Ensinnäkin on pakko kertoa heti, että oli hauskin hammaslääkärikäynti ikinä! Siis nauroin paljon, kuten nauroi myös hammaslääkäri ja hoitajakin. Kaikki alkoi siitä, kun lääkäri käski avata suun ja minä avasin:
Lääkäri pysähtyi hetkeksi ja tuijotti ihmeissään. No minä tietenkin pelästyin, että mitä se niin kauhistuneena tuijottaa. Siinä tuli ensimmäinen nauru, kun lääkäri tajusi sen olevan koru ja minä tajusin, mikä siellä hämmästytti. Hoitaja oli kauempana ihmeissään, että mitä siellä tapahtuu ja tuli sitten itsekin kurkkaamaan, mikä siellä nauratti. Seuraavaksi tehtiin purennan tarkistus, eli hampaat yhteen ja leukaa liu'utettiin puolelta toiselle aina lääkärin ohjeen mukaisesti. Se ei onnistunut millään! Aina kun käski liu'uttaa vasemmalle, liu'utin oikealle. Lopuksi lääkäri tyytyi vaan sanomaan että "Pure yhteen, liu'uta oikealle. Just siihen toiseen suuntaan." Tunsin oloni niin tyhmäksi...
Loppujen lopuksi tulos oli, että reikiä nolla, eikä viisurikaan vaivaa. Hampulääkäri tiedusteli, olenko koskaan kuullut mainittavan purentaviasta. "EN?!?" Siis olen aina ravannut paljon hammaslääkäreissä, olen kahden vuoden sisällä käynyt varmaan 6 kertaa hammaslääkärissä ja lapsenakin olin aina siinä porukassa, jotka lähti hammaslääkäriin, enkä ole IKINÄ kuullut mainittavan, että minulla olisi purentavika!! Ja nyt minulla on sitten stressin aiheuttama purentavika?!
Siitä sitä sitten testailtiin ja hiottiin "pahimpia" pois. Kun hampaat laittaa yhteen ja liu'uttaa leukaa jompaan kumpaan suuntaan, "painon" pitäisi kuulemma olla kulmahampaan päällä. Tunsin kyllä selvästi, että se oli tuolla takahampaiden päällä ja niitä sitte hiottiin. Edelleen ainoa hammas, joka oli arka, oli se yksi hammas, joka paikattiin uudelleen viime kesällä. Puolentunnin hionnan jälkeen sain fluorilakkaa maustamaan suutani ja lähetteen jollekin toiselle hampulääkärille, joka on kai erikoistunut jotenkin purentavikoihin ja niiden hiontaan. Myös hammaskisko tulee jossain kohtaa kuulemma aiheelliseksi.
Minä tietenkin ihmettelin, että miksi tällainen nyt vasta tulee, kun en ikinä ole kuullut mainittavan asiasta. Lääkäri sanoi, että joskus stressi voi aiheuttaa purentavian oireilun pahenemista, että olenko stressaantunut. Tein pikaisen tiedonhaun avulla pienen analyysin. Ilmeisesti siis stressi voi oireilla myös välinpitämättömyytenä. Pohdin myös, että ehkä siitä johtuen myös tutkimussuunnitelmani valmistui kuin hujauksessa ilman, että edes tiedostin tekeväni sitä. Jos siis stressi aiheuttaa tilan, jossa kaikennäköisen tekemisen, myös hyödyllisen, rekisteröi hyödyttömänä ja ei-niin-tärkeänä tekemisenä. Tämä voisi hyvin olla, sillä huomasin jokuaika sitten, että töihin mennessäni en kuollaksenikaan muista, mitä tein edellisenä päivänä. Tämä sama toistuu kotona. Tänäänkin mietin, että millon imuroin viimeksi, kun siitä tuntuu olevan ikuisuus, mutta silti kotona ei ole niin pölyistä.
Mitä minun siis nyt pitäisi tehdä? No elää stressittömämmin tottakai! Minun pitäisi siis jakaa huoleni, vähentää vatvomista, nukkua enemmän, syödä terveellisemmin, harrastaa aktiivisemmin liikuntaa, hoitaa ihmissuhteitani, käyttää kohtuudella alkoholia (enhän mä juo, kun saunakaljan?!), tehdä enemmän hyviä tekoja, hymyillä enemmän, olla huumorintajuisempi, muuttaa asennetani, delegoida vastuutani, ottaa rennommin ja pitää mielessä, että kaikki päättyy aikanaan. Piece of cake!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti