"Mä oon harjoittelija..."

Nyt, kun koulunkäynti on loppusuoralla ja suoritan viimistä harjoittelua, ajattelin nyt vähän kerrata, kuinka hienoa se opiskeluaika ja etenkin ne harjoittelut on.

Viime syksyllä oli 15 viikkoa harjoittelua (luojan kiitos se on ohi), jonka ohella tein myös töitä. Nyt on menossa viiminen seitsemän viikon harjoittelu, jonka ohella teen myös töitä. Nämä harjoittelut ovat kyllä keskenään olleet erilaisia, johtuen osittain siitä, että tämänhetkinen harjoittelu on osittain perehdytystä työpaikan toivossa. Tarkoituksena siis, että suoritan harjoittelun ja teen opinnäytetyön sinne ja jään sinne töihin. Joka tapauksessa alan olla TODELLA onnellinen siitä pienestä faktasta, että tämän kolmen viikon jälkeen minun ei enää tarvitse tehdä 8h ilmaista työtä, jonka jälkeen menen palkkatyöhön, sillä kuten arvata saattaa, jää sosiaalinen elämä ja vapaa-aika hyvin vähäiselle määrälle.


Palatakseni kuitenkin tähän harjoittelija-stereotypiaan, kerron nyt muutamia faktoja, miten huomioida harjoittelija työpaikalla (ja asiakaspalvelutehtävissä, koskee lähinnä bioanalyytikoita):

1. Harjoittelija tekee oletuksena kaiken väärin, joten muista AINA kertoa harjoittelijalle, miten SINÄ teet asian OIKEIN.
• esim. "pidä käsi suorassa" kun pidät kättä 10 asteen kulmassa.
• tai "Tässä kohtaa sanotaan kiitos!" kun otat neulan pois suonesta ja asiakas istuu edessä.
2. Muista aina kertoa harjoittelijalle perusteellisesti kaikki asiat alusta alkaen!
• Esim. "Tämä on pistorasia. Tämä töpseli asetetaan pistorasiaan, jotta tämä laite saa virtaa..."
3. Asiakaspalvelutyössä, muista aina kysyä asiakkaalta, suostuuko hän harjoittelijan käsiteltäväksi (vaikka todennäköisimmin harjoittelijalla on jo aika paljon kokemusta ja olisi jo valmis toimimaan itsenäisesti) niin, että harjoittelija tuntee olonsa mahdollisimman tyhmäksi.
• Esim. "Meillä on täällä tämä harjoittelija. Saisikohan hän kokeilla ottaa teiltä verikoetta?"
4. Muista aina merkata harjoittelija niin, että kaikki varmasti tietävät, että hän on harjoittelija. Keltainen tai oranssi huomioliivi punaisella "Harjoittelija" -tekstillä selässä ja käsivarressa ajaa yleensä tämän asian hyvin.
5. Kun harjoittelija yrittää kertoa jotain, hän on väärässä. Älä kuuntele häntä! Lopulta, kun käy ilmi, että harjoittelija yritti kertoa, että laitoit väärän henkilön tunnistetarran potilaan näyteputkeen, älä huomioi mitenkään harjoittelijan yritystä oikaista asia. Harjoittelija oli väärässä!
6. Kun harjoittelija kertoo tietävänsä/kuulleensa jo jonkun asian, älä anna sen häiritä vaan toista asia kuitenkin. Mielellään vielä ainakin kolme kertaa saman päivän aikana.
7. Anna harjoittelijalle itsenäiseksi tekemiseksi jotain, mistä hänellä ei ole mitään käsitystä ja hän saa jatkuvasti kysellä muilta "Mistä löydän tämän?" tai "Mikä tämä on?" Mikäli tästä tehtävästä ei selviä, harjoittelija ei ansaitse itsenäistä työskentelyä ja voit jatkossa vedota siihen, "kun sekään ei onnistunut".
8. Harjoittelijaa voi pitää ilmaisenä työvoimana kaikkeen turhaan, kuten pipetinkärkien laskemiseen, inventaarion tekemiseen, jääkaapin pesemiseen tai johonkin muuhun, mihin ei tarvita minkäännäköistä ammattiosaamista ja mistä harjoittelija ei voi oppia mitään.
9. Mikäli harjoittelija kyselee liikaa, huomauta tästä. Ei harjoittelussa kuulu kysellä!
10. Muista aina, että mikäli työtehtävä vaatii henkilökunnalta perehdytystä, minkälaista perehdytystä tahansa, harjoittelija ei ole pätevä sitä tekemään!
11. Mikäli harjoittelija näyttää tylsistyneeltä tai hänellä ei ole tekemistä, laita harjoittelija vaikka lukemaan uusinta turvallisuussuunnitelmaa kokonaisuudessaan suunnitelmaehdotuksista lähtien! Mikä tahansa lukeminen yleensä kelpaa! Opiskelijathan tykkäävät lukea ja teoria ennen kaikkea!!
12. Asiakkaiden kannattaa aina pitää mielessä, että se "moukka", joka pisti suonen läpi/ei saanut verta, vaikka pisti 10 kertaa/pisti joka sormeen ottaessaan näytettä sormenpäästä/jonka pisto sattui ihan uskomattoman paljon/jonka pistosta jäi jäätävä mustelma, on AINA ollut "joku harjoittelija/opiskelija".

Lopuksi haluan vielä muistuttaa kaikkia, että jokaisen täytyy harjoitella oppiakseen, myös verinäytteenottoa ja neulojen käsittelyä. Jokainen näytteenottaja, myös vanhat ja kokeneet pistävät joskus suonen läpi. Hermoja ei pysty päältäpäin näkemään ja hermoon osuminen sattuu ja on valitettavaa, mutta ennalta mahdotonta ehkäistä ja viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä, ne mustelmat johtuvat siitä, kun asiakas ei paina sitä pistokohtaa jälkeenpäin, ei aina siitä, kun näytteenottaja pisti suonen läpi!