Baaritöihin? Rekryfirma? Mietitääs vielä...

Ajattelin näin viikonlopun kunniaksi muistaa kaikkia ihania entisiä työkavereita ja kollegoita. Sunnuntaina 25.5 oli Turun Sanomissa hyvä kirjoitus vuokratyönantajista ja siitä, että niiden toimintaa on valvottava. Itse olen ollut ravntola-alalla vuokratyöntekijänä kauan ja alkaa pikku hiljaa olemaan ajankohtaista tuoda muutama asia esille, mitä ainakin tuolla ravintola-alalla tapahtuu.

Todella monessa yökerhossa ja muussa henkilökunta on pääasiassa kaikki vuokratyöntekijöitä. Siitä ei kuitenkaan puhuta, kun sinne palkataan, huomataan vaan, että palkkanauha tulee ties mistä Iloisesta henkilöstöpalvelusta.

Työntekijät tekee raskasta työtä ilman, että kukaan on perillä mistään niille kuuluvasta työterveyshuollosta, joka on käytännössä olematon. Siellä teet yökerhossa töitä joka viikonloppu kaiuttimen vieressä niin, että seuraava viikko kärsitään tinnituksesta, eikä kukaan oikeasti ole kiinnostunut sun kuulosta. Töihin on pakko mennä kipeänäkin, koska ensimmäinen sairaslomapäivä on karenssipäivä. Sairaslomatodistus täytyy omin varoin hankkia, ja jos on sen yhden päivän (lauantai) viikossa töissä, niin siinä se karenssi meni.

Työvuorojen pituus ja määrä vaihtelee todella paljon ja itseasiassa, jos esimies niin päättää, niin yhtäkkiä voitkin olla kokonaan ilman töitä. Ei mitään potkuja annettu, mutta ei annettu vuorojakaan. Tulojen määrä ja säännöllisyys on kaikkea muuta kun turvattu. Jos vaikka sairastelee liikaa, sen huomaa varmasti jatkossa työvuorojen vähyytenä. Työvuorojen minipituus on kai 4 tuntia, mutta se ei todellakaan käytännössä toteudu. Jos valitat asiasta, eipä ole enää töitä, tai siis niitä työvuoroja.

Hiljaisina iltoina joku voi tulla sanomaan, että lähde kotiin. Kun lähdet kotiin, et saa palkkaa loppuajalta. Tämä perustuu siihen, että työntekijä lähtee omasta suostumuksestaan kotiin. Osittain tämän vuoksi nuo neljän tunnin minimipäivät ei toteudu. Huomioidaan kuitenkin se, että missään nimessä ei ole pakko lähteä kotiin, mutta jos pistät vastaan, voit huomata sen seuraavassa työvuorolistassa, kun nimen perässä on pelkkää tyhjää.

Taukoja ei ole. Tietenkin pitäisi olla, mutta ei ole. Jos joku sattumoisin ehtii ja viitsii omien töidensä lomasta päästää sinut taolle, tauko on todella hätäisen tupakan mittainen. Käytännössä tätä on turha odottaa. Eihän sitä baaritiskiä edes voi jättää vartioimatta, hetkeksikään.

Asia ei suinkaan muutu miksikään, kun näitä hommia alkaa tekemään rekryfirman kautta. Siis että hakee töitä sieltä Staffpointista, Opteamista tai muusta, josta ne sitten soittelevat ja laittavat viestejä, että olisi vuoroja tarjolla. Ei todellakaan! Vuoroja saattaa saada enemmän, mutta yhtä vaihtelevaa se on. Tammikuussa kun on tipattomat ja baareissa hiljaista, ei sieltä rekryfirmastakaan soitella. Jossain paikassa voi olla, että vuoropäällikkö ei tykännyt naamasta, niin siinä on yksi paikka pois listalta. Vuokratyöntekijöitä kuitenkin aina poljetaan. Eikä niillä ole sitä työterveyshuoltoa yhtään  sen enempää kun muuallakaan. Sitäpaitsi, kun sinne rekryfirmaan laittaa hakemuksen ja sitä kautta saa töitä, joutuu laittamaan nimensä ties kuinka moneen paperiin, jossa oikeutetaan se rekrytointifirma polkemaan työntekijän oikeuksia.

Molemmissa tapauksissa työvaatteet saa pääasiassa ostaa itse, saa ne toki verotukseen. Jee. Myös mahdolliset salmonellatodistukset ja muut saa maksaa itse. Tosin, niistä voi saada jonkun alennuksen sen rekryfirman kautta. Jee.

Ainakin tuolla ravintola-alalla tilanne on oikeasti todella paha ja se pitäisi saada päivänvaloon, jotta se henkilökunta saisi edes jotain työhöntulotarkastuksia (yötyö) ja niitä kuulotutkimuksia työterveyden kautta säännöllisin väliajoin! Näitä vuokratyöntekijöitä on täällä Turussakin lähes joka baarissa. Ja niitä on jokapaikassa!

On niissä rekryfirmoissa jotain positiivistakin, kuten niitä on helppo tehdä kakkostyönä, mutta joillekin se on ihan oikeasti ainut työ. Ylipäätään en ymmärrä, miten Suomessa voidaan olla niin ammattiliittolaisia ja liitot ajaa työntekijöiden oikeuksia ja sitten siellä on kokonainen ala, missä henkilökunnan oikeudet on lähes olemattomat. Ja se ei todella ole itsestä kiinni, sillä ei kukaan alan valitessaan tiedä, mitä se käytännössä tulee olemaan! Ja vaihtoehtoja ei vaan ole. Jos ei suostu, ei saa töitä.

Kaikesta huolimatta, aivan mahtavaa valmistujaisviikonloppua kaikille, etenkin uusille ylioppineille! Ja edellä mainittu huomioon ottaen, koittakaa myös ymmärtää niitä baarimikkoja ja -maijoja kun kännipäissä roikutte siinä tiskillä heiluttamassa sitä korttia (hidas maksuväline) baarimikon naamassa huutaen törkeyksiä tai kommentteja hitaasta ja huonosta palvelusta. Joskus sitä henkilökuntaakin voi vi*uttaa.

P.S. Muistakaa kaikki ottaa käteistä baariin, myös minä koitan muistaa käydä (au)tomaatilla.

P.P.S. Me ollaa matkalla Seinäjoelle valmistujaisiin.

Isännän suusta, osa 3

Viimeyönä heräsin kun isäntä kaivoi altani jotain.

Minä: Mitä sä oikeen kaivat!??!

Isäntä: Ni niitä pieniä sellaisia. Kyl sä tiiät!

Minä: Niin mitä? Enkä tiedä! (Peläten lähinnä punkkeja eilisen saaristomatkailun jäljiltä)

Isäntä (hieman ärtyneenä): No kyllä sä nyt tiedät! Niitä kuivuneita hiiriä!

Isännän ainut muistikuva tänään aamulla oli, että hän oli ollut kiukkuinen kun minä olin kysellyt tyhmiä.

Taisi eilinen saunaolut olla liikaa?

Red is back!

Huutoäänestykseen vastasi 7 henkilöä ja kaikki puolesta, joten jos olit värjäämistä vastaan (isi), valitus on turhaa, koska et tuonut ääntäsi esille. HA.

Tulos oli omien osotusten mukainen: Punainen, josta vanha väri näkyy läpi. Punainen tarttui (tietenkin) tiukimmin sinne, jossa väriä ei ennestään ollut ja jonne se ensimmäiseksi levitettiin, eli 20cm tyvikasvuun. Keskivaiheilla näkyy selvästi, että vanha väri alkaa iskemään sieltä läpi, mutta ei mitään, mitä suoraväri ja jonkun ajan kuluttua uudelleen värjääminen ei korjaisi.

Korvan tienoilta vähän näkyy vanha väri.

Tyvi on aika punainen.

Latvoihin väri jäi yllättävän hyvin.

Ei se tukka juuri koskaan ole auki noin, joten toi puoliväli pysyy ihan hyvin piilossa letissä. No worries siis. 

Huomasin hassun jutun tuossa. Yleensä, kun hiukset värjää, etenkin jos väri muuttuu radikaalisti, kun uuden värinen hiussuortuva tulee silmien eteen, sitä hieman pelästyy. Tiedättekö, kun tottumatta joku oudon värinen juttu tulee naamalle. Nyt huomasin, että kun punainen suortuva tuli silmille, se tuntui normaailta. Normaalimmalta kun aiemmin. Itseasiassa, siihen ei edes kiinnittänyt huomiota ennen kuin asiaa alkoi pohtimaan. 

Löysin laatikosta vielä pari vanhaa suoraväriäkin. Toinen on itseasiassa vähän uudempi, kun Isännällä oli punainen kohta hiuksissa erään parturikäynnin jälkeen, kävin ostamassa suoraväriä, sillä mikään ei ole kamalampaa, kuin haalistunut punainen. Yök! Täytynee tsekata, uskaltaako niitä enää käyttää. Henkisesti olen jo valmistunut tulevaan suoravärirumbaan ja olenkin jo kaivanut vanhat tummat hiustenkuivatuspyyhkeet ja mustat lakanat valmiiksi.

After all, say Hi, she's back!

Työharjoittelua vai hyväksikäyttöä?

Baohatas (=pauhataas=mekastaa non-raumalaisille) vähän taas tuosta opiskelusta. Tällä kertaa ei suoranaisesti minun opiskelustani (onneksi).

Isäntä oli töissään tavannut jonkun neitosen, joka oli kaupan palvelutiskillä töissä ja opiskelee myös biotekniikan insinööriksi. Isäntä siis on koulutukseltaan myöskin biotekniikan insinööri ja työtön sellainen. Noh, ei varsinaisesti työtön, tekeehän hän töitä, mutta osa-aikaisesti (2vko/kk) eikä oman alansa hommia.

Anyhow, neitonen oli kertonut, että on 9kk etsinyt harjoittelupaikkaa, että saisi tehtyä opinnäytetyön, siis YHDEKSÄN KUUKAUTTA! Mitä hel*ettiä?! Eikö siinä vaiheessa jo koulun pitäisi kantaa kortensa kekoon tehdäkseen edes jotain tämän tytön valmistumisen eteen?!

Itse olen siitä onnekkaassa oppilaitoksessa, että koska meidät "laillistetaan" ammattiin (sosiaali- ja terveysala), koulun on hankittava meille harjoittelupaikat. Meidän harjoittelumme myös tapahtuvat kouluaikana, elikkä siis syys- tai kevätlukukaudella, ei kesällä. Näillä insinööriopiskelijoilla taas, harjoittelut täytyy itse hankkia ja jos sen osaa tarpeeksi hyvin perustella, se lasketaan harjoitteluksi. Esimerkiksi taksin ajaminen biotekniikan insinöörin opinnoissa. Makes sense? Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että insinööriopiskelijoiden pitää tehdä harjoittelua (=ilmaista työtä) kesällä, "lomalla", sen sijaan, että tekisivät töitä, joista voisi saada palkkaa. Arvatkaas kuinka innoissaan kaikki yritykset ovat, sekä kunnalliset, että yksityiset? Ilmaista työvoimaa kaikkien säästöjen keskellä! Ehkä he voi käyttää osan ilmaisesta harjoittelusta perehdyttämiseen, niin jos sitten harjoittelija jäisi loppukesäksi töihin, niin kai siltä kuukaudelta voi maksaa palkkaa, kun on 2kk tehnyt ilmaista työtä.

Palatakseni tarinan juurille, neitonen oli myös kertonut, että hänen kaverinsa oli tehnyt kolme harjoittelua ja opinnäytetyön nimeltä mainitsemattomalle yritykselle, mutta ei hän mitään töitä ollut saanut valmistuttuaan. Yritys ottaa uuden opiskelijan ja saa saman hyödyn uudelleen. Ilmaiseksi.

Mielestäni tähän pitäisi ihan tosissaan puuttua, että ei noita opiskelijoita ihan noin törkeästi saa käyttää hyväksi! Minulla tietenkään ei ole ratkaisua tähän asiaan, mutta eikö me sen takia äänestetä ties missä vaaleissa, että siellä eduskunnassa ja muualla olisi joitain hyviä tyyppejä, jotka olisi valmiita selvittämään vaihtoehtoja ja uusia toimintatapoja, muitakin kun jotain turhia "ei saa puhua puhelimessa autolla ajaessa", joilla ei ole mitään käytännön merkitystä (saa puhua luuriin, jos autossa on sisäänrakennetty hands free ja luuri, muttei kännykkään) ja jonka valvominen ja toteutuminen on sekä kansalaisten, että poliisien päänsärky.

Toinen asia, mikä tässä asiassa mietityttää, että kun 10 luokkaa 10 vuoden aikana on jo valmistunut suoraan työttömäksi jostain koulutusohjelmasta (kuten biotekniikan insinööri), eikö sitä koulutusohjelmaa voisi jo pikkuhiljaa lopettaa, tai edes laittaa hetkeksi tauolle? Mitä turhia! Luvataan vaan tulevillekin opiskelijoille että biotekniikka on kehittyvä tieteenala ja töitä kyllä tulee! Tai itseasiassa, pienen pieni muutos on tulossa: koulutusohjelman NIMI muutetaan prosessitekniikan insinöörin koulutusohjelmaksi. Tosin, nykyiset biotekniikan insinöörit sitä ammattinimikettä tuskin saavat käyttää.

En hetkeäkään jaksa uskoa, että tämä olisi Suomessa ainut koulutusohjelma, jossa tällaista hyväksikäyttöä ja työttömäksi valmistumista tapahtuu. Ainakin tuon harjoittelun tapahtumisen kesällä pitäisi muuttua ja myös niiden insinöörien tulisi saada mahdollisuus päästä palkallisiin kesätöihin!

Jos jotain positiivista on haettava, niin ainakin meillä osataan raapustaa työhakemuksia ja suhtautua "kiitos kiinnostuksesta, mutta ei kiitos"-vastauksiin. Onni on myös se, että voin oikeasti auttaa Isäntää työnhaussa, samaa alaa kun sivutaan niin ymmärrän niistä hakemuksista ja työpaikkailmoituksista jotain. Voisin vain kuvitella, mitä tuo työnhaku on sellaiselle, jolla ei ole ketään siinä auttamassa...

Red is back?

Elämästäni aika monta vuotta on ollut punatukkaisena, muutama aikä räikeän punatukkaisena. Puolitoista vuotta sitten kyllästyin jatkuvaan värjäämiseen ja annoin olla. Nyt, 20sentin tyvikasvun jälkeen, luulen olevani taas valmis siihen jatkuvaan värjäyskierteeseen.

Käyttääkö vai eikö käytä?

Isäntä osti värit. Sanoin, että jotain punaista ja kaksi pakettia. Tämä oli tulos. Isäntä on jo kauan odottanut punaisen paluuta. Jos nyt en käytä näitä, kuulen siitä jatkossa paljon, kun "mitä minä valitsen kun se ei kuitenkaan kelpaa". Hmm.. Nyt voisi olla se huutoäänestyksen paikka, kun voisin ottaa feed backiä tuolla kommenttien puolella. Kaikki, jotka eivät halua kommenttia sinne laittaa, feed back on tervetullutta myös Facebookin puolella. Kysymys kuuluukin, JOO! vai EI!

Seuraavaksi hiukan Mindyn tuskallista oikean asennon etsmistä. Täydellinen paikka on löytynyt! Se on olohuoneen pöydällä, mutta miten??

Koitetaas...

...hmmm, eiiii..

...äääh...

...ymmmhhh....

...entä tämä...

...enpäs tiedä...

...No nyt!!

Maanantai

Eräänä kauniina pilvisenä maanantaiaamuna Ame heräsi Mindyn paniikkiin. "Miaaauuu, miaauuu (Herää, nouse ylös tai myöhästyt töistä!)" Väsyneesti kelloa tihrustettuaan Ame päätti, että hetki vielä ja torkahti hetkeksi. Seuraavaksi emäntänsä unirytmistä huolestunut pikku Mindy päätti ottaa järeämmät keinot käyttöön ja hyppäsi lipaston päältä emäntänsä vatsan päälle. "Uggh", kun ilmat painuivat keuhkoista ulos saadeen aikaan hetkellisen tukehtumisen tunteen.

Hieman äreänä sängystä nousten, Ame suuntasi kohti vessaa ja istui pytylle. Iloisena emäntänsä heräämisestä Mindy pyöri jaloissa ja äänteli iloisesti. Hetken katseltuaan ja paijailtuaan emäntänsä jalkoja, hän meni vessaan, siihen kannelliseen. Siinä he molemmat istuivat tyytyväisenä omissa vessoissaan pissalla, kun hänen ylhäisyytensä Mufasa saapui vessaan. Häpeilemättä ja välittämättä tungoksesta, hän tunkeutui sinne samaan kopalliseen vessaan, jossa Mindy oli.

Mindy oli selvästi hämillään tästä tilanteesta, kuten oli emäntäkin. Mindyn anelevasta ilmeestä huolimatta emäntä ei tehnyt elettäkään taatakseen lemmikkinsä asiointirauhan. Mufasa asteli sisään, paskoi pitkin Mindyn kylkeä, kuoputti hetken (myös Mindyä) ja jätti hämmentyneen paskaisen Mindyn taakseen. Sekä emäntä, että Mindy jäivät hämmentyneenä tuijottamaan hänen ylhäisyytensä perään.

Hyvää viikon alkua kaikille!

Hänen ylhäisyytensä

Hammasharjatarina, osa 2.

Ne saapuivat! Sähköhammasharjat! Ne olivat yhdessä paketissa, ja vasten epäilyjäni, hinta tosiaan oli vain 19,90 kahdesta hammasharjasta. Se yritys oli VitaDental, kuten tuosta paketista näkee.

Kaksi niitä siellä on

Lueskelin netistä, niin tollasia hammasharjapuhelinmyyjäyrityksiä on kai aika paljon. Toi VitaDental vaikutti olevan ihan toimiva jopa. Harmittavasti en voi pauhata asiasta juurikaan enempää, sillä pettymystä tai kusetusta en ole vielä ainakaan huomannu. Paketissa tuli mukana yhteystiedot ja jäsenyysehdot, käytännössä siis, että jäsenyys on ilmaista ja aina seuraavaan peruutuspäivään mennessä (ilmoitettu paperissa) on aikaa peruttaa seuraava tilaus. Nuo jopa toimi ihan hyvin! Parin viikon päästä pitäisi tulla molempiin hammasharjoihin kolme vaihtopäätä, joiden hinta on 9,90/3kpl, eli siis 2x9,90, kun kahteen hammasharjaan niitä tulee. Katsotaan siis mitä tapahtuu.

Ihan söpöjä ne on, vaikka vähän leluilta näyttääkin.

Isäntä on sen verran vanhanaikainen, että on kovin epäileväinen sähköhammasharjaa kohtaan. Ei pelkästään näitä puhelinmyyntihammasharjoja, vaan sähköhammasharjoja ylipäätään. En usko, että se kovasti tosta innostuu, niin mielellään se sitä manuaaliharjaa käyttää. "Mitä sillä edes pitäisi tehdä?! Harjata niinkun normiharjallakin vai?"

Isännälläkin oli hyvä postipäivä samana päivänä, kun nämä tipahti postiluukusta (viime torstaina, hehe). Isäntä sai tuossa jokinaika sitten reilu 10 kilon hauen ja siitä lähtien sille on tullut ties mitä "kymppikerho" -kamaa, pinssiä ja uistinta. Nyt sille tuli haukiseuralta tuollaiset "kevyet" 28cm pituiset koukunirroituspihdit kiitokseksi siitä kun se päästi sen mörön takaisin mereen. 

Talkoita, paljua ja poliittista vaikuttamista

Kesäviikonloput on oikeesti kiireisintä aikaa ikinä! Joka kevät se alkaa sillä, että yhtenä kauniina sunnuntaina sitä ajattelee, että olipas kivaa, kun oli koko viikonloppu jotain tekemistä. Sitten alkaa se kiirekausi, kun on turha kuvitellakaan saavansa mitään omia juttuja aikaseksi, etenkään viikonloppuna kun on "vapaata". Heinäkuussa huomaa ajattelevansa, että "edes yhden lauantain voisin vaan istua kotona". Jossain kohtaa on oikeasti niin loppu, että suunnittelee valehtelevansa, ettei sinne tutun syntymäpäivän kunniaksi pitämiin puutarhajuhliin tarvitse mennä. Joskus vihdoin siellä elokuun lopussa huomaa, että seuraavaksi viikonlopuksi ei ole enää suunnitelmia. Siitä sitten istuskelee mielellään kotona kaikki vapaat viikonloput, kunnes koittaa taas kevät.

Minulla oli viime viikonloppuna tuo edellä mainittu sunnuntaihuomio. Jo tänäviikonloppuna huomasin, että käsityöt ei etene yhtään, parvekkeen kukat on istuttamatta ja kotona pitäisi kipeästi siivota. Nyt se on siis virallisesti alkanut! Mutta ei hätää hei, alku sujuu aina mukavasti.

Nyt siis virallisesti kesämoodissa. Voin kertoa, että tänä viikonloppuna on tehty töitä, talkoohommia ja vaikutettu poliittisesti. Navetta/talli sai siis uuden maalikerroksen, kissat ulkoilmaa ja emäntä paljuilua. Kotona vietettyjä tunteja on 0.

