Pieni juttu stressistä

Kuten tuossa olen jo aiemmin maininnut, tuo vasen yläleuka on kovasti särkenyt viimeaikoina. Tänään kävin päivystävällä hammaslääkärillä sen vuoksi, sillä pelotti tuo (liian) hitaasti saapuva viikonloppu ja sen mukana mahdollisesti saapuvat kestämättömät leukasäryt.

Ensinnäkin on pakko kertoa heti, että oli hauskin hammaslääkärikäynti ikinä! Siis nauroin paljon, kuten nauroi myös hammaslääkäri ja hoitajakin. Kaikki alkoi siitä, kun lääkäri käski avata suun ja minä avasin:

Lääkäri pysähtyi hetkeksi ja tuijotti ihmeissään. No minä tietenkin pelästyin, että mitä se niin kauhistuneena tuijottaa. Siinä tuli ensimmäinen nauru, kun lääkäri tajusi sen olevan koru ja minä tajusin, mikä siellä hämmästytti. Hoitaja oli kauempana ihmeissään, että mitä siellä tapahtuu ja tuli sitten itsekin kurkkaamaan, mikä siellä nauratti. Seuraavaksi tehtiin purennan tarkistus, eli hampaat yhteen ja leukaa liu'utettiin puolelta toiselle aina lääkärin ohjeen mukaisesti. Se ei onnistunut millään! Aina kun käski liu'uttaa vasemmalle, liu'utin oikealle. Lopuksi lääkäri tyytyi vaan sanomaan että "Pure yhteen, liu'uta oikealle. Just siihen toiseen suuntaan." Tunsin oloni niin tyhmäksi...

Loppujen lopuksi tulos oli, että reikiä nolla, eikä viisurikaan vaivaa. Hampulääkäri tiedusteli, olenko koskaan kuullut mainittavan purentaviasta. "EN?!?" Siis olen aina ravannut paljon hammaslääkäreissä, olen kahden vuoden sisällä käynyt varmaan 6 kertaa hammaslääkärissä ja lapsenakin olin aina siinä porukassa, jotka lähti hammaslääkäriin, enkä ole IKINÄ kuullut mainittavan, että minulla olisi purentavika!! Ja nyt minulla on sitten stressin aiheuttama purentavika?!

Siitä sitä sitten testailtiin ja hiottiin "pahimpia" pois. Kun hampaat laittaa yhteen ja liu'uttaa leukaa jompaan kumpaan suuntaan, "painon" pitäisi kuulemma olla kulmahampaan päällä. Tunsin kyllä selvästi, että se oli tuolla takahampaiden päällä ja niitä sitte hiottiin. Edelleen ainoa hammas, joka oli arka, oli se yksi hammas, joka paikattiin uudelleen viime kesällä. Puolentunnin hionnan jälkeen sain fluorilakkaa maustamaan suutani ja lähetteen jollekin toiselle hampulääkärille, joka on kai erikoistunut jotenkin purentavikoihin ja niiden hiontaan. Myös hammaskisko tulee jossain kohtaa kuulemma aiheelliseksi.

Minä tietenkin ihmettelin, että miksi tällainen nyt vasta tulee, kun en ikinä ole kuullut mainittavan asiasta. Lääkäri sanoi, että joskus stressi voi aiheuttaa purentavian oireilun pahenemista, että olenko stressaantunut. Tein pikaisen tiedonhaun avulla pienen analyysin. Ilmeisesti siis stressi voi oireilla myös välinpitämättömyytenä. Pohdin myös, että ehkä siitä johtuen myös tutkimussuunnitelmani valmistui kuin hujauksessa ilman, että edes tiedostin tekeväni sitä. Jos siis stressi aiheuttaa tilan, jossa kaikennäköisen tekemisen, myös hyödyllisen, rekisteröi hyödyttömänä ja ei-niin-tärkeänä tekemisenä. Tämä voisi hyvin olla, sillä huomasin jokuaika sitten, että töihin mennessäni en kuollaksenikaan muista, mitä tein edellisenä päivänä. Tämä sama toistuu kotona. Tänäänkin mietin, että millon imuroin viimeksi, kun siitä tuntuu olevan ikuisuus, mutta silti kotona ei ole niin pölyistä.

