lauantai 4. helmikuuta 2017

Kun facebook katosi

Tein eilen aikamoisen pelivedon. Poistin puhelimestani Facebook-sovelluksen. Kokonaan. No okei, facebook messenger edelleen on, sillä käytän sitä paljon viestittelyssä.

Miksi näin?

Ensinnäkin, olen poistunut viimeaikoina lukuisista facebook-ryhmistä, sillä joka hemmetin ryhmässä tuntuu olevan käsittämätöntä draamaa ja ärsyttäviä ihmisiä. Kumma kyllä ihmiset kuvittelevat, että koska he ovat internetsin ihmeellisessä maailmassa, he voivat kommentoida kenelle tahansa mitä tahansa. Ja minun absoluuttisen suvaitsevainen ja oikea mielipiteeni on se, että ihmisten pitäisi käyttäytyä sosiaalisessa mediassa, kuten ihan "oikeassakin" elämässä. Ei kaikkea idioottimaista tarvitse laukoa "päin naamaa" vain, koska ei ole mitään järkevää sanottavaa. Vaikka perusteluna "ellet kestä totuutta, ei kannata kirjoittaa tänne mitään" on tajuttoman suosittu, on se myös tajutonta shittiä. En voi, kun ihmetellä, minne maailmasta on inhimillisyys kadonnut.

Toiseksi, vaikka ne sosiaalisen median tapahtumat usein ovat ihan järkyttävää luettavaa ja todella hajottavaa, silti se on tajuttoman mielenkiintoista. Tai no sanotaanko, että olen huomannut sen olevan paljon mielenkiintoisempaa kuin esimerkiksi panttaus ja sen oikeudelliset vaikutukset, arvo-osuusjärjestelmät ja arvo-osuustilit sekä vaikka maakaaren kiinteistön kauppaa koskevat säännökset. Tästä syystä olen huomannut monesti kirjastossa tenttikirjan sijaan lukevani mitä hajottavampia keskusteluja facebookissa esimerkiksi siitä, kuinka väärin on syöttää lapselle rusinoita, siinä kun on niin helvetisti sokeria ja kuinka idioottimainen joku äiti on antaessaan yksivuotiaalle jäätelöä.

Pari painallusta ja se oli pois. Päivän aikana varmaan 20 kertaa otin puhelimen automaattisesti käteen ja meinasin painaa kyseisen sovelluksen auki. Olo oli ihan hassu, kun sitä ei ollut. Sen sijaan katsoinkin vaan kelloa, laitoin kännykän pois ja otin sen tenttikirjan taas käteen. Junamatkalla lueskelin hesarin sovellusta, jonka sisältö oli kyllä jokseenkin ehkä sivistävämpää.

Mietin kyseisen sovelluksen poistamista tosissani kolme kertaa. Kahdella ensimmäisellä kerralla en uskaltanut. Mitä minä sitten teen? Ei se ole tarpeellista! Tiedättekö, ajattelin samalla tavalla aikanaan ennen kun lopulta lopetin tupakan polton. Nyt kun se on poissa, ei sitä varsinaisesti osaa edes kaivata. Jos tylsyyteen on pakko jotain lukea, voi lukea vaikka uutisia, perustuslakiblogia tai vaikka oikeusteorian kurssin blogisivustoa. Mutta monesti sen puhelimen silti avaa automaattisesti aikeina avata se facebook.

Jos tämä ei ole riippuvuutta, niin kysynpä vaan: mikä sitten on? Ehkä todellakin oli korkea aika kyseinen sovellus poistaa. Saahan sen aina takaisin. Tällä hetkellä päätös tuntuu kuitenkin oikein hyvältä. Näin ollen, koska olen nykyään hieman ulkopuolisempi facebookista, tutut ja ystävät voivat enemmän kuin mielellään laittaa minulle viestiä vaikka siellä messengerissä, watsappissa tai vaikka tekstiviestillä. Täytyyhän jotain tekemistä niiden tenttikirjojen ohella olla!

Ps. Kokeilkaa ihmeessä! Todella maailmaa avartava kokemus.

2 kommenttia:

  1. Mahtavan hyvä idea! Jospa itsekin aloittaisi poistumalla ensin kaikenlaisista ryhmistä.. ja vähän niinkuin askel kerrallaan hiipiä kohti facebookitonta elämää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa! Olen nyt ollut jo tovin näin ja ei ole kyllä harmittanut! Paremmin pysyy ajatus kasassa ja itse on tilanteissa läsnä! Pääsee sinne faceen tarvittaessa selaimellakin, mutta kummasti se on työläämpää! Meillä koulun ja ainejärjestön ajankohtaisia juttuja on paljon facebookissa ja sitä kautta yleensä menee myös kaikki ilmoittautumiset, joten pakko sinne joskus on päästä kuitenkin. :D

      Poista