Perjantaina työpäivän päätteeksi pakkasin kissat, pupun ja kamat ja istuin autossa matkalla kohti Raumaa ALLE 20 minuutissa! Henkilökohtainen ennätys siis! Koko viikonlopun ajan mentiin Isännän kanssa ristiin. Isäntä oli siis ajamassa sitä taksia. Alla hieman vertailua meidän viikonlopusta.

Perjantai-ilta:
Minä: Raumalla noin klo. 22.00. Pikaista isävisiittiä, äitivisiittiä ja unta klo 1.30.

Isäntä: Oli jo töissä kun saavuin Raumalle. Poikkesi pikaisesti kahvilla siinä isävisiitin aikana ja meni töihin. Pääsi töistä joskus aamuyöllä.

Lauantai:
Minä: Aamulla heräsin ja huomasin, että myös Isäntä oli löytänyt oikeaan sänkyyn. Ylös ja kohti maalaustalkoita. Siinä ei kauaa nokka tuhissut, koko touhu oli ohi alle neljässä tunnissa ja siihen sisältyi tauot! Pikaista autonvaihtoa siskon ja isän välillä ja pikaisen apteekki-, kurkku- ja mansikkashoppailun jälkeen nokka kohti siskon residenssiä. Pienimuotoista kissanulkoilutusta, paljunpesua, paljun täyttöä ja paljun sekä saunan lämmitystä. Hiukset lyheni kymmenisen senttiä ja otsatukka on taas erotettavissa. Kun vihdoin sinne paljuun päästiin, oli se allekirjoittaneen epähuomiosta sammunut ja jäi vain 33 asteiseksi. Hauskaa siellä siskon kanssa kuitenkin oli. Lopuksi maailman parasta pyttipannua, olutta ja unta.

Isäntä: Heräsi, söi aamupalaksi jugurttia, tuli ulos seuraksi ulkoiluttamaan kissoja ja meni töihin. Pääsi taas töistä joskus aamuyöllä.

Sunnuntai:
Minä: Heräsin aamulla monta kertaa, mutta nousin ylös vasta kymmenen aikaan, jotta Isäntäkin saa vähän nukkua ennen kun pitää lähteä. Pakkasin tavaroita, kävin naapuritalossa (äidin luona) aamukahvilla, morotin kummityttöä ja sen siskoa, jotka oli siellä viettämässä viikonloppua ja menin pakkaamaan loput tavarat. Manasin, kun Isäntä makaa vieläkin sängyssä, enkä pääse kasaamaan sohvaa takaisin sohvan näköiseksi. Käytin siskon koiran ulkona ja lähdin hakemaan Isäntää, kun se vei taksin pois. Ajoin Turkuun, äänesti, purin tavarat, tein smoothien ja lähdin töihin.

Isäntä: Yritti nukkua, kunnes joku ämmä alkoi kiukuttelemaan. Keräsi tavaransa ja tajusi, ettei ole syönyt mitään sen eilisen jugurtin jälkeen. Vei taksin pois ja lähti minun kyydissä kohti Turkua. Teki vaalikoneen, äänesti, purki tavarat, datasi, heitti minut töihin, lähti kauppaan... Todennäköisesti ottaa päiväunet vielä päivän aikana. Tänään on kuitenkin tärkeä päivä. Tulee SUOMEN PELI!

Sidenote 1: Isäntä, kun kysyin, eikö hän huomannut hiusten lyhenemistä: "No anteeks etten huomannu, mut ne on vieläki nii saa*anan pitkät, että miten noista edes vois huomata?"
Sidenote 2: Ensimmäinen kerta, kun tyssäsin Isännän ajatukset lähteä illaksi pois kotoa. Se heitti ilmoille ajatuksen: "mentäskö jonnekin kisastudioon" ja vastasin: "kutsu sitte joku tänne, me ollaan tänään kotona ja grillataan."
Sidenote 3: Mä tiesin, että leijonat pärjää. Aina kun niitä epäillään, ne näyttää nälkänsä.
Sidenote 4: Kohta meillä on ihan pirun hieno imuri!

Onnea on... (Osa 2)

...iso suku.

Se oli keltainen ruskein karmein ja noin 3 tuntia myöhemmin.

Ihovammainen?

Ihoatopia + aurinkoyliherkkyys + aurinkoihottuma + hikinokkosihottuma = minä (ihovammanen). Käytän sanaa vammanen, koska sillä sitä on helppo kuvata, onhan se mun "disability", kun mun elimistö ei kykene pitämään ihoa järjestyksessä. Ajattelin nyt vähän avata, mitä se ihovammaisuus mun kohdalla tarkoittaa.

Se kutiaa, kirvelee, kiristää, jomottaa ja edellämainituista syistä aiheuttaa tuskaisia tilanteita (kun kutiaa ei voi raapia, kun kiristää ei voi rasvata jne.). Tästä syystä olen melkein aina suosinut painijaselkäisiä tai niskaan asti nousevia toppeja.

Tämän päiväinen yläselkä.

Noh ensinnäkin, tohon ei ole juurikaan mitään lääkettä. Tai onhan siihen. 

Limuusivoiteet; herkistää ihan tosi paljon lisää auringolle, eikä kuitenkaan pidä ihottumaa kokonaan poissa. Vähän hidastaa sen tulemista, mutta aina se tulee uudelleen. Pari vuotta sitten kesällä paloin tosi pahasti  15min auringossaolon jälkeen niistä kohdista, johon olin limuusivoidetta laittanut, vaikka oli aurinkorasvaa. Lisäksi sivuoireena on ihan todella ikävä jatkuva polte, joka tuntuu siltä, kun iho olisi jatkuvasti tulessa siitä kohtaa mihin sitä laittaa.

Kortisoni; helpottaa hetkeksi, mutta vain hetkeksi. Käytän yleensä sillon kun iho on todella pahassa kunnossa. Joudun tosin käyttämään aika vahvaa kortisonivoidetta, joka ohentaa ihoa ja herkistää myös auringon valolle.

Kuitenkin ehkä tärkein atopian "hoito" on perusvoiteet ja pesu. Liian usein ei kuitenkaan saa pestä! Mikään hajustettu ei käy eikä mikään, missä on väriaineita. Eli siis niitä apteekin sairaalalta tuoksuvia voiteita. Ihoa ei myöskään voi pestä millä tahansa. Viisi vuotta on ollut käytössä Eucerinin hajustamaton pesuöljy, kerran koitin miedosti hajustettua ja kaduin sitä kuukauden. Nyt on käytössä Dermosilin intiimisaippua, joka toimii hyvin, koska pH on niin alhainen ja on muutenkin todella mieto. Kasvovetenä ei voi käyttää muuta, kuin alkoholipitoista kasvovettä, sillä alkoholi desinfioi.

Mukavin homma tässä on se, että kun kerran löytää hyvän ja toimivan tuotteen, sitä ei oikeen voi vaihtaa. Vaihtaminen on sellainen kevyt 3kk pikkuhiljaa-operaatio ja vaatii sen, että mukana kulkee sekä vanha, että uusi tuote. Todennäköisesti ensimmäisen kuukauden jälkeen huomaa, että eihän se uusi tuote toimi, kun iho alkaa jostain tulehtumaan. Kaikkein ihaninta on, kun vanha tuote lakkaakin yhtäkkiä toimimasta. Se onkin kivaa, kun saa miettiä, että onkos tää nyt se pesuaine, rasva vai onko mun vaatteet ollu jossain muualla pesussa, jossain, missä on hajustettuja pesuaineita?!

Koska en voi itse käyttää mitään niitä ihania tuoksuvia saippuoita, ostan niitä Isännälle. Laitan niitä tonne suihkun hyllylle ja sieltä Isäntä ne pikkuhiljaa käyttää. Itse huolehdin vaan, että siellä on saippuaa. Näin saan kuitenkin nauttia niistä pesuaineiden tuoksuista, vaikka itse haisenkin ihan sairaalalta.

Koska jokaiseen suihkuun/saunaan/iltaan/aamuun kuuluu se perusrasvapurkki, riippuen tilanteesta aina vähän erilainen, voi jokainen kuvitella, että saunavierailua tai yökyläilyä ei voi toteuttaa pienellä tavaramäärällä. Ei, vaikka mukana on vain tarpeellisimmat ihonhoitotuotteet: 

Tota aurinkorasvaa ei tarvita, ellei ole kesä.

Kyllä se iho yleensä ihan hyvältä näyttää, kunhan ei katso vaatteiden alle.

Joskus tämä yliherkkä iho toimii ihan päinvastaisesti, mitä kuvittelisi. Esimerkkejä: 

Deodorantit. Iho ei voi sietää niitä, ihan sama mitä deodoranttia, niin aina paha! Siksi pitää käyttää niitä ybermyrkkyjä, joita laitetaan vaan ihan vähän ja vain pari kertaa viikossa. Se on ainut mikä toimii!

Kasvovesi. Vastoin kaikkia tämän hetken suosituksia (ei alkoholia kasovedessä, se kuivattaa), alkoholipitoinen kasvovesi on ainut, mitä voi käyttää. Uskoisin että siksi, kun se alkoholi desinfioi.

Karvanpoisto. Iho ei kestä höylää lainkaan. Aina ihotupet tulehtuvat ja tulee näppylöitä, mitkä kutiaa ja näyttää kamalalta ja arpeutuu ja kaikkea. Siitä syystä kaiken karvanpoiston on tapahduttava niin, että karva revitään juurineen irti. Epilaattori, vaha, sokeri, mikä tahansa muu kuin höylä.

Isännän suusta, osa 2

Taustatietoa: Pyrin aina siivoamaan niin, ettei Isäntä ole kotona, koska jos hän ei ole kotona, ei hän myöskään ole tiellä. Olemme asuneet yhdessä kohta 2 vuotta. Isäntä on imuroinut sinä aikana noin 5 kertaa (ei kertaakaan pyyteettömästi), pessyt vessan noin kolme kertaa (ei kertaakaan pyyteettömästi) ja kysynyt kaksi kertaa, "missä meillä on rätti?". Keittiön hän on kuitenkin siivonnut ainakin 6 kertaa, ei tosin sitäkään ikinä pyyteettömästi, mutta jos Isäntä sattuu olemaan kotona kun siivoan, on hän yleensä vähiten tiellä siellä keittiössä.

Olen useasti sanonut, että haluaisin uuden imurin, etenkin nyt kun on kissoja (ja karvoja). Näin jokin aika sitten mainoksen Electroluxin Ultra Captic -imurista ja olen lukenut pelkästään hyviä kokemuksia Electroluxin UCAnimal-imurista, jota siis himoitsen! Meillä on siis käytössä Isännän vanha imuri, joka on ihan hyvä, mutta ei oikein tehoa kissankarvoihin. Isäntä on kuitenkin pääasiassa ollut sitä mieltä, että hänen Citymarketista aikoinaan ostamansa 50euron Imuri on ihan hyvä!

Eräänä päivänä pyysin Isäntää imuroimaan, sillä kotona oli kamalan kaoottista ja olin itse kolmatta pitkää päivää töissä (töistä näytteenottoharrastukseen). Illalla saunassa:

Isäntä: "Mä pohdin, että jos menisinkin Raumalle ajamaan taksia ensviikolla. Että menisin jo aiemmin viikolla ja olisin sitten viikonlopun yli." (Taksin ajaminen on Isännän "näytteenottoharrastus", eli mahdollinen lisätienistikeino pakonomaisiin tilanteisiin.)
Minä: "Ai, mikäs sitten? Millos ajattelit mennä?"
Isäntä: "No jos menisin vaikka keskiviikkona? Ajattelin, että jos saisi sen verran rahaa, että voisi ostaa uuden imurin."
Minä: (sanan "imuri" jälkeen välitön katseennosto ja epäuskoinen ilme Isäntää kohti): Mitä? Miksi?
Isäntä: "No jos sitä kerran pitää imuroida, ni ei sitä viitti tollasella paskalla tehdä!"

Tapahtui siis jo viimeviikolla. Isäntä on tosiaan paraikaa Raumalla tienaamassa imurirahoja.

Urbaanielämän multihuipentuma!

Vaikka Isäntä on kovasti urbaanielämää ja urbanismia vastaan, tänään 20.05.14, meidän elämämme täydentyi uudella perheenjäsenellä. Hän saapui täydentämään meidän urbaaniuttamme ja olemme toivottaneet hänet avosylin vastaan!

SÄHKÖGRILLI!!! (pekoni kävi jo kylässä, siksi rasvajälki)

Tällä vehkeellä on oikeasti enemmän tekemistä paistinpannun, kuin grillin kanssa, ja ennakkoluuloja oli. 

Mistä tämä ajatus sitten lähti? 

Viimeviikolla kun oltiin kaupassa, siellä oli niitä käytävillä hengailevia maistiaismyyjiä. Omien sanojensa mukaan Isäntä ei saisi ikinä maistella mitään, kun aina päätyy ostamaan jotain. Tällä kertaa hän pysähtyi Poppamies-grillikastikkeita maistelemaan ja osti grillikastiketta. Hetken kuluttua hän siinä pohti, että mitäs hemmettiä mahtaa sillä tehdä, kun eihän meillä ole edes grilliä. Isännän onneksi minulla oli Isännän syntymäpäivälahja ostamatta. Isännän syntymäpäivä oli huhtikuun puolessavälissä, mutta ei sitä viitsi ostaa mitään turhaa krääsää (paitsi tämä grilli!), niin mielummin odottaa ja ostaa sitten jotain tarpeeseen (kuten tämä grilli!). Kotona verkkokauppaan ja pari päivää myöhemmin Matkahuollosta tulee viesti: "Pakettisi on noudettavissa". Oi onnen päivää!

Isännällä on vapaa viikko, joten hän kävi minulta töistä hakemassa valtakirjan (paketin hakemiseen) ja oli koonnut grillin ja laittanut ruuan grilliä vaille valmiiksi (ei yhtään himottanut), joten päästiin heti kotiin päästyäni toimintaan!

Täytyy kyllä sanoa, että ruoka oli todella hyvää, etenkin nuo sienet! Ei yhtään palaneen makuisia. Ja kaikkein parasta tässä koko touhussa on tuo tunnelma (huomaa olut), mikä ehdottomasti parantaa ruuan makua omalta osaltaan. Siinä parvekkeella istuskellessa, grilliruuan tuoksua haistellessa ja olutta siemaillen on mitä parhainta nauttia lämpimästä kesäpäivästä. Onnekseni oli vielä pilvinen päivä!

