hemmetin salit ja jäsenyydet! Periaatteesta jo yritän vältellä sieluni myymistä jollekin hemmetin Elixialle.

Voisihan sitä Isäntääkin yrittää buukata mukaan johonkin touhuun sitten syksyllä. Se ei kyllä tule olemaan helppoa. Joka tapauksessa meinaan nyt ottaa aivan rennosti ja nauttia näistä lisäkiloista ja siitä oluesta tarpeen tullen. Katsellaan sitä harrastustoimintaa sitten syksyllä tai mahdollisesti sen muuton jälkeen. Vähän lisäaktiviteettia ja vähemmän kesän myötä tulleita viikonloppuaktiviteetteja (=olut) niin kyllä niitä liikakiloja sitten katoaa.

Mufasallakin jää tällä helteellä leikit kesken.

Tänään kahvia on kitattu ja sohvalla istuttu, jos alkaisi valmistautua iltavuoroon.

Kuka tekee noin?!?

Sitten vähän elämän realiteetteja! Karua, mutta totta! Seuraavaa tekstiä lukiessanne varmasti moni miettii, että kuka tekee noin. Ne, jotka tuntevat piston sisällään, lukekoon uudelleen. Päivän kysymys: Miksi ihmiset valehtelevat oman terveytensä kustannuksella? Näkökulma: bioanalyytikko. Kohde: kaikki muut ihmiset. 1. Kun sinulta näytteenotossa kysytään, milloin olet viimeksi syönyt tai juonut, sitä kysytään koska joidenkien analyyttien pitoisuus veressä (mm. glukoosi, kolesteroli ym.) muuttuu ravinnon myötä. Et varmaan halua diabetes- tai statiinilääkitystä vain, koska et pysty myöntämään, että joit sen kahvin aamulla? Ja syömiseksi/juomiseksi lasketaan KAIKKI, mitä olet laittanut aamulla suuhusi. Kyllä, se pienen pieni leipä on syömistä, kuten on se "vain vähän puuroa"kin. 2. Sama virtsatieinfektioiden ja virtsanäytteiden kohdalla. Minulle henkilökohtaisesti on aiva yksi lysti kävitkö vessassa tunti sitten vai edellisenä iltana, mutta testi saattaa antaa vääriä negatiivisia, mikäli se rakkoaika on alle 4h. Lääkärille tämä voi olla hyvinkin oleellinen tieto, sillä jos siinä "pikatestissä" ei näy mitään, mutta siellä on huomio, että rakkoaika on alle 4 tuntia, hän voi pyytää uuden näytteen aamuvirtsasta. Vain, jotta Sinä saisit oikeaa hoitoa. 3. Sama kaikissa muissakin asioissa mitä terveydenhuollon henkilökunta sinulta kysyy. Kysymme, jotta osaisimme antaa oikeanlaiset ohjeistukset ja saisit mahdollisimman oikeanlaista hoitoa. Meitä ei oikeasti kiinnosta painatko oikeasti 5 kiloa enemmän mitä väität, tarvittaessa näemme yli-/alipainon päältäpäinkin. Ja lopuksi, käsittämättömyyden Grande Finale! Heikkohermoiset ja gynekologisia näytteitä kammoksuvat jättäväköön seuraavan lukematta: Naiset, gynekologiselle näytteelle ei voi tulla kuukautisten aikana, sillä punasolut peittävät tutkittavat epiteelisolut, jolloin näytteen ottaminen on täysin turhaa. Ja niistä kuukautisista on ihan turha valehdella, sillä sen kyllä näkee, jos sieltä tulee verta... Ja kyllä, jonkun ne näytteet on aina otettava. Teidän parhaaksenne!

Arkinen asia

On asioita jotka toimiessaan helpoittavat arkea, mutta on myös välttämättömyyksiä, jotka osuessa kohdalle tuntuvat tekevän arjesta huomattavasti hankalampaa. Ei oikeasti välttämättä hankalampaa, mutta jo se, että ne kiinnittävät erikoishuomiota päivittäin, alkaa ärsyttämään. Kuten esimerkiksi käsisaippua. Kun käsisaippua on lopussa ja sitä tulee huonosti ja vain vähän kerrallaan, sinne voi lirauttaa vettä pohjalle helpottaakseen saippuan käyttöä ja näin sen saa käytettyä loppuun. Kuitenkin sellaisen vedensekaisen saippuan kanssa läträäminen käy hermoille, kun aina kun sitä laittaa käteen, puolet on valunut jo lavuaariin ja sen reunoille sormien välistä. Nyt, sen sijaan että pesisi vain kädet, joutuu pesemään myös puolet lavuaaria. Todennäköisesti kuitenkin sitä käteen jäänyttä saippuavesilitkua on liian vähän ja joutuu ottamaan vielä lisää toistaen koko operaation.

Nyt, tänään olen saavuttanut vihdoin pitkäaikaisen painajaiseni ja päivittäin nähnyt todella paljon vaivaa hampaiden pesun yhteydessä. Joka kerta viimisen kahden viikon ajan olen vääntänyt ja puristanut sormet kipeinä ja nyt vihdoin se on ohi! Tänään vielä leikkaan sen auki ja otan viimiset ulos! Tervetuloa arjen mukavuus ja uusi tahna!

Viikonloppu ilman Isäntää

Tänää oli se päivä! Matka aamulla aurinko paistoi ja auto oli tulisen kuuma ja hikinen! Kaksi kulkijaa kävi autoon, painoi kaasua ja otti suunnan Suomen meteorologiseen persreikään, Nääsvilleen, Pirkanmaan keskukseen, Tannpereelle! Yleisesti Tampereena tunnetaan.

Nyt lähdetään!

Hotelli löytyi huomattavasti helpommin kuin parkkipaikka. Kävi ilmi, että joka ainoassa risteyksessä Tampereen keskustassa on kääntymiskieltomerkki. En ymmärtänyt lukea niitä "ehtoja" ennen kun tulin risteykseen josta ei saanut kääntyä kumpaakaan suuntaan ja suoraan ei päässyt. Vasemmalle ei saa kääntyä, mutta saa sittenkin kääntyä jos ajaa vain yhden kadunvälin. Mitäh?!

"Ajo sallittu Pellavatehtaankadun liittymään asti"
"Ei koske Linja-autoja, Takseja ja Huoltoajoa"

Mentiin sitten bussilla Särkkikseen ja käytiin parissa laitteessa. Oltiin menossa Tyrsky-nimiseen laitteeseen kun kuski ilmoitti että järvellä vähän salamoi että pidetään pikku tauko. Siinä mentiin sitten Aurinkoterassille olusille ja nachoille ja heti kun istuttiin siihen katoksen alle, alkoi pisaroida. Se yltyi kaatosateeksi. Siinä me istuttiin katoksen alla kun koko terassin latti kohta lainehti, kaikki kastui ku katos vuosi, ja me nautittiin niitä olusiamme siinä ainoassa kuivassa kohdassa. Not bad! Tuli kuitenkin yllättävä käänne, kun ystäväni kovin halusi Speedboat nimiseen veneeseen, joka sitten kasteli meidät täysin! Ja siis oikeasti täysin! Kaikki litimärkää ja alsuhousutkin väänsin kuivaksi.

Bussissa.

Vihdoin täällä!

Yksi pieni sadekuuro.

Etsi Lejjona!

Audiajelua.

Onneksi kelit suosivat loppuillan kun lähdettiin syömään ja kiertelemään paikkoja. Ilmeisesti olisimme tarvinnut jonkun paikallisen vähän neuvomaan toimintaamme, sillä eksyimme muun muassa Klubiin, jossa huomasimme olevamme punk-henkisten rockabilly-ihmisten ympäröimänä.Viimeisenä kohteena oli Tampereen Ilona, jota en ikinä kuuna päivänä voi tämän kokemuksen perusteella kenellekään suositella. Paikassa oli ainakin 200 asiakasta enemmän kuin sinne olisi mahtunut, sisäilma oli hengitetty jo ainakin 20 kertaa, lämpötila oli ainakin 50 astetta ja siellä oli mahdoton saada sitä mitä tilasi. Tilattiin pullo-olut jota mainostettiin seinällä, saatiin tuoppiolut ja kun kysyttiin, että entäs se pullo, niin sitä kuulemma "ei ole ollut enää pitkään aikaan".

8 kahdeksan euron Guinnessiä Klubilla.

Ilonassa. Pöydällä yksi lasi.

Kotimatkalla Tampeelle jäi oikein aurinkoinen keli, Eurassa satoi kaatamalla, Raumalla tilanne oli tasaisen aurinkoinen ja Laitilassa ajoin ukkosmyrskyn läpi. Tuo myrskyn läpi ajaminen oli kyllä kokemus, johon olisin toivonut Isännän vierelle, molemmat kun tykätään ukkosta katsella. Ja tulipahan auto pestyä kun vettä tuli niin, että oli melkeen pakko pysähtyä. Mynämäellä oli nätti keli ja olikin ihanaa ajella auringonpaahteessa Mynämäeltä Nousiaisiin 50km/h autoletkan ja traktorin perässä koko matka. Turussa näytti olevan vähän synkempää.

Nousiaisista. Edessä Turku.

Isäntä oli ensimmäistä kertaa kissojen kanssa kotona niin, että minä olin viikonlopun poissa kotoa. Tämä saattaa johtua siitä, että en juurikaan käy missään ilman Isäntää. En oikeastaan edes tiedä miksi. Isäntä vaan on oikeasti aikaa tosi hyvää seuraa. Viikonloppu oli ilmeisesti mennyt hyvin ja kuulemma ongelmitta ja Mufasa osoittikin tämän oksentamalla parvekkeelle puolentunnin sisällä kotiin saapumisestani. Oli kuulemma "ehkä syönyt vähän liikaa herkkutyynyjä". Ainakin oli siis saanut makeaa mahan täydeltä. Huvittavinta tässä ehkä on se, että Isäntä ihmetteli ei edes tiennyt miltä kuulostaa kissan oksentaminen ja ihmettelikin sitä "nitinää" kun minä hyppäsin heti sohvalta parvekkeelle tarkistamaan tilanteen. Pitänee siis katsella jalkoihinsa tämä ilta.

Oli kyllä hauskaa, mutta on se kyllä kiva olla kotona!

P.S. Punaista Leijonaa voi seurata nyt myös Facebookissa! Kas tästä!

Emännän suusta

Lähdettiin eilen ex tempore Paraisille saunomaan uuttuutta hohtavaan tynnyrisaunaan ja grillaamaan oikeen tulella. Siinä matkalla pellolta kurkisti eläin. Huudahdin heti, että "Kato!! VUOHI!".

Ei ollut vuohi ei. Oli kuulemma kauris. Oikeen Bambi. Kyllähän sillä oli valkosia pilkkuja selässä, kun vähän lähemmäs päästiin katsomaan.

Sorkkaeläin mikä sorkkaeläin. Isäntäkin tuhahti, että eihän sillä nyt niin ole väliä onko se hirvi, peura vai villisika minkä sieltä metsästä kaataa. Kunhan on sorkat.

Kissaihmiset

Yksi mun kaveri on aina ihan rikki ku selitän jotain kissajuttuja. Se on suositellu mulle muun muassa katsottavaksi dokumenttia hulluista kissanaisista, joista yksi esimerkiksi keräilee kissojen viiksikarvoja ja ajattelee niiden olevan lahjoja hänen "lapsiltaan". Toisella on pienessä asunnossa yli 50 kissaa, joita sitten ruokkii yöt päivät. Traileri olkaa hyvä.

