Moi Isäntä! Moi moi Isäntä!

Sain nauttia Isännän seurasta huimat kaksi päivää! Tänään töidensä jälkeen Isäntä suuntasi auton itään kohti uuteen työpaikkaan liittyvää koulusta. Seuraavan kerran nähdään taas torstaiyönä. Pitänee varmaan ottaa itseäni niskasta kiinni ja oikeasti lähteä täältä vähän uloskin välillä ja mennä niillä julkisilla tuonne Turun keskustaan. Ellei muuta niin vain katsomaan tuntemattomia ja hakemaan edes jotain ihmiskontaktia, vaikka aiheuttamalla pahennusta ellei mitään muuta keksi. Tiedoksi kaikille, että enemmän kun mielelläni olen valmis tapaamaan ihmisiä tässä lähi-iltoina! Kissatkin kun alkavat olla hyvin kyllästyneitä kuuntelemaan tätä yksinäistä, ihmiskontaktia kaipaavaa palvelijaansa. 

Tilasin tänään kotidopplerin. Tietämättömille, se on laite jolla voi kuunnella sikiön sydänääniä. Olen miettinyt sitä monta kertaa jo raskauden alkuaikoina ja miettinyt monesti sen olevan kuitenkin suhteellisen turha. Nyt kuitenkin tekemisen puutteessa hairahduin verkkokauppoihin ja huijasin itseäni tilaamaan tämän välineen ajatuksella "voinpahan edes keskenäni kuunnella niitä sydänääniä, liikkeitä kun ei kerran tunnu". Tilasin sellasen, että voin äänittää niitä kännykällä ja lähettää sitten Isännälle, missä lie reissussa ikinä onkaan. Isäntä sanoi, että voihan sitä sitten sen kaksi kertaa käyttää, kaikissa käytettyjen myynti-ilmoituksissa kun lukee: "käytetty 2 kertaa". 

Jos jotain oikein positiivista koitan keksiä, niin maha alkaa jo näyttämään enemmän raskausmahalta kun vaan läskiltä. Nyt se jo hieman kaventuu eteenpäin, eikä näytä vaan sellaiselta koko kehon kiertävältä pelastusrenkaalta. Isäntä tosin jo jossain kohtaa ehdotti, että se sikiö kasvaa siellä poikittain muodostaen sellaisen ylimääräisen pelastusrenkaan tuohon navan kohdille. Ilman vaatteita näytän silti vaan lihavalta. Ette kyllä siltin tule saamaan tänne masukuvaa. Katsellaan sitten joskus 30+ tietämillä. 

Miten noi kissat VOI nukkua noin paljon!? Päivän kohokohta oli kun Mindy sai nukkuessaan jonkun sätkyn. Sillä meni ainakin 2 minuuttia ennen kun pystyi nukahtamaan uudelleen ja varmistettuaan, ettei siellä pedissä ollut mitään hiirtä tai muuta, joka häntä puri. 

Rv 14

Odottavia äitejä on joka puolella! Tosin niitä oli jo ennen tätä raskautta, mutta pikkuhiljaa alkaa ymmärtämään mitä ne kaikki odottavat ovat käyneet läpi. Jotkin vaikeamman kautta ja toiset hieman helpompaa reittiä.

Pahoinvointi jatkuu edelleen. Pahoinvoinnin seuraksi on tullut ruokahaluttomuus. Vähänkin kun syö, niin on ihan täynnä lähes koko loppu päivän. En olisi kyllä uskonut tämän ruokailun olevan näin tajuttoman hankalaa! Hajut etoo, ruuat etoo, hyvätkin ruuat ja hajut etoo! Mistään ei tiedä pystyykö syömään ennen kun tunkee ensimmäistä annosta suuhun. Ongelmallista tämä on toki joka kerta ruokaa lautaselle annosteltaessa, sillä väkisin syöminen ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Odotan innolla sitä aikakautta, kun pystyn syömään jotain eilisiä ruokia jääkaapista. Tai ahh, sitä ihanaa nälän tunnetta!! Tämä jatkuva täysinäisyyden tunne johtuu ilmeisesti ruuansulatuksen hidastumisesta, joka on raskauden sivuoire. Saamattomuudesta en ole varma, johtuuko se yleisestä mielentilasta vai jatkuvasta kakomisesta. Tai sitten vaan väsymyksestä. 

Facebook-ryhmässä monet on laittaneet jo vatsakuvia, joissa vatsa pömpöttää oikein kunnolla. Itsellä ei ole raskausmahasta kyllä tietoakaan. Pömppis on ehkä jonkun verran kasvanut, mutta oletan sen raskausmahan kuitenkin nousevan sieltä alavatsasta joka on edelleenkin tasainen. Mitään sen suurempia turvotuksiakaan ei ole, joten mahdun vallan mainiosti normaalistikin ehkä hieman väljiin vaatteisiini. 

Mitään konkreettista ei ole tullut tulokkaalle vielä hankittua, mutta käytiin me Isännän kanssa vierailulla yhdessä lastentarvikeliikkeessä Vantaalla. Vaunuja ja turvakaukaloita on tullut hieman katseltua ja vauvavakuutuksia vertailtua. Ensimmäisen hankinnan laitoin tilaukseen, kun tilasin Lastentarvikkeen tarjoaman ilmaisen Baby Boxin! Noista vakuutuksista saatan kirjoitella joskus oikeen erikseen, niissä kun on niin paljon vertailtavaa.

Yksi pieni erakko

Tiedättekös mikä päivä eilen oli? Paitsi lankalauantai, oli myös blogin vuosipäivä! Jee! Koska mulla ei ole asian osalta sen enempää juhlistamisen aihetta, jatkan muilla asioilla.

Koska olen nyt homehtunut kotona lähes viikon ja niistä viimiset kolme päivää yksin, ette voi edes kuvitella voitte vaan kuvitella kuinka sekaisin olen. Esimerkiksi voin antaa vaikka sen, että tässä kirjoitellessa imeskelen samalla Bonbon-tikkaria ja huomasin äsken kuolan valuvan oikeasta suunpienestä vasta siinä vaihessa, kun kuolaa tippui tietokoneelle. Enkä mä oikeesti hei edes kuolaa. Tai en ainakaa myönnä.

Joka tapaukssa Isäntä tuli kotiin, jossa odotti tämä:

Kuva on oikeesti netistä ladattu. Noh, ketä mä yritän huijata... Kuvitelkaa
toi vielä räpsyttävän noita silmiään korostetusti.

Kosiskelin jo aiemmin Isännältä vaihtoehtoa että se ottais auton avuksi ja vaikka veis mut edes ihan hetkeksi pois täältä. Täällä me nyt ollaan, Isäntä suihkussa lähdössä Ugiin moikkaamaan kaveria mökille ja paistamaan makkaraa. Koko automatkan ajattelin pitää Isännän karvattomasta (vrt. kissa) kädestä kiinni. Ihan vaan varmistaakseni, etten ole yksin. Ihmisiä! Seuraa! Uujea!

Pääsiäinen á la Ame

Päivä 2/3, alone.

Olen varmaan maailmankaikkeuden ainut ihminen, joka viettää pääsiäisensä aivan yksin. Isäntä lähti tosiaan kalareissulle vieden mukanaan iltaseuran ja auton. Olen homehtunut kotona neljän seinän sisällä syöden mitä sattuu ja mikä helposti on käden ulottuvilla. Ulos toki voisi mennä, jos siellä ei olisi synkkää, harmaata ja sadetta. Tuli aamulla muutama lumihiutalekin, ei kuitenkaan mitään jäänyt maahan.

Aika kuluu kuitenkin suhteellisen näppärästi pääsykoekirjojen ja blogien seurassa. On sitä telkkariakin tultu välillä katsottua, kun silmät ei yksinkertaisesti enää suostu tarkentamaan lähietäisyydelle.

Nousin aamulla 9 aikaan lukemaan. Tuossa hieman ennen puolta päivää soi ovikello melko vaativasti kahteen kertaan. Nousin sohvalta ja menin ihmetellen avaamaan oven. Siellä oli kaksi nuorta naista kahden 3-5 vuotiaan pojan kanssa tarjoamassa sielunruokaa. Olin niin onneissani nähdessäni ihmisiä, että melkein kutsuin ne kahville, pojatkin kun tuntuivat pitävän ovenraosta kurkistelevasta Mufasasta. Hieman vaivaantuneena koitin siinä samalla kuunnella heidän asiaansa ja potkia samalla vieraista innostunutta Mufasaa takaisin sisälle ovenraosta. Puhuva nainen ilmeisesti huomasi tämän ja jossain kohtaa kysyi, että meneekö turhan syvälliseksi näin heti aamulla. Havahduin, olinhan jo ollut tunteja hereillä.

Meinasin revetä nauruun tajutessani miltä varmasti näytin. Naama oli ollut kiinni kirjassa viimeiset kolme tuntia niin, ettei silmät enää tarkentaneet muualle kun 15cm päähän. Räpyttelin silmiäni tehostetusti, hiukset olivat harjaamatta, päällä kuluneet kollarit ja vanha reikäinen baarityöpaita, potkin siinä kissaa sisälle ja hymyilin vaivaantuneena. Totesin vaan, että: "vähän on aikaista joo." Siinä kohtaa kun alettiin lukemaan raamatusta psalmeja päätin jättää kahvikutsun kaikesta huolimatta väliin. Kuuntelin pari psalmia tulevaisuudesta, kiitin saamastani esitteestä ja suljin oven heidän käännyttyään ovelta pois.

Jotenkin nämä uskovaiset kiinnostavat minua. Ensinnäkin, uskovaisten lapset on lähes aina tosi tottelevaisia ja hyvätapaisia. Ne on aina todella perhekeskeisiä ja niillä on joku (se Jumala) keneen ne voi aina ja ihan kaikissa asioissa luottaa. Ne on usein itsekin todella hyvätapaisia ja auttavaisia. Niillä on yhteisiä tapoja ja ne kunnioittaa perinteitä vahvasti. Kyllä siellä kirkossakin voisi olla ihan kivaa, jos pappi puhuisi pikkasen ripeämmin ja vähemmän monotonisesti. Jostain syystä musta ei kuitenkaan ehkä ole siihen touhuun. Ja olisi mielenkiintoista kyllä nähdä Isännän reaktio, kun ilmoitan sille että me mennään nyt muuten kirkkoon ja aletaan uskovaisiksi. Mutta kyllä toisten asia silti pitää kuunnella. Kyllä mua ainakin ärsyttää jos joku ei anna mun asialle edes mahdollisuutta niin, että kuuntelisi mitä sanottavaa mulla on. Se on niille tosi tärkeetä, että edes kuunnellaan ja aika pieni vaiva kuitenkin hetki seisoa siinä ovella. Toki eri asia jos vaikka maitopohjainen puuro palaa samanaikaisesti hellalla pohjaan.

No mitäs muuta? Ainakin hyvä ruoka!

On mulla mämmiäkin. Ja pakastepizzaa. Ja vihreetä japanilaista "oriental beauty"-teetä, joka ei ole kyllä toiminut.

Ja en mä nyt oikeesti ihan yksin ole. On mulla välillä ihan hyvää seuraakin. Seura pakkaa olemaan vaan vähän nukkuvaista sorttia (n. 19/24h unta). Onneksi ne on edes tosi söpöjä nukkuessaan ja tonne Mufasan voi aina työntää käden jos oikeen tekee mieli jotain pehmeää ja karvaista rapsuteltavaa. Mindylta turha kuvitella saavansa huomiota, ellei hän itse sitä kaipaa, näkeehän sen jo olemuksesta.

Meillä ei ole edes mitään pääsiäiskoristeita. En tiedä omistetaanko edes mitään kelta-vihreitä tipuja tai kanoja, eikä meillä ole narsissejakaan. Luotan siihen että sitä koristeluintoa alkaa tulla sitten lapsen myötä. Meillä kotona aina koristeltiin ja äiti piilotti kindermunia joita sitte etittiin. Äiti käski nytkin piilottaa, mutta pitäs eka ottaa kännit ja piilottaa sitten, ettei heti tiedä mihin ne on itse piilottanut. Jostain syystä se nyt ei kuulemma ole vaihtoehto.

Mutta hei aivan mahtavan ihanaa pääsiäistä! Ottakaa rennosti, haistelkaa narsisseja ja nauttikaa vapaista! <3

Rv 13

Ensimmäinen yö oli aivan hirveä! Koko yön näin painajaisia keskeytyneestä keskenmenosta, vauvan kasvaimista tai järkyttävistä niskaturvotuksista. Mitä jos sykettä ei enää kuulukkaan? Myös päivä oli ihan hirveä. Jännitin niin kovin, etten saanut pahoinvointiini syötyä mitään ja viel iltapäivällä rintakehääni ahdisti sen jännityksen jäljiltä.

Niskaturvotus-ultra oli kello 12.50. Olin pahoinvoinnin vuoksi kotona. Sovittiin Isännän kanssa tapaavamme siellä kaupunginsairaalan parkkipaikalla ja ajaessani sinne, näkö välillä hämärtyi ja kylmä hiki pukkasi päälle. Jälkeenpäin ajatelle en varmasti ollut täysissä sielun ja ruumiin voimissa auton rattiin, mutta selvisin kuitenkin sinne paikan päälle. Odotustilassa kaikki kehoni lihakset oli jännityksestä tiukkana. Miksi tämä tuntuu niin tuomiopäivältä?! Tänään on 12+0, se maaginen raja, kun keskenmenon riski pienenee huomattavasti ja vauvalla on suuret mahdollisuudet selvitä ja pelkään että pienoisella ei olekaan kaikki hyvin.

Lääkäri katsoi ensin kohdunsuun. Joku nuppineulan pään kokoinen polyyppi, joka alkoi vähän vuotamaan. Ei pitäisi olla juuri mitään ja voi kuulemma kadota synnytyksessä. Sitten se hetki, jota olin kauan odottanut. Sieltä se pienoinen tuli ruudulle. Laite oli selvästi heikomman laatuinen kun siellä Varsinais Suomen Lääkäripalvelussa ja en heti huomannut sitä pientä sykkivää sydäntä siellä. Melkein heti kuitenkin lääkäri sanoi, että siellä on sydän ja mittasi sykkeen. 166. Tuntui kun jättimäinen kivi olisi poistettu päältäni, vedin syvään henkeä ja katsoin hymyillen Isäntään. Isäntä katsoi minua takaisin "mitä minä sanoin"-ilme kasvoillaan. Olisin voinut huutaa onnesta.

Pienellä oli kaikki hyvin ja niskaturvotus oli 1,1 mm, eli ihan hyvä. Siellä hän kovasti heilutteli. Lääkäri oli aika niukkasanainen ja sanoi vaan pääasiassa tarvittavat. En muuta kyllä kaivannutkaan. Pääasia että kaikki olisi hyvin.

Toivoin pahimman pahoinvoinnin helpottavan nyt kun pahin jännitys on takana, mutta illalla oksentelin taas kaikki sulamattomat päivän ruuat. Seuraavana päivänä soitin neuvolaan ja varasin ajan lääkärille. Pahoinvointi ei ota loppuakseen ja olinkin koko viikon sairalomalla kotosalla. Vatsalaukkukin tuntuu pienentyneen vatsan tyhjennyksistä ja pienistä ruokamääristä niin paljon, että edes syötyä ei saa kunnolla. Viikon lopullakin pahoinvoinnin hieman helpottaessa annoskoot ovat hyvin pieniä ja syöminen vaatii paljon työtä.

Edit. Lisäsin kuvan! :D

Ergonomia kunniaan

Tässä kaksi päivää pöydän ääressä istuneena alkaa selkä huutamana hoosiannaa. Se johtuu pitkälti pöydän korkeudesta ja tuolin joustamattomuudesta. Kyllä sitä alkaa pikkuhiljaa haaveilemaan työtuolista.

Vaikka vanha on (lähes) aina hyvä niin täytyy kyllä sanoa että mummulasta meille tiensä löytänyt suomalainen vanha design ei nyt aja enää nykypäivänä asiaansa. Tuolin reunukset estävät tehokkaasti asennon vaihtamisen ilman todella kipeitä ja puutuneita raajoja, ja tuolien mainio design ei mahdollista edes tyynyn asettamista selän taakse tyynyn putoamatta lattialle. Vaihtoehtona on ainoastaan yksi kelvollinen asento, selkä hieman kyyryssä ja pääasiassa ilman mitään tukea selälle. Kahden reilu 8-tuntisen jälkeen alkaa jo vähän perse ja selkä huutamaan hoosiannaa. Jotain on tehtävä.

