tilannepäivitys osa x

Ai että on pitkä aika taas! Välillä meinaan aina, että unohdan koko blogin ja välillä meinaan aloittaa uuden kanssa, mutta aina joku ääni päässäni sanoo, etten voi. On kyllä ihanaa aina päästä kirjoittelemaan, kun vaan suinkin on aikaa. Nyt tiedän mitä tarkoitetaan ruuhkavuosilla. Tiivistettynä sitä, että jatkuvasti saa juosta, unohtelee kaikkea ja äiti nukkuu todella vähän. Silti elämä on todella ihanaa. Just nyt!

Lilillä on kaikki oikein mainiosti! Hän on nyt puolitoistavuotias ja aivan taivaallisen ihanassa iässä. Äiti on pääasiassa superkiva, iskä on pääasiassa superkiva, päiväkodissa on mukavaa, juttua ja tilannekomiikkaa riittää, hän tykkää laulaa ja kaikkia sanoja koitetaan toistaa perässä. On jopa pysynyt terveenä ainakin kuukauden! Automatkat alkaa olla jo siedettäviä, joten myös matkanteko on rattoisampaa. Kävely on jo hyvin taidokasta ja hän pystyy kävelemään parkkipaikalta jo sisällekin, jolloin äiti saa kannettua vaikka kauppakasseja. Ei todella ole vauva-aikaa ikävä, niin paljon elämä kehityksen myötä helpottuu!

Koulussa on kivaa, vaikka stressaavaa ja painostavaa, mutta se toisaalta sopii minulle. Olen koittanut tehdä myös vähän ekstraopintoja tähän keväälle. Vähän vaihtelevalla menestyksellä tosin, mutta tehnyt kuitenkin, joten myös se on ehkä osaltaan lisännyt tätä kiirettä. Kaikki varmaan yllättyy, kun kerron, että lukea pitää ihan hemmetisti. Voi olla vaikea kuvitella ihmistä kiireiseksi, kun se päivät pitkät istuu kirjan edessä lukemassa, mutta uskokaa huviksenne, sitä se todella voi olla. Tälläkin hetkellä pitäisi kipeästi lukea vahingonkorvausoikeutta, mutta tässä minä näpyttelen.

Tenttejä on ollut tässä keväällä paljon, isompia ja pienempiä. Intuitioon kokeen sujumisesta ei todella voi luottaa. Yhden tentin jälkeen oli fiilis, että no eipä mennyt juuri mitenkään, varmaan läpi kuitenkin menee, ja tulokseksi tuli viitonen (asteikolla 1-5). Toisen kohdalla tuntui, että meni jopa hyvin ja että kyllä se varmasti läpi menee. Kuukauden päästä tuli tulos, joka oli hylätty. Se siitä intuitiosta. Aina tuloksia odotetaan siis yhtä jännittyneenä. Kaikesta huolimatta tuntuu siltä, että olen oppinut todella paljon kaikennäköistä, joten varsinaista epätoivoa ei ole kehkeytynyt.

Isäntä on aloittanut kuntosaliharrastuksen ja on tälläkin hetkellä salilla. Harrastus alkoi kipeytyneestä selästä, joka Isännän googlauksen päätteeksi perinteisesti sai syöpädiagnoosin. Lääkärikäynnin jälkeen se kuitenkin yllättäen osoittautui vain kipeäksi välilevyn ärtymykseksi, johon piti auttaa kuntosaliharjoitus. Niinhän siihen on auttanut. Ei ole Isäntä kertaakaan selän kipua sen jälkeen valittanut ja mielestäni mies on sivutuotteena jopa hieman kutistunut! Win-win siis.

Täällä on siis kaikki mainiosti hiljaiselosta huolimatta. Nyt kun pahimmat kiireet ovat hetken takana (ja seuraavia on hyvä lykätä eteenpäin), on hyvä ottaa itseään niskasta kiinni ja pyrkiä kirjoittelemaan hieman useammin!

