Rakeita, aurinkoa, päiväunia ja vappumarssia

Siitä oli meidän vappu tehty!

Vappuaatto alkoi kokoontumisella isän luokse grillaamisen ja tacotubsien (ei, tämä ei ole vitsi, me vaan syödään niitä aina) merkeissä. Porukkaa valui pikkuhiljaa ja pikkuhiljaa ihmiset siirtyivät saunan kautta unille, paitsi minä ja siskoni poikaystävä, jotka lähdimme hakemaan isäntäväkeä (aka isä ja sen vaimo) kaupungin juhlariennoista kotiin. Olin siis vappuaaton kuskina! Olin KUSKINA!! Loppujen lopuksi pihassa oli niin paljon autoja, että jos vappuna posti kulkisi, olisi postikusti varmaan saanut sydärin. Noh, ainakin naapurusto oli ihmeissään, ja paikalla kun oli vain omaa perhettä.

Perheen autot. Isäntäväen autot (2kpl) puuttuu.

Vappuaattona mentiin kylmästä säästä huolimatta katsomaan Rauman Poikasoittokunnan vuotuista vappumarssia! Olemme Isännän kanssa molemmat soittaneet aikanamme siellä poikasoittokunnan riveissä, joten siinä on vielä oma viehätyksensä, kun muistaa omakohtaisesti sen marssifiiliksen, kun nokipilli ojossa, näpit jäässä, kaatosateella läpinäkyvä sadetakki päällä yrittää saada nuoteista jotain tolkkua! Ehkä vähän lisäsin väriä, oli se oikeasti ihan kivaa! Kysyin Isännältäkin, että halajaako hän vielä isorumpu sylissä sinne riveihin, niin hän meinasi, että on omasta puolestaan riittävän monta kertaa hakannut sillä rummulla kädet rakoille. Hieman vastaavia muistoja siis hänelläkin. Mutta on sitä kiva katsella ja osa oli vielä samoja biisejäkin. Kyllä sen oman stemman sieltä kuuli ihan eri tavalla.

Rauman poikasoittokuntaa

Tanssityttöjä, tällä kertaa kuulemma Rauman naisvoimistelijoita.

Kuvassa (ainakin lähes) koko orkesteri A, B ja C -orkestereineen.

Marssin jälkeen alkoi tuskallinen hattaranmetsästys, sitä kun oli pakko saada (minun siis), eikä sitä meinannut mistään löytyä! Tuskallisen ajanjakson jälkeen ja 25 (?!?) lohdullisen metrilakun ostamisen jälkeen se hattarakoju kuitenkin löytyi sieltä makkarakojun vierestä! Muutama(t) metri(t) lakua pahimpaan nälkään ja Torniin! 

Tornimaisemia. Horisontissa näkyvät pienet kikkareet kuvan keskellä, ovat olkiluodon rakennuksia.

Ruoka oli hyvää, mutta aivan liian täyttävää! Mentiin Isännän kanssa "pikku" päikkäreille omaan kellarikaksioomme (isän työhuone + varasto) siinä viiden-kuuden aikaan. Puolen tunnin tunnin päikkäreiden jälkeen heräsin klo 19:47. Herätin isännä ja ehkä hieman syyttävästi tiedustelin, että "etkö sä laittanutkaan sitä herätystä!?", oma puhelin kun oli latauksessa. Kyllä kuulemma oli herätys ollut, ja puolisen tuntia torkutettukin! Hehheh. Onneksi tänään aamulla oli herätys vasta kuudelta, kun lähdettiin käymään Turussa töissä! Voin kertoa, että eräät kaksi tuskaili hieman unensaannin kanssa eilen illalla!

Tänään, hesepulla täyttää vatsojamme ja ajelemme isin autolla takaisin kohti Raumaa. Enää (tällä kertaa) emme heitä amiksen eikä makiksen runtsaa, vaikka isin auto onkin! Kahvinkaipuu kitusissani valmistaudumme henkisesti kuivalahden reissuun. Tell ya bout dat l8er!