Kunhan mietiskelen...

Sirkus oli löytänyt tänään työpaikan vieressä olevalle hiekkakentälle. Siinä kun odotin työkaveria lounasseuraksi kattelin ulos ikkunasta sitä sirkustelttaa, niitä hulppeita asuntovaunuja ja ihanan kirjavia sirkuksen värein koristeltuja vaunuja, joita oli koko hiekkakenttä täynnä. Reunoilla laidunsi pari hevosta ja pari kamelia. Siinä sitten mietiskelin...

Onko sirkuksen työntekijät aina reissussa? Vai onko niilläkin niin sanottuja keikkataukoja?

Vaihtuuko niissä työntekijät usein? Onko ne siis niinkuin yksi suuri perhe vai onko se vaan hajanainen porukka jossa väki ja esiintyjät vaihtuu usein? Mitä sitten kun kauan odotettu trapetsitaiteilija Saharan autiomailta onkin ihan hirveä diiva? Ja onko ne kaikki työllistettyjä yhtäaikaisesti? Tyyliin ne teltanpystyttäjät, työskenteleekö ne esimerkiksi turvalaitteiston kanssa esityksen aikana vai saako ne ottaa vaan chillisti? 

Esintyykö sirkus myös talvella? Jos ei, mitä ne esiintyjät ja työntekijät talvella tekee? Lomailee?

Onko niillä työntekijöillä oma koti jossain, vai kulkeeko niillä omaisuus aina mukana? Pakko niillä on koti olla, mihin niiden posti muuten menee? Ja onko niillä perhe siellä mukana? Voiko niillä edes olla perhettä? Onko se muu sirkusporukka niiden perhettä? Jos se onkin perheyritys? 

Mitä sitten kun nuorallakävijä tulee raskaaksi? Massakeskipiste muuttuu ihan huomattavasti! Pystyykö se silti kävelemään nuoralla?

Onko kukaan ikinä nähnyt kokonaisen sirkuksen liikkuvan letkassa? Se olisi meinaan kyllä huomiota kiinnittävä näky! Niin paljon samanvärisiä vaunuja ja rekkoja ja muita.

Jos joku tietää jotain sirkuselämästä, täällä olisi yksi asiasta kiinnostunut. Mielestäni hauskaa on jo se, että sirkus on jonkun harrastus. Tai siis tottakai se on, mutta silti hauskaa.

"Mitä sä harrastat?" "Sirkusta".

Voiko siinä sitten erikoistua? Vaikka pelleksi tai tasapainoiluun tai heppakouluttajaksi tai tai tai...

P.S. Näin unta että osallistuin Big Brotheriin. Voi luoja!

Mehumaija

Me tehtiin eilen mehua! Meillä oli vuoden ja kaksi vuotta vanhoja marjoja pakkasessa viemässä tilaa ja päätettiin, että tehdää ne mehuksi niin ei mene sitten hukkaan nekään marjat, syödyiksi kun ei oleet vielä tulleet.

Pyydettiin Isännän äidiltä mehumaija lainaksi ja hän innostui asiasta niin että laittoi oikeen kaikki pullot, korkit, säilöntäaineet ja sokeritkin valmiiksi kassiin, että varmasti kanssa ne mehut tehdään. Siellä oli myös kaksi ohjetta, joiden avulla sitten pärjättiin! Ihanasti oli "Isännän äidin kommentti" lopussa, että varovaisia pitää olla, osat kun ovat kuumia ja painavia!

Siellä sitä mehua on!

Pulloja tuli kaikenkaikkiaan 6 täysnäistä ja 1 hieman vajaa.

Oli se hauskaa. Ensimmäinen pullo tuntui olevan kauheasti hankalampi kuin loput. Jossain kohtaa Isäntä lohkaisi, että hyvinhän tämä menee ja niinhän se menikin vaikka pelkäsin sen jälkeen kahta kovemmin kohtalon ivaa ja olin varma, että jossain kohtaa pullon pohja poksahtaa ja saan kuumat mehut varpailleni! Nyt on kuitenkin mustaherukka/mustikkamehuakin niin, että voi talvella vapaasti sairastella vaikka useamman kerran.

