Lihapullia ja kissan murkinaa

Tuossa joku aika sitten oli kova keskustelu lihapullien lihapitoisuudesta. Onhan se toki väärin, että ihmiset ostavat lihapullia ja saavat jotain muita pullia, mutta hämmästyttää tietyllä tapaa kyllä ihmisten reaktiot ja asenteet.

Ymmärrän, että on ikävä todellisuudessa tietää mitä paskaa sitä tunkee naamastaan alas, mutta jos ne HK:n pyörykät on aina maistunut suussa hyvältä, niin miksi niitä ei voisi syödä? Ihmiset kommentoivat suurimmaksi osaksi, että "kaikkea jätettä meille syötetään!" Isäntä söi kerran Unkarissa ravintolassa possun polvea, joka minun silmiini näytti sellaiselta roskalta, ettei mitään rajaa. Onhan se nyt selvää, että esimerkiksi jauhelihassa ja myös lihapullassa on aika paljon sellaista lihaa, jota et ehkä omin käsin sinne pataan laittaisi. Jonnekin ne paistien ja fileiden ulkopuolellekin jäävät lihat täytyy laittaa.

Mieleen tuli myös eräs hämmentävä keskustelu kissojen ruuista. Sillon kissojen tultua alkuaikoina tutkin ja selailin paljon kissojen ruokaohjeistuksia ja monessa keskustelussa kauhisteltiin sitä, että niissä kissojen purkkiruuissa on muun muassa lehmän keuhkoa!!!

Pitäisikö sille kissalle sitten syöttää pelkkää paistia? Luonnossa kissat syö hiiriä, lintuja ja oravia. Kokonaisena. Hännät, suolet, sydämet, karvat, munuaiset, maksat ja kyllä, jopa ne keuhkot. Meidän kissat kuitenkin saavat tyytyä kaupallisiin märkäruokavalmisteisiin, koska en halua leikkiä kotona niiden hiirien kanssa. Joka tapauksessa parasta mahdollista ruokaa meidänkin pikku kullannupuille tosiaan olisi monista verkkokaupoista saatavat hiiret ja hiirten alkiot. Meidän muruset eivät kyllä kelpuuta edes jauhelihaa.

Ystävät ♥

Näin eilen pitkästä aikaa yhtä opiskeluaikaista kaveria ihan kahdestaan. Ollaan oltu jonkun verrankin tekemisissä, mutta nykyään aina pariskuntina niin että Isäntä ja kaverin avovaimo on myös mukana.

Olen ajatellut, että me (minä?) kaivattaisiin jotain kaveripariskuntaa, jonka kanssa voitaisiin olla enemmän tekemisissä. Etenkin nyt kun meistä on kauheaa vauhtia tulossa niin, niiin aikuisia. Eilen istuskelin kaverin sohvalla hänen puolisonsa ollessa töissä ja Isännän ollessa kavereidensa kanssa viettämässä peli-iltaa. Siinä parannettiin maailmaa maailman turhimmilla jutuilla useampi tunti ja lähdettiin hetken mielijohteesta hakemaan Hesen autoluukulta ruokaa ja Mäkin autoluukulta jäätelöä.

Takaisin kurvaillessamme minut valtasi ihan käsittämätön hyvänolon tunne. TÄTÄ minä olen kaivannut! Tyhmiä juttuja joita ei kenenkään muun kun meidän kahden tarvinnut ymmärtää, vanhoja muisteloja, turhanpäiväistä pölinää, naurunräkätystä, päämäärätöntä ajelua ja kahdella autoluukulla vierailua. Kyllähän meillä niitä kaveripariskuntia on!

RV 9

Tasan 8+0 oli neuvola! Isäntä oli mukana ja kaikki meni kivasti. Neuvolatäti oli ihan huippumukava ja rupateltiin välillä vähän asian vierestäkin. Kaikki (ainakin toivottavasti) sukusairaudet tuli käytyä läpi ja saatiin neuvolakortti. Nyt meidän pienoisella on jo oma neuvolakortti! Hän painaa 0,5 grammaa, eli ei vielä juurikaan mitään, mutta hänellä on jo oma neuvolakortti!

Lippusia ja lappusia saatiin ihan hirveä määrä! Vielä niihin ei pääse oikeen tutustumaan, meillä kun asustaa väliaikaisasukki, emmekä halua vielä tuoda asiaa julki. Kerromme julkisesti toivottavasti mahdollisimman pian, mutta sitten kun asia alkaa itselle tuntua todelta.

Turussa saa valita kahdesta ultavaihtoehdosta. Joko viikoilla 10+0 - 11+6 tapahtuva varhaisraskauden yleinen ultraäänitutkimus, jossa katsotaan sikiöiden määrä ja elossaolo, muttei mitään ylimääräistä. Toinen vaihtoehto on viikoilla 12+0 - 13+6 tapahtuva "NT-ultra", eli tutkimus, jossa tarkastetaan sikiön niskaturvotus, jota käytetään seulottaessa kromosomipoikkeavuuksia. Meille molemmille oli ihan selvää, että haluamme osallistua seulontoihin ja jälkimmäiseen olemme siis menossa. Vaikka saimme ultra-ajan heti ensimmäiseen mahdolliseen kohtaan (12+0), se on siltin vasta kuukauden päästä ja odottavan aika on pitkä.

Aiemmin ajattelin, ettemme maksa yksityisellä varhaisraskauden ultrasta, mutta nyt ajatus alkoi kyllä hieman himottamaan, onhan siihen varmistukseen vielä kuukausi, eikä tuulimunaraskauskaan mikään mahdottomuus ole. Päätimme siis, että menemme yksityiselle varhaisraskauden ultraan ja varasimme ajan, joka on 9+0. Foorumeita ja keskusteluja luettuani päätin varata ajan Varsinais Suomen Lääkäripalveluun Kaarinaan. Se on pieni lääkäriasema, jossa on kaksi lääkäriä (ilmeisesti pariskunta). Mies on naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri ja nainen on lastenpsykiatrian erikoislääkäri. Tästä Jussi Savonlahdesta ei löytynyt internetin uumenista yhtään pahaa sanaa, joten hänen on yksinkertaisesti pakko olla mukava.

Viikko meni muuten huonovointisuutta ja ihan käsittämätöntä väsymystä potiessa. Blogikin jäi vähemmälle, kun ei vaan yksinkertaisesta jaksanut. Sen lisäksi olin aika ahkerasti vielä näytteenottoharrastuksessa, joka veti kaikki voimat aivan minimiin. Siinä ohella hampaanpoisto ja puudutusten jälkivaikutukset kruunasi koko viikon. Onneksi aika meni kuitenkin nopeasti ja heti tämän raskausviikon viimeisen päivän jälkeen oli luvassa se ultra!

Uusia tuulia

Eilinen myynti-ilmoitus ehti ilmeisesti jo hieman peläyttää, vaikka se ei toki ollut tarkoitus! Tässä hieman selvennystä asiaan.

Noin vuosi sitten juttelin näytteenottoharrastuksessa erään analysaattorin vuosihuoltoa toimittavan huoltosedän kanssa huoltoinsinöörin työstä ja kerroin puolisoni olevan erityisen kiinnostunut nimenomaisesta työnkuvasta. Sain käyntikortin ja kehotuksen puolisolleni laittaa kyseiselle kaverille sähköpostia. Isäntä laittoi innoissaan hakemusta ja CV:tä kyseiseen sähköpostiin. Vastauksena tuli ilmoitus, että juuri nyt ei kaivata lisää henkilökuntaa, mutta he ottavat yhteyttä kun paikka vapautuu.

Syksyllä Isännälle tuli puhelu, että vieläkö olisi kiinnostusta. Toki! Isäntä kävi haastattelussa ja pääsi toiselle haastattelukierrokselle muutaman valitun kanssa. Ikävä kyllä paikka ei auennut. Tämän jälkeen Isäntä vakinaistettiin nykyisessä työpaikassaan, ostettiin asunto ja kuten uutisista olette voineet päätellä, meille tosiaan on lapsikin tulossa.

Pari viikkoa sitten Isännän hoitaessa tunnollisena työvelvollisuuksiaan, hän sai jälleen puhelun: "Vieläkö olisi kiinnostusta?" Isäntä päätti katsoa kortin, koska mahdollisuus olisi todella insinöörin hommiin, onhan Isännällä se työttömän insinöörin koulutuskin. Haastattelukutsu tuli Vantaalle. Se haastattelu meni mainiosti sekä Isännän, että haastattelijan mielestä ja kutsu toiselle haastattelukierrokselle tuli saman tien. Torstaina Isäntä kävi toisessa haastattelussa ja saman reissun yhteydessä tuli viesti: "Paikka on sinun!"

Työsopimus tuli sähköpostissa, allekirjoitettiin, skannattiin ja perjantaina Isäntä irtisanoutui nykyisestä työpaikastaan. Isännän työt alkavat kuukauden päästä.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Noh, Isännän työpaikka on jatkossa Vantaalla ja vaikka työ on käytännössä reissuhommia, reissaaminen tapahtuu pääasiassa pk-seudulla. Toisin sanoen, meidän pitää pidemmän päälle muuttaa pk-seudulle. Koska Isännälle tulee myös autoetu, meidän pitää harkita toisen auton tarve, mutta emme me todennäköisimmin isoa farkkuautoa tarvitse. Tästä johtuen meidän pitää myydä meidän uusi ihana lähiöasunto ja muuttaa, toivottavasti vielä ennen synnytystä. Koska oma työsopimukseni on määräaikainen ja jatkuu äitiyslomaan saakka, minun työni pysyy täällä. Aika ennen synnytystä tulee siis menemään meidän osaltamme kahdella eri paikkakunnalla.

Äitini viisaiden sanojen mukaan, asioilla kuitenkin on tapana järjestyä. Olen ihan superonnellinen Isännän puolesta ja asuvathan veljeni perheineen molemmat siellä pk-seudulla. Enemmän minulla siellä on läheisiä, kun täällä Turussa. Isäntäkin yleni desinfektorista Insinööriksi!

Myydään

Hyvin, muttei virheettömästi suunniteltu tulevaisuus!

Sisältää käytännössä kaiken, mitä esikoistaan odottava pariskunta tarvitsee! Farmariauton, kolmion lähiössä kalusteineen,  halutessaan jopa vaatekaappien sisällön. Vaatekaappien sisältö on suunniteltu enemmänkin vaatteiden mukavuutta kun muotia ajatellen ja suurin osa vaatteista on aika kulahtaneita ja nukkaisia. Myös työpaikat on suurella todennäköisyydellä puhuttavissa uusien omistajien päivittäiseksi viihdykkeeksi. Koska tulevalle vauvalle ei ole vaate- ja muita vauvantarvikehankintoja tehty, paketti ei sisällä niitä.

Isännän toiveiden mukaisesti kissat ja sikiö eivät kuulu kauppaan ja epäilen suuresti, että myös televisio lähtee kantoon Isännän astuessa viimeisen kerran ovesta ulos. Asunnon kalusteista pidämme kovasti, mutta Isännän muuttovihan vuoksi pitänee luopua niistäkin.

Mikäli kiinnostuit, otahan yhteyttä sivun oikeassa laidassa olevan yhteydenotto-gadgetin avulla.

RV 8

Viikko meni ihan tajuttoman nopeasti! Pahoinvointi ja etominen ovat välillä vähän vähäisempiä, mutta edelleen se jatkuu. Pahoinvoinnin kaveriksi tullut väsymys on todella turhauttavaa, sillä mitään ei jaksa enää tehdä. Nukun melkein 10-12 tuntia yössä, mutta uni vaan maistuisi. Toivottavasti tämä menee ohi ennen pääsykokeisiin pänttäyksen alkua! Kahdeksan tuntinen työpäivä tuntuu loputtomalta ja antaisin mitä tahansa saadakseni vetää välillä pienet päiväunet. Työpäivän jälkeen olo on kaikkensa antanut ja kotona ei tule tehtyä enää mitään. Onneksi Isäntä on niin ihana, että imuroi pyynnöstä. Tosin, tätä toteuttaessa Isäntä onnistui myös rikkomaan meidän imurin ybersuperturbosuulakkeen (mattotampparisuulakkeen) imuroimalla sen vauhdilla pyörivään sisukseen kiviä eteisestä.
Olen aivan varma, että asia alkaa selvitä ihmisille. Tammikuu menee vielä jotenkin epäuskottavien "tipaton tammikuu" -selityksien tahdittamana, mutta helmikuu on täällä ihan kohta. Olen nyt jo aivan varma, että tarkkanäköisimmät ovat jo tajunneet tilanteen.

Tämä viikko on tähän mennessä ollut ehdottomasti kaikkein helpoin. Sekä minä, että Isäntä olemme ehtineet jo hieman tottua ajatukseen. Asiasta on alettu puhumaan jo hieman ajatuksella "sitten kun", sen "sitten jos" -sijaan. Lisäksi tämän viikon aikana vauvan tulosta ja tulevaisuuden asioista ja suunnitelmista on puhuttu enemmän kun koskaan ennen yhteensä. Pikku hiljaa asia alkaa realisoitua.

PT

Mulla oli tänään kuulkaas oikeen aika Personal Trainerille! Sai siitä nyt vähän ehkä irti, mutta ellei se olisi sen sielunmyymisen ohella tullut etu, en olisi kyseisestä tapahtumasta kyllä maksanut. Ihan kivoja perusjuttuja käytiin läpi, mutta mikäli salitouhu on yhtään tuttua, ei se kyllä mielestäni maksa vaivaa, ellei sitten pidempiaikaisesti halua ulkopuolista seuraamaan ja kannustamaan edistystä. En nyt ajatellut sen enempää asiasta kirjoittaa, sillä eipä siitä kauheasti mitään sanomista ole.

Huomenna on suhteellisen pitkä päivä tulossa. Isäntä lähtee aamulla kahdeksaksi Vantaalle ja menen siinä kyydillä töihin. Toisin sanoen minun pitäisi olla työmaalla jo hyvissä ajoin ennen kuutta. Semipitkän työpäivän jälkeen matka jatkuu neljän tietämillä näytteenottoharrastukseen ja päättyy vasta kahdeksan jälkeen.

Sattuneesta syystä siis laitan tietokoneen kiinni ja pyrin mahdollisimman pian siirtymään unten maille. Hyvää yötä!