Loppuviikko meneekin yksin kotosalla, Isäntä kun lähtee juhlimaan vapaaviikkoaan Raumalle taksiajelun merkeissä. Onneksi loppuviikko on buukattu melko täyteen työn, työn ja työpaikan Out of Office-päivän merkeissä. Nautinnollista illanviettoa ja näytteenottoharrastusta siis luvassa!

9 hyvää syytä valittaa

Nyt kun kesäkelit ovat tänään virallisesti alkaneet ja olen tunnetusti aurinkovastainen, alkaa kesän tuskakuumuus/hiki/paahde/aurinko valitus. Valittamisen kannattaja olen tietenkin sitä mieltä, että oikeus valittaa kuuluu kaikille! Yleensä kuitenkin valitan aika pienistä asioista, jotka ärsyttävät, esimerkiksi kun keittiö on neljättä päivää Isännän kokkailujen jäljiltä tomaattikastikkeessa. Kotona kestovalituksen kohde on Isännän lattialla lojuvat vaatteet. Ei ne niin muuten, mutta imuroidessa on todella rasittavaa joutua ensin nostelemaan toisen viimeviikon vaatteet lattialta ennen kun on toivoakaan imuroinnista. Tästä syystä Isäntä liittää tämän valituksen aina siivoamiseen.  Yleisesti olen kuitenkin aika iloinen ja pirteä, jopa positiivinen, mutta ajattelin kuitenkin, että voisin kertoa teille 9 hyvää syytä valittaa.

1. Valittaminen on vaan kivaa.

2. Valittaminen keventää mieltä.

3. Jos valitat usein samasta asiasta (esim. Puolisolle), voi loogisesti päätellä, että muutosta kyseisen asian osalta ei ole tapahtunut.

4. Valittamisen avulla voit ilmaista tyytymättömyyttäsi, joka johtaa lopputulokseen kohta nro 2.
5. Valittamisen avulla pystyt helposti ja selkeästi osoittamaan toiselle sinua ärsyttävät asiat.

6. Mitä enemmän valittaa pienistä asioista, sitä suuremmalla todennäköisyydellä pienet asiat eivät paisu pään sisällä turhan suureksi. Toisin sanoen usein kevyt päivittäinen valittaminen on suurien riitojen ennaltaehkäisyä.

7. Kevyt ilmaan heitetty valitus on yleensä helpompi vastaanottaa kuin suoraan annettu negatiivinen palaute.

8. Valittaminen on hyvä syy ottaa yhteyttä ystäviin. Mikäs sen parempi syy, kun kunnon avautuminen?

9. Valittamisella voi saada muutosta aikaan. Siis ihan muutenkin kun siellä kotioloissa.

Tietenkin on todella rasittavaa ja aivosoluja tappavaa, jos jatkuvasti valittaa ja esittää kaikki asiat negatiivisesti. Pitäisi myös kiinnittää huomiota valituksen kohteeseen. Kohteen valinnassa minä olen aika huono ja siksi aika usein hieman väärinymmärretty. Valittamiseen kuitenkin kannattaa liittää yleinen positiivisuus, ettet kuitenkaan menetä kaikkia kavereita!

Valittaminen on niin yleistä, että kaikki sitä joskus tekevät, jopa Isäntä valittaa vaikkei sitä myönnäkään. On kuitenkin (pelottavia) ihmisiä, jotka eivät juurikaan koskaan valita. Tämä on asia, jota en ymmärrä, sillä pakko sen turhautumisen on jonnekin kerääntyä. Purkautuuko se sitten kerralla kaikki?! Kaikkia kuitenkin joskus turhauttaa ja ärsyttää.

Ei kuitenkaan kannata toisivasti valittaa sellaisesta asiasta, mille kukaan ei voi mitään tehdä tai asiasta jolle vain sinä itse voit tehdä jotain. Esimerkiksi nämä "olen läski" -valitukset tai "miksi en voita lotossa" -valitukset tai "miksi tein sillon niin/olin niin tyhmä/en ajatellut" ovat toistamiseen ja pidemmän päälle aika ärsyttäviä. Uskoisin myös, että nämä kesänvastaiset valitukseni ovat myös aika ärsyttäviä, mutta onneksi ihmiset yleisesti pitävät kesästä ja onneissaan puolustavat kesää, koska "se vaan on niin ihana".

Hei hyvää hellepäivää ja trooppista yötä! Me päästettiin pupu terassille ja nautittiin ukkosesta.

Hippoja, heppoja ja punoitusta

Oli kyllä pitkästä aikaa oikeasti rentouttava viikonloppu! Perjantaina viikonloppu alkoi ihanalla illanvietolla hyvän ystävän kanssa. Oli ihan luksusta, sillä harvemmin nykyään kukaan ajaa Raumalta Turkuun, koska minulla on tarve avautua ja viihtyy vielä melko pitkään. Sain hän toki kotiinviemisiksi pinkin hipon!

Punk Hippo

Kotona hetkellisesti samanaikaisesti henganneet hipot. 

Lauantai jatkui pitkään nukutulla aamulla, hiljaisella työillalla ja loppuhuipennukseksi Skypettelyä ihanan jenkkivaihtoserkun kanssa!

Sunnuntaina aamuherätyksen jälkeen otettiin kollegan kanssa nokka kohti Mynämäkeä ja "mätsäriä", jossa siskotyttö oli esittelemässä heposiansa. Molemmat pollet sai punaiset ruusukkeet, muttei päässyt jatkoon. Nättejä oli kyllä! Harmittavasti vain toisesta pollesta on kuvia, joku oli vähän laiska kuvaamaan.

Iihahaa

Punainen ruusuke!

Niin, ja se aurinko. Välttelin koko ajan aurinkoa ja istuin varjossa. Aamulla rasvasin itseni 50+ aurinkorasvalla ja lisäsin sitä 2 kertaa päivän aikana. Seisoin auringossa alle tunnin ja kuinka kävi?

Ei nyt kauheen paha vielä.

Tämä jo kirveli.

 Kaikenkaikkiaan ihanan aktiivinen viikonloppu ja nyt voi kaikessa rauhassa istua kotisohvalla telkkaria katsellen ja nauttia siitä tunteesta, joka tulee, kun on tehnyt oikeasti jotain. Tämä tunne kun minulle tulee jostain syystä aika harvoin.

Ensimmäinen kesäahdistus

En tykkää kesästä.

1. Kesällä on kuuma. Kylmällä voi aina laittaa lämmintä lisää päälle, mutta kuumalla ei voi riisua itseään loputtomasti. Lisäksi, lisälämmitys ei aiheuta flunssaa ja kurkkukipua niin kuin kylmää puhaltava ilmastointi.
2. Kesällä aurinko paistaa ja olen aurinkoallerginen. Palan aina ja todella helposti, saan ihottumaa, joka kestää läpi kesän ja jos altistun päivän aikana liikaa auringolle, nousee illalla lämpö.
3. Kesällä on tuskaista löytää autopaikka. Autopaikan löytämistä hankaloittaa se, että varjopaikkoja on liian vähän. Mikään ei ole kamalampaa kuin tuskaisen kuuma auringonlämmittämä auto.
4. Tuskaisen kuuma auringonlämmittämä auto.
5. Peittäviä hellevaatteita ei juurikaan ole. Tämä on aika tuskallista, jos selkää ja rintakehää peittää aurinkoihottuma ja yrittää muutenkin suojautua auringolta muutenkin kuin vain aurinkorasvalla.
6. Kaikki haluavat aina terassille ja aurinkoon ja sellaisia pöytiä ei juuri ole, missä puolet olisi varjossa ja puolet auringossa. Varjopaikat on vapaita, mutta kuka sinne nyt haluaisi??
7. Automatkat on tuskallisia kun aina ikkunan läpi palaa jompi kumpi käsi.
8. Kesällä on valoisaa ja nukkuminen on tästä syystä hankalaa.
9. Hikoilee jatkuvasti.
10. Olen ihovammainen (atoopikko) ja aurinkoihottuman hoitoon ainut toimiva keino on vahva kortisoni joka 1) ohentaa ihoa. 2) herkistää auringolle (yllätys!). 3) aiheuttaa punoitusta. 4) parantaa ihottuman vain hetkellisesti. Viikon päästä se on kaksi kertaa pahempi.

Ahh, kesä.. (haista sarkasmi)

Oikeastaan ainut hyvä puoli, mitä kesästä keksin, on se, että öisin on kiva valvoa. Harmi vaan, että nykyään se sotkee unirytmin ja sitä tulee tehtyä liian vähän, koska on päivätyössä. Baarityön aikana se ei haitannut.

Onneksi pääsin auringolta karkuun tänne näytteenottoharrastukseen. Kärsikää te muut viikonloppua auringossa! HA!

Isännän suusta, osa 1

"Wife beateri (miesten hihaton paita) ei sovi kyllä kellekkään! Ainakaan tollaselle ruipelolle (näkyi ravintolan ikkunasta)! On tol kyl varmaa lihaksia enemmän ku mulla, mut silti! Ehkä jolleki lihaskimpulle? Eeeei, mut Vin Dieselille sopii! Se onki sitte kyl ainut."

"Mutta ruoka oli hyvää!", kun keittiö oli kaoottisessa kunnossa (tomaattikastiketta ympäri liettä ja lieden takaseinässä sekä uuniluukussa, kaikki käytetyt maustepurkit pöydällä, sipulinkuoret roskislaatikossa roskiksen vieressä, likaiset kauhat ja lusikat lavuaarissa) vielä NELJÄ päivää sen jälkeen, kun isäntä oli valmistanut lasagnea.

Isäntä istui sohvalla telkkaria katsellen. Olen muutaman kerran saattanut mainita hänelle sohvalle/tuolille/lattialle jätetyistä vaatteista. Hän kaiveli sohvan väliä siinä televisiota katsellessaan ja nosti sieltä pian mustan vaatekappaleen. Hän nosti katseensa minua kohti ja totesi todella huonosti imitoiden, silmät ammollaan ja hyvin syyttävä ilme kasvoillaan: "mikäs tämä on? Nooh? Mikäs tämä on?!" Hän suoristi vaatekappaleen ja jatkoi: "mun paita.." Hän selkeästi toivoi, etten olisi kuullut tätä ylidramatisoitua esitystä, mutta huomatessaan ilmeeni, hän vielä jatkoi: "ei mua haittaa et se on siellä! Itseasiassa, laitampa sen takas sinne."

Kuka tekee noin?!?

Sitten vähän elämän realiteetteja! Karua, mutta totta! Seuraavaa tekstiä lukiessanne varmasti moni miettii, että kuka tekee noin. Ne, jotka tuntevat piston sisällään, lukekoon uudelleen.

Päivän kysymys: Miksi ihmiset valehtelevat oman terveytensä kustannuksella?

Näkökulma: bioanalyytikko.

Kohde: kaikki muut ihmiset.

1. Kun sinulta näytteenotossa kysytään, milloin olet viimeksi syönyt tai juonut, sitä kysytään koska joidenkien analyyttien pitoisuus veressä (mm. glukoosi, kolesteroli ym.) muuttuu ravinnon myötä. Et varmaan halua diabetes- tai statiinilääkitystä vain, koska et pysty myöntämään, että joit sen kahvin aamulla? Ja syömiseksi/juomiseksi lasketaan KAIKKI, mitä olet laittanut aamulla suuhusi. Kyllä, se pienen pieni leipä on syömistä, kuten on se "vain vähän puuroa"kin.

2. Sama virtsatieinfektioiden ja virtsanäytteiden kohdalla. Minulle henkilökohtaisesti on aiva yksi lysti kävitkö vessassa tunti sitten vai edellisenä iltana, mutta testi saattaa antaa vääriä negatiivisia, mikäli se rakkoaika on alle 4h. Lääkärille tämä voi olla hyvinkin oleellinen tieto, sillä jos siinä "pikatestissä" ei näy mitään, mutta siellä on huomio, että rakkoaika on alle 4 tuntia, hän voi pyytää uuden näytteen aamuvirtsasta. Vain, jotta Sinä saisit oikeaa hoitoa.

3. Sama kaikissa muissakin asioissa mitä terveydenhuollon henkilökunta sinulta kysyy. Kysymme, jotta osaisimme antaa oikeanlaiset ohjeistukset ja saisit mahdollisimman oikeanlaista hoitoa. Meitä ei oikeasti kiinnosta painatko oikeasti 5 kiloa enemmän mitä väität, tarvittaessa näemme yli-/alipainon päältäpäinkin.

Ja lopuksi, käsittämättömyyden Grande Finale! Heikkohermoiset ja gynekologisia näytteitä kammoksuvat jättäväköön seuraavan lukematta:

Naiset, gynekologiselle näytteelle ei voi tulla kuukautisten aikana, sillä punasolut peittävät tutkittavat epiteelisolut, jolloin näytteen ottaminen on täysin turhaa. Ja niistä kuukautisista on ihan turha valehdella, sillä sen kyllä näkee, jos sieltä tulee verta...

Ja kyllä, jonkun ne näytteet on aina otettava. Teidän parhaaksenne!

Ei ole yhtä voittanutta...

Kuva napattu täältä. Frendit toimii aina!

TV -sarjoja, joita ollaan katsottu.

Listan alussa on TOP 2, jotka ei selityksiä kaipaa. Loput sekalaisessa järjestyksessä. Suluissa lisätietoja.

Frendit
Game of Thrones
House M.D. (menossa nyt, kohta loppuu :( )
C.S.I Miami (Horatio <3 äitini tykkää myös)
True Blood (innostuin jälleen, katson kun olen yksin)
Pretty Little Liars (viitoskautta odotellessa)
Weeds (siis ihan sikahyvä ennakkoluuloista huolimatta)
Orange is the New Black (kakkoskautta odotellessa)
Two and a Half Men (kunnes Charlie Sheen ajettiin pois)
Vampire Diaries (katsoin joskus, aika teinipullaa)
Gilmoren tytöt (<3)
Medium (mä tykkään, Isäntä ei)
Once Upon a Time (katsottiin, kunnes Isännällä meni hermo "kaikkitietävään, pikkuvanhaan, ärsyttävään" poikaan)
Ally McBeal (loppu oli tosi, tosi blaaaah)
Sex and The City (sarja jatkoon, elokuvat on blaah)
Spartacus (viiminen tuotantokausi on blaaaah)
Tuhkimotarina (siis en tajuu. Hyvää käsityöTVpullaa.)

Mieleen ei juolahda nyt muita.

Ja ei, en ole katsonut How I Met Your Motheria!

Se tunne... Osa 1

Tiedättekö sen tunteen, kun mikään ei onnistu!?

Kaikki alkoi eilen kun heräsin ja tiesin heti, että tänään mikään ei onnistu! Kaiken onnistumattomuuden keskellä ainut lohduttava asia oli se ihanan ihana uusi saumuri, jonka kanssa ei myöskään ihan onnistunut (vika siis käyttäjässä, ei suinkaan saumurissa). Kuitenkin tänään aamulla, kun heräsin, kaikki tuntui huomattavasti helpommalta. Silmät aukesivat kevyemmin, aamu lähti käyntiin ilman litrakaupalla kahvia ja työmatka sujui leppoisammin, mutta sitten pääsin töihin...

Olen töissä tehnyt viimeaikoina (osittain muun työn ohella, mutta kuitenkin) neljä protokollaa eli siis suunnitellut neljän eri työn järjestelmällisesti taulukoiden avulla koneelle. Tänään, open office (ilmaisversio word ja exel) kettuili oikein olan takaa. KAIKISTA protokollista KAIKKI taulukot olivat joko tyhjiä tai kadonneet ja tilalle oli tullut joku saa*anan töpselinkuva. You got to be fu*king kidding!? Eikä siinä vielä kaikki. Kun vihdoin sain uudet taulukot, niille kävi samoin. En malta odottaa huomista!

Päivän onneksi pelasti hierojakäynti. Kävin ensimmäistä kertaa TYA oppilaitoksessa. En ole täältä Turusta oikein löytänyt hyvää hierojaa ja työkaveri sanoi, että on tykännyt käydä siellä. Hieroja oli hyvä, paikka aika karu. Saatan kuitenkin mennä uudelleen.

Uusi rakas

Tänään se saapui luokseni! Olen jo kauan toivonut hänenlaistaan ja nyt, tänään, vihdoin!! Useasti olen käynyt tapailemassa hänenlaisiaan muiden luona ja nyt se onnistuu kotona!

<3 <3 <3

Olen siis  T O D E L L A  kauan toivonut omaa saumuria! Siis kuinka kätevä se on? Kaikki maailman saumat; "Tshup Tshup" ja valmis! Etenkin nyt, kun keksin, että laitan noiden otusten sisään trikoopussin (ei siis todellakaan mitään muotoonommeltua), jotta vanu ei pursuaisi sieltä lappujen välistä ja tunnetusti trikoo on tosi helppo käsiteltävä tämän uuden ihanuuteni kanssa! <3

Jos jotain kiinnostaa, niin malli on 14SH754. Lueskelin, että mallia suositellaan aloittelijoille (kuten minä). Laitteen ostin käytettynä Tori.fi:stä ja on ollut käytössä vain pari kertaa. Toisin sanoen, ostin kun halvalla sain! Laite toimi aivan täydellisen mainiosti, käyttäjässä oli vähän vikaa, mm. kun ihmettelin noin 5 min, että mikä tähän vehkeeseen meni, kun ei enää tule kunnon tikkiä, tajusin että lanka oli loppunut. Hehe. Koska saumurin suojapussi oli kuulemma revennyt josta johtuen en saanut sitä, näppäränä tyttönä väkersin ensitöikseni hänelle suojapussin kankaasta, joka on lojunut vuosia kangasvarastossani, koska se on hyvin rispaantuvaa, mahdotonta käsitellä ompelukoneella ja se on odottanut siellä saumuria! <3 Oikeasti se ei ollut ihan niin näppärää, sillä aloitin selkeästi liian suuresta kankaasta ja ensimmäisen kasaamisen jälkeen suojapussin saumat olivat eripuolilla. Toinen siis sisäpuolella, toinen loisti ulkopuolella. Nääh, 2,5 tunnin jälkeen, rakkaani suojana oli tämä:

Laite oli ollut vanhemmalla tädillä, jonka kiinnostus käsitöihin oli lopahtanut hänen miehensä kuoltua juuri hetki sitten ja muuton vuoksi on myös tilan puutetta. Heillä olisi myös yksi Bernina 1008 -ompelukone, joka ehkä hieman minua olisi kiinnostanut, mutta ihana oma rakas Bernette Fun style:ni sopii minun käyttööni niin mainiosti, että en taida raaskia vaihtaa. Jos joku on kiinnostunut, niin yhteystietoja saapi minulta. :)

Ompelukone, Mindy ja Isännän housut. Kuva arkistosta.

Sen parin tunnin "näppärän" väkerryksen jälkeen, edelleen korvia myöten rakastuneena, lähdettiin Isännän kanssa kauppaan. Turussa oli tänään todella omituinen sää. Pilvet olivat todella tummia, mutta jostain paistoi aurinko kirkkaana valkoisten pilvien takaa. Kuitenkaan ei satanut.

Loppuun vielä päivänpiristys parisuhteen ihanuudesta. Ainakin meidän taloudessa pitää oikein hyvin paikkansa. :D

Onnea on...

...ihanan huomaavainen ja romanttinen vartija työpaikalla.

Töissä oli asiakkaille äitienpäiväruusuja ja koska niitä oli jäänyt yli, toi ihanan huomaavainen vartija kimpullisen ruusuja illan päätteeksi minulle! 

Nyt kisastudiota. Ystävämme KOFFin seurassa minä ja Isäntä toivomme omiemme parasta ja pelkäämme pahinta. Go Leijonat!!

(Ehkä jotain käsillä väkerrystä tässä samalla)

Hyvää äitienpäivää!

Aivan mahtavan ihanaa äitienpäivää kaikille tuntemilleni äideille ja muita äitejä enemmän sille omalle ihanalle äidille, joka seikkailee Roomassa ja ottaa (toivottavasti) paljon kuvia! *wink*

Hyvää äitienpäivää!!

Vielä tähän on eilisestä lisättävä, että Euroviisuvoittaja oli kyllä mieleen! Mikäs sen parempi, kuin rauhaa rakastava supersympaattinen parrakas "nainen" euroviisuvoittajaksi tähän sotaisaan Eurooppaan. Sitäpaitsi muutos on hyvästä! Kuten tämä jo kliseeksi muuttunut Persujen jytkykin osoitti, kyllä sitä muutosta tänne kaivataan. On vaan kiva huomata, että muuallekin, kuin Suomeen! Itse olen ainakin perin kyllästynyt naurettavaksi muuttuneeseen kriminalisointiin (mm. puhelimessa puhuminen ajamisen aikana. Entäs se tekstailu?!) ja yliaktiiviseen EU-oikeuden edelläkäyntiin, verotuksen jatkuvaan kiristämiseen ja muuhun vastaavaan. Kukapa ei muutosta kaipaisi? Niin, ja vielä tiedoksi tietämättömille, että viisuvoittaja on drag queen, eli nuori normaalin näköinen poika, joka pukee itsensä parrakkaaksi naiseksi astuessaan lavalle. Vähän niinkun Lordin pojat, jotka puolestaan pukeutuivat hirviöiksi.