Siitä huomio, että olen kyllä ollut ihmeen terve viimeaikoina! En edes muista millon olisin viimeksi potenut flunssaa. Olin viimevuoden marraskuussa FESS-leikkauksessa Raisiossa TYKSin päiväkirurgisella osastolla. Se oli jännää! Paikallispuudutuksessa siis porattiin joitain röörejä auki tuolta pääkopan sisältä. Hurja meteli ja ikävät tuntemukset, mutta lääkitys oli kohdillaan, olo oli leppoisa ja rento. Tästä leppoisasta ja rennosta olosta esimerkkinä siinä lääkärin kolkutellessa ja hakkaillessa jollain taltalla nenän kautta otsani tienoilla naureskelin ja utelin, mitäs se lääkäri nyt touhuaa. Ennen operaatiota sairastelin monta vuotta ja jatkuvasti. Juuri ennen leikkausta podin 9 kuukautta poskiontelotulehdusta, leikkauksen jälkeen ei ole ollut yhtäkään! Voin siis suositella aivan kaikille kohtalotovereille! Voisin joku kerta vaikka kirjoitella siitä vähän enemmän...

Lopuksi Mufasa-kevennys.

Lötkö pötkö keskellä kulkuväylää. 

Mitä mä sanoin?

Isäntä on viimeisen puolenvuoden aikana hukannut kaksi taskulamppua. Ensimmäinen, työtaskulamppu meni hukkaan monta kuukautta sitten. Isäntä oli "jättänyt sen siihen pöydälle" ja minä olin kuulemma sen siitä korjannut parempaan talteen. Monen monta kertaa sanoin Isännälle, että koitas nyt miettiä, missä sen taskulampun olet viimeksi nähnyt ja mihin sen olet laittanut.

"Laitoin sen siihen pöydälle!"

Noin kuukausi sitten Isäntä hukkasi oman taskulamppunsa, jonka oli ottanut mukaansa töihin hukanneensa tilalle. Alkoi armoton taskulampputuskastelu ja niitä haettiin ympäri taloa! Kysyin Isännältä, missä hän on lampun viimeksi nähnyt, ja vastaus oli: "Laitoin sen siihen pöydälle." Hieman närkästyneenä ärähdin Isännälle, että hän voisi kerrankin kaivella sen verran sitä muistiaan, että miettisi ihan tosissaan, missä on taskulamppua viimeksi käyttänyt, mitä sillä tehnyt ja miksi ja minne sen on mahdollisesti laittanut. Vaihtoehtoja ei ollut: "Siihen pöydälle". Ei miettimistä, ei muistin kaivelua, ei hetkeäkään pohdintaa. "Siihen pöydälle".

Isännällä on muutenkin tällainen pienen pieni "ongelma", että kun Isäntä esimerkiksi hukkaa lippiksen, vaihtoehtona ei ole, että hän on sen ajatuksissaan laittanut vaatekaappiin hattuhyllyn sijaan. Ei sentään. Hän vain ajeli autolla ikkuna auki ja se on varmasti lentänyt huomaamatta päästä ojan vierustalle, josta kettu sen on löytänyt. Kettu katsoi, että onpa hieno lakki ja otti sen mukaansa. Kettua vastaan tuli karhu, joka oli kovasti kateellinen ketun hienosta lakista ja vaati sitä itselleen. Kettu ei lakista hevillä luopunut ja niin alkoi armoton taistelu Isännän lippiksestä. Lippis repesi kahtia. Kettu vei toisen puolen pesäkoloonsa pentujensa lämmikkeeksi ja karhu söi toisen puolen. Nyt puolet lakista on varmasti keskellä metsää talvehtivan karhun suolistossa tai suoliston kiertäneenä, sulaneena tuotteena metsässä ja toinen on ketunpoikien repimä. Sitten se lakki löytyy yllättäen sieltä vaatekaapista.

Viimeviikolla Isäntä JÄLLEEN tuskaili hukattua lamppua ja haettiin sitä taskulamppua joka paikasta. Kysyin Isännältä, että onko hän katsonut vaatekaapistaan, josko se olisi vahingossa mennyt sinne. "Kyllä minä näin katsoin", sanoi Isäntä ja heilutteli kättään edessään. Kysyin, että ottiko hän ne vaatteet sieltä pois ja vastaus oli että "ei, kun katsoin näin" heilutelleen edelleen sitä kättä edessään. Kysyin vielä siinä vitsillä, että tunnistiko se käsi sieltä mitään taskulampun energiaa ja ei kuulemma tunnistanut.

Tänään Isäntä löysi kauan kaivatun taskulamppunsa. Arvatkaa mistä?

Sieltä vaatekaapista, kuulemma kalsarien takaa.

Kysyin Isännältä, että saanko nyt sanoa sen. En kuulemma saanut. Sanon sen nyt tänne:

"MITÄ MÄ SANOIN!?!"

Sunnuntaifiilistelyä

Huh! Nyt on tämän kesän viralliset juhlat juhlittu ja olo on sen mukainen. Onneksi ei paljoa muuta tarvitse tehdä kun makoilla sohvalla. Illalla pitäisi ajaa takaisin Turkuun ja hakea kissat kotiin, ne kun ovat olleet hoidossa tämän viikonlopun Isännän siskon luona. On kyllä ollut niin kummallista kun kissat eivät ole mukana. Kyllä siihen niin on tottunut että ne aina juoksentelee perässä ja ikävä karvalapsia on kyllä kova.

Ensiviikonloppu on pyhitetty ravustukselle. Isäntä on odottanut ensiviikonloppua jo vuoden, heti viimevuoden ravustuksen jälkeisestä päivästä. Tiedoksi niille, jotka eivät ole koskaan ravustanut: Ensin leikellään syötti. Possun sydän on kuulemma hyvä! Syötit laitetaan mertoihin ja merrat laitetaan kivikkoiseen rantaveteen iltahämärällä. Sitten yö menee siinä kun taskulampun kanssa käydään tirkistelemässä mertoihin ja jos siellä on rapu syötin kimpussa niin merta nostetaan ylös, rapu laitetaan ämpäriin ja merta takaisin paikoilleen. Ämpärin kanssa on oltava tarkkana! Sen on oltava suuri ämpäri ja päällä täytyy olla jokin este, sillä ravut tulevat kyllä aika taitavasti ämpäristä kuin ämpäristä pois. Ämpärissä on hyvä olla myös lepän oksia.

Oltiin Isännän kanssa ravustamassa ensimmäistä kertaa kaksi vuotta sitten ja Isäntä inostui niin, että siitä on tullut pakollinen vuotuinen perinne, joka toteutuu elokuun loppupuolella, aina siinä syntymäpäiväni tienoilla. Mutta raputouhuista lisää ensiviikolla!

Nyt tämä jatkaa asuntojen katselua, lainalaskurin pyörittelyä ja tulo- ja menolaskelmien tekemistä. Hyvää sunnuntaita kaikille muillekin!

Isännän logiikkaa

Ollaan menossa hääjuhliin. Siinä valmistelujen alussa Isäntä huikkaa, että pitää käydä apteekissa nyt, tänään, vielä ennen niitä juhlia! Astmalääkkeet on loppu. Ei ole enää huomiseksi ja hädin tuskin illaksi. Itseltäni pääsee pari pahaa sanaa. Ennakointi, Isäntä ENNAKOINTI!

Nyt on apteekissa käyty. 20 minuuttia meni siihen. 

P.s. Tiesittekös, että ei apteekissa mitään Kela-kortteja tarvitse näyttää? Ei Isännällä meinaan semmosta mukana ollut.

Miehet...

Kello on kolme, soitan Isännälle ja kyselen päivän suunnitelmia.
Minä: "Mitä töiden jälkeen? Pari asuntonäyttöä olisi, joissa voisi käydä. Viideltä on kaksi, ihan eri puolilla kaupunkia, että pitäs päättää kumpaan mennään. Yks olis seittemän jälkeen."
Isäntä: "Mun pitäs ainakin käydä suihkussa et kotona pitää käydä ainakin ja en tiedä tarkkaan mihin aikaan pääsen töistä ja tosiaan kotona pitää ainakin käydä, että jos jutellaan sitte kotona?"
Minä: "No ei varmaan kauheesti ehdi kotiin. Mulla on toi pyörä täällä, et jos tulen sillä ni menee kyllä viiteen tai jos tuun junalla ni sekin on vast viideltä siellä. Tietty jos tuut hakee mut tästä ja mennään suoraan sinne?"
Isäntä: "No mun pitää ainaki kotona käydä suihkussa ja en tiedä millon pääsen lähtemään toimistolta ja sekin on vielä ongelma ja sitten on sitäkin ja en mää oikeen tiedä ku seki ja sitte sitäki ja tätä ja ja ja......"
Minä: "No tiekkö, ihan sama! Annetaan vaan olla koko homma. Tuun pyörällä. Nähdään sitte kotona."

Kuluu noin 20 minuuttia. Puhelin soi. Isäntä.

Isäntä: "Mä tuun tästä töistä suoraan hakemaan sut ja käydään äkkiä kotona ni mä käyn suihkussa ni ehditään just viideks ehkä sinne."

Tänään opittua: Kun mies ei tiedä mistään mitään eikä osaa sanoa mitään mihinkään ja kaikki on tuntemattoman peitossa, sille kannattaa sanoa, että ihan sama, antaa olla. Kyllä sieltä kohta päätöksiä tulee.

P.S. Meillä oli tänään päivän aikana varmaan keritty joku kissa. Sohva näytti meinaan tältä. Jotkut on "vähän" paininut sohvalla. Onneksi meillä on superimuri.

Eihän sekään nyt ihan onnistunut

Tänään oli se päivä kun kaikki meni perseelleen. Aamulla oli muka satavinaan ja sen vuoksi kannoin ihan hervottoman kokoista tippakeppiä mukana KOKO päivän! Puolessa välissä päivää kun vaihdoin labratyöstä näytteenottoharrastukseen, tavaraa oli kannossa ihan liikaa, koska jostain maailman huonoimmasta ideasta olin päättäyt juuri tänään ottaa eväät mukaan, että voin syödä näytteenottoharrastuksessa, jottei nälkä olisi tavallisen järkyttävä päästessäni illalla kotiin. Eväslaatikko oli melko suuri ja laakea ja siellä oli eilistä riisiä ja curry-banaanikastiketta. Kassi oli pieni suippopohjainen, joten se eväslaatikko oli kyljellään siellä jatkuvasti. Toisessa kädessä huppari (koska aamun viileydestä huolimatta päivällä oli ihan törkeän kuuma), kolmannessa tippakeppi (sateenvarjo) ja neljännessä laukku. Olin aika lievästi kypsä kun pääsin näytteenottoharrastukseen. Ilta oli rauhallinen, pari lasta joiden kanssa meni vähän kauemmin. Varttia vaille sulkemisaika tietokone kaatuu eikä suostu toimimaan useasta uudelleenkäynnistämisestä huolimatta, potilaita jonossa kolme ja edellisen potilaan tulokset sellaisia, että niistä pitäisi lääkärille ilmoittaa ettei vahingossakaan jää poikkeavuus huomaamatta. Kaiken sen säätämisen jälkeen sen sijaan, että olisin vain jättänyt lapun näytteistä aamuihmiselle, minä käyn tietenkin kaikki mahdolliset koneet läpi ja vihdoin löydän toimivan, josta saan illan näytteet kuitattua ja käsiteltyä. Feel like a hero.

Päätin jo puolessa välissä päivää, että kaiken tämän paskan jälkeen olen ansainnut kesän viimeisen mansikkakakun. Ei sekään ihan onnistunut. Pitkän ja vaivalloisen etsinnän jälkeen Isäntä (<3) oli vihdoin löytänyt jostain perukoilta mansikkamyyjän. Ne mansikathan oli ihan löllöjä, käyneitä ja ihan törkeän pieniä, koska ilmeisesti enää ei ole mansikkakausi. Ei se kakku mikään mallikappale ole, mutta ompahan nyt kuitenkin jääkaapissa tekeytymässä. Nautiskeltakoon sitä huomenna ja tulee siitä varmaan känniin jos ei muuta. Nyt tämä kettu kuittaa, katselee hetken töllöä, nauttii ukkosesta ja valmistautuu ehkä neljänteen peräkkäiseen huonosti nukuttuun yöhönsä.

Kiitos ja näkemiin.