Viiminen päivä!!

Päivä töissä oli kiireinen, hektinen ja työntäyteinen. Päivän mittaan ajatis kahdesta kuukaudesta ilman töitä alkoi hieman jopa ahdistaa. 

Päivän lopuksi pääsin vihdoin sanomaan sen kauan odotetun: "Adios bitches, nähdään kesällä!" 

Baby Box

Kävin hakemassa Baby Boxin tänään! Se on netistä helposti tilattavissa ja noudettavissa Lastentarvike-kaupasta. Sen löytää helposti täältä.

Mitä laatikko sitten sisälsi? Siellä oli me&I ruokalappu, vihreä liina/rätti, kaksi pampersin tuotenäytettä (vaippaa), my safety-avainpalautuspalvelun avaimenperä puolen vuoden testiajalla, Lindexin pienet sukat, tuttipullo ja erilaisia mainos- ja tarjouslappusia.

Kuvan kissa ja vasemmalla näkyvä hiirilelu eivät kuuluneet pakettiin.

Tilasin ton paketin jo aikoja sitten ja tietenkin olin kadottanut sähköpostistani sen vahvistusviestin, jossa oli koodi jota vastaan paketin saa hakea. Laitoin tietenkin sähköpostia sinne Lastentarvikkeen asiakaspalveluun, josta joku ystävällinen Kimmo laittoi parin minuutin sisään minulle uuden vahvistusviestin. Aika todella nopeaa toimintaa kun ottaa huomioon, että täällä joku epätoivoinen huuteli ilmaisen tavaran perään.

Meillähän on kohta jo kamat kasassa!

Rv 11

10+0 oli seulontaverikokeet. Muuten viikko meni pitkälti töissä, levätessä, pahoinvointia potiessa ja nukkuessa. Tuli myös todettua, että ellei sille väsymykselle anna tilaa, se kostautuu. Ensimmäisen kerran oksensin ihan tasan kaiken päivän aikana syömäni vielä sulamattoman aineksen (10+4) illalla 10 jälkeen, kun päästiin vasta siihen aikaan kotiin. Isovelikin hämmästeli, kun sanoin että meni vähän pitkäksi ja päädyin halailemaan pyttyä. Varmisti vain, että olen kai tietoinen, että alkoholi ei ole kauhean suotavaa tässä siunatussa tilassani.

Oltiin myös kummitytön lastenkemuissa. Tuli pienoinen ahdistus niistä kiljuvista ja metelöivistä lapsista. Isännän kanssa käytiin kypsä keskustelu siitä, miten ahdistaa jo valmiiksi kun saa sitten emännöidä niitä lastenkemuja. Kauhukuvia tuli puolin ja toisin, muun muassa siitä kun joku lapsista haiskahtaa "ihmiselle" ja vanhemmat eivät hoida hommaa pois alta. Tultiin siihen tulokseen, että viimeistään siinä vaiheessa kun niitä koulukavereita alkaa tulemaan, me olemme varmaan se tylsä perhe, joka järjestää lasten synttärit jossain Hesburgerissa. Saatan kääntää takkini vielä useasti tämän ajatuksen kanssa.

Pahoinvointi ja väsymys ei ota loppuakseen. Olen aivan varma, että se jatkuu ikuisesti eikä ikinä hellitä! Olen osallistunut facebookissa syyskuulaisten "salaiseen ryhmään" ja siellä monen pahoinvoinnit ovat loppuneet jo joskus 8-10 tienoilla. Tämä ei lopu ikinä! Jos tämä asia jo turhauttaa, miettikää sitä kun aikaa on yli viikko lasketun ajan yli. Ei tämä varmaan synnykkään ikinä! Tahtoisin vaan nukkua ja maata sohvalla, jotta voisin ummistaa silmät aina kun vähänkin tuntuu siltä. Mutta ei auta, töissä on käytävä. Työpaikalla esimies sai tietää asiasta mielenkiintoisen kalenteri-tapahtuman kautta, joten siellä ei enää asiaa tarvitse salailla.

Vuoden 365 päivää

Nyt kun on tässä niitä muuttojuttuja tulossa (toivottavasti ennen syyskuuta), niin täytyy sanoa että olen aika häkeltynyt yllättävän monesta suunnasta tulevien järkytysten määrästä. Ollaan Isännän kanssa molemmat kotoisin Raumalta, asutaan nyt Turussa ja muutto olisi kohti PK-seutua Isännän uuden työpaikan vuoksi. Tosi monet on kyllä onnellisia ja kannustavia, mutta yllätyksekseni monet ovat tosissaan järkyttyneitä ja jopa loukkaantuneita siitä, että me muutetaan niin "kauas". Koska oma mieleni on alkanut järkkyä näistä muiden järkytyksistä, ajattelin vähän sumplia tätä asiaa täällä blogin puolella, ilman pahaa tarkotusta kenellekään.

Ensinnäkin, vuoden 52:sta viikonlopusta me ollaan Isännän kanssa oltu vähintään puolet (26 viikonloppua) Raumalla. Näistä viikonlopuista ainakin 25 olemme menneet muiden aikataulujen mukaan ja sumplineet omia menojamme muiden menojen mukaan. Toki, tämän olemme tehneet ihan mielellämme, mutta oikeasti kenenkään huomioimatta asiaa sen enempää. Mukaanlukien kaikki "rentouttavat" juhlapyhät, kun ollaan juostu monessa eri paikassa. Aina on yritetty sumplia niin, että meistä olisi mahdollisimman vähän vaivaa ja häiriötä sekä estettä muiden menoille. Toki käydään Raumalla tosi mielellämme, onhan siellä perheet ja pääosa kavereista.

Tämä tulee kuitenkin muuttumaan. En osaa sanoa tuleeko se muuttumaan koska muutamme kauemmas, vai koska pienen lapsen kanssa matkustaminen ei ehkä ole ihan yhtä helppoa, mukavaa ja vaivatonta kun kahdestaan ajelu. Toki tämä on ikävää mutta hyvin todennäköistä.

Jos miettii kuinka usein meillä käy viikonloppuisin vieraita Raumalta, voisi sanoa noin 6 kertaa vuodessa. Tämän lisäksi voi ajatella että kerran/kaksi kuukaudessa joku käy ohikulkumatkalla poikkeamassa. Toisin sanoen 365:stä päivästä me olemme viettäneet Raumalla ainakin 52 kokonaista päivää + pyhät ja meillä käy ihmisiä 36:na päivänä vuodessa, ei siis täysiä päiviä.

Vaihtoehtomme on, että muutetaan PK-seudulle, Isäntä on pääasiassa illat kotona ja meillä käy ihmisiä juuri niin usein kun ihmiset jaksavat sen 1,5h sijaan ajella sen 3,5 h. Toinen vaihtoehto on, että asutaan virallisesti Turussa ja Isäntä ottaa PK-seudulta jonkun soluläävän nukkumapaikaksi viikoiksi. Asuisin Turussa käytännössä yksin lukuunottamatta viikonloppuja ja joitain harvoja Isännän etätyöskentelypäiviä ja minulla olisi seuraa vuoden 365:stä päivästä 36:na päivänä lukuunottamatta niitä viikonloppuja kun Isäntä on kotona. Muistutuksena vielä, että elokuussa jään kotiin äitiyslomalle.

Josko nyt saisi hieman itsekkäänä esittää kysymyksen, että miksiköhän minulle on aivan sama, onko se PK-seutu muiden mielestä sitten liian kaukana? Ja oikeasti hetken tunsin huonoa omaatuntoa tästä, mutta tässä sohvalla Isännän kanssa istuskellessa voin vain sanoa nauttivani tästä yhteisestä ilta-ajasta ja etenkin kun Isäntä on reissuhommiin lähdössä, haluan kyllä sen kaiken vähänkin mahdollisen ajan.

Viikko!!!

Viikko aikaa. Viikko aikaa saada työpöytä tyhjäksi kaikesta keskeneräisestä, ohjeistaa omat työt jollekin toiselle ja saada asiat siihen kuntoon, että on hyvä jäädä kahdeksi kuukaudeksi opintovapaalle.

Viikko!!

Viikon vähäinen tuntimäärä realisoitui tänään, kun aloin hoitamaan niitä keskeneräisiä töitä. Ajattelin tänään saavani pois päiväjärjestyksestä noin 6/8 keskeneräistä projektia. Sain yhden, enkä sitäkään kokonaan. Koko päivä meni ongelmanratkaisussa, laskuissa ja mietiskelyssä. Tästä on kyllä kiva lähteä huomenna töihin viettämään varmasti leppoisaa tiistaita.

Note to self: Älä ikinä aloita uutta projektia vanhan ollessa vielä kesken. Ja vielä suurempi note to self: älä koskaan jätä niitä ikäviä asioita "huomiselle".

Tästä tulee aivan mahtavan ihana viikko!

Mikäs sen parempaa?

Tänä viikonloppuna oli kädentaitomessut! Eilen vietettiin yhden ihanaisen veljenpojan ristiäisiä, yö vietettiin Isännän serkun luona ja tänään oli kädentaitomessujen vuoro! Kevyttä ja menevää viikonlopputekemistä siis.

Sitä ihminen aina unohtaa kuinka pieniä ne pienet vauvelit on. Olen toki ennenkin pitänyt haparasti ja varmasti hyvin epämukavasti sylissäni pientä lasta, mutta eilen se oli kyllä ihan erilaista. Olin aivan varma, että rikon sen lapsen. Kaiken lisäksi takaraivossani hakkasi jatkuvasti se ajatus, että kohta meilläkin. Vaikka pikkukaveria itkutti, se ei normaaliin tapaan tuntunut minua ahdistavan, mutta en vaan millään saanut kaveria sellaiseen asentoon, jossa sekä minulla että lapsella olisi mukava ja tukeva olo. Kielsin itseltäni kuitenkin jyrkästi panikoitumisen luottaen ajatukseen "oppia ikä kaikki".

Tänään oli tosiaan kädentaitomessujen vuoro! Vähäisen turkulaisystävämääräni sekä ihmisten kiireiden ja menojen vuoksi seurakseni messuille pääsi, kukas muukaan kuin Isäntä. Alkuahdistuksesta päästyään Isäntä oli oikein skarppina mukana ja löysi tekstiilikäsitöiden seasta myös itseään kiinnostavia käsitöitä, kuten puukkoja. Olisin kovasti halunnut ostaa messuilta neuvolakortille kangassuojuksen, mutta kovasta etsinnästä huolimatta moista turhaketta sieltä ei löytänyt! Tehtiin kuitenkin ihka ensimmäinen vaatehankinta meidän tulokkaalle! Aivan ihania Napikkaan kotimaisia käsityötuotteita löytää täältä. 

Kädentaitomessut olivat kyllä melkeimpä identtiset viimevuoden messuihin nähden! Toisaalta se oli kiva, kun tiesi heti minne mennä halutessaan tarkastella suosikkiensa uutta tarjontaa, mutta toisaalta olisi hieman jotain muutostakin saanut tulla. Sama koski samanaikaisesti messukeskuksessa olevia antiikki- ja taidemessuja. Toisaalta, viime vuonna harmitti jälkeenpäin kun en ostanut Ecostarin tekstiilien puhdistusainetta messuilta, niin tiesipä heti mistä sitä taas löytää. Se vihreäetikettinen yleispuhdistusaine on aivan ehdoton ja puhdistaa käytännössä kaiken! Ostin sen viimevuonna ja se tuntuu olevan ikuinen. Nyt sain vihdoin ostettua tämänkin!

Ollaan kerrankin sunnuntaina ajoissa kotona! Isäntä kokkaa valkosipulin tuoksuista lihapullakastiketta, kissat ovat tyytyväisiä vihdoin kotiin saapuneesta isäntäväestä, pyykinpesukone hurisee tyytyväisenä ja meidän jo reilu 100 grammainen napero on saanut ensimmäisen vaatteensa! Mikäs tämän parempaa! <3

Rv 10

Tasan 9+0 oltiin Varsinais Suomen Lääkäripalvelussa alkuraskauden ultrassa. Se Jussi Savonlahti oli aivan yhtä mukava kun olin erilaisilta foorumeilta lukenutkin! Ja jännittihän se ihan törkeästi! Loppujen lopuksi en tiedä mikä siinä jännitti eniten: itse toimenpide, mies gynekologi vai gynekologikäynti niin, että Isäntä on mukana. Kaikki meni kuitenkin todella mukavasti ja jännitin ihan turhaan!

Siellä se meidän pikkuinen oli! Oli Isäntäkin ihan suu auki toljottamassa sitä näyttöä, kun sydän näkyi hakkaavan kuin viimeistä päivää! Lääkärin mukaan kaikki tähän mennessä näkyvät oleelliset elimet näkyivät kohdillaan. Pienoisen nenäkin näkyi! Kovasti kaveri koitti välillä liikkuakin. Oli se kuulkaa kummallista. Siellä se jokin oli, minun sisälläni. Hengaili siellä. Ja liikkui. Pituuden mukaan hän oli ihan tarkalleen 9+0, joten päivääkään ei laskettu aika muuttuisi tämän perusteella. Ihanaa! Sitä julkista odotellessa.

Tämän ihanan kokemuksen jälkeen asia konkretisoitui meillä molemmille ihan huimasti. Päätettiin myös pikkuhiljaa tuoda asiaa julkisuuteen sukulaisten ja kavereiden kautta, ketä sitten sattuu näkemäänkin. Tästä eteenpäin vauvasta puhuminen oli melkein arkipäivää, vaikka kaukaiselta se vaikuttaakin.

Viikon lopulla kerroimme monille läheisimmille, kuten minun vanhemmilleni. Asian julkistus tapahtui ojentamalla kirjekuori, jossa oli kaksi kuvaa. Toinen oli jouluna otettu kuva meistä kissojen kanssa (=perheotos) ja toinen kuva on alla. Äidille yllätys oli niin suuri, ettei se millään halunnut sitä ymmärtää. "Oletteko mennyt kihloihin?" Avustin kertomalla, että meille on tulossa perheenlisäystä. "Ai uus kissa?!" Isäntä totesi, että kyllä, jatkossa kerromme aina puoli vuotta ennen kun meille on tulossa uusi kaksijalkainen kissa. Voi niitä onnen hetkiä. Viikon päästä tästä äiti vei mut jo katselemaan vaunuja.

Suurimmaksi osaksi sisaret ja läheiset olivat niin yllättyneitä, etteivät oikeen tienneet miten asiaan pitäisi reagoida. Tästä asiasta en voi kyllä yhtään syyllistää, sillä niin lapsikammoisia Isännän kanssa ollaan. Eikös se niin kuitenkin mene, että omat lapset ja muiden kakarat?

Siitä Varsinais Suomen Lääkäripalvelusta vielä pari sanaa. Siis en voi kuin suositella. Hintaa toimenpiteelle tuli 100e, eli juuri se mitä nettisivuilla luvattiinkin. Jussi Savonlahti oli todella mukava, ihana ja huomioonottava. Itse ultra kesti muiden kokemuksien lukemisen perusteella aika kauan, jopa 15-20 minuuttia, jonka aikana käytiin läpi perusolemuksen lisäksi varpaita, sormia, aivolohkot, mahalaukut ja muut, mitä sieltä sitten näkyikin. Ja mikäli ikinä koskaan kukaan suunnittelee, harkitsee tai miettii varhaisraskauden ultraa, sanoisin että siitä omasta mielenrauhasta pulittaa kyllä helposti sen 100 euroa.

Pahoinvointi jatkuu ja väsymys siinä ohella. Blogikin tuntuu jäävän rappiolle, kun energiaa on työpäivän jälkeen tasan nolla. Illalla 8 aikaan olen jo sängyssä ja silti aamulla vielä väsyttää. Hampaiden pesu on toimenpide suoraan helvetistä ja sitä on mahdotonta toteuttaa ilman, että jotain nousee ylös. Jossain lehtisessä käskettiin harjata hampaita erityisesti jos oksentaa, mutta entä sitten jos oksentaa koska harjaa niitä hampaita?