Tiedättekö sen tunteen, kun ensimmäistä kertaa miesmuistiin saat muutamana perättäisenä yönä nukuttua suhteellisen hyvin? Kun aamulla herätessä on oikeasti jopa pirteä olo? Siitä huolimatta vedin yliannoksen kahvia ja lähtiessäni junalle nautin raikkaasta ulkoilmasta, ylilämpimästä takista ja aivan ylisuuresta ihanasta villahuivista, joka varmistaa, ettei kylmä yllätä. Ensilumi on täällä ja vaikka se sataa märkänä sulaen heti katukivetykseen, vedän hupun päähän, napit korviin, laitan hyvän musiikin soimaan ja hymyilen. Tältäkö se tuntuikin olla hyväntuulinen ja pirteä?
Kävelen Helsingin rautatieaseman melko ruuhkaista kävelykatua koululle. Hyräilen äänettömästi hyviä biisejä, hymyilen ohikulkijoille ja melkeen tanssahtelen mennessäni. Olen omassa kuplassani väenpaljouden keskellä. Tunnen itseni yli-ihmiseksi, vaikka muut eivät päälläni olevaa supernaisen pukua huomaakaan.
Aivan mahtavaa ensilumen päivää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti