Evening at Kuivis.

Tosiaan, oltiin luvattu lähteä lyhyiden yöunien ja työpäivän jälkeen (huom. ajomatkat) isän kanssa Kuivalahdelle. Siellä sijaitsee isoisoäidin ja -isän vanha kuolinpesäksi jäänyt kotitila, ja koska en ole pitkään aikaa käynyt siellä lähinnä varastotilana pidetyllä tilana, lupauduin mukaan.

Heti, kun töistä saavuttiin, alettiin tekemään lähtöä. Minulla oli jotkut farkkujen tyyliset jalassa ja nahkatakki päällä, kun katsoin Isännän repivän päällensä maastopukua ja isä vaihtoi siivousvaatteet huonompaan (?!?). Päätin hakea vanhasta vaatevarastosta hieman huonompaa vaatetta päälle, ja löysinkin vanhat adidaksen verkkarit (!!!) ja Las Vegasista ostamani hupparin. Olin jenkeissä vaihdossa 07-08 ja ostin sieltä noin 100+ hupparia, joten niitä saattaa olla pari ylimääräistä.

Matkaan lähdettiin.
Perille saavuttiin.

Isäntä kertoi työkaverinsa tyttöystävän harrastavan kolppausta. En ollut moisesta ennen kuullut, mutta tämä paikka voisi olla hyvin oivallinen sille touhulle!

Lato

Pihaa ja talo

Tallin nurkassa oli postilaatikko

Vesipumppu. Se toimi vielä!

Siellä ladon nurkassa hengaili (edelleen) vanha Datsun. Isän "ikuisuusprojekti", jota se ei ole edes aloittanut.

Isäntäkin löysi hotelli helpotuksen nurkalta.

*viheltelyä*

*Mikäs tuossa?!*

*Mitä helv...?!*

Mitäs sitten tapahtui?! Joku ärjäisi, kun riensin katsomaan, mitäs siellä olikaan?!

You've gotta be kidding me!

Sillon sen tajusin: Tämä ei ole hermojen rentoutusreissu.
Pienimuotoisten rälläkän sisältäneiden huoltotoimenpiteiden jälkeen...

...menimme "perässä".

"Prumm, pruuuum."

Ja perillä oli...

...kasa puita.

Tarkoitus siis oli, että jaetaan nuo puut neljään-viiteen eri kasaan niiden pituuden ja puulajikkeen mukaan, tukkipuut (mänty ja kuusi), propsipuut (kuusi ja mänty) ja polttopuut ja isä sitten kuljettelee niistä osan muualle. Hehheh, helppo homma...
1. ne painaa aika kovin.
2. Niiden puiden tunnistaminen ilman lehtiä ja havuja, pelkästään rungon perusteella ei ole ihan kauhean helppoa. Etenkään, kun kyseessä on tällainen pariskunta, joka koivunvirpuviinaa varten hiirenkorvia keräillessään keräsikin haavan hiirenkorvia.
Noh, Isäntä oli tässä huomattavasti parempi, kuin minä.

Oikeastaan se oli ihan hulvattoman hauskaa, etenkin kun Isännän kanssa nauroimme, kuin pikkulapset. "Tuo koura näyttää olevan nälkänen", "pikkuhai, titti, tiditti", "Mikä mä olen!?" (koukkujen kanssa tukkeja sylissä).

"Isähai, titti, tiditti..."

Isäntä näyttää blogin lukijoille, miten tämä toimii! "Kas näin!"

Työn puolivaiheissa. Huomaa laskeutuva aurinko.

Grande finale. (klo. 21:40)

Laavulla nostelimme ja lajittelimme vielä hieman puita. Kun hämärä hiipi tiluksille, siirryimme laavuun ja viritteimme nuotiota.

Siinä nuotiota ja tulta tuijottaessani tajusin, että mulla on kaikki tosi hyvin, ja just nyt, tällä hetkellä kaikki on täydellistä! Hiljaa kuiskasin Isännälle: "mä tykkään susta kovin", ja se vastas "juu, mäki susta, mutta tykkään myös makkarasta" ja nousi hakemaan makkarapakettia...