Kuvittelin ehkä olevani hullumpi kissanainen mitä todellisuudessa olen ja erehdyin liittymään facebookissa Kissaihmiset-ryhmään. Tässä vähän otteita kyseisestä ryhmästä.

Joku oli laittanut kuvan, jossa kissa makoilee takapenkillä viltin päällä. Seuraavat 20 kommenttia ovat ihmisten, jotka syyllistävät kuvan laittajaa siitä, kun kissa ei ole mitenkään kiinni tai laatikossa ja kertovat kauhutarinoita mitä voi käydä kun "tulee äkkijarrutus".

Kaksi epämääräistä ja tärähtänyttä kuvaa kissasta, toinen on ruokakupilla ja kuvateksti: "Hywää huomenta .... Wilmaa wielä wäsyttää ja Wiivil on nälkä .. :) :) muksaa päiwää"
Kyseessä vähän päälle keski-ikäinen nainen.

Joka kolmas kirjoitus on "VIHDOIN meille tulee kisuvauvva! NIMIEHDOTUKSIAA!!"
Toinen kolmas on muistokirjoituksia ja runoja kissoille.

Joka toinen kuva on kissasta pöydällä ja todennäiköisimmin salaattikipon vieressä. Hauska, haha. Ihan kun kissa salaattia söisi.

Yksi kissanomistaja huuteli kovaan ääneen, että kun heidän leikkaamaton narttukissa 7kk mouruaa jatkuvasti ja huutaa eikä he saa yöllä nukuttukaan ja se pissailee mihin sattuu ja MIKÄ SITÄ NYT VAIVAA?!? Pitääkö PIIKILLE viedä kun mikään ei auta!??

Yksi päivitti, että onko hän tosiaan ainut, ketä ällöttää kuvat, joissa on kuolleita hiiriä! Nykypäivänä kissojen ei kuuluisi kuulemma hiiriä tappaa, saati sitten syödä.

Joka toinen päivä ylläpito ilmoittaa, että on poistanut jonkin keskustelun/kuvan, koska juttu on riistäytynyt käsistä. Yhtä vanhempaa naista muun muassa syytettiin kissojensa rääkkäyksestä, kun kissa oli hypännyt kanaverkkoa varten ja roikkui siinä kynsillään...

Päivityksiä ryhmästä tulee noin viiden minuutin välein. Toisin sanoen seinäni on siis täynnä kissapäivityksiä ja kissanomistajien draamaa. Kyllä sieltä tulee ihan hauskojakin juttuja, mutta mittani on nyt tullut täyteen facebookissa muiden toimijoiden kovaäänistä tuomitsemista, tyhmiä ihmisiä ja turhaa minulle kuulumatonta draamaa. Aikani Kissaihmiset-ryhmän keskuudessa on siis täyttynyt ja tiemme eroavat.

"Rakastaa, ei rakasta...." (Kuva)

Tällainen side note tänne loppuun: onko joku muu huomannut, että tänäpäivänä olisi helpompi arvostella sitä, miten ihmiset kasvattavat lapsiaan, kuin sitä, miten ne pitävät lemmikkejään?

Kissan päivät!

Tänään tuli Zooplussalta paketti. Tilasin kisuille viimeviikolla märkäruokaa, pari lelua ja teltan! Isäntä oli vähän näreissään, että mitä sellaisella teltalla sitten muka tehdään. No parvekkeen kulmaan minä sitä kaavailin! Isäntä tuhahti.

Heti kun pahvilaatikko nostettiin olohuoneen lattialle, molemmat kissat heräsivät uniltaan ja tulivat ihmettelemään mitä sieltä löytyy. Ihan kuin ne olisivat tienneet, että siellä on heille jotain. Lelut menivät heti kuin kuumille kiville! Kong-lelu Mufasan painia ajatellen ja söpön hiirun Mindyn noutoleikkejä varten. Pahvilaatikko, jossa kaikki tuli oli seuraavana kohteena. Siellä oli kiva hillua, etenkin kaikkien muovipakkauksien päällä.

Kong-lelu ja hiiru.

Teltta kasattiin ja "pystytettiin" parvekkeen nurkkaan. Ja kuinkas sitten kävikään?

Ensin Mindy...

...sitten Mufasa.

Turned out, että meidän kissat on kovia telttailijoita!

Bagesten pizzakivi

Isäntä on viimeisenä parina iltana sanonut, että mieli tekisi pizzakivi-pizzaa. Molempina iltoina kellonajan vuoksi (24.00 ja 23.00) on päätetty, että ei nyt. Noh, tänään oli se päivä!

Alunperin pizzakiven tullessa puheeksi Isäntä googlaili vaihtoehtoja ja ehdotti Bagesten pizzakiveä, joka oli monessa testissä ollut paras ja julkkiskokkien suosittelema. Kyseistä tuotetta ei kuitenkaan saanut Turusta silloin ja ainoasta tietämästämme sitä myyvästä kaupasta se oli loppu eikä tietoa täydennyksestä. Tästä mieleni murtaneena kävelin Clas Ohlsoniin ja ostin varmaan halvimman markkinoilla olevan version jota työkaveri kehui. Sillä on nyt muutaman kerran tehty, ihan hyviä pizzoja nekin.

Isännän kanssa sovittiin, että Isäntä tekee taikinan valmiiksi niin päästään tekemään pizzoja heti kun pääsen töistä puoli kuuden aikoihin. Soitin ruokatunnilla Turun keskustassa sijaitsevaan Idelli-nimiseen keittiötarvikepuotiin, jossa heillä oli Bagesten pizzakiviä vielä kaksi jäljellä. Varasin kiven, soitin Isännälle ja näin meillä on nyt aito Bagesten!

Tuote oli jo poistettu pakkauksesta kun pääsin kotiin!

Pakkauksessa tuli mukana pizzalapio, joka on ihan kätevä kyllä, vaikka puisella leikkuulaudallakin pärjää kyllä hyvin.

Leikkuulauta ja pizzalapio.

Kivi oli paljon paremman muotoinen kun Clas Ohlsonin pyöreä pizzakivi. Kun kivi on neliskanttinen, ei ole riskiä, että pizza olisi kivelle liian suuri ja kiven ohi uunin pohjalle ei tipu täytteitä.

Kivi uunissa.

Bagesten-kivellä tuli huomattavasti paremmat pohjat, kuin Clas Ohlsonin kivellä ja pohjat olivat rapeita myös pizzan keskeltä, toisin kuin halvemmalla versiolla. Bagesten vaati myös huomattavasti vähemmän lämmitystä! Kun Clas Ohlsonin kiveä pitäisi lämmittää ohjeen mukaan 250 asteessa tunti ennen paistoa, Bagestenin ohjeessa luki 10-15 min 225 asteessa. Hintaa Clas Ohlsonin kivellä oli n. 17€ ja Bagestenillä 38€. Siskon puolisolla on K-Raudasta ostettu pyöreä pizzakivi, jonka mukana tuli siirtämisen helpottamiseksi noin kiven kokoinen pelti. Tämä kivi on mielestäni paremmin verrattavissa Bagesteniin kuin Clas Ohlsonin halpisversioon, ja hintaa sillä taisi olla noin 25€. K-Raudasta ostettua pizzakiveä pitäisi käyttää rinnakkain Bagestenin kanssa, jotta saataisiin yhdenvertaisuus selvitettyä *wink wink*.

Loppupäätelmänä siis, että halvin ei ole yhtä hyvä kuin kalliimmat, vaikka silläkin saa ihan hyvää pizzaa tavalliseen peltipizzaan verrattuna. Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa ja pizzakivellä saa hyvää pitsaa!

Isännän suusta: "Harmi, että tämä pizzakivi löytyi vasta nyt. Tuli sitten syötyä 28 vuoden ajan pahoja pizzoja."

Nautinnollisia pizzahetkiä! Tuota Bagesteniä saa kyllä netistäkin tilattua ja Raumalta sitä voisi tiedustella ja vinkata vaikka Annen Astiakaupasta.

Takaisin arkeen

Arki alkoi leppoisissa tunnelmissa. Viimeyönä ihailtiin Isännän kanssa ukonilmaa parvekkeella. Oli kyllä nättiä! Yhtäkkiä alkoi sataa kun saavista kaatamalla ja taivas välkehti jatkuvasti. Välillä salamat oikein näkyi. Ei se kauhean lähellä tainnut olla, siinä kun laskeskeltiin, mutta pari kertaa jyrähti niin, että Mufasa pelästyi ja päätti mennä makuuhuoneen turviin nukkumaan.

Itselläni on tänään iltavuoro ja nukuin pitkään. Isännällä taas alkoi tänään neljän viikon työputki, jonka pitäisi päättyä vakituiseen työsopimukseen, sitä odotellessa. Kuumuus painaa taas päälle, enkä saanut juurikaan muuta vapaan aamupäivän kunniaksi aikaiseksi, kuin papereiden järjestelyä. Järjestelin siis kaikki kesän aikana tulleet vakuutuspaperit ja tilinauhat sun muut kansioihin omille paikoilleen ja järjestykseen. Tuli siinä ohessa pari laskuakin maksettua.

Tajusin tänään, että syksyhän on täällä jo ihan kohta! Syksyn myötä tulee myös labratyö toisessa työpaikassa. En ole vielä täysin varma, miten tähän asiaan haluan suhtautua, sillä olen viihtynyt näytteenottoharrastuksessa todella hyvin, mutta positiivisin mielin eteenpäin. Molemmissa on etunsa. Näytteenottoharrastuksessa vaihtuvat työajat, lyhemmät työpäivät ja joskus myös arkivapaita. Viikonlopputyötkään eivät minua haittaa. Labratyössä muun muassa liukuva työaika. 

Heinäkuussa on enää yksi kokonaan vapaa viikonloppu, ensiviikonloppu, joka sujuu ystävän kanssa Tampereen Särkänniemessä ja yöelämässä. Se on jo ihan kohta! Ja sitä on odotettu kauan! Hulluttelua, hassuttelua ja paljon naurua luvassa. Loput heinäkuun viikonlopuista meneekin sitten töissä.

Kissat ovat ottaneet kotiinpaluun yhtä leppoisasti kuin emäntänsä ja viettävätkin päivää nukkuen. Mufasalla on hieman ongelmia nukkumapaikan valitsemisessa; mennäkö parvekkeelle, kauan kaivatun kiipeilytelineen korkeimmalle pedille vai makuuhuoneen lipaston päälle? Selkeästi kaikkia paikkoja on kovasti ikävöity, kun paikka vaihtuu melkein heti kun unen päästä saadaan kiinni.

Tänään on myös juhlapäivä! Jalkapallon MM-kisat päättyvät. Tämä on siis (toivottavasti) viimeinen päivä, kun nettiuutisissa on pelkkiä jalkapallouutisia. Itse kun tuijotan mielummin valkoista seinää kun jalkapalloa. Tämän päivän jälkeen ei enää uutisia itkevistä potkupalloilijoista, Saksan voittospekuloinneista, Mick Jaggerin syyllisyydestä jonkun joukkueen häviöön tai muusta yhtä kiinnostavasta. Wuhuu!

Mindy pitäytyy kiipeilytelineen vakiopedissään.

Mufasa välillä parvekkeen betonilattian viileydessä.

Vielä annos kahvia ja töihin matka käy!