Kaiken lisäksi tuon vanhan suomalaisen designin on
pitänyt kolmen meillä viettämänsä vuoden aikana saada
uudet tyynynpäälliset, sillä uusia pehmusteita ei ole
oikean kokoisena saatavilla. Harmi että tälläkin hetkellä
tekemistä on ihan riittämiin.

Jotain on tehty! Jumppapallo! Välillä voi istuskella jumppapallon päällä ja jos oikein paha tulee, niin voihan sillä vaikka jumpata!

Ojensin Isännälle tyhjän pallon ja käsipumpun. Isäntä totesi kaikessa yksinkertaisuudessaan ennen elettäkään, että "ei saatana", haki biltemasta ostetun halvan sähkökäyttöisen ilmapatja-pumpun, asetti pumpun paikalleen, painoi On-nappia käynnistäen aikamoisen hurinan, ihaili silminnähden kättensä työtä ja mainiota insinööri-oivallustaan ja toisteli siinä pallon pikkuhiljaa täyttyessä: "Ei, hei mieti nyt jollain kusisella käsipumpulla hei!" Isännän  ranteet on vielä siis kunnossa ja saipa kissatkin hetkeksi ihmeteltävää.

ICAL

Tänään oli toinen täyspäiväinen lukupäivä. Aloitin tosiaan maanantaina tuolla Baselin pankkisääntelystrategiat-kirjalla, joka oli sekä puuduttavaa, että yllättävän mielenkiintoista luettavaa. Päätin, että luen kaikki kirjat nyt aluksi vaan läpi ja aloitan tarkemman seulonnan kun olen edes vähän perillä aiheesta. Wroooooong! Sain tänään aamulla heti luettua Basel-kirjan loppuun ja sen osalta tiedän miten lähden sitä tarkemmin seulomaan. Seuraavaksi toisiksi haastava kirja, Internet Commerce and Law, lyhennettynä nyt vaikka tuttavallisemmin ICAL.

No voi paska voin sanoa. Ainoa positiivinen asia jonka asian tiimoilta keksin on, että se on kaikille muillekin yhtä hankala ja yllättävä. Valmennuskurssin mukaan Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta on tarkentanut valintakokeeseen vastaamista toteamalla, että "valintakokeessa hakija voi käyttää valintaperusteiden mukaisesti suomen tai ruotsin kieltä. Valintakoekysymykset laaditaan suomen kielellä."

Toisin sanoen, saan käytännössä kääntää koko kirjan suomeksi!! Koska "valttikorttini" on vielä englanti, jonka olen oppinut englantia puhumalla, en suomen pohjalta, en todella osaa edes kääntää mitään. Kaiken lisäksi englanninkielinen juridinen teksti ei jostain kumman syystä ole vahvuuksiani. Valintakokeeseen vastaaminen menee siis small talkilla.

Aloitin lukemisen tänään 8.15. Pidin tauon 10.30 saatuani Basel-kirjan loppuun. Aloitin läpikäymään (=suomentamaan kirjaa sen marginaaleihin) ICALia noin 10.50. Pidin yhden 20 minuutin lounastauon ja lopetin 17.00. Sain käytyä läpi 24 sivua. 24 sivua!!! Luojan kiitos on vasta toinen lukupäivä ja Isäntä on auton kanssa Korppoossa kalareissulla perjantai aamusta sunnuntai-iltaan. Saan kiukutella täällä ihan keskenäni.

Hei, jotain positiivistakin kuitenkin! Sain vihdoin yhdistettyä blogini fiksusti Google+ -tilin kanssa! Nyt kaikki siellä seuraamaan ja tykkäämään ja liittymään lukijaksi (bloggerissa) ja kaikkea! Some rules! Ehkä vielä joskus pääsen sinne Instagramiin ja twitteriin asti. Kenties joskus...