Kun facebook katosi

Tein eilen aikamoisen pelivedon. Poistin puhelimestani Facebook-sovelluksen. Kokonaan. No okei, facebook messenger edelleen on, sillä käytän sitä paljon viestittelyssä.

Miksi näin?

Ensinnäkin, olen poistunut viimeaikoina lukuisista facebook-ryhmistä, sillä joka hemmetin ryhmässä tuntuu olevan käsittämätöntä draamaa ja ärsyttäviä ihmisiä. Kumma kyllä ihmiset kuvittelevat, että koska he ovat internetsin ihmeellisessä maailmassa, he voivat kommentoida kenelle tahansa mitä tahansa. Ja minun absoluuttisen suvaitsevainen ja oikea mielipiteeni on se, että ihmisten pitäisi käyttäytyä sosiaalisessa mediassa, kuten ihan "oikeassakin" elämässä. Ei kaikkea idioottimaista tarvitse laukoa "päin naamaa" vain, koska ei ole mitään järkevää sanottavaa. Vaikka perusteluna "ellet kestä totuutta, ei kannata kirjoittaa tänne mitään" on tajuttoman suosittu, on se myös tajutonta shittiä. En voi, kun ihmetellä, minne maailmasta on inhimillisyys kadonnut.

Toiseksi, vaikka ne sosiaalisen median tapahtumat usein ovat ihan järkyttävää luettavaa ja todella hajottavaa, silti se on tajuttoman mielenkiintoista. Tai no sanotaanko, että olen huomannut sen olevan paljon mielenkiintoisempaa kuin esimerkiksi panttaus ja sen oikeudelliset vaikutukset, arvo-osuusjärjestelmät ja arvo-osuustilit sekä vaikka maakaaren kiinteistön kauppaa koskevat säännökset. Tästä syystä olen huomannut monesti kirjastossa tenttikirjan sijaan lukevani mitä hajottavampia keskusteluja facebookissa esimerkiksi siitä, kuinka väärin on syöttää lapselle rusinoita, siinä kun on niin helvetisti sokeria ja kuinka idioottimainen joku äiti on antaessaan yksivuotiaalle jäätelöä.

Pari painallusta ja se oli pois. Päivän aikana varmaan 20 kertaa otin puhelimen automaattisesti käteen ja meinasin painaa kyseisen sovelluksen auki. Olo oli ihan hassu, kun sitä ei ollut. Sen sijaan katsoinkin vaan kelloa, laitoin kännykän pois ja otin sen tenttikirjan taas käteen. Junamatkalla lueskelin hesarin sovellusta, jonka sisältö oli kyllä jokseenkin ehkä sivistävämpää.

Mietin kyseisen sovelluksen poistamista tosissani kolme kertaa. Kahdella ensimmäisellä kerralla en uskaltanut. Mitä minä sitten teen? Ei se ole tarpeellista! Tiedättekö, ajattelin samalla tavalla aikanaan ennen kun lopulta lopetin tupakan polton. Nyt kun se on poissa, ei sitä varsinaisesti osaa edes kaivata. Jos tylsyyteen on pakko jotain lukea, voi lukea vaikka uutisia, perustuslakiblogia tai vaikka oikeusteorian kurssin blogisivustoa. Mutta monesti sen puhelimen silti avaa automaattisesti aikeina avata se facebook.

Jos tämä ei ole riippuvuutta, niin kysynpä vaan: mikä sitten on? Ehkä todellakin oli korkea aika kyseinen sovellus poistaa. Saahan sen aina takaisin. Tällä hetkellä päätös tuntuu kuitenkin oikein hyvältä. Näin ollen, koska olen nykyään hieman ulkopuolisempi facebookista, tutut ja ystävät voivat enemmän kuin mielellään laittaa minulle viestiä vaikka siellä messengerissä, watsappissa tai vaikka tekstiviestillä. Täytyyhän jotain tekemistä niiden tenttikirjojen ohella olla!

Ps. Kokeilkaa ihmeessä! Todella maailmaa avartava kokemus.