Mitä minun siis nyt pitäisi tehdä? No elää stressittömämmin tottakai! Minun pitäisi siis jakaa huoleni, vähentää vatvomista, nukkua enemmän, syödä terveellisemmin, harrastaa aktiivisemmin liikuntaa, hoitaa ihmissuhteitani, käyttää kohtuudella alkoholia (enhän mä juo, kun saunakaljan?!), tehdä enemmän hyviä tekoja, hymyillä enemmän, olla huumorintajuisempi, muuttaa asennetani, delegoida vastuutani, ottaa rennommin ja pitää mielessä, että kaikki päättyy aikanaan. Piece of cake!

Yleispäivitys

Oi, onnenpäivää! Tänään tuleekin yllätykselliset kaksi kirjoitusta! Nyt sitä diibadaabaa!

Opinnäytetyön tutkimussuunnitelma on saatu "valmiiksi" ja palautettu. Paljon korjattavaa siinä vielä on, mutta nyt se on väliaikaisesti valmis. Tutkimussuunnitelmaseminaarit on perjantaina. Yritin tavoittaa opinnäytetyötä ohjaavaa opettajaa ja tapaaminen sovittiinkin maanantaiksi, mutta hän teki oharit, joten jäi "vähän" asioita epäselväksi. Juuri kehuskelin After Workissä, että on mennyt niin kivuttomasti jotenkin toi tutkimussuunnitelman tekeminen, että oikeen ihmetyttää! Tuntuu, kun en olisi mitään tehnyt enkä yhtään keskittynyt ja siinä se nyt on. Valmis. Tämä varmasti vielä kostautuu, sillä muut ovat stressanneet niin, että yksi oli saanut jopa stressiyskän!

Kirjoitin tuossa jossain välissä myös sen ammatillisen kasvun esseen (To Do -lista), josta ajattelin, että voisin julkaista sen sellaisenaan myös tänne, mikäli se menee läpi. Huom. Mikäli.

Pari kuvaa, pitkästä aikaa!

Käsityöt on taas vauhdissa tässä kaiken keskellä ja nyt on pari Happypotamusta* tulossa samanaikaisesti! Näitä on kyllä tosi kiva tehdä, mutta seuraavaksi taitaa olla Fatty Lumpkinin* vuoro! Noita lappuja voi tehdä oikeastaan missä ja milloin vain! Autossa (pelkääjän puolella, ei ajaessa), isoäidin pöydänvieressä, isän olohuoneessa, äidin sohvalla jne. Aloitin ensin tekemään "jämälangoista" tuota, mistä on vain peppu. Sitten kun lanka loppuu, loppuu myös työ, toivottavasti siis riittää!

Peppu

Sille aloin tekemään kaveriksi tuollaisesta novitan yberneonvärisestä isovelilangasta punk-kaveria. Kaveri on noin kirkkaan näköinen ainoastaan tuon toisen vieressä. Siitä kuvaa sitten, kun saan sinne jotain täytettä, hehe!

Peppu ja neonpeppu.

Olen tosi huono noiden lankojen kanssa, sillä teen yleensä liian pienellä koukulla, ja kun tekisin oikeankokoisella koukulla, siirryn paksumpaan lankaan, sillä samalla hemmetin koukulla! Tuossa neonvärisessä on punainen keskusta novitan 7 veljestä-lankaa ja muut (neonpinkki ja musta) Isoveljeä. Tuossa toisessa pinkki ja musta on 7 veljestä ja punainen jotain vanhaa ja auringonvalossa vähän kimaltelevaista. Puuvillalangalla tulisi kuulemma paras tulos, mutta ei tämä köyhä opiskelija nyt sellaiseen voi budjetoida!

Mitä kuuluu kissarintamalle?

Isä katseli, kun kissojen paini oli niin totisen näköistä ja Mindy päästeli perinteisiä "Nyt minä suutun" -ääniä. Kun menin paikalle katsomaan, tilanne oli tämä:

Mitään ei olla tehty.

 Jostain syystä kevään karvanlähdön myötä Mufasan hännästä on tullut aivan säälittävä raato!! Vertailun vuoksi vanha kuva, jossa Mufasa paljasti siskoni piilopaikan (vessa). Nyyh, toivottavasti siitä kasvaa taas hieno ja tuuhea! Olisiko kenties jotain hännäntuuheutusravintoa?!?

Häntä nyt...

...häntä ennen.

Mindy ottaa iisisti.

Nyt keskityn hetkeksi kahviin, käsitöihin ja seuralaiseen ennen nukkumaanmenoa. Isäntäkin kun on työmatkalla Vaasassa. Have a nice one, you guys!

seuralainen

*Ohjeiden nimissä on linkki ohjeeseen (:

Hammasharjatarina: Miten kaikki alkoi?

Töiden jälkeen istuin äänekkäässä seurassa rattoisasti Maunossa After Workissa, kun puhelin soi. Puhelimen toisessa päässä oli nuori miesääni, joka tiedusteli, minkälaista hammasharjaa käytän. "Ööö, ihan tavallista?!". Hän kertoi, että he ovat lanseeraamassa Suomeen uutta ruotsalaista sähköhammasharjaa ja lähettävät nyt 3000 suomalaiselle kaksi sähköhammasharjaa toimituskulujen ja joidenkin muiden kulujen hintaan 19,90 ilman lisävelvoitteita. Meinasin sanoa heti, että "okei, kiitos hei", mutta sitten tuli mieleeni! Mitä puhelinmyyjät antavat ymmärtää ja mitä on todellisuus? Kuinka meitä suomalaisia huijataan? Selvitettäköön se nyt, kun minulla on tämä mainio blogi, jonne voin kirjoittaa vaikka ja mitä!

Noh, mies kertois, että tilaus ei velvoita mihinkään, mutta automaattisesti tilauksen jälkeen kolmen kuukauden välein tulee kolme vaihtopäätä sähköhammasharjaan hintaan 9,90€. Vaihtopäitä ei saa kaupasta, ja he olettavat minun olevan tyytyväinen tilaukseen, kunnes peruutan vaihtopäiden toimituksen, joka onnistuu helposti sähköpostilla, jonka osoite on selkeästi ensimmäisessä toimituksessa. Vaihtopäiden saapumisväliä voi myös pidentää, yhtä kätevästi sillä sähköpostilla. Heti hammasharjan saapuessa on 14vrk aika peruutaa ensimmäisten vaihtopäiden saapuminen. Laitteessa on 2 vuoden tuoteturva, jos jotain tapahtuu, sähköpostia heille ja saa kuulemma uuden. Kysyin puhelinnumerosta, johon tarvittaessa voi soittaa, ja hän lupasi, että kaikki tarvittavat tiedot on paketissa. Vielä parin tarkentavan kysymyksen jälkeen, sanoin: "Bring it on!". Oikeasti sanoin: "Nooh, laita tulemaan sitten vain." Vielä osoitetiedot ja olen parin viikon sisällä onnellinen sähköhammasharjan omistaja!

Noh, sitten faktoja!
1. En ole ikinä edes kokeillut sähköhammasharjaa, myöskään Isäntä ei ole kokenut sähköhammasharjaa vaihtoehtona.
2. Olen niin ällöttävä, että minulla on ollut sama hammasharja varmaan kaksi vuotta. Pitäisikö hammasharjaa vaihtaa kuukausittain!?
3. En edes tiedä, mitä sähköhammasharjan pitäisi maksaa.
4. Tajusin jälkeenpäin, etten tiedä, onko se toimituskulut ynnä muut 19,90€ KOKO tilauksesta, vai per hammasharja!?
5. Edelliseen viitaten, et tiedä, tuleeko vaihtopäivä 3kpl/hammasharja vai 3kpl/tilaus.
6. Nuori mies kuulosti oikeasti aika luotettavalta ja leppoisalta, ei yhtään väkisin myyvältä. Totuus tosin paljastuu myöhemmin.
7. After Work -seurueen mielestä tämä oli hyvin epäilyttävää.

Lisää hammasharjatarinasta myöhemmin!

P.S. Maunossa oli TAAS yksityistilaisuus, jonka vuoksi meidät ajettiin TAAS pois. AW paikka menee kohta vaihtoon!! (Nähtiin tosin Tami)

P.P.S. Leuka särkee niin paljon, että kohta pitää oikeesti mennä päivystävälle lääkärille. Tosin tajusin tänään, että tähän särkyyn voi ottaa särkylääkettä, mitä en kuitenkaan ole vieläkään tehnyt. Hmm...

Elokuvista

Leffa oli ihan hyvä. En viitti sanoa tänne mitään muuta, koska muuten spoilaan jonkun nautinnollisen elokuvaillan. Parasta leffassa oli Vesuvius ja Kit Harington. Se oli samanlainen pieni, hiljainen ja vakavailmeinen taistelija, kun mitä Game of Thronesissakin, eli aika jees!

Kuva löydetty täältä, tuli aika teiniolo. :D

Mutta noista elokuvista yleensä! Olen siitä kuulemma kummallinen, että en voi sietää komedioita, enkä mitään ennalta-arvattavaa rakkaushömppää. Tarkoittaen siis perus vihataan_toisiamme_ja_sitten_rakastutaan -shaibaa. Yäk! Kaikkein pahin on, jos joku maailmanvihaaja on yhdistänyt nämä kaksi! Siis draamakomediat. Yökyök! Myöskään nämä väkisin väännetyt muka-hauskat kura-komediat eivät tavoita nauruhermojani. Ehkä huumorintajuni on liian kieroutunut ja arvostan vain tilannekomiikkaa.

 Esimerkki muka-hauskasta väkisinväännetystä kura-komediasta 

(ei vielä elokuvissa, sääli):

On tietenkin poikkeuksia, mutta aika vähän. Isäntä ottaa tämän komediaviha -ominaisuuden vastaan samoin, kuin yleensä kaikki muutki miehet. Aluksi se oli hyvä juttu, ei mitään tyttöjen leffoja, mutta ilmeisesti miehetkin salaa sisimmässään pitävät chick flickeistä, sillä on se muutaman kerran ehdottanut jotakin "ehdoton EI" -elokuvaa. Tai sitten se on vaan kivaa, kun on niitä vaihtoehtoja.

Kaikkein parhaita elokuvia on kunnon psykologiset trillerit, jotka loppujen lopuksi kääntyy loppua kohden päälaelleen niin, että loppu on kaikkea muuta kuin ennalta-arvattava. Suurin osa hyvistä elokuvista on myös sellasia kunnon action -pläjäyksiä, joissa on kunnon juoni, eli jotain muutakin kun räiskintää. Näissä elokuvissa on tosin se huono puoli, että ainut elokuvan loppuun liittyvä jännitys on siinä, kuoleeko tarinan päähenkilö tai hänen rakkaansa/paras kaveri/isä/äiti/isoäiti tai joku muu, mutta luokiteltakoon ne silti hyviksi elokuviksi.

Minun mielestäni hyviä elokuvia?

Leonardo DiCapriolta on tullut ihan tosi hyviä psykologisia trillereitä viimeaikoina. Tai, noh, "viimeaikoina". En mä mikään leffatietäjä todellakaan ole, olen vähän turhan kiireinenkin nauttimaan elokuvista, mutta siltin!

Inception (2010)*
Shutter Island*
Revolutionary Road*

On niitä muitakin hyviä elokuvia. Ja muita näyttelijöitäkin. En vaan kuollaksenikaan muista. Mulla on oikeesti niin huono nimimuistikin, että kaveritkin aina kettuilee. Hyvä että tunnistan Päivi Räsäsen kuvasta niin, että osaan sanoa, mikä sen nimi on. Sekin vain hyvinä päivinä, joten suokaa anteeksi, etten tunnista muita, kun Leonardo DiCaprion ja Johnny Deppin.

TV -sarjat ovat sitte asia erikseen ja niiden osalta joudun taas ehkä hieman kääntämään takkia. Isännän kanssa katsellaan aina sarjoja tuotantokausittain, tai sarja kerrallaan. Kaikkia muita, paitsi Game of Thronesia, jota nyt katsellaan tipoittain, kun niitä jaksoja tulee. Niiden osalta täytyy kyllä tehdä ihan oma kirjoitus!

P.S. On varmaan aika hammaslääkärille piakkoin tulossa. Yläleuka särkee vasemmalta puolelta niin, ettei mitään rajaa. Uskoisin, että se on (yksi niistä neljästä) viisuri, joiden vuoksi varasin 2,5 vuotta sitten ajan Turun julkiselta hammaslääkäriltä, kävin eri hammaslääkäreillä ympäri Turkua 2 vuoden ajan, parin kuukauden välein, kunnes kyllästyin siihen, että joka kerta aikaa vaihdettiin hammashoitolan puolesta ainakin kaksi kertaa, joka kerta eri lääkäri kurkkasi suuhuni todeten, että siellä ne viisurit on ja ikinä ei tehty mitään. Eikun nyt vähän huojasin. Kerran avettiin vanha paikka ja paikattiin uudelleen ja se olikin ainoa hammas, joka sen jälkeen vaivasi. Ja se vaivasi vuoden. Jälkeenpäin kuulin kaverilta, että se kuulemma ärtyy, kun vanhoja paikkoja aletaan kolppaamaan. (Hehe. Nokkela sanavalinta.)

*Toivottavasti hienot linkkaukseni toimii. Linkin johdattaa Imdb:n ihmeelliseen maailmaan.

Russell Crowe, Kit Harington vai Johnny Depp?

Tuossa kun huhtikuu vaihtui toukokuuksi, juolahti mieleeni, että meillä on kotona Finnkinon joululiput, jotka menee toukokuussa vanhaksi. Hyvä tällainen best före -muisti, mutta joskus sekin vikuroi. Muistelin, että liput menisivät vanhaksi joskus kuun puolessa välissä, mutta tänään, kun vihdoin sain ne kaivettua tuolta laatikon pohjalta, huomasin, että HUOMENNA on viimeinen käyttöpäivä!

Olen tässä muutamien viimepäivien (toukokuun) ajan kysellyt ihmisiltä, että mitäs siellä elokuvateatterissa sitten pyörii, kun jokatapauksessa tässä kuussa elokuviin pitäisi mennä. Toinen toisensa jälkeen jokaisen vastaus on sama: "En tiedä, tuskimpa mitään erikoista". Yksi tiesi, että Amazing spiderman 2 pyörii elokuvissa, mutta se kun ei meitä juurikaan kiinnosta saman vanhan toistamisen vuoksi, odotukset eivät olleet kauhean korkealla.

Voin kertoa, että nyt on paras mahdollinen hetki mennä elokuviin!! Ikinä ei ole ollut näin paljon HYVIÄ vaihtoehtoja, kuin nyt! Siellä pyörii Kit Haringtonin tähdittämä Pompeii, Russel Crowen Noah  (jossa myös mm. Anthony Hopkins ja Emma Watson), sekä Johnny Deppin Transcendence. Voih, mikä valinnan vaikeus..

Kit Harington on noussut mieleiseksi näyttelijäksi Game of Thronesin kautta, jossa ihanainen vakavakasvoinen nuorukainen näyttelee Ned Sparkin äpäräpoikaa John Snow:ta. Russel Crowe ei taida esittelyjä sen enempää kaivata, kun Johnny Depp:kään. Russel Crowen elokuvaa puoltaa myös elokuvan muut hyvät näyttelijät. Johnny Depp on itsessään klassikko ja elokuva menee joka tapauksessa must see -listalle.

Pitkän harkinnan jälkeen liput varattiin Kit Haringtonin elokuvaan. Päätökseen vaikutti tarinan (Pompeii) historiallinen kiehtovuus sekä se, että itselleni (tai Isännälle) näyttelijä ei ole ennen Game of Thronesia tuttu. Sitäpaitsi, jos meinaa mennä katsomaan 3D -elokuvaa, voisiko joku kertoa paremmin siihen sopivan kohtauksen, kun Vesuviuksen purkautuminen, häh?! + gladiaattorit <3

Elokuva alkaa klo 21.00, sitä ennen Taco Tubseja (hahhaa) sekä raparperipiirakkaa. Slurps.

