Isännällä on selkä kipeä.
Meidän taloudessa ei oikeastaan tunneta käsitettä "man flu" ja olen siitä ollut aina niin kovin onnellinen. Kun minä ja Lili ollaan kuoleman kielissä flunssassa, Isäntä aivastaa kerran, niistää ja siinä se sen vuosiflunssa sitten oli. Olen ajatellut, että ollaan vain onnekkaita, mutta nyt ymmärsin. Minua on vain säästelty selkäkipua varten.
Olen jo pitkään valitellut, kun olemme niin jämähtäneitä paikallemme, että paikat alkaa hajota. Sitten alkoi tapahtua. Isännän alkaessa valittaa selkäkivuista kehotin häntä menemään salille. Kun mitään ei tapahtunut (kävi se kerran lenkillä), parin viikon valittelun jälkeen kehotin häntä menemään lääkäriin. Isäntä kävi fysiatrilla, joka kehotti häntä menemään salille.
Kipujen (tai ainakin valituksien) pahennuttua jatkuvasti, Isäntä kävi tänään fysioterapeutilla, jonne sai lääkäriltä lähetteen. Siellä oli vähän paineltu ja rusauteltu ja oli Isännän mukaan "ihan sairasta". Muistellaan siis, että Isäntä ei siedä hierontaa, sillä hänen mielestään on ihan hullua painaa kipeää kohtaa. Sehän sattuu. Olen monesti sanonut, että istuminen ja makaaminen on selälle pahasta, mutta jospa se nyt menisi perille, kun se tuli sieltä fysioterapeutin suusta.
Nyt Isännällä on kipulääkitys kunnossa, ohjeistus kunnossa, salijäsenyys taskussa ja seuranta kunnossa, joten eiköhän siitä vielä toimiva tule. Itse kyllä todella hyvin tiedän, mitä selkäkivut ovat ja onhan ne ikäviä, kamalia ja tuskallisia, mutta odotan kyllä jo kovasti ihanaa hiljaisuutta, kun ei joka hetki ole säestetty "aiaiai", "ouuuuh" ja "sattuu" äänteillä.
Isäntä, parane pian!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti