Pari paikkausta

Mä puhun läpiä päähäni, paljon. Tai ne jotka mut tuntee, ne sen tietää. Ne on arkisia asioita, joskus vähemmän arkisia asioita ja harvemmin pidemmän päälle niitä tarkoitan. Kun asiat on hyvin, ne on todella hyvin, kun huonosti, ne on todella huonosti.

No nyt asiat vaivaa niin paljon, etten saa nukuttua. Pari korjausta kuitenkin tuohon edelliseen:

Oon siis oikeesti tosi tyytyväinen mun tämän hetken tilanteeseen. Koulu on hyvä juttu ja koulutus vielä parempi, mutta luulisi sen olevan niin, että se koulun tarkoitus on opettaa mut työhön. En vaan ymmärrä, että mikä siellä laitoksessa on niin sitä työntekoa vastaan. Jos sieltä joltain korkeammalta taholta sitä tiedustelee, niin ei tietenkään mikään, mutta kun se jostain syystä ei vaan toimi niin loogisesti kuin kuvittelisi. Ja harmittaa yli kaiken tuo koulumaailman muuttaminen yrityksiksi. Ei koulun tarkoitus pitäisi olla voiton tuottaminen, vaan opettaminen. Se opetus vaan kummasti kärsii kun koulun pitää tuottaa enemmän voittoa.

Huomenna mulla on "kehityskeskustelu" koulussa. Katsellaan fiiliksiä siitä sen jälkeen enemmän.

Ja noista töistä. Mä tykkään mun työstä. Se on mielenkiintoista, siinä on aivotyöskentelyä ja kehityn jatkuvasti. Ymmärrän toki myös sen, että ihmiset haluaa ajatella mun parasta monessakin asiassa, mutta mitä sitten kun se niiden ajattelema "mun paras" ei ehkä todellisuudessa olekkaan mun parasta? En halua tässä syyllistää ketään, mutta olen aina joko "nuori ja jaksan vielä" tai sitten olen "opiskelija" ja multa vaaditaan ihan törkeästi joustamista. Voin kertoa, että olen joustanut aika paljon ja aika monessa asiassa ja joko mun nuoruusvuodet on ohi, tai sitten olen vaan kulutettu puhki tuolla iänikuisella tilanteenpelastaja-lausahduksella, jonka mukaan ikävuoteni huomioonottaen minun pitäisi painaa kuin duracell pupu, väsymättä.

Yleinen fakta nykyään on se, että asiat muuttuvat. Ne muuttuvat yleensä huonompaan suuntaan (koska säästöt tai muut) ja ne ei koskaan muutu takaisin. Yhtenä esimerkkinä tämä ammattikorkeakoulun muuttaminen osakeyhtiöksi. Turun AMK:n sivuilta: "Yhtiöittäminen on osa opetus- ja kulttuuriministeriön valtakunnallista AMK-uudistusta." Sitten sitä lakikirjaa: Osakeyhtiölain 5§ Toiminnan tarkoitus: "Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin." Ja opiskelijat joutuu tähän ristituleen väkisin, koska osakeyhtiön tarkoitus on tuottaa voittoa. Paluuta vanhaan luento-opetukseen ei ole. Ensihoitajatkin tekevät elvytysharjoituksia verkkoalustalla, "second life":ssa, joka on aika pitkälti samanlainen, kun Sims -peli. Mitä sitä käytäntöä enää harjoitellaan, kun netissä voi harjoitella? Monien työpaikoissakin asiat muuttuu. Tuotteet tilataankin edullisemmalta toimittajalta, eikä väliä ole sillä, minkälainen "uusi ja edullisempi" tuote on käytössä. Ei, koska ne päättäjät ei ikinä tule käyttämään niitä tuotteita, on ne sitten kumihanskoja tai suojapapereita, kyniä tai mitä tahansa.

In the end, ihmisen täytyy joskus avautua. Ainakin tämän yhden ihmisen, koska jos kaiken kerää itseensä, pidemmän päälle räjähtää. Asioiden purkaaminen on vapauttavaa ja helpottavaa. Toivottavasti kukaan ei loukkaannu, mitään henkilökohtaista ei ole tarkoitettu suuntaan eikä toiseen.

Jos nyt uusi yritys sen unen kanssa, huomenna on aikainen herätys. Öitä!

Turhautumisen multihuipentuma

Syyskuu alkoi mainiosti! Aamu meni mukavasti ja kun astuin ulos, vedin syvään henkeä. Ihanan raikas syyskuinen aamu! Ilma on trooppisen kuuman kesän jäljitä viileä, muttei kuitenkaan kylmä. Juuri sopiva päivän jälkeiseen peittoon kietoutumiseen ja pariin kynttilään.

Töissä maanantai taas alkoi viikkopalaverilla. Voi luoja kuinka pitkältä se tuntui! Housujen saumat alkoi painaa ja pakarat ja jalat puutuivat eikä sopivaa asentoa löytynyt sitten millään.Vihdoin, kaksi ja puoli tuntia palaverin alkamisesta se päättyi! Se tuntui ikuisuudelta.

Lounaan jälkeen päätin tarkistaa lukujärjestyksen, sillä kouluthan alkoi ammattikorkeassa tänään. Huomasin syyskuun loppupuolella "opinnäytetyön toteutus" tunteja. Kysyin opettajalta sähköpostitse, että mitäköhän tunnit mahtavat koskea, lähinnä koska opinnäytetyöni on viimeisiä tarkastuksia vaille valmis, enkä välttämättä halunnut kerätä lisätunteja töissä. Tunnit kuulemma koskevat tiedon todenperäisyyttä ja pohdintojen rakennetta. Haha, ajattelin. Done ja done! Vastasin opettajalle, että mitäs jos opinnäytetyö on valmis ennen tunteja, niin onko tunneille pakko osallistua. Vastauksena sain, että jos etenee opinnäytetyön kanssa etuajassa, pitää tehdä tunneista ennakkotehtävät.

SIIS MITÄ!? EnnakkoTEHTÄVÄT! Ei ole TODELLISTA! Osuuteni on valmis, mutta minun pitäisi kirjoittaa vielä lisää turhanpäiväistä pa*kaa, koska olen edennyt nopeammin kuin muut! Ihan oikeasti!? Opettajan tuntien lisätehtävät ovat kaiken lisäksi työläitä ja monimutkaisia, joten käytännössä pääsen huomattavasti helpommalla kun osallistuisin vain tunneille. Eikös tässä sitä merkityksetöntä tekstiä joudu kirjoittamaan vielä ihan tarpeeksi muutenkin!? Siitä se turhautuminen varsinaisesti alkoi.

Alkukuusta on myös "ammatillinen kasvu", eli AKU tunteja. Käytännössä turhanpäiväistä jaarittelua nekin. Opettajalla pitäisi olla asiaa, mutta ei ole. Mitään tietoa ei jaeta, eikä opiskelijoita ohjeisteta, vaan kerätään esimerkiksi "palautetta" joka on toivottavaa, mutta ei muuta asioiden kulkua mitenkään. Hauskinta niissä on se, että jos ilmoitan kyseiselle opettajalle, että olen kokopäivätöissä, joten en pääse tunneille, saan vastauksena, että olen opiskelija ja minun pitäisi huomioida se, että tunnit koululla ovat pakollisia, enkä voi lupautua siis kokopäivätöihin ennen kun olen opintoni lopettanut. Olen siis paha, paha, paha! Toisaalta, ne jotka eivät vain viitsi ilmestyä paikalle, koska nyt tuntuu siltä ettei kiinnosta, eivätkä ilmoita opettajalle mitään, eivät saa mitään sanktioita. Ironista? Kyllä. Olen tämän asian kokenut nahoissani niin monta kertaa opintojeni aikana, että olen jo vihdoin oppinut, että tämä ahkeruutta vihaava yhteiskunta ja ammattikorkeakoulu ei todellakaan arvosta tunnollisuutta. Turhautuminen lisääntyi.

Ongelmanahan tässä minun puolestani ei ole minun työni, sillä voin kyllä käydä töiden lomassa koululla, minun pitää vain tehdä menetetty aika takaisin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tulen viettämään ihania iltoja töissä kuuteen saakka, sillä joudun välissä käymään koululla kuuntelemassa jotain turhanpäiväistä pa*kaa, jolla ei ole tässä elämänvaiheessa mitään merkitystä. Todennäköisesti joudun vielä (taas) kirjuriksi ja joudun huolehtimaan luokan antaman palautteen asialliseksi dokumentiksi ja lähettämään sen korkeammille tahoille, jotka kuittaavat sen luetuksi avaamatta koko tiedostoa ja menevät kahvihuoneeseen nauttimaan koulun tarjoamaa kahvia. Kiitos tästä.

Hauskaa tässä on myös se, että töissä esimies ei halua minun käyttävän lomapäiviä näiden koulujuttujen hoitamiseen, vaan saan tosiaan istuskella siellä töissä pitkään. Ajatuksena tässä ei ole rästiin jäävät työt tai henkilökuntapula, vaan se, että "on se kiva, että pääsisit lomailemaankin joskus." Minun mielestäni se olisi kivaa, että voisin vihdoin lopettaa nämä hemmetin pitkät työpäivät ja elää normaalia arkea ilman, että tarvitsee ajatella mitään miinuksella olevia "työaikapankkeja", rahallista selviytymistä tai turhanpäiväistä koulussa istumista! Olen nyt kaksi vuotta tehnyt pitkää päivää, en ole lomaillut sitten vuoden 2005 jälkeen ja kaiken tämän jälkeen olen todella kypsä siihen, että tuntemattomat ihmiset kuvittelevat ajattelevansa MINUN parastani tai MINUN tilannettani ilman edes kuuntelematta mielipidettäni asiasta!

Kun lähdin tänään töistä, olin todella turhautunut! Olin niin turhautunut, etten meinannut pysyä housuissani, kaikki ajatukset aiheuttivat tuskastumista ja tuntui kun minulla olisi ollut ilmapallo rinnassa. Se painoi siellä ja aiheutti pahaa oloa. Ei tehnyt mieli tehdä mitään, eikä ajatella mitään.

Nyt ymmärrän täysin niitä ihmisiä, jotka jättävät koulun kesken viime metreillä. Tämä loppu on ihan hirveää! Tekisi mieli sanoa, että pitäkää kuule tunkkinne ja lähteä vaan pois. Jättää kaikki! Ja minulla on kuitenkin kaikki asiat todella hyvin! On työ (josta en voi puhua koulussa), on ihana mies kotona, olen terve, mies on terve, on ihanat kissat ja kohta on ihana asunto (josta en voi puhua koulussa) ja silti tuo kamala laitos ajaa minut burn out:in partaalle. Voin vain kuvitella kuinka kamalaa on niillä ahkerilla, joiden asiat eivät ole näin hyvin.

Pari liikakiloa

Isäntä tuli eilen kotiin hiljempaa kuin normaalisti 1000 promillen humalassa ja oli asettautunut sohvalle nukkumaan. Yllättävää tässä oli se, että hän oli asettautunut mukavasti nahkasohvalle kangassohvan sijaan ja sohvalla koristeena olevan peiton alle. Ei se väärin ole, mutta olisin voinut luvata, että kangassohva on ihoa vasten mukavampi kuin nahkasohva. Kaikille rakkaille lukijoille jo tutuksi tullut Hugsy oli päässyt hoitamaan tyynyn virkaa. Vaatteet ja silmälasit löytyivät nätisti lattialta sohvan vierestä, ei niinkään "valmiina lähtöön" -asemissa, vaan ennemminkin "valmiina sänkyyn" -asemissa.

Isäntä sohvalla peiton alla.

Housut ja lasit "valmiina".

Eilen viettämäni yksinäinen venetsialaisilta meni vallan mainiosti How I Met Your Motheria katsellessa ja kissoja rapsutellessa. Pääsin aikaisin nukkumaanki ja kaiken lisäksi nukuin ihan hyvinkin vielä! Mitä nyt heräsin 3 ja 4 välissä muutamia kertoja, kun Isäntää ei kuulunut kotiin. Joku automaattinen Isännänkaipuukello kenties?

Tänään töiden jälkeen käytiin jokirannassa kansainvälisillä markkinoilla. Siellä vastaan tullut entinen ravintolatöiden aikainen esimies ystävällisesti huomautti minun kerryttäneen hieman kiloja sitten viimenäkemän. Se tapahtui osoittamalla vatsani seutua ja toteamalla "hieman kiloja tullut sitten viimenäkemän?". Ravintola-alan ihmiset. Kaiken huipuksi se on siellä niin normaalia, että siitä ei edes voi loukkaantua. Pyh! Sen kunniaksi mentiin sitten Siipiravintolaan Isännän siskon toivomuksesta syömään kaikkea rasvassa lillutettua. Ehkä jatkossa pitäisi alkaa liikkumaan enemmän ja seuraamaan enemmän mitä laittaa suuhun? Isäntä ehdotti karppausta, joskaan en niin kauheasti ajatukselle lämpeä, vaikka vähähiilaripitoinen ruokavalio kyllä sopii vatsalleni hyvin.

Noo, katsotaan mitä keksitään kun muutto tulee kohdalle ja toivottavasti olen jo saanut suurimman osan koulujutuista hoidettua. Nyt ajatukset on niin asuntohommissa, koulussa ja töissä, että aivokapasiteetti loppuu siinä Prisman ovella. Ehdotin jo Isännälle koiran hankkimista, olisi edes joku syy käydä lenkillä, kun jotenkaan ei motivaatio riitä siihen "ilman päämäärää" kävelyyn. Isännän mukaan Mufasassa on tarpeeksi lenkkikaveria, mutta se parka pelkää autoja.

Lainataan siis koira, mielellään kiltti ja kissaystävällinen, lenkitettäväksi!

Ja nyt kellähdän sohvalle vatsani viereen katsomaan hieman telkkaria, iltamässäily ja -kävely tuli jo tehtyä! Tulkoon pian talvi ja hiihtokelit!

1. näyttö

Uuteen kotiin muutto lähestyy vääjäämättä ja nykyisestä asunnosta luopuminen alkaa realisoitua. Tämän loistavasti palvelleen ja monia hyviä hetkiä todistaneen asunnon on kohta aika siirtyä uudelle asukkaalle. Nyt siis niitä asuntokuvia. Kuvista moni voi päätellä, että meillä ei asusta mitään sisustussuunnittelijoita, mutta meidän asunto on silti maailman paras ja kodikkain. Melkein kaikki meidän kaikki kalusteet on ilmaiseksi saatu, joten sisustuksen suhteen on hyvin pitkälti menty sillä mitä on ollut. Paitsi kirjahylly ja sohvapöytä on Ikeasta, mutta ne onkin ainoita kalusteita joista en tykkää.

Ovesta tullessa vasemmalla on vessa, oikealla kylpyhuone ja edessä näkyy oikealla puolella makuuhuone ja vasemmalla olohuone.

Vasemmalla olohuone, oikealla makuuhuone

Maailman paras nojatuoli (mummula), Isännältä tullut uskollinen sohva, itsevirkattu peitto,
kaverin maalaamat taulut, se maailman kamalin sohvapöytä ja The ryijy!

Keittiö, mummulasta saatu pöytä ja ne harvat kukat jotka meillä on hengissä.

Entisen asukkaan jättämä kirjoituspöytä ja se kamala kirjahylly.
Siellä hyllyn päällä on kyllä itse virkattu hippo ja äidin kanssa
valopallo-kurssilla tehty valopallo.

Makkari ja sängyn alta pilkottava laatikko. Päiväpeitto on
myöskin mummulasta saatu.

Kylppäri.

Sauna

Vaatekomero. Tuo jalkapallonaulakko me huomattiin
kun oltiin asuttu täällä yli vuosi. Ei mitään tietoa mistä
se on tullut, koska kumpikaan ei ollut nähnyt sitä ennen. 

Sidenote: Minulla on huomenna aamuvuoro ja Isäntä meni tänään viihteelle. Nämä on niin huonoja yhdistelmiä! Tuntuu, että aina kun minulla on sunnuntaina aamuvuoro, Isännällä on aina jotkut pikkuserkun veljen vaimon siskon kaiman synttärit tai jotain. Noh, niin myös tällä kertaa. Kyseessä on tosin entinen luokkakaveri. Jos tämä päätty taas niin, etten nuku koko yönä, ilmoitan, etten pysty jatkossa tekemään sunnuntaisin aamuvuoroja.

Isännän suusta osa 7

Siellä meidän uudessa kodissa pitää vähän maalata ja tapetoida, muun muassa vaaleansininen keittiö saa luvan menettää vaaleansinisyytensä ja olohuoneeseen ja makkariin saisi tulla jokin tumma seinä. Isäntä on ollut ihan mukana, mutta nyt se kuuli, että ne vanhat tapetit pitää poistaa ja seinät pitää mahdollisesti pestä ja hioa. Se oli jutellut jonkun kaverin kanssa, joka oli ostanut aikanaan (oletettavasti) nimenomaisesti tapetin päälle laitettavaa maalia. Siitähän Isäntä innostui ja kuuntelin aikani selostusta "maalitapetista".

Minä: "Et sä voi sanoa maaliTAPETTI! MaaliTAPETTI on tapettia. Se on tapettiMAALIA, jos se on maalia! See the difference?"
Isäntä pyörittelee silmiään.
Minä: "Ymmärsitkö mitä mä tarkotan?"

Isäntä: "En halua ymmärtää."

Minä: "No mutta ymmärsitkö?"
Isäntä: "En HALUA ymmärtää. See the difference?"

On tainnut muuten jäädä sekin kertomatta, kun siellä ravustamassa loppuillasta raahasin Isäntää nukkumaan kun se alkoi nukkumaan seisaaltaan. Mentiin vielä lopuksi vessaan (ulkohuussi). Isäntä jäi siihen ulkopuolelle asioimaan seisaaltaan ja minä painelin huussiin. Katselin sieltä huussin ikkunasta kun Isäntä heiluu kun heinä myrskyssä siinä ulkopuolella. Kun astuin ulos, tuin Isäntää selästä sen aikaa, että se sai asiansa tehtyä. Käännyttyään ja matkan jatkuessa Isäntä huokaisi syvään ja totesi:
" On se perkele kun tuulee niin paljon ettei pysy pystyssä."

Sillä hetkellä oli kuitenkin melko tyyntä. Hiukan joku pieni viima kävi hiuksissa, muttei se sentään ihan tota 100 kiloa siirtele.

Touhutorstai

Nyt on viimeaikoina ollut ihan hirveästi tekemistä! Isäntä oli koko alkuviikon pois ja käytin sen tehokkaasti koulujuttujen parissa. Kerrankin sain jotain oikeen aikaiseksi, jopa 1,5 opintopistettä! Oppari oli jo kertaalleen opettajan hyväksymä, mutta tuolla työpaikalla he haluavat vielä lukea sen ja tehdä siihen korjauksia, joten se seikkailee nyt teillä tuntemattomilla. Toivottavasti saisin sen ensiviikon kuluessa lähetettyä uudelleen opettajalle hyväksyttynä. On se hankalaa! Olen jo korviani myöten täynnä koko opinnäytetyötä.

Tänään, ensimmäinen Isännän läsnäololla varustettu koti-ilta menikin siivoillessa ja valokuvien ottamisessa. Vuokraisäntä toivoi valokuvia, jotta saa laitettua vuokrailmoituksen nettiin. Nyt me ollaan virallisesti lähdössä, kun kämppäkin on irtisanottu. Kauhean haikeeta. Tai siis onhan täällä tila vähissä ja kaikkea, mutta tämä on maailman kivoin asunto! Sijainti on täydellinen, naapurit varmaan näkymättömiä, kukaan ei kyyläile tekemisiä ja ja ja... Kumpa voisin taikoa tämän asunnon hieman isommaksi ja sitten ostaa sen. No kuitenkin, laitan sitten niitä kuvia kun saadaan ne otettua kaikki.

Loppuviikko menee Turussa näytteenottoharrastuksen, kouluntehtävien ja kuvien merkeissä. Kauhea muuttovimma jo päällä. Meille tuotiin ensimmäinen muuttolaatikko tänään sisälle! Isäntä on varsin innoissaan. Se vihaa muuttoja enemmän kuin mitään. Nyt se jo kiukutteli kun vaadin pyysin sitä siivoamaan yhden kaapin. Siis meidän JUHLAvaatekaappi on Isännän pilkkirepun ja -tavaroiden, sekä metsästystavaroiden ja aseen valtaama. Sitten ihmetellään, että mistä se ämmä nyt hermostuu, kun juhlamekot on rypyssä siellä kaiken tavaran takana. Miehet...

Tosiaan, otetaan vastaan muuttolaatikoita. Niin, ja jos jollain on jotain vinkkejä pienten pintanaarmujen korjaamiseen, myös niitä otetaan vastaan. Lattiassa on pari lommoa muutaman hoegaarden-lasin jäljiltä ja ikkunalaudassa betonissa muutama lohkeama yhden tippuneen taulun jäljiltä.

PS. Käytiin tänään Isännän kanssa kaupassa ensimmäistä kertaa varmaan kahteen viikkoon. Mitäköhän me ollaan syöty täällä?

Hugsy

Arvatkaas mikä tämä on.

Se on Hugsy. Sen paikka on tähän asti ollut kaapin päällä.

Isäntä on nosti kerran Mindyn kaapin päälle. Nyt Mindy on keksinyt, että siellä oli niin kivaa, Mufasa ei uskalla tulla perässä ja sinne pääsee ihan helposti, hyppäämällä reilun metrin matkan kiipeilytelineeltä. Tämä oli mukava huomata löytämällä pari ennen kaapin päällä ollutta hyvin massiivista Hoegaarden-lasia ja Hugsy lattialta. Lasit ovat ehjiä, lattia otti lommoa. Hemmetin puulattiat. Siskon puoliso sai himoitsemansa lasit, meillä kun niillä ei ole enää sijaa sen viimeisen vaihtoehdon muuttuessa vaihtoehdottomaksi.

Siellä se on. Turha sitä enää on pois ottaa, halajaa sinne vaan entistä enemmän.