Ai että on pitkä aika taas! Välillä meinaan aina, että unohdan koko blogin ja välillä meinaan aloittaa uuden kanssa, mutta aina joku ääni päässäni sanoo, etten voi. On kyllä ihanaa aina päästä kirjoittelemaan, kun vaan suinkin on aikaa. Nyt tiedän mitä tarkoitetaan ruuhkavuosilla. Tiivistettynä sitä, että jatkuvasti saa juosta, unohtelee kaikkea ja äiti nukkuu todella vähän. Silti elämä on todella ihanaa. Just nyt!
Lilillä on kaikki oikein mainiosti! Hän on nyt puolitoistavuotias ja aivan taivaallisen ihanassa iässä. Äiti on pääasiassa superkiva, iskä on pääasiassa superkiva, päiväkodissa on mukavaa, juttua ja tilannekomiikkaa riittää, hän tykkää laulaa ja kaikkia sanoja koitetaan toistaa perässä. On jopa pysynyt terveenä ainakin kuukauden! Automatkat alkaa olla jo siedettäviä, joten myös matkanteko on rattoisampaa. Kävely on jo hyvin taidokasta ja hän pystyy kävelemään parkkipaikalta jo sisällekin, jolloin äiti saa kannettua vaikka kauppakasseja. Ei todella ole vauva-aikaa ikävä, niin paljon elämä kehityksen myötä helpottuu!
Koulussa on kivaa, vaikka stressaavaa ja painostavaa, mutta se toisaalta sopii minulle. Olen koittanut tehdä myös vähän ekstraopintoja tähän keväälle. Vähän vaihtelevalla menestyksellä tosin, mutta tehnyt kuitenkin, joten myös se on ehkä osaltaan lisännyt tätä kiirettä. Kaikki varmaan yllättyy, kun kerron, että lukea pitää ihan hemmetisti. Voi olla vaikea kuvitella ihmistä kiireiseksi, kun se päivät pitkät istuu kirjan edessä lukemassa, mutta uskokaa huviksenne, sitä se todella voi olla. Tälläkin hetkellä pitäisi kipeästi lukea vahingonkorvausoikeutta, mutta tässä minä näpyttelen.
Tenttejä on ollut tässä keväällä paljon, isompia ja pienempiä. Intuitioon kokeen sujumisesta ei todella voi luottaa. Yhden tentin jälkeen oli fiilis, että no eipä mennyt juuri mitenkään, varmaan läpi kuitenkin menee, ja tulokseksi tuli viitonen (asteikolla 1-5). Toisen kohdalla tuntui, että meni jopa hyvin ja että kyllä se varmasti läpi menee. Kuukauden päästä tuli tulos, joka oli hylätty. Se siitä intuitiosta. Aina tuloksia odotetaan siis yhtä jännittyneenä. Kaikesta huolimatta tuntuu siltä, että olen oppinut todella paljon kaikennäköistä, joten varsinaista epätoivoa ei ole kehkeytynyt.
Isäntä on aloittanut kuntosaliharrastuksen ja on tälläkin hetkellä salilla. Harrastus alkoi kipeytyneestä selästä, joka Isännän googlauksen päätteeksi perinteisesti sai syöpädiagnoosin. Lääkärikäynnin jälkeen se kuitenkin yllättäen osoittautui vain kipeäksi välilevyn ärtymykseksi, johon piti auttaa kuntosaliharjoitus. Niinhän siihen on auttanut. Ei ole Isäntä kertaakaan selän kipua sen jälkeen valittanut ja mielestäni mies on sivutuotteena jopa hieman kutistunut! Win-win siis.
Täällä on siis kaikki mainiosti hiljaiselosta huolimatta. Nyt kun pahimmat kiireet ovat hetken takana (ja seuraavia on hyvä lykätä eteenpäin), on hyvä ottaa itseään niskasta kiinni ja pyrkiä kirjoittelemaan hieman useammin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti