maanantai 25. elokuuta 2014

Palkataan

motivaatio!

Työ sisältää pienimuotoista muusailua ja kouluun liittyvien tehtävien taikomista mielenkiintoiseksi. Vaihtoehtoisten tekemisten (mm. lenkkeily, suihkun viemärin putsaaminen, suursiivouksen tekeminen) minimointi on myös olennainen osa työtä.

Työssä ei varsinaisesti tarvitse puhua, joskin pienimuotoisen muusa-huudahdukset sekä innovaatiot ovat hyvin tervetulleita, vaikka suullisestikin. Eduksi katsotaan myös jos on hieman tietoutta bioanalytiikasta, solu- ja molekyylibiologiasta tai patologiasta. Kokemus ei kuitenkaan ole välttämätöntä, joskin se helpoittaisin hieman työnantajan työtä.

Odotan sinulta:
- Kykyä juosta hyvinkin nopeasti jääkaapin ja työnantajan väliin.
- Kykyä estää työnantajaa tekemästä mitään mikä ei ole koulun osalta välttämätöntä
- Tietenkin nämä muut työpaikkailmoitusten perusvaatimukset, muun muassa 50 vuoden kokemus johtotehtävistä, periksiantamattomuutta, nuhteetonta taustaa, täydellisyyttä, luotettavuutta, asiakaspalveluhenkeä, kykyä puhua ainakin viittä maailman vaikeinta kieltä ja mandariinikiinaa sekä ABTHLJS -ajokorttia.

Mikäli tunnet olevasi sopiva työhön, yhteyttä voi ottaa kommentoimalla tätä ilmoitusta, tai lähettämällä avoimen työhakemuksen sivun vasemmassa reunassa olevan yhteydenottolomakkeen kautta.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

RipuRapu ja kaverit

Meillä ei ole kotona ollut ikinä omaa mökkiä, joten mökkeily on minulle aika uusi juttu. Ollaanhan me muiden mökeillä oltu, mutta ikinä ei olla koko kesää vietetty mökillä. Tykkään kyllä mökeistä, joka vuosi vaan enemmän. Ihana hiljaisuus ja luonnon rauhaan lisättynä vielä kiireettömyys. Ei paha! Ei me siis vieläkään missään mökeillä koko kesää hengailla, mutta sitten joskus kun jonkun mökille pääsee, niin kyllä siitä nauttii.

Mökkitie
Mökki.
Perjantai alkoi Isännän osalta totisella ravustuksella! Isäntää ei juurikaan näkynyt, kun se paineli mertojen kanssa, laittoi syötit, kalasti lisää syöttejä ja ilta ja yö menikin mertoja vahtiessa ja rapuja nostellessa. Kyllähän niitä sitten tulikin, ei ihan niin paljon kun viimevuonna, mutta tuli kuitenkin! 

Kaikenkaikkiaan raputouhu on mielestäni yhtä kamalaa kun kalastus. Ei parane ajatella niin syvällisesti niiden kohtaloa. Ravutkin muun muassa keitetään elävänä, koska kuollessaan ne kai tuottaa jotain myrkyllisiä toksiineja. Yhtälailla minun tekee pahaa katsella, kun Isäntä touhuaa niiden kalojen kanssa. Ensin syötetään koukku ja sitten se revitään sieltä ulos vielä kun kala elää. Yhh. Toisaalta, ihminen on petoeläin siinä missä vaikka kissakin, ja syödäkseen tappaminen on ihmiselle vain luonnollista, mutta on sitä silti kamala katsella. Onneksi on nuo metsästäjä-miehet jotka tekevät likaiset hommat. Toisaalta se on hauskaa tehdä joskus koko homma alusta loppuun, tietää ainakin mitä siin prosessissa tapahtuu, ettei aina vaan sulata kiinalaisia rapuja pakastimesta.

Ravut ennen keittoa.


Lauantaina sitten keitettiin ja syötiin niitä rapuja.

"pienimuotoista" shakin peluuta rapujen keittyessä.

Keitetyt ravut.

Vertailun vuoksi viimevuoden rapusaalis.

Isännän rapuleipä.
Oli meillä sitten piffejäkin ja perunoita, eihän noista ravuista vatsaa täyteen syödä. Iltasauna, peseytyminen järvivedessä ja unta palloon. Kyllä Isäntä ne merrat vielä eilenkin laittoi, kolme rapua sieltä tuli ja päästettiin ne tänään takaisin vapauteen. 

 Kävin lauantaina myös kesäkiireiltä pitkästä aikaa mummulassa. Oli kyllä ihanaa olla sielläkin ilman aikataulua. Tein kolme kertaa lähtöä. Toisella kertaa kun jo halasin ja olin lähdössä, alettiin vielä pelaamaan korttia. Pelattiin tunti. Mummula <3

Mökki on järven rannalla ja eilen Isäntä ja isä sai eilen mieleensä viedä verkot keskelle järveä. Odotettiin jotain minisinttejä jos niitäkään, rannalta kun mato-ongella saa juurikin niitä pieniä sinttejä. No sen sijaan saatiin 13 ahventa, kaksi särkeä ja yksi pieni hauki. Ne ahvenet oli niin komean kokoisia, etten ole eläissäni nähnyt sen kokoisia ahvenia niin montaa. Olin vielä soutamassa ja Isäntä keräsi verkot pois. Isännän mukaan se on parasta parisuhdeaikaa, ilmeisesti siis soudin ihan hyvin. Tänään ruokapuoleen kuuluu myös Isännän viime syksynä ampuma teeri ja ilmeisesti niitä kaloja. Joku sanoi, että graaviahven on todella hyvää, joten ajattelin Isäntää suostutella graavaamaan yksi ahven nyt kun on tuon kokoisia jölliköitä.

Ahvenet olivat tätä kokoa.

Fisu bucket

Säätila on vaihtunut ukkosesta autingonpaisteeseen. Näin myös elämäni ensimmäistä kertaa sateenkaaren pään. Sade ei varsinaisesti haitannut missään kohtaa ja omasta puolestani nautin syyssateista ja tunnelmallisista syysmyrskyistä ja kynttilöistä. Oih, kynttilät ja lyhdyt on ihania! Lauantaina ollessani siellä mummulassa, salama oli lyönyt jonnekin ihan Isännän ja isän vaimon viereiseen metsään. Pamahdus oli kuulemma komea, hieman nousi niskakarvatkin kuulemma pystyyn.

Mufasa on oppinut kävelemään hihnassa oikeen tosi hienosti! Se tulee perässä kun koira, välillä haistelee ja taas jatketaan matkaa. Se on tänä(kin) viikonloppuna valloittanut paljon sydämiä, kerännyt paljon faneja ja jakanut maailmalle rakkautta. Mindy kun on edelleen "yhden ihmisen kissa". 



Syntymäpäivän kunniaksi luonto antoi parastaan. Isäntä vei rapumerran tuonne kivelle,
mutta eihän sieltä rapuja tullut. Ilmeisesti aarre oli sateenkaaren toisessa päässä.

Mufasan sydäntenvallotusta.



Ps. Mun eka blogivideo! Uujea!

perjantai 22. elokuuta 2014

Maailman parasta! Ikinä!

24 vuotta sitten tähän maailmaan syntyi yksi pieni punainen ja suttuinen tyttölapsi. Kasteessa sai myöhemmin nimekseen Ame. Ame ei ollut mikään nätti lapsi, ainakaan lapsuudenkuvista päätellen. Pieni, suttuinen, pörröpäinen ja äänekäs vauhtihirmu, joka puheiden perusteella oli melko menevää sorttia.

Nyt, 24 vuotta myöhemmin, paljon on tapahtunut. Nykyään hän on hieman suurempi, hieman suttuinen, pörröpäinen ja äänekäs, vauhti tosin on hieman hidastunut. Ei hän vieläkään mikään ruusu ole, mutta kukkii se perunakin, parhaimpina aikoina oikein nätistikin. Puolustuksekseen hän vielä mainitsee, että ei ne ruusutkaan ympäri vuoden kuki. Kaiken kaikkiaan viimeaikoina asiat ovat menneet niin hyvin, että jossain kohtaan tullaan oikein jyrinällä vielä pilven päältä takaisin maankamaralle, mutta nautitaan nyt tästä hetkestä ja tästä ihanasta tunteesta niin kauan kun sitä kestää!

Koulu on loppusuoralla ja asuntotarjouskin hyväksyttiin. Kyllä! Meistä tulee asunnonomistajia, pankin ystäviä, velallisia, tai mitä näitä nyt ikinä onkaan! Asunto on rivitalokolmio, 85 neliötä, pieni piha ja keittiön ja olohuoneen välissä on pieni luukku! Mä tykkään luukuista! Kuvamateriaalia on kyllä tulossa! Käytiin viime viikon torstaina ihan randomisti ”kattomassa nyt totakin” ja sitten se kolahti. Kaikki aina sanoo, että kyllä sen sitten huomaa kun SE tulee kohdalle ja kyllähän sen sitten huomasi. Isäntäkin sanoi heti autoon päästyämme, että ”en halua enää käydä asuntonäytöissä! Mä muutan tonne!”. Kaiken lisäksi asunto on vielä Isännän työpaikan lähellä. Hauskaa sinänsä, että meille ei tullut mieleenkään katsella aiemmin asuntoja Isännän työpaikan läheltä, ainoastaan minun.

Isäntä sai vakipaikan! Työsopimuksen hän sai käteen tänään ja on nyt virallisesti vakituinen kokopäiväinen työntekijä! Tänään siis tuon työsopimuksen myötä myös se asunnon saaminen varmistui. Ehkä maailman paras syntymäpäivä! Isäntä sai vakipaikan ja me saadaan asunto!

Nyt, 24 vuotta myöhemmin, mä olen maailman ihanimpien lasten täti, mulla on maailman ihanimmat kissat, maailman kivoin (ja persoonallisin) suku ja perhe ja ennen kaikkea maailman ihanin Isäntä! Isäntä ei ehkä ole maailman huomioivin tai maailman romanttisin, mutta se on maailman parasta matkaseuraa, maailman rennoin tyyppi, sillä on maailman häiriintynein ja paras huumorintaju, maailman oudoimpia ajatuksia ja ennen kaikkea se on maailman paras kaveri! Se kuuntelee (yleensä), se ymmärtää, muttei tuomitse ja sille voi kertoa ihan mitä vaan! Siis ihan oikeesti sille voi kertoa ihan mitä vaan! Koitappa löytää jostain sellanen ihminen, voin kertoa, ei oo helppoa se!


Kaiken kaikkiaan elämäni on tänään parhaimmillaan, enkä koskaan ole ollut onnellisempi! Maailman parasta Amen syntymäpäivää kaikille maailman parhaille lukijoille! Te ootte myös niitä, maailman parhaita!


Saatiin keskiviikkona puoli yhdeksän aikaan illalla puhelu, että meidän tarjous asunnosta on
hyväksytty! Oltiin Isännän serkun luona, jotka osti tänä kesänä myös asunnon, meidän
 "kesämökin" ja jääkaapissa oli juuri sopivasti pullo kuohuvaa! Maailman parasta, seura ja
kesämökki!

Sain Isännältä syntymäpäivälahjaksi Crocsit. Nuo on
maailman kivoimmat crocsit.

Siinä ne maailman kivoimmat crocsit on lähdössä mukaan
ravustusreissulle.

torstai 21. elokuuta 2014

Pieni päivä ihmiskunnalle, suuri päivä opiskelijalle!

Tänään, 21.8.2014 tapahtui jotan suurta! Tämä päivä saattaa olla pieni päivä ihmiskunnalle, mutta valtavan suuri päivä tälle yhteiskunnan viholliselle, opiskelijalle. Tänään tostaina, palautin sähköpostin liitteenä ensimmäisen version opinnäyteyöstäni opettajalle kommentoitavaksi.

Alun perin päätin jäädä töihin tekemään sitä töiden jälkeen, tiedättekö, saadakseni edes jotain aikaiseksi. Otin oikein oman tietokoneen mukaan, kyllä nyt lähtee! Töissä on käytössä Open Office ja itselläni on käytössä Macbook. Saanen kertoa, että se on ihan helvetillinen yhdistelmä opinnäytetyön tekemiseen, sillä Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyöpohja toimii ihan tavallisella Microsoft Officella. Kaikkien Apple-tuotteiden käyttäjien vihaajana Microsoft on kuitenkin tehnyt Macbookin kanssa "yhteensopivasta" Officepaketista ei_sen_alkuperäisen_PCllä_toimivan_Officepaketin_kanssa_täysin_yhteensopivan. Nyt täytyy kyllä sanoa, että paskin ikinä sijoittamani 150e oli se, jolla ostin Macbookiini Microsoft Officen, sillä se on kaikkea muuta kuin yhteensopiva ensinnäkään opetuksen kanssa ja toiseksi minkään sellaisen kanssa, jota koulu vaatii. Joten haistattelut tähän väliin Microsoftille.

Itkunsekaisin tuntein soitin Isännän hakemaan minut töistä viideltä. Kiinalaisen ravintolan noutoruoka mukaan ja kotiin. Tähän väliin saanen mainita, että tuolta Puutarhakadun Lotus Gardenista saa aika hyvänkokoiset pöperöt. Alla kuvassa siis kahden ihmisen ruuat vaa'alla. Isäntä otti paistettua vermiselliä, jonka paino oli vain 950g. Tästä voi laskea, että häränlihaa Kung po painoi 1 600g. Kyllä siitä itsensä täyteen syö. Kolme kertaa.


Kotona valtasin Isännän koneen. Isäntä otti tämän yllättävän hyvin pelaten toisella sohvalla iPadillä Candy Crushia, Sanajahtia ja lopulta nukahtaen. Nyt täytyy kyllä sanoa, että tuo Isännän PC on kyllä todella kiva käyttää. Kivoin PC ikinä. Ehkä myös osittain siksi, että sain sillä Opinnäytetyöni tehtyä palautettavaan kuosiin.

Jonkin tietämättömän ajankulun jälkeen tein sen. Tallensin työni muistitikulle ja Isännän työpöydälle. Avasin selaimesta uuden välilehden ja kirjoitin osoiteriville webmail.turkuamk.fi. Kirjauduin sisään, valitsin vastaanottajan, latasin viestiin liitteen ja kirjoitin viestikenttään: "Hei! Sähköpostin liitteenä ensimmäinen kasaan kursittu versio opinnäytetyöstäni. Kommentoitua versiota odottaen, Ame."

Onnenkyyneleet. En ikinä olettanut tämän päivän saapuvan.

Eihän tämä koulu vielä tässä ollut. Vielä monta korjausta edessä ja se 10 opintopisteen edestä syventävien opintojen kirjallisia töitä. Mutta ne menee jo helposti.

Nyt helpottuneena sohvalla istuskellen,
ihanaa illan jatkoa kaikille!

-"vielä hetken opiskelija",
Ame

Kissoja ei opinnäytetyö kiinnostanut. Yhtään.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Kunhan mietiskelen...

Sirkus oli löytänyt tänään työpaikan vieressä olevalle hiekkakentälle. Siinä kun odotin työkaveria lounasseuraksi kattelin ulos ikkunasta sitä sirkustelttaa, niitä hulppeita asuntovaunuja ja ihanan kirjavia sirkuksen värein koristeltuja vaunuja, joita oli koko hiekkakenttä täynnä. Reunoilla laidunsi pari hevosta ja pari kamelia. Siinä sitten mietiskelin...

Onko sirkuksen työntekijät aina reissussa? Vai onko niilläkin niin sanottuja keikkataukoja?

Vaihtuuko niissä työntekijät usein? Onko ne siis niinkuin yksi suuri perhe vai onko se vaan hajanainen porukka jossa väki ja esiintyjät vaihtuu usein? Mitä sitten kun kauan odotettu trapetsitaiteilija Saharan autiomailta onkin ihan hirveä diiva? Ja onko ne kaikki työllistettyjä yhtäaikaisesti? Tyyliin ne teltanpystyttäjät, työskenteleekö ne esimerkiksi turvalaitteiston kanssa esityksen aikana vai saako ne ottaa vaan chillisti? 

Esintyykö sirkus myös talvella? Jos ei, mitä ne esiintyjät ja työntekijät talvella tekee? Lomailee?

Onko niillä työntekijöillä oma koti jossain, vai kulkeeko niillä omaisuus aina mukana? Pakko niillä on koti olla, mihin niiden posti muuten menee? Ja onko niillä perhe siellä mukana? Voiko niillä edes olla perhettä? Onko se muu sirkusporukka niiden perhettä? Jos se onkin perheyritys? 

Mitä sitten kun nuorallakävijä tulee raskaaksi? Massakeskipiste muuttuu ihan huomattavasti! Pystyykö se silti kävelemään nuoralla?

Onko kukaan ikinä nähnyt kokonaisen sirkuksen liikkuvan letkassa? Se olisi meinaan kyllä huomiota kiinnittävä näky! Niin paljon samanvärisiä vaunuja ja rekkoja ja muita.

Jos joku tietää jotain sirkuselämästä, täällä olisi yksi asiasta kiinnostunut. Mielestäni hauskaa on jo se, että sirkus on jonkun harrastus. Tai siis tottakai se on, mutta silti hauskaa.

"Mitä sä harrastat?" "Sirkusta".

Voiko siinä sitten erikoistua? Vaikka pelleksi tai tasapainoiluun tai heppakouluttajaksi tai tai tai...

P.S. Näin unta että osallistuin Big Brotheriin. Voi luoja!

tiistai 19. elokuuta 2014

Mehumaija

Me tehtiin eilen mehua! Meillä oli vuoden ja kaksi vuotta vanhoja marjoja pakkasessa viemässä tilaa ja päätettiin, että tehdää ne mehuksi niin ei mene sitten hukkaan nekään marjat, syödyiksi kun ei oleet vielä tulleet.

Pyydettiin Isännän äidiltä mehumaija lainaksi ja hän innostui asiasta niin että laittoi oikeen kaikki pullot, korkit, säilöntäaineet ja sokeritkin valmiiksi kassiin, että varmasti kanssa ne mehut tehdään. Siellä oli myös kaksi ohjetta, joiden avulla sitten pärjättiin! Ihanasti oli "Isännän äidin kommentti" lopussa, että varovaisia pitää olla, osat kun ovat kuumia ja painavia!

Siellä sitä mehua on!

Pulloja tuli kaikenkaikkiaan 6 täysnäistä ja 1 hieman vajaa.
Oli se hauskaa. Ensimmäinen pullo tuntui olevan kauheasti hankalampi kuin loput. Jossain kohtaa Isäntä lohkaisi, että hyvinhän tämä menee ja niinhän se menikin vaikka pelkäsin sen jälkeen kahta kovemmin kohtalon ivaa ja olin varma, että jossain kohtaa pullon pohja poksahtaa ja saan kuumat mehut varpailleni! Nyt on kuitenkin mustaherukka/mustikkamehuakin niin, että voi talvella vapaasti sairastella vaikka useamman kerran.

Siitä huomio, että olen kyllä ollut ihmeen terve viimeaikoina! En edes muista millon olisin viimeksi potenut flunssaa. Olin viimevuoden marraskuussa FESS-leikkauksessa Raisiossa TYKSin päiväkirurgisella osastolla. Se oli jännää! Paikallispuudutuksessa siis porattiin joitain röörejä auki tuolta pääkopan sisältä. Hurja meteli ja ikävät tuntemukset, mutta lääkitys oli kohdillaan, olo oli leppoisa ja rento. Tästä leppoisasta ja rennosta olosta esimerkkinä siinä lääkärin kolkutellessa ja hakkaillessa jollain taltalla nenän kautta otsani tienoilla naureskelin ja utelin, mitäs se lääkäri nyt touhuaa. Ennen operaatiota sairastelin monta vuotta ja jatkuvasti. Juuri ennen leikkausta podin 9 kuukautta poskiontelotulehdusta, leikkauksen jälkeen ei ole ollut yhtäkään! Voin siis suositella aivan kaikille kohtalotovereille! Voisin joku kerta vaikka kirjoitella siitä vähän enemmän...

Lopuksi Mufasa-kevennys.

Lötkö pötkö keskellä kulkuväylää. 

maanantai 18. elokuuta 2014

Mitä mä sanoin?

Isäntä on viimeisen puolenvuoden aikana hukannut kaksi taskulamppua. Ensimmäinen, työtaskulamppu meni hukkaan monta kuukautta sitten. Isäntä oli "jättänyt sen siihen pöydälle" ja minä olin kuulemma sen siitä korjannut parempaan talteen. Monen monta kertaa sanoin Isännälle, että koitas nyt miettiä, missä sen taskulampun olet viimeksi nähnyt ja mihin sen olet laittanut.

"Laitoin sen siihen pöydälle!"

Noin kuukausi sitten Isäntä hukkasi oman taskulamppunsa, jonka oli ottanut mukaansa töihin hukanneensa tilalle. Alkoi armoton taskulampputuskastelu ja niitä haettiin ympäri taloa! Kysyin Isännältä, missä hän on lampun viimeksi nähnyt, ja vastaus oli: "Laitoin sen siihen pöydälle." Hieman närkästyneenä ärähdin Isännälle, että hän voisi kerrankin kaivella sen verran sitä muistiaan, että miettisi ihan tosissaan, missä on taskulamppua viimeksi käyttänyt, mitä sillä tehnyt ja miksi ja minne sen on mahdollisesti laittanut. Vaihtoehtoja ei ollut: "Siihen pöydälle". Ei miettimistä, ei muistin kaivelua, ei hetkeäkään pohdintaa. "Siihen pöydälle".

Isännällä on muutenkin tällainen pienen pieni "ongelma", että kun Isäntä esimerkiksi hukkaa lippiksen, vaihtoehtona ei ole, että hän on sen ajatuksissaan laittanut vaatekaappiin hattuhyllyn sijaan. Ei sentään. Hän vain ajeli autolla ikkuna auki ja se on varmasti lentänyt huomaamatta päästä ojan vierustalle, josta kettu sen on löytänyt. Kettu katsoi, että onpa hieno lakki ja otti sen mukaansa. Kettua vastaan tuli karhu, joka oli kovasti kateellinen ketun hienosta lakista ja vaati sitä itselleen. Kettu ei lakista hevillä luopunut ja niin alkoi armoton taistelu Isännän lippiksestä. Lippis repesi kahtia. Kettu vei toisen puolen pesäkoloonsa pentujensa lämmikkeeksi ja karhu söi toisen puolen. Nyt puolet lakista on varmasti keskellä metsää talvehtivan karhun suolistossa tai suoliston kiertäneenä, sulaneena tuotteena metsässä ja toinen on ketunpoikien repimä. Sitten se lakki löytyy yllättäen sieltä vaatekaapista.

Viimeviikolla Isäntä JÄLLEEN tuskaili hukattua lamppua ja haettiin sitä taskulamppua joka paikasta. Kysyin Isännältä, että onko hän katsonut vaatekaapistaan, josko se olisi vahingossa mennyt sinne. "Kyllä minä näin katsoin", sanoi Isäntä ja heilutteli kättään edessään. Kysyin, että ottiko hän ne vaatteet sieltä pois ja vastaus oli että "ei, kun katsoin näin" heilutelleen edelleen sitä kättä edessään. Kysyin vielä siinä vitsillä, että tunnistiko se käsi sieltä mitään taskulampun energiaa ja ei kuulemma tunnistanut.

Tänään Isäntä löysi kauan kaivatun taskulamppunsa. Arvatkaa mistä?

Sieltä vaatekaapista, kuulemma kalsarien takaa.

Kysyin Isännältä, että saanko nyt sanoa sen. En kuulemma saanut. Sanon sen nyt tänne:

"MITÄ MÄ SANOIN!?!"