P.S. Ostettiin irtokarkkeja melkeen kilon edestä. Popcornia odotellessa. Kilot, welcome!

Evening at Kuivis.

Tosiaan, oltiin luvattu lähteä lyhyiden yöunien ja työpäivän jälkeen (huom. ajomatkat) isän kanssa Kuivalahdelle. Siellä sijaitsee isoisoäidin ja -isän vanha kuolinpesäksi jäänyt kotitila, ja koska en ole pitkään aikaa käynyt siellä lähinnä varastotilana pidetyllä tilana, lupauduin mukaan.

Heti, kun töistä saavuttiin, alettiin tekemään lähtöä. Minulla oli jotkut farkkujen tyyliset jalassa ja nahkatakki päällä, kun katsoin Isännän repivän päällensä maastopukua ja isä vaihtoi siivousvaatteet huonompaan (?!?). Päätin hakea vanhasta vaatevarastosta hieman huonompaa vaatetta päälle, ja löysinkin vanhat adidaksen verkkarit (!!!) ja Las Vegasista ostamani hupparin. Olin jenkeissä vaihdossa 07-08 ja ostin sieltä noin 100+ hupparia, joten niitä saattaa olla pari ylimääräistä.

Matkaan lähdettiin.
Perille saavuttiin.

Isäntä kertoi työkaverinsa tyttöystävän harrastavan kolppausta. En ollut moisesta ennen kuullut, mutta tämä paikka voisi olla hyvin oivallinen sille touhulle!

Lato

Pihaa ja talo

Tallin nurkassa oli postilaatikko

Vesipumppu. Se toimi vielä!

Siellä ladon nurkassa hengaili (edelleen) vanha Datsun. Isän "ikuisuusprojekti", jota se ei ole edes aloittanut.

Isäntäkin löysi hotelli helpotuksen nurkalta.

*viheltelyä*

*Mikäs tuossa?!*

*Mitä helv...?!*

Mitäs sitten tapahtui?! Joku ärjäisi, kun riensin katsomaan, mitäs siellä olikaan?!

You've gotta be kidding me!

Sillon sen tajusin: Tämä ei ole hermojen rentoutusreissu.
Pienimuotoisten rälläkän sisältäneiden huoltotoimenpiteiden jälkeen...

...menimme "perässä".

"Prumm, pruuuum."

Ja perillä oli...

...kasa puita.

Tarkoitus siis oli, että jaetaan nuo puut neljään-viiteen eri kasaan niiden pituuden ja puulajikkeen mukaan, tukkipuut (mänty ja kuusi), propsipuut (kuusi ja mänty) ja polttopuut ja isä sitten kuljettelee niistä osan muualle. Hehheh, helppo homma...
1. ne painaa aika kovin.
2. Niiden puiden tunnistaminen ilman lehtiä ja havuja, pelkästään rungon perusteella ei ole ihan kauhean helppoa. Etenkään, kun kyseessä on tällainen pariskunta, joka koivunvirpuviinaa varten hiirenkorvia keräillessään keräsikin haavan hiirenkorvia.
Noh, Isäntä oli tässä huomattavasti parempi, kuin minä.

Oikeastaan se oli ihan hulvattoman hauskaa, etenkin kun Isännän kanssa nauroimme, kuin pikkulapset. "Tuo koura näyttää olevan nälkänen", "pikkuhai, titti, tiditti", "Mikä mä olen!?" (koukkujen kanssa tukkeja sylissä).

"Isähai, titti, tiditti..."

Isäntä näyttää blogin lukijoille, miten tämä toimii! "Kas näin!"

Työn puolivaiheissa. Huomaa laskeutuva aurinko.

Grande finale. (klo. 21:40)

Laavulla nostelimme ja lajittelimme vielä hieman puita. Kun hämärä hiipi tiluksille, siirryimme laavuun ja viritteimme nuotiota.

Siinä nuotiota ja tulta tuijottaessani tajusin, että mulla on kaikki tosi hyvin, ja just nyt, tällä hetkellä kaikki on täydellistä! Hiljaa kuiskasin Isännälle: "mä tykkään susta kovin", ja se vastas "juu, mäki susta, mutta tykkään myös makkarasta" ja nousi hakemaan makkarapakettia...

Rakeita, aurinkoa, päiväunia ja vappumarssia

Siitä oli meidän vappu tehty!

Vappuaatto alkoi kokoontumisella isän luokse grillaamisen ja tacotubsien (ei, tämä ei ole vitsi, me vaan syödään niitä aina) merkeissä. Porukkaa valui pikkuhiljaa ja pikkuhiljaa ihmiset siirtyivät saunan kautta unille, paitsi minä ja siskoni poikaystävä, jotka lähdimme hakemaan isäntäväkeä (aka isä ja sen vaimo) kaupungin juhlariennoista kotiin. Olin siis vappuaaton kuskina! Olin KUSKINA!! Loppujen lopuksi pihassa oli niin paljon autoja, että jos vappuna posti kulkisi, olisi postikusti varmaan saanut sydärin. Noh, ainakin naapurusto oli ihmeissään, ja paikalla kun oli vain omaa perhettä.

Perheen autot. Isäntäväen autot (2kpl) puuttuu.

Vappuaattona mentiin kylmästä säästä huolimatta katsomaan Rauman Poikasoittokunnan vuotuista vappumarssia! Olemme Isännän kanssa molemmat soittaneet aikanamme siellä poikasoittokunnan riveissä, joten siinä on vielä oma viehätyksensä, kun muistaa omakohtaisesti sen marssifiiliksen, kun nokipilli ojossa, näpit jäässä, kaatosateella läpinäkyvä sadetakki päällä yrittää saada nuoteista jotain tolkkua! Ehkä vähän lisäsin väriä, oli se oikeasti ihan kivaa! Kysyin Isännältäkin, että halajaako hän vielä isorumpu sylissä sinne riveihin, niin hän meinasi, että on omasta puolestaan riittävän monta kertaa hakannut sillä rummulla kädet rakoille. Hieman vastaavia muistoja siis hänelläkin. Mutta on sitä kiva katsella ja osa oli vielä samoja biisejäkin. Kyllä sen oman stemman sieltä kuuli ihan eri tavalla.

Rauman poikasoittokuntaa

Tanssityttöjä, tällä kertaa kuulemma Rauman naisvoimistelijoita.

Kuvassa (ainakin lähes) koko orkesteri A, B ja C -orkestereineen.

Marssin jälkeen alkoi tuskallinen hattaranmetsästys, sitä kun oli pakko saada (minun siis), eikä sitä meinannut mistään löytyä! Tuskallisen ajanjakson jälkeen ja 25 (?!?) lohdullisen metrilakun ostamisen jälkeen se hattarakoju kuitenkin löytyi sieltä makkarakojun vierestä! Muutama(t) metri(t) lakua pahimpaan nälkään ja Torniin! 

Tornimaisemia. Horisontissa näkyvät pienet kikkareet kuvan keskellä, ovat olkiluodon rakennuksia.

Ruoka oli hyvää, mutta aivan liian täyttävää! Mentiin Isännän kanssa "pikku" päikkäreille omaan kellarikaksioomme (isän työhuone + varasto) siinä viiden-kuuden aikaan. Puolen tunnin tunnin päikkäreiden jälkeen heräsin klo 19:47. Herätin isännä ja ehkä hieman syyttävästi tiedustelin, että "etkö sä laittanutkaan sitä herätystä!?", oma puhelin kun oli latauksessa. Kyllä kuulemma oli herätys ollut, ja puolisen tuntia torkutettukin! Hehheh. Onneksi tänään aamulla oli herätys vasta kuudelta, kun lähdettiin käymään Turussa töissä! Voin kertoa, että eräät kaksi tuskaili hieman unensaannin kanssa eilen illalla!

Tänään, hesepulla täyttää vatsojamme ja ajelemme isin autolla takaisin kohti Raumaa. Enää (tällä kertaa) emme heitä amiksen eikä makiksen runtsaa, vaikka isin auto onkin! Kahvinkaipuu kitusissani valmistaudumme henkisesti kuivalahden reissuun. Tell ya